Pauliina Rauhala: Synninkantajat

 

Pauliina Rauhala: Synninkantajat, Gummerus 2018, sivumäärä 368.

Pauliina Rauhala (s.1977) käsitteli esikoisteoksessaan Taivaslaulu vanhoillislestadiolaisten ehkäisykieltoa ja päähenkilön Viljan väsymystä. Synninkantajat kuvaa 1970-luvun vanhoillis lestadiolaisten tutkimuksia, joita tekee kirjassa saarnaaja Taisto. Kirjan epilogissa Taisto 96-vuotiaana on sairasvuoteella  viimeisillään, muisti ei toimi, mutta tuskaisia muistoja purkautuu. Taisto asui pienessä kylässä, touhusi luonnossa, kalasteli, saarnasi ja puuttui lähimmäisten (oletettuihin) synteihin. Miksi muisti meni, ja Taisto kuoli yksin? Tarinan kertoo suvun 1979 syntynyt mies, joka rustaa poukkoilevaa matkakertomusta, liittää oheen pari tutkimuspäytäkirjaa, ja kirjassa saavat vuorollaan kerrontavuoron lintuja seuraava Taisto, Taiston pojanpoika Aaron, ja sukulaistyttö Auroora, sekä tämän äiti Aliisa, jonka tytär Rakel on Aaronin äiti.

Pauliina Rauhala käyttää kaunista kieltä ja paljon luontovertauksia, etenkin linnusto on keskiössä. Tarina kulkee veden äärellä, syntien tulvassa rakennellaan jo arkkia, ja luonnon kauneudesta huolimatta on odotettavissa kauheutta, mutta sisältää ripauksen toivoa selviytymisestä,

Synninkantajat -romaani on saanut kiittävät arviot ja oli vuoden 2018 Finlandia-palkinto ehdokkaana.

Oma arvioni (älä lue, jos aiot lukea romaanin, en paljasta loppuratkaisuja, mutta asenteeni kirjaan)

Tarina alkaa  SMP:n vaalivoittovuonna 1970, kun Aaron syntyy kylään joen varteen. Aaronin Taisto-pappa kalastelee, Matti-isä kotoilee, Aaron kirjoittelee asioita vihkoonsa, ja tiirailee lintuja. Taiston saarnoilla kiihottama yhteisö kokee synnin nousevan äyräiden yli, tulee vedenpaisumus ja tarvitaan uusi arkki. Taisto pauhaa seurakuntalaisille, ja on näkevinään lopunajan elkeet taistolaisissa,  SMP:n nousussa ja tapojen turmeluksessa. Aaron seuraa naama valkoisena Taiston tykitystä kirkon etupenkistä. Aliisa Aaronin äidin Raakelin äiti seuraa saarnoja, mutta Aliisan nuorempi tytär Auroora soutelee "uskonnottoman" pojan kanssa, vaihtaa suudelmia, ja halauksia. Taisto käy varoittamassa Aliisaa, joka näkee että suvaitsevaisuus on parempi tie kuin tuomitseminen. Taisto yhdessä oululaisten uskonveljien kanssa järjestävät tutkimuksia. Synninkantajat tarkastelee paljon Taiston kaksinaista persoonaa, perhosten, ja kukkien katselijaa, ja armotonta moraalinvartijaa ja tuomitsijaa, sekä Aliisan huolta Taiston puheiden ja tekojen seurauksista. Synninkantajia ovat kuitenkin nuoret Aaron ja Auroora, tarina kertoo, mihin psyykkiseen tilaan lopunaikoja enteilevä ilmapiiri heidät ajaa ja mitä ratkaisuja nuoret tekevät.

Kiiltomato on analysoinut teoksen perinpohjaisesti ja tarkasti täällä. Kiiltomato kiittää kerroksellista luontokuvausta ja Rauhalan runokieltä. Kieli on kaunista, mutta itse kyllästyin siihen:

Aliisa: "Linnut lauloivat keltaisilla yläoksilla vapautta, kirkkaasti  viheltävät tiaiset ja helisevästi sirisevät tilhet. Aliisa lauloi niiden mukana." s. 268

Taisto: "Keltasirkku lennähtää kauralyhteen päälle ja jää toheltamaan jyviä. Tiaiset pörheltävät takaisin nokkimaan auringonkukan siemeniä". s.271

Aliisa havainnoi lintuja. Taisto on lintufriikki, ja tietenkin vielä syöttää niitä (mikä on minusta hyvin outoa). Auroora on alussa jonkin verran kiinnostunut linnuista: ""lokki löytää kalan, tiainen pesäpöntön" s.61. Aaronin kertomuksessa on hyvin vähän lintuja, vain silloin kun Taisto-pappa raahaa Aaronin metsään ja käskee kuunnella: "Ruisrääkkä raksuttaa. Kehrääjä surisee. Sirkkalintu sirisee. ja satakieli, yön kuningaslaulaja, se tekee kaiken, huiluttelee, näppäilee ja rätinöi." s.55 Tämä oli minulle jo liikaa, lisäksi itseä alkoi tympiä lyhyet luvut ja jatkuva näkökulmien vaihtuminen, ja se, että asioita harvemmin sanottiin suoraan, se on kai sitä "runollista kieltä".  Juoni vie huonoihin valintoihin, ja murhenäytelmään, mikä on jo epilogin sanoma. 

Mutta lopulta minä pidin tästä kirjasta. Nuoren pojan Aaronin tarina kosketti. Hän oli tavallinen poika, kunnes Taisto-papan uskonnollinen vouhotus alkaa hämärtää Aaronin ajatusmaailmaa.  Taiston seurakunnassa on kaikki "kiva" kielletty, tai Taiston mukaan paha on kielletty, kuten televisio, kirkkokuoro, ja diakonia, rokkia ei tietenkään saa kuunnella. Nouseva taistolaisuus on pahasta, eikä SMP:n nousukaan ole hyvää. Aaron on kuitenkin pikkupoika, hänellä on omat piilot, missä on vihon lisäksi Tex Willerit, ja Auroora on äänittänyt radiosta Kovan päivän illasta rokkia. Aurooran tarinaa tarkastellaan ja sitä voi verrata Aaronin tarinaan. Aaron on siis Aurooran siskon Raakelin lapsi.  Aurooran ja Raakelin äiti Aliisa on Aaronin mummi. Taisto-pappa on Aaronin isän Matin isä. Kaikki ovat siis  joko sukulaisia tai tuttuja keskenään. Kun seurakunta erottaa Aliisan yhteisöstä, hän on Saatanan lapsi. Voimakas vertaus.

Taisto on uskossaan ankara, tuomitseva ja vouhottava. Aliisa näkee kristillisyyden suvaitsevaisemmin. Aliisan tytär Auroora on kylän silmätikku ja hän ui syvissä vesissä.

Tarinassa Aaronin ja Aurooran kohtaloita voi verrata toisiinsa....

Synninkantajat on minusta hyvä kirja. Minun makuuni kertomus olisi voinut olla yhtenäisempi ja lyhyempi, mutta Pauliina Rauhala saa vivahteet esiin, ja tarinansa kerrottua. 

Warrenin komission raportti

 

Warrenin komission raportti presidentti Kennedyn murhasta, on todellisuudessa 888-sivuinen raportti, jonka Earl Warrenin johtama komissio luovutti presidentti Lyndon B. Johnsonille 24. syyskuuta 1964, raportti julkaistiin muutama päivä myöhemmin syyskuussa 1964. 

Presidentti John F. Kennedy (1917 - 1963) murhattiin Dallasissa Texasissa 22.11.1963.  Avoautossa ollutta Kennedyä ammuttiin kirjavaraston ikkunasta. Myös kuvernööri John B. Conally (1917 - 1993) haavoittui. Kirjavarastossa ampui Lee Harvey Oswald  (1939 - 1963), joka oli entinen merijalkaväen sotilas ja oleskellut Neuvostoliitossa (1959 - 1962).  Lee Harvey Oswaldin ampui myöhemmin Jack Ruby (1911 - 1967). Warrenin komissio päätyi lopputulokseen, että sekä Oswald että Ruby toimivat yksin, eikä JFK:n murhan takana ollut salaliittoa.

Tämä vihko on toimittaja Miriam Ottenbergin (1914 - 1982) koostama, ja sen on julkaissut Yhdysvaltain Tiedotustoimisto.

Tässä A4-kokoisessa vihkosessa on 22 sivua, jossa on mustavalkoisia valokuvia, kuvan "kartta" ihmisistä ja dokumenteista. Kennedyn murhasta on joitain kaitafilminauhoituksia, ja monia salaliittoteorioita, joiden mukaan ruohokummulla aidan takana olisi ollut muita ampujia. Lisäksi on spekuloitu, oliko murha takana joku taho. Epäilyksiä on herättänyt Zapruderin kaitafilmitallenne. Virallinen totuus on kuitenkin se, että Oswald ampui Kennedyn ja Ruby Oswaldin, ja siihen on tyytyminen.

Varapresidentti Lyndon B. Johnson (1908 - 1973), josta siis tuli presidentti JFK:n jälkeen asetti seitsenhenkisen komission. Puheenjohtaja Earl Warren (1891 - 1974) oli korkeimman oikeuden tuomari, republikaani, mutta liberaali. muut komission jäsenet olivat Russell. Boggs, McCloy, Cooper, Dulles,  ja tuleva varapresidentti ja presidentti Gerald Ford (1913 - 2006).

JFK:n Texasin matka oli osa vaalikampanjaa, ja presidentin auton kulkureitti oli ollut sanomalehdissä. FBI oli seuraillut Oswaldia, mutta Warrenin komissio väittää, että ei tiedetty, että hän oli Texasin koulukirjavarastossa töissä (huom. minun on vaikea uskoa tätä). Raportissa kuvataan presidentin autosaattueen kulkureitti ja ampuminen, Lee Harvey Oswald keekoilee eräässä kuvassa kivääri kädessä.

Oswald oli liittynyt Merijalkaväkeen 17-vuotiaana, ja palveli pari vuotta, ja radikalisoitui marxilaiseksi, ja "loikkasi" Neuvostoliittoon. Oswald toimi Minskissä radiotehtaassa. Oswald meni naimisiin neuvostokansalaisen Marinan kanssa  ja saivat Marinan kanssa lapsen 1962. Oswald epäonnistui kenraali Walkerin murhaamisessa huhtikuussa. 

Ammuttuaan Kirjavarastosta, hän pötki pakoon ja ampui poliisi Tippitin, jonka murhasta häntä syytettiin. Oswaldia siirrettäessä Jack Ruby ampui tunnekuohussa Oswaldin.

Tämä oli lyhykäisyydessään tämän lehdykän sisältö. Raportti vakuuttaa, että (vain) Oswald ampui. Kuitenkin asiassa on niin paljon sattumia, että se on jättänyt spekulaatioille sijaa, varsinkin kun Oswald ammutiin ennen oikeudenkäyntiä.

Arno Kotro ja Olli Lindholm: Olli, - yhden miehen varietee

 

Arno Kotro ja Olli Lindholm: Olli, - yhden miehen varietee, Docendo 2017, pokkari 2019, sivumäärä 225.

Olli Lindholm (1964 - 2019) oli Yö-yhtyeen keulakuva ja laulaja. Arno Kotro (s, 1969) on suomalainen kirjailija ja opettaja, jota pyydettiin kirjoittamaan teos Olli Lindholmista. Teos on tehty haastattelemalla, ja mitä hienointa siihen on kirjoitettu kysymykset ja vastaukset, on ollut ainakin yhdeksän istuntoa ajanjaksolla 8.6.2016 - 29.7.2017. Teoksessa on lisäksi paljon mustavalkoisia valokuvia ja mustavalkoisia ovat usein myös Ollin kannanotot. Tässä on paljon sitä "asennetta", mitä Olli toi esiin ja kertoi Vain Elämää -ohjelman kaudella 6 ilmi. Vain Elämää kausi 6 näytettiin Nelosella 21.4 - 10.6.2017. Ohjelmasta Ollie mainitsee Robinin coverin Frontside Ollien keränneen kehuja Suomessa. Biisissä mainittu Karri on myös kuvissa ja oli Ollin ystävä. Haastatteluissa mainittiin myös Voice of Finland. 

Teos on minusta rehellinen, tai se osoittaa, miten Olli asioihin suhtautuu, ja mitä hän niistä ajattelee. Alla on hajahuomioita kirjasta ja omia näkemyksiäni. 

Yö perustettiin vuonna 1981, ja musiikki lepäsi paljolti Jussi Hakulisen ja Olli Lindholmin harteilla. 

Bändi murtautui läpi ja LP Varietee oli menestys. 

Alkuaikojen suurin biisi oli eittämättä Hakulisen Joutsenlaulu. Bändissä on ollut aika paljon ristivetoa, ja jäsenet ovat vaihtuneet. 

Yö on ollut palapeli, aina kaikki palat eivät ole sopineet, henkilövaihdoksia on ollut

Jossain vaiheessa Lindholmin ja Hakulisen välit katkesivat. Bändikin oli loppua, ja Olli paiski töitä Servi Systemsillä, mutta Ollin mukaan velat ajoivat uudelleen soittamaan, levyttämään ja rundeille. Pakko opetti biisintekoa, ja myös Juice teki Yölle tekstejä.

Satelliitti- levylle (1996) teki tekstejä Pauli Hanhiniemi, jonka Kolmas nainen oli hajonnut 1994, sävellykset ovat Olli Lindholmin, ja kitaristi Markku Petanderin. Hanhiniemi on tehnyt paljon tekstejä Yölle.

Ollin välit Jussi Hakuliseen korjaantuivat välillä, ja Jussi Hakulinen on tehnyt biisin Rakkaus on lumivalkoinen ja muutaman muun biisin tuolle Rakkaus on lumivalkoinen -levylle, mutta ei ollut Yö-yhtyeessä enää tuolloin. Vaikka Rakkaus on lumivalkoinen ja  Joutsenlaulu ovat hittejä, ei Yö ole minusta mikään hittiyhtye, vaan levyt ovat tasaisia, ja hyviä biisejä on paljon. 

Kirjantekohetkellä Olli Lindholm asui Tampereella, mutta oli porilainen. Ollin isä oli paljon poissa, mutta lapsuus oli onnellinen, eno oli Ollille tärkeä. Olli ei olut lukumiehiä koulussa, vaan levoton, mutta valmistui amiksesta levyseppähitsaajaksi. Bändi touhun yksi lieveilmiö oli 1980-luvulla viinanjuonti, ja aikanaan Ollikin vierottautui viinasta. Haastatteluissa käydään läpi nuoruus, bändisysteemit, perhekuviot, mutta kirjassa on paljon suhtautumisesta elämään ja musiikkibisnekseen.

Musiikkibisnes on muuttunut paljon 40 vuodessa. Kirja on samalla ikkuna puolen vuosisadan taakse Poriin ja musiikkielämään, ja kertoo jotain myös muutoksesta musiikin tekemisessä. Enää ei ole C-kasetti -demoja, levymyynti ei vedä. Suositut bändit eivät saa fanikirjeitä, eivätkä tee kerholehtiä, on some ja siellä eri alustoja kuten Instagram. Myös keikkailu on muuttunut. Keikan jälkeen ei pyydetä nimikirjoitusta vaan #selfie. 

Arno Kotron ja Olli Lindholmin teos Olli, - yhden miehen varietee on tinkimätön ja maanläheinen kuvaus Yön ja Ollin taipaleesta. Kotro on pysynyt hyvin uomassa, eikä ole välttänyt vaikeitakaan kysymyksiä ja aiheita. Olli kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen 12.2.2019. Häntä kaipaamaan jäivät läheiset, ja suuri hänen musiikkinsa fanikunta.

Itse olen aika perus Yö-yhtyeen kuuntelija, omistan Yön kokoelma-CD:n Legenda Yön 36 suurinta hittiä.

Minulla on ollut Yön levyjä, nyt löysin yllä olevien lisäksi CD-levyt Rakkaus on lumivalkoinen, ja Kuolematon, 

CD-sinkku Mysteeri, jossa live-vedot Joutsenlaulusta sekä biisistä Vain varjot häntä seuraa. Lisäksi minulla on siis Yöm kokoelma Legenda Yön 36 suurinta hittiä ja Varietee. 

Minulla on lisäksi Suvi Teräsniskan "cover"-CD:t Hän tanssi kanssa enkeleiden sekä Ihmisen poika.

Yö-yhtyeen levyistä suurin myynti on tuolla Legenda-kokoelmalla 146 614 kpl, Rakkaus on lumivalkoinen levy on myynyt 137 775 kpl:tä ja Kuolematon 65 100 kpl.

Suvin levyä Hän tanssi kanssa enkeleiden on myyty 29 921 kpl ja tuo Ihmisen poika on ollut myös listoilla, mutta ei ehkä ole myynyt kultaa.

Yön musiikki on jäänyt elämään.

Rebecca West: Lähde tulvii

 

Rebecca West: Lähde tulvii, alkuteos The Fountain Overflows 1956, suomentaja Maija-Liisa Virtanen, WSOY 1957, sivumäärä 361. 

Rebecca Westin löyhästi omaelämäkerrallinen Lähde tulvii tarkastelee Rosen varttumista köyhtyneessä taiteilijaperheessä, jossa äiti on hermoheikko, ja isä on holtiton.

Tarina alkaa alkaa Edinburgista Skotlannista: "Äänettömyyttä kesti niin kauan, että aloin aprikoida, puhuisivatko vanhempani enää koskaan toisilleen".

Rosen vanhemmat isä Piers Aubrey ja äiti Clare Aubrey eivät olleet kylläkään riidelleet, mutta isä on sanonut "kuulehan olen hyvin pahoillani tästä kaikesta". Perheen isä Piers on puoleensa vetävä, ja miellyttävä mies, joka toimittaa lehtiä, ja junailee asioita. Raha-asiansa hän junailee toistuvasti kuralle. Äiti Clare on saanut hermoromahduksen ja luopunut huippupianistin urasta, ja tavannut Ceylonilla Piersin ja mennyt miehen kanssa naimisiin. Perheellä on neljä lasta: esikoinen Cordelia, joka soittaa viulua, Rose ja Mary, jotka soittavat pianoa, sekä Rickhard Quin, joka on vasta lapsi mutta soittaa huilua. Teos tulvii musiikillisia keskusteluja ja arviointia. Rose ja Mary ovat lahjakkaita, mutta Cordelia vain suorittaa, mutta hän on miellyttävän näköinen. Cordelian opettajatar houkuttelee Cordelian esiintymään, äiti vastustaa hanketta jyrkästi. Hän pitää Cordeliaa huonona viulistina ja on sitä mieltä, että lapsena ei kuulu esiintyä, kehitys pysähtyy.

Kertoja Mary rakastaa isäänsä, ja myös muut rakastavat. Isä-Piers kuitenkin innostuu kummallisista hankkeista, ja jatkuvasti sekoittaa raha-asiansa ja riitautuu ihmisten kanssa. Siitä seuraa perheelle toistuvia muuttoja ja uusia alkuja. Edinburgista muutetaan Lontoon Lovegroveen, missä isä päätoimittaa paikallista Gazettea. Perhe muuttaa Skotlannista isän edesmenneen tädin ränsistyneeseen taloon. Sosiaalinen elämä alkaa uudestaan, kun äiti vie Rosen serkkunsa Jockin vaimon Constancen luo. Constancen perhe on myös köyhtynyt. Constance tytär Rosamundista tulee Rosen ystävä. Rosamundin isästä Jockista ei kukaan pidä.  Lasten koulukaveri Nancy Phillipsin perhe on varakas, perheen kanssa asuu Lily-täti. Alempana tarkastelen joitain tapahtumia ja teemoja.

Rebecca West kirjoitti Aubreyiden tarinaan jatko-osia, joita hän ei julkaissut, mutta jotka on hänen kuolemansa julkaistu, kakkososa on The Real Night ja päättöosa Cousin Rosamund.

Tapahtumat ja teemat

Rebecca julkaisi teoksen 54-vuotiaana, mutta kertoja Rose tarkastelee tapahtumia lapsen silmin. Hän ei ymmärrä isän touhuja, eikä niitä avata kovinkaan selvästi. Isä ilmeisesti keinottelee rahalla, ja häviää sitä. Isä on lapsenkaltainen viehättävä, ja auttavainen, mutta ei pysty pitämään perheestään huolta. Tilannetta pahentavat Claren reistailevat hermot, joka vaikuttaa perhedynamiikkaan. Clare ja myös Rose arvioi useita ihmisiä varsin ankarasti. He pitävät itseään muita parempina, vaikka ovat rutiköyhiä. Rahan puute on esillä monesti. Phillipsejä joilla on rahaa, he pitävät nousukkaina. Phillipseihin liittyy tragedia, jossa Nancyn äiti surmaa Nancyn isän. Nancyn äiti tuomitaan kuolemaan, mutta Piers tehtailee armonanomuksia, ja painaa lentolehtisiä. Tuomiota lykätään.

Kirjassa on myös yliluonnollisia elementtejä. Rosamundin kotona tavarat liikkuvat itsellään ja hajoilevat. Rose ja hänen äitinsä osaavat myös ennustaa. Kirjassa  lapset touhuavat näkymättömien hevosten kanssa.

Aubreyn perheen äiti Clare halveksii Cordelian soittopyrkimyksiä, ja arvioi ylipäätään ihmisiä negatiivisesti, ja pitää näitä sivistymättöminä. Hän on itse jättänyt pianouransa kesken. Clare kuitenkin pitää perhettä pystyssä, ja on turvannut pesämunan isän lopullisesti pötkiessä pakoon. Isän poistuminen on aiempien tapahtumien varsin ilmeinen seuraus. Myös Jock on heikompaa tekoa kuin Constance. Tarinan ydinjoukko on naisia, joista kukaan ei tosin käy töissä, tai tee muuta kuin hoivaa perhettä. Aybreyn perheen köyhyyttä alleviivataan, mutta perheellä on oma palvelija, ja asunto on minusta hyvällä seudulla ja hyvin tilava. Perheen poika Richard Quin jää vähemmälle huomiolle. Koko perhe huolestuu hänen saadessa korkean kuumeen. Perheen varoilla halutaan turvata hänen sisäoppilaitospaikka. Tytöt käyvät tyttökouluja, ja he tähtäävät musikilliselle uralle. 

Rebecca West oli tunnettu kirjallisuuskriitikko ja kirjailija, tämä on ollut kehuttu teos. Onko aika ajanut teoksen yli? Koin perheen ongelmat itse aiheutettuina ja niihin ylireagoitiin. Lisäksi teos junnaa samaa asetelmaa jatkuvasti, hyvin väsyttävä teos.

Rebecca Westin omaelämäkerrallinen Lähde tulvii lapsen näkökulmastaan huolimatta on hyvin tarkka ja monikerroksinen romaani, jonka rivien väleistä löytyy feministisiä elementtejä.

*****
Cicily Isabel Andrews o.s Fairfield (1892 - 1983) eli taiteilijanimeltään Rebecca West oli brittiläinen kirjailija ja kirjallisuuskriitikko, jonka äiti oli ennen avioitumistaan huippupianisti, ja isä seikkailija ja journalisti. Perheen vanhin tytär Letitia oli myöhemmin kuuluisa lääkäri, ja lakimies. Rebecca tunsi ilmeisesti sangen hyvin sekä kirjailija H.G Wellsin ja ohjaaja Charlie Chaplinin.

Menköön tämä isänpäiväkirjana, kaikki isät, vaikka ovat rakastettavia, eivät pysty elämään häpeän tai muun syyn vuoksi .

Kissa, joka luuli olevansa hiiri

 

Kissa, joka luuli olevansa hiiri, teksti M.Norton, kuvitus Garth Williams, alkuteos The Kitten Who Thought He Was a Mouse, suomentanut Marjatta Kurenniemi, Tammen kultaiset kirjat 1991.

Mikkisten hiiriperhe on tavallinen kolossaan asuva peltohiiriperhe. Eräänä päivänä he löytävät kolonsa vierestä sokean kissanpennun ja antavat sille nimen Mikki. Äiti Mikkinen ottaa kissanpennun pesueeseen ja kasvattaa kissan hellästi hiiripesueen tavoille.

Sivuilla on kuvattu kissan kasvua hiirten joukossa. Hiiriperhe käy hiiren kolosta talossa, jossa asuvat lapset Pirkko ja Pentti. Kerran perheen lapset Pirkko ja Pentti näkevät kissan ja houkuttelevat kissan esiin maidolla. Pirkko ja Pentti hoivailevat ja kesyttävät kissan. 

Peilistä Mikki näkee olevansa kissa! 

Mikki on kuitenkin varttunut hiiriperheessä, ja Hiiri-äiti selittää miten Mikki oli tullut hiirten luo, ja miksi hiiret olivat hänet kasvattaneet. Mikki hyväksyy itsensä kissana mutta on edelleen hiirten ystävä.

Varmasti mukava satu lapsille. Kuvitus on erittäin hyvää.

HELMET 42-kohta Satukirja.

Reijo Mäki: Hard Luck Cafe

 

Reijo Mäki: Hard Luck Cafe, Otava 2006, Seven-pokkari 2007, sivumäärä 412.

Reijo Mäki kirjoittaa romaanissaan Hard Luck Cafe Jussi Vareksen myöhemmistä vaiheista rappeutuneessa ja mullistuksia kokeneessa EU-Suomen Turussa. Jussi Vares kituuttaa Kupittaan puiston tai nyttemmin pakolaisten konttikylän vieressä sijaitsevassa entisessä TPS:n talossa. Yksityisetsivän työ on kuihtunut, ja Jussi on öisin kansainvälisen ketjun Driving In -bordellin yöportsarina ja rahastajana, työparinaan kiinalainen Li Peng. EU:ssa on kuohunut, nuoret anarkistit ovat vouhottaneet, tuhonneet tehtaita, ja energialaitoksia, ja tehneet salamurhia. EU on heikko ja hyperinflaation vaivaama. Suomi on viheliäinen paikka elää. Sosnovyin onnettomuuden vuoksi Suomeen on tulvinut säteilypakolaisia, ja Liperissä on sattunut Tunguskan tapainen räjähdys.  Suuryhtiöt hallitsevat maailmaa. Anarkistien kanssa on tehty "rauha" ja anarkistit ovat saaneet autonomisia alueita EU:n sisälle, yksi niistä on Sallassa. Sallan autonominen alue on ulkokultainen paikka, jota  johdetaan itsevaltaisesti ja johtaja Joni-Jani Suuronen harjoittaa myös nuorten naisten alistamista. Kirja alkaa kuvauksella Euroopan unionin kansleripresidentti Giovanni  V  I. Tornatoren salamurhasta Tukholmassa, ja tapahtuma on keskeisellä sijalla kirjan loppuselvittelyissä. 

Reijo Mäki osaa kirjoittaa dystooppisia tulevaisuuden kuvauksia, kuten Tatuoitu taivas, tämä Hard Luck Cafe on minusta erinomainen juonen kuljetukseltaan, tarinaltaan, ja tulevaisuuden kuvaltaan. Osaa lukijoista voi haitata "muutamat" Mäen näkemykset ja rikosten motivit, mutta kyllähän tämä minusta toimi, varsinkin kun juonta viedään erinomaisesti eteenpäin. Juoni palmikoidaan pikku pätkistä, jotka nivoutuvat hiljalleen kiinnostavaksi kokonaisuudeksi, jossa Jussi tapaa poikansa, ja he joutuvat hengenvaaraan. Isä ja poika joutuvat luovimaan lähes ylivoimaisen vastustajan kynsistä kuiville ja pelastamaan lisäksi naisen ja totuuden.

Reijo Mäen Hard Luck Cafe on eheä dystooppinen tarina, missä on paljon toivoa.

Pitkä oppimäärä Hard Luck Cafesta (tässä avaan kirjaa ja sen taustoja enemmän, mutta en paljasta tappokäskyjen antajia enkä motiiveja).

Mäen dystooppisessa maailmassa, EU on rutiköyhä pakolaisten asuttama paikka, missä köyhät ovat rutiköyhiä, työehdot on poljettu maahan. Maailmassa on suuryrityksiä, ja suurrikkaita, poliittisia vouhottajia, rikollisia ja rutiköyhiä ihmisiä vailla oikeuksia. Valta ei kuulu kansalle. Kirjasta ilmenee, että on tapahtunut joukko katastrofeja, myös luonnon katastrofeja, sekä pakolaistulvia. Raaka-aineista on käyty sotia Afrikassa. Vareksen poika Matti Kalmari on Toisen kaakaosodan veteraani, joka tekee "turvallisuuden alan konsulttitehtäviä". Matti soluttautuu kirjan aluksi C.J Fridayn nimellä panttivankien luo, itsekin vangittuna, tarkoituksena pelastaa panttivangit. Seuraavaa tehtävää Matti häärää nimellä Angus January, lähellä Kemijärveä. Matti on varttunut Barcelonassa äitinsä kanssa tietämättä isästään. Jossain vaiheessa äiti on kertonut Matille isästä, jota poika tulee ensimmäistä kertaa tervehtimään.

Turku on rauhaton, Martissa ja Kupittaalla asuu muualta tulleita. Orikedolla on ainakin Drivin' bordelli. Kakolanmäki on köyhäinkoti ja siellä on tuo nimessäkin oleva Hard Luck Cafe. Kaupungin järjestyksestä huolehtii EU:n monikansalliset poliisivoimat. Kirjassa Kårenilla tehtyä murhaa alkaa tutkia tanskalainen poliisiupseeri Ib Ibland. Vanhasta Turussa on kuitenkin jotain jäljellä, Uusi apteekki toimii edelleen, ja Jussi Vares käy edelleen siellä pitkien työvuorojen välillä. Jussin ystävä Hans Henri Landau on parantumattomasti sairas, ja aikoo järjestää exitus-juhlan (jonkin näköinen sallittu eutanasia), ja pyytää Jussia sekundantikseen. Exitus-juhlissa tehdään murha, jonka vuoksi Jussi ja mukana ollut Matti Kalmari sekä toimittaja Megan Madigan joutuvat hengenvaaraan, sillä myös heidät halutaan tappaa. En spoilaa juonesta enempää, mutta Hirvensaloon ja Vepsään matkataan veneellä ja meritaisteluja käydään.

Kirja on osoitettu Otto Lambergille (1955 - 2005). Otto esiintyi Mäen kirjan mukaan kymmenessä Vares-kirjassa sekä elokuvassa Vares - yksityisetsivä. Otto oli näkyvä ja pidetty henkilö Turun ravintolamaailmassa. Otto oli perustamassa Turkuun osaltaan Hunters Inniä sekä Panimoravintola Koulua, sekä perusti Uuden apteekin.

Kansikuvan kala, liittyy myös juoneen, ja salaisen järjestöön nimeltä Kalan veljet, sekään ei ole demokraattinen, eikä ihmisoikeuksia vaaliva kiva kerho. Luin nyt toistamiseen Hard Luck Cafen, ja ajan kuluessa luonnonkatastofit ovat voimistuneet, ja yleistyneet, pakolaisvirrat Euroooppaan ovat olleet kasvussa, ja ovat olleet minusta hallitsemattomia. Lisäksi "porukat"  nahistelevat mutta onneksi vielä vain twitterissä, osa makailee Mannerheimintiellä, vastaporukaa järjestää vastamielenosoituksia, tilanteen rauhoittamiseksi tarvitaan poliisin vähistä voimavaroista suuri osa.

****

****
Reijo Mäki (s. 12.10. 1958) on reipas ja sanavalmis kirjailija, joka on syntynyt Siikaisissa ja asuu Turussa. Ensimmäinen Vares Moukanpeliä julkaistiin vuonna 1986, sen jälkeen on ilmestynyt 31 varesta.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:
Reijo Mäen esikoisteos Enkelipölyä ja se on blogattu NÄIN.
Mäellä on myös Roivas-sarja, olen blogannut
Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi:
Tatuoitu taivas, 1996

Jaakko I ja Ruutisalaliitto

James I and the Gunpowder Plot, A Ladybird Book, Wills 6 Hepworth, LTD, 1967. Sivumäärä 52.

Tämä lapsille suunnattu kirja kertoo, miksi marraskuun viidentenä perinteisesti ammutaan ilotulitteita Bomfire nightina ja puhutaan Guy Foxista ja Guy Fawkesin Kokkojen yöstä. Tällöin juhlitaan Ruutisalaliiton kaatumista 5.11.1605. Riehassa myös naamioidutaan Guy Fawkesiksi.

Jaakko Ensimmäinen (1566 - 1625) nousi Englannin kuninkaaksi 1603. Jaakko oli tullut isänsä murhan jälkeen Skotlannin kuninkaaksi  Jaakko VI:ksi vuonna 1567. Englannin kuningattarena oli Elisabet I vuosina 1558 - 1603. Elisabet I:n kuollessa Skotlannin kuningas Jaakko VI  junailtiin Englannin kuninkaaksi Jaakko I:ksi, hän oli protestantti.

Tässä laadukkaassa varmasti lapsille suunnatussa kirjassa kerrotaan Jaakko I:stä ja Ruutisalaliitosta, jossa haluttiin räjäyttää Parlamentti ruudilla, ja syrjäyttää epäsuosittu kuningas.  Jaakko I kuvataan kirjassa täydelliseksi luuseriksi, tyhjätaskuksi joka tuli vauraaseen Englantiin ja maksatti jopa matkansa. Jaakko petti lupauksensa katolisille.

Ruutisalaliitossa katolinen Robert Catesby houkutteli salahankkeeseen John  Wrightin,  ja Thomas Winterin (Wikipediassa on nimi Thomas Wintour) ja myös Guido Fawkesin, joka syntyi 1570 ja mestattiin tammikuussa 1606. Ruutisalaliiton kasvot jälkipolville on nimeenomaan Guy Fawkes.  Catesby oli vuokrannut Parlamenttitalon vierestä asunnon, josta kaivettiin tunneli Parlamenttitaloon, ja asuntoon vietiin ruutitynnyreitä. Guy Fawkes oli ollut sotimassa Espanjan armeijassa Hollannin seudulla, ja hänen oli määrä räjäyttää ruuti. Salahanke vuosi kuitenkin sivullisille, sillä  mahdollisesti Frances Tresham varoitti velipuoltaan. Guy Fawkes yllätettiin, ja vangittiin, ja häntä kidutettiin ja lopulta mestattiin. Ihmettelen, miksi Kokkojen yönä pukeudutaan Guy Fawkeksi. Ruutisalaliittolaiset saatiin kiinni, ja kaikki mestattiin hirttämällä tai repimällä, ja heitä myös kidutettiin.

Jaakko I muuttui tapahtuman johdosta yhä epäluuloisemmaksi. Loppuhallituskaudella alkoi 30-vuotinen sota johon Englantikin osallistui, sota alkoi vuonna 1618. Jaakko I:n hallituskaudella lähti  Mayflower-laiva Massachussetsiin. Yhdysvallat itsenäistyi "vasta" 1776. Englanti muuten ajautui sisällissotaan Jaakko I:n hallituskauden jälkeen vuonna 1642, jolloin kuninkaana oli Kaarle I, hänen seuraajansa oli Kaarle II, joka kruunattiin kuninkaaksi vasta 1660.

Ladybird kirja Jaakko I ja Ruutisalaliitto on huolella tehty, joka toisella sivulla on upea maalattu kuva. Teksti on huoliteltua, ja varsin yksinkertaista, joten luulen, että kirja on suunnattu noin kymmenvuotiaalle, koska itsekin pystyn sitä hyvin lukemaan.

Walter Scott: Talismani

 

Walter Scott: Talismani, tarina ristiretkien ajalta,  alkuteos Talisman julkaistu 1825, suomentaja Toivo Wallenius WSOY 1918, sivumäärä 374.

Taustaa
Sir Walter Scott (1771 - 1832) oli skottikirjailija, joka oli kirjoitti suosittuja historiallisia romaaneja, ja tunnetuimpana Ivanhoe. Scott uppoutui ritarihyveisiin ja henkeen, ja näki ratsuväen hyveet monen ritarikunnan perustana. 

Talismani on tarina kolmannen ristiretken (1189 - 1192) ajalta. Päähenkilö nukkuvan leopardin ritari tavataan ensiksi Syyrian paahtavan auringon alla Kuolleen meren kupeessa, missä ympäristö  oli kuten Mooseksen aikana "suolaa ja tulikiveä, missä ei kylvetty eikä leikattu, ja ruohoa kasvanut se ei. Maisemaa samoin kun merta saattoi kuolleeksi kutsua, sillä se ei tuottanut mitään kasvullisuuden tapaista ja itse ilmakin oli tavallisista siivekkäistä asujamistansa tyhjä; nämät kai kammoksuivat niitä tulikivi- ja maapihkahöyryjä, jotka paahtava aurinko säteillään nostatti merestä paksuina pilvinä, jotka välin muodostuivat vesipatsaitten kaltaisiksi. Mustalla, värähtelemättömällä vedenpinnalla väikkyi kuin verhoina naphta-nimistä tulikivensekaista limaskaa ainetta, joka yhä vain kasvatti noita ilman myrkyllistä huuruja ja siten kauhealla tavalla näytti todistavan Mooseksen vanhan historian todenperäisyyttä". Ratsastaessaan ritari törmää saraseeniemiiriin, jonka kanssa hän taistelee ja voittaa, mutta ei surmaa eikä haavoita miestä. Kamppailijat ystävystävät, vaikka he ovat Pyhässä sodassa vastapuolilla. Kirjan alku on hyvin idyllistä, ja ritarin ja saraseenin dialogissa selviää asetelmat, ja historia. Itse kirja on täynnä dramaattisia tapahtumia, rakkauttakin, ja talismania käytetään. 

Walter Scottin romaani Talismani on minusta ritariajan komea kuvaus, ja kertoo jotain olennaista myös ristiretkistä. Teloituksista ei juuri puhuta, mutta länsimaisten johtajien keskenään kukkoilu ja kinastelu, miehistön irstailu ja löyhä moraali kyllä mainitaan. 

Jos et halua tietä juonesta niin lopeta tähän. 

Alkukohtaus on tarinan kannalta hyvin tärkeä, sillä ritari on todellisuudessa Huntingdonin kreivi ja skottilaisten prinssi David, joka selviää Richard Leijonamielelle ja lukijalle vasta lopussa. Englantilaisylimys Edith Plantagenet rakastuu leopardin ritariin tarinan alkuvaiheessa, mutta avioaikeet vaikuttavat mahdottomilta,  koska Edith on kuninkaallinen. Skotlanti oli tuolloin itsenäinen kuningaskunta. Ristiretkellä skottiritarit toimivat Rickhardin Englannin alaisuudessa Pyhällä maalla. Länsimaisten kuninkaiden välillä on jatkuva valtataistelu, eikä Englannin Richard Leijonamieli, Ranskan Filip ja Itävallan Leopold pysty tekemään yhteistyötä. 

Walter Scottin sankareilla on monia nimiä, ja Leopardin ritari esiintyy alkuu sir Kennethinä. Sir Kennethin tavoite on päästä Jerusalemiin Pyhälle haudalle. Tavattuaan emiirin hän menee ristiretkeläisten leiriin, jossa  Richard Leijonamieli on sairas. Meneillään on 30 päivän aselepo, ja sir Kenneth hakee paikallisen parantajan Hakimin, joka parantaa Richardin yrttejä ja  talismania käyttämällä.  Saraseeniparantaja on alun emiiri, joka todellisuudessa on suuri hallitsija ja sotapäällikkö Saladin, jota vastaan Richard taistelee ja huonoin tuloksin. Saladinin joukot ovat kevyesti aseistettuja, mutta liikkuvat ketterästi. Helle ja taudit verottavat eurooppalaisten joukkoja, taistelumoraali on laskemaan päin.  Richard paranee, mutta eripuraa aiheuttaa Filipin ja Leopoldin liittoutuminen Richardia vastaan.

Saladinin kanssa on solmittu välirauha, mutta Saladin on valloittanut miltei koko Palestiinan.  Länsimaisten kuninkaiden välit kiristyvät äärimmilleen, kun Leopold on laittanut maansa lipun väärään paikkaan. Tervehtynyt Richard sijoittaa Englannin lipun kunniapaikalle. Leopardin ritari vartioi lippua, mutta kääpiö Nectabanus välittää viestin prinsessa Gueneviriltä ja Edith Plantagenelta. Kenneth jättää koiransa Rosvaldin vartioon. Ilmenee, että Edith Plantagenet aiotaan naittaa saraseeneille, uhka on olemassa. Kennethin tullessa takaisin vartiopaikalle,  lippu on revitty ja poissa. Koira on yritetty tappaa, mutta vielä elossa.  Sir Kenneth tuomitaan mestattavaksi. Hakim saa  neuvoteltua Kennethin orjakseen, todellisuudessa Kenneth ja Saladin ovat ystävät.

Ennen loppuhuipennusta Richard riitelee perheen naisten kanssa, ja lisää ruhtinaiden kanssa. Leiriiin sir Kenneth tekee comebackin etiopialaiseksi naamioituneena. Hänen koiransa Roswald on jäänyt henkiin, ja tunnistanut lipun repijän, hän on Montserrat'n markiisi Conrad. Kenneth ja Conrad kaksintaistelevat, Kenneth peittoaa Conradin. 

Lopussa Kenneth paljastaa olevansa Skotlannin prinssi ja kihlaa Edith Plantagenetin. Ristiretki päättyy eurooppalaisten tappioon, eli Pyhälle haudalle ei päästä. Talismaani matkaa Skotlantiin, ja toimii parantavana esineenä.

Lainauksia lopputulemasta

"Jalo Englannin kuningas", hän (Saladin) sanoi, "iäksi päiväksi me nyt eroamme. Että teidän liittonne on niin hajonnut, ettei sitä enää koskaan voida solmita yhteen, ja että te oman maanne sotavoimilla ette voi yritystä loppuun saattaa, sen te tiedätte yhtä hyvin kuin minä. Minä en voi teille jättää tätä Jerusalemia, jonka omistamista niin hartaasti haluatte. Se on meille, niinkuin teille, pyhä kaupunki. Vaan mitä muuta hyvänsä Richard Saladinilta pyytää, annetaan yhtä mielellään, kuin tuo lähde tuossa vettänsä antaa. Niin, ja samaa Saladin yhtä alttiisti tarjoaisi, jos Richard seisoisi erämaassa ainoastaan kaksi joutsimiestä seurassansa!

Seuraava päivä näki Richardin palaavan omaan leiriinsä, ja vähän aikaa sen perästä nuori Huntingdonin kreivi naitettiin Edith Plantagenet'n kanssa. Sulttani lähetti tähän tilaisuuteen kuuluisan Talismanin morsiuslahjaksi; mutta vaikka monta parannusta toimitettiin sen avulla Europassa, ei yksikään voinut menestymisen ja maineen suhteen vetää vertoja niille, jotka sulttani itse suoritti. Talismani on vielä olemassa; sillä Huntingdonin kreivi testamenttasi sen urholliselle skotlantilaiselle ritarille sir Mungo of the Lee'lle, jonka vanhassa ja korkea-arvoisessa suvussa se vielä säilytetään, ja vaikka tenhovoimalla varustetut kivet jo aikoja ovat poistetut uudemmasta farmakopeasta, käytetään talismania kuitenkin vielä verenjuoksun tyrehyttämiseen". 

Walter Scottin Talismani on upea ritarihenkinen kertomus, kun Pyhän maan omistuksesta taisteltiin.