Henning Mankell: Ruotsalaiset saappaat

 

Henning Mankell: Ruotsalaiset saappaat, alkuteos Svenska gummistövlar 2015, suomentanut Kari V. Koski, Otava 2015, sivumäärä  495.

Henning Mankellin romaani Ruotsalaiset saappaat jäi kirjailijan viimeiseksi. Kirja jatkaa Italialaisten saappaiden päähenkilö kirurgi Frederick Welinin tarinaa. Welin on vetäytynyt ulkosaaristoon, koska on amputoinut naispotilaan väärän käden. Italialaisissa kengissä nuoruuden rakastettu Harriet on tullut, ja pyytänyt Weliniä täyttämään lupauksensa kuolevalle Harrietille. Harrietilla ja lapsettomalla Frederickillä on myös yhteinen tytär, jonka olemassa olosta  Welin sai vasta kuolevalta Harrietilta tietää.  Italialaiset kengät -nimi tulee suutari Giacomellin tekemistä solkikengistä. Italialaiset kengät -kirja kertoo kuolemisesta. Ulla on postannut Italialaisista kengistä täällä. Ulla oli tai on yksi blogiyhteisömme jäsen, joka kuoli ollessaan vireä bloggaaja, blogi on edelleen jäljellä. 

Ruotsalaiset saappaat alkaa, kun Welin muistelee talonsa syttyneen palamaan vuosi sitten. Welin pelastautuu tulipalosta jalassaan eriparit vasemman jalan ruotsalaiset kumisaappaat. Teoksen nimi tulee uusista saappaista, jotka Welin tilaa ja saa kirjan lopussa. Sain kirjan  joululahjaksi ja luin sen jo 2020 ja naputtelin postauksen, jonka onnistuin poistamaan, kun editoin postausta syyskuun 20:s päivä, joten kaivoin kirjan uudestaan esiin ja kirjoitan nyt vähän erilaisen postauksen. 

Ruotsalaisessa saappaissa on minusta eri teemoja ja kehityskulkuja, yhtenä on se, kuka poltti talon ja miksi. Polttamisesta epäillään Frederikiä itseään, tai siltä ainakin Frederikistä tuntuu. Frederik ei ole sopeutunut saariston sisäänpäin lämpenevään yhteisöön, jossa kyräillään, tai niin hänestä ainakin tuntuu. Frederik joutuu taistelemaan alakuloa vastaan. Frederik alkaa tapailla Lisa Modinia, joka tekee juttuja talopaloista saaristossa. Frederik ei pysty kuin platoniseen rakkauteen, mutta uskottelee itselleen, että kaipaisi edelleen sitä rakkautta, mitä Lisa ei pysty hänelle antamaan, kun minusta kyse on juuri päinvastaisesta? Palanut talo on ollut Frederikin isovanhempien. Frederik luotaa tekstissä suhdettaan etenkin isäänsä, joka on ollut tarjoilijana. 

Frederikin elämään on ilmestynyt toinenkin nainen, nuori (tai kolmekymppinen) nainen Louise, Frederikin biologinen tytär, jota hän ei tunne eikä ymmärrä. Louise vie isänsä Ranskaan, jossa osa Louisen "salaisuuksista" paljastuu. Frederik ei suostu muuttamaan saarelta pois, vaikka talo on palanut, vaan asuu tyttärensä Louisen asuntovaunussa. 

Kirja on aika pitkä ja osin rönsyilee, mutta se on minusta kuvaus vanhasta yksinäisestä miehestä, tilinteosta, joka myös saa päätepisteensä, kun Welin nakkaa stetoskooppinsa mereen.

Frederik saa selville myös talonsa polttajan, on yllättänyt, ja toisaalta ei ole. Elämässä ei saa lopullisia vastauksia. Frederik ei tajua, mikä motiivi tulipalon sytyttäjällä oli tai on. Hän kuitenkin ehkä ymmärtää, että omituisuudet on helpointa kätkeä arkipäiväisyyden alle. Frederik on kuitenkin saaristolainen, hän ei järkytä yhteisöä turhilla paljastuksilla.

Paula on blogannut kirjasta näin. Hänen kanssaan olen samaa mieltä, että "Ruotsalaiset saappaat on samalla kertaa seesteinen ja surullinen kirja. " Frederikin elämä seestyy, tulipalosta jää jäljelle vain Giacomelin kenkien solki, jonka Frederik laittaa uuden talon peruskiven sisälle. Hän jää saaristoon, ja pystyy päästämään menneestä irti. Suruakin kirjassa on, ja se ilmenee paljolti yleistunnelmana. 

Henning Mankellin kaihomielinen Ruotsalaiset saappaat kertoo samanaikaisesti elämästä luopumisesta ja uudesta toivekkaasta alusta.

***

Ruotsalaiskirjailija Henning Mankell (1948 - 2015) on tunnetuin Wallander-sarjastaan
Kasvoton kuolema (1991)
Riian verikoirat (1992)
Valkoinen naarasleijona (1993)
Hymyilevä mies (1994)
Väärillä jäljillä (1995)
Viides nainen (1996)
Askeleen jäljessä (1997)
Palomuuri (1998)
Pyramidi (1999)
Ennen routaa (2002)
Haudattu (ilmestynyt Hollannissa jo 2003)
Rauhaton mies (2009)

Henning Mankellin kirjoista bloggauksia
Panokset (1973)
Leopardin silmä (1990)
Comedia infantil (1995)
Tanssinopettajan paluu (2000)
Tässä linkki Kristen Jacobsenin teokseen Mankell.

Gosginny Sempe: Nikke vauhdissa

 

Goscinny -  Sempe: Nikke vauhdissa, Pikku Niken uudet seikkailut 3 alkuteos Histoires inédites du petit Nicholas, 2004, suomentanut Anna-Maija Viitanen, WSOY 2005, sivumäärä 365

Nikke on ranskalainen pikku poika, jonka seikkailuista kaverien kanssa Nikke-kirjat kertovat. Tämä kirja alkaa joulusta ja loppuu pääsiäisen viettoon.

Joulu on tulossa ja isä kertoo, että joulupukilla on ollut rekionnettomuus, ja rahat vähissä. Niken pitää olla järkevä, ja toivoa vain muille jotain. Nikke toivoo kirjeessään vanhemmille punaisen auton, Sopalle lomaa, hän muistaa myös opettajaa, Ann-Marieta ja Klokua, jolla on jo keltainen pyörä, jolla treenaa pyöräilyä. Kloku on koulussa huono. Toisessa tarinassa isä toheloi joulukuusen ja koristeiden kanssa, mutta joulu saapuu ajallaan. Sukulaisten häissäkin ollaan, ja kirja päättyy pääsiäiseen. Pääsiäistä lähdetään viettämään Mummin (Niken äidinäidin) luokse maalaistaloon. Niken isä ei haluaisi lähteä, mutta äiti voittaa aina väittelyt. Ruuhkia on ja Niken isän oikoreitti on umpikuja, lisäksi isän auto alkaa savuttaa. Perillä Nikke saa suklaamunia ja isä työlistan. Isä murjottaa ja haluaa lähteä kotiin, mutta ei saa autoa korjattua. Perhe matkaa kotiin junalla ja isä joutuu hakemaan auton Mummin tyköä myöhemmin yksin. Niken isä ei pidä Mummista, ja se on vakioriidan aihe.

Tarinoita on yhteensä 45.

Niken koulussa tapahtuu tarinoissa paljon sattumuksia. Pojat tuovat kouluun tavaroita, jutun mukaan Cyrille on tuonut valkoisen hiiren, Henri nyrkkeilyhanskat ja läiskii muita, Kloku on tuonut väärennetyn lapun, ja Albert tuhkarokon. Kun Jori tuo rullaluistimet, on hulina valmis. Soppa takavarikoi rullaluistimet, kokeilee niitä ja teloo itsensä. Myöhemmin Jori tuo kouluun pelilaudan, monopolin tapaisen pelin, mutta pelaaminen menee tappeluksi. Pojat leikkivät koulun jälkeen usein joutomaalla ja yleensä leikki jää sivuosaan, rugbya pelataan, mutta pojat häipyvät, kun hätäpotkun jälkeen kuuluu älähdys. Joutomaalla kaivetaan lammikkoa, projekti alkaa, mutta varmasti päättyy, kun poikien vaatteet ovat mutaiset.  

Bledurt rouvineen asuu Niken naapurissa, ja toisena naapurina on Lavalin perhe, joiden tyttöön Ann-Marieen Nikke on pihkassa. Bledurtilla ei ilmeisesti ole lapsia. Niken isä ivaa Bledurtia, mutta Bledurt on väleissä Niken äidin ja Niken kanssa. Bledurt hoitaa Nikkeä, kun Niken vanhemmat ovat poissa, Bledurt pelaa jalkapalloa Niken kanssa, ja ikkuna menee rikki, eikä Niken potkusta. Niken isä haukkuu Bledurtia lihavaksi, ja Bledurt tunnustaa, että muutama miseliini on kertynyt vatsan ympärille. Niken isä ja Bledurt lähtevät metsälenkille, ja Nikke tulee mukaan. Sunnuntaisin lenkit saavat jatkua, kun löytyi mukava ruokapaikka, jossa saa lisäksi aperitiiveja.

Tarinoissa pojat ovat aina lopulta iloisia, aikuiset yleensä eivät, ja lapset ainakin ovat onnellisia. Kun Nikke menee parturiin, tulevat kaverit mukaan, ja soppa on valmis. Parturi rastii lopulta asiakasryhmistä lapset pois. Suklaatehtaassa pojat viihtyvät, opettaja ei. Kerran sataa lunta. Vanhemmat eivät yhdy lasten riemuun lumesta.

Nikke-kirjat ovat myös ajankuva lasten kasvatuksesta, mutta myös opetusvälineistä. Kotona ei ole kuin lankapuhelin, ei kameroita, ei nettiä, eikä somea, mutta poikien kaveruus kantaa.  Koulussa on huonosti toimiva projektori. Valokuvat pitää kehittää, ja kaitafilmeissä ei ole ääntä. 

Nikke vauhdissa on mukava kirja Nikke-kirjojen ystäville. Nikke-tarinoiden tekstistä vastaa René Goscinnyn (1926 - 1977) ja ne on kuvittanut Jean-Jacques Sempe (s. 1932). Vuosina 1959-1966 parivaljakko teki viikottain Sud-Ouest Dimanche -sanomalehteen. Aiemmin julkaistiin  viisi hulvatonta Nikke- kirjaa ( Nikke ja kaverit, Nikke ja Nenä,  Nikke ja kostajien sakki, Pikku Nikke, sekä Nikke kesälomalla).

Rene Goscinny kuoleman 5.11.1977 jälkeen 2000-luvulla julkaistiin Nikke-tarinoita, joita aiemmin ei ollut kirjoissa. Kirjan esipuheen on kirjoittanut tytär Anne Goscinny, Annen äiti kuoli ennen julkaisua, mutta kuvittaja Sempé oli aktiivisesti mukana. Teos Nikke vauhdissa sisältää kolmasosan noista julkaisemattomista tarinoista, ykkösosa oli Nikke palaa lomilta tämä on kolmos osa, kakkososasta on Nikke on paras. 

Olli Jalonen: Taivaanpallo

 

Olli Jalonen: Taivaanpallo, Otava 2018, sivumäärä 461

Olli Jalosen Finlandialla palkitun romaanin Taivaanpallo päähenkilö on Saint Helenan saarella asuva kahdeksanvuotias poika Angus, joka kertoo elämästään Saint Helenan saarella ja muutosta Englantiin 1680-luvulla. Tarina päättyy, kun Angus on 13-vuotias. Olli Jalonen on onnistunut miljöön luonnissa ja sen kuvaamisessa. Samat inhimilliset ongelmat ovat Saint Helenan siirtomaan arjessa ja Lontoossa, missä on kiireisempi ja kireämpi  elämän tahti, mutta samat syrjinnän mekanismit. Tarinan teemoja on uteliaisuus, itsensä kehittäminen ja sisukkuus, Teos kuvaa suorasti ja etenkin epäsuorasti ennakkoluuloisuutta, vastakkainasettelua, omanedun tavoittelua, syrjintää ja väkivaltaa.

Kuolleen puun Angus kertoo tarkkailevansa päivisin lintuja ja öisin tähtiä ja niiden asentoa saarella vierailleen on Hawleyn apurina. Hawley on opettanut Angukselle numerot ja hän osaa laskea. Saaren pastori opettaa Anguksen lukemaan ja kirjoittamaan, ja luetuttaa omaa pamflettiaan saaren historiasta. Pastori on omalaatuinen, hänen mielestään saarella on paratiisin rippeet.  Angus asuu äitinsä Catherinen ja isosiskonsa Annin kanssa. Äidille ja Annille syntyvät lapset Adam ja Thomas. Isää ei taloudessa ole.

Olli Jalosen tai päähenkilön Anguksen kerronta antaa viitteitä, mitä tulee tapahtumaan eli jotain hyvin ikävää. Angus bongaa linnut ohjeiden mukaan, ja merkitsee puussa kököttäen tähtien asennot, ja merkitsee ne. 

Lukijalle aukeaa tilanne hiljalleen, mutta ei kovinkaan selkeästi, koska kertoja on lapsi, joka ei itsekään ymmärrä tilannetta, joka muuttuu koko ajan. Anguksen  kerronta muuttuu tarinan myötä monivivahteikkaammaksi. Menneeseen liittyy salamyhkäisyyttä, kenen lapsia Adam ja Thomas ovat? Halleynko? Vai hänen apulaisensa Charlesin? Miksi pastori viihtyy Anguksen äidin kanssa? Pastori kirjoittaa pamflettia, jossa pitää kenraalikuvernöriä rappeutuneena. Hän näyttää pamflettia vain Angukselle, mutta vaahtoaa siitä Anguksen äidille, pääkitinä kohdistuu lahkolaisiin, ja kenraalikuvernööriin ja kauppakompaniaan. Julkisesti pastori pitää suunsa kiinni. Arvoituksellinen meno jatkuu, Thomas katoaa. Angus kaapataan, ja uhataan heittää rotkosta alas, jos syntinen meno ei lopu, tappouhkaus  välitetään koko perheelle, lapset ovat siinneet synnissä, Ann ja Catherine ovat huoria. Perhe on muutenkin eristyksissä. 

Angus lähetetään jäniksenä Englantiin. Angus piilotetaan maston märssykoriin. Hän pystyy piilottelemaan korissa aikansa, mutta kiinnijäänyttä nöyryytetään ja alistetaan. Koska Angus osaa lukea, kirjoittaa ja laskea, hän pääsee Englantin, sillä hänestä on laivalla hyötyä.

Englannissakin vastaanotto on tyly. Halley on mennyt naimisiin, ja rouva Halley yrittää heittää Angusta kadulle, ja Angus muuttaa Halley talon katolle asumaan. Angus mukautuu asemaansa, vaikka myös Halleyn Saint Helenalla ollut apuri Charles tulee sortamaan Angusta, jota Charles kutsuu jamssikepiksi, ja Anguksen äitiä lutkaksi. 

Angus on toimittanut viestin Halleylle saaren oloista ja siviilien murhista. Halley on ystävällisen vastentahtoinen hoitamaan asiaa. Siirtokuntiin lähetetään ihmisiä, mutta takaisin muuttolupa on tiukassa. Halley, joka siis oli todellinen henkilö, oli suuri tiedemies. Tässä hänet esitetään kaikkine (oletettuine?)  vikoineen. Halley saa rahoitusta muilta kojeisiin, ja isä, joka on juuri murhattu, on rahoittanut kalliita kojeita. Angus on tehnyt myös kokeita kalanrakoilla, ja havaitsee, että lämmin ilma nostaa kalanrakot lentämään ...

Olli Jalosen teksti aukeaa paljolti rivien välistä, ja lukijan mielessä, en lähde avaamaan yksittäisiä tapahtumia, kirja on parhaimmillaan itse luettuna. Historialliset kehykset ovat Englannin sisällissodan jälkeinen poliittinen ja uskonnollinen tilanne, jossa Cronwellin ja tukijoiden kukistuttua kuninkuus ja anglikaaninen kirkko palautettiin, mutta katoliset eivät tätä "hyväksyneet". Saint Helenalla oli myös levottomuuksia, kuvernööri Field (1674 - 1678) oli Halleyn mukaan vaihdettu Blackmoreen, jota vastaan pastori politikoi. Blackmore oli virassa vuoteen 1690.

Olli Jalosen Finlandia palkittu romaani Taivaanpallo kertoo nuoren pyrkimyksestä kehittää itseään, se kertoo avoimesta mielestä, ja tieteen kiehtovuudesta. Minulle se kertoi rakenteellisesta eriarvoisuudesta, ja ihmisten ennakkoluuloista, hyväksikäytöstä, ja suoranaisesta syrjinnästä.

Tarina jatkuu romaanissa Merenpeitto.

*****

Olli Jalonen (s.1954) on kaksinkertainen kirjallisuuden Finlandia-palkittu: vuonna 1990 teoksella Isäksi ja tyttäreksi, sekä vuonna  2018 tällä Taivaanpallolla. Olen blogannut häneltä teoksen  14 solmua Greenwichiin.

Edmond Halleyn (1656 - 1742) oli englantilainen luonnontieteilijä ja matemaatikko, joka matkusti St Helenan saarelle marraskuussa 1676 ja palasi tammikuussa 1678. Matkalta hän toi havainnot tähtien ja planeettojen liikkeistä. Halley havaitsi, että 1531, 1607 ja 1682 näkynyt komeetta palaa 1758. Komeetta sai Halleyn mukaan nimen. Komeetta näkyi 1910, ja 1986, ja seuraavaksi 2061.

St Helena on Afrikan länsipuolella oleva saari, noin 2000 kilometriä mantereesta. Saaren kasvisto ja eläimistö oli muuntunutta, mutta ihmisen tuomat lajit (rotat laivoista, ja kissat) ovat sekottaneet lajistoa. Portugalilaiset "löysivät" saaren Pyhän Helenan päivänä 1502. Fernäo Lopez oli ensimmäinen saaren asukas. Lopezin traaginen tarina kerrotaan Taivaanpallossa. Lopezia kidutettiin Portugalin siirtomaassa Goalla. Lopez halusi jäädä saarelle,  koska korvat oli leikattu ja kasvoja silvottu. Lopez "löysi" kuitenkin itsensä tai elämänsä tarkoituksen ja raahattiin ihmisten ilmoille, tarkemmin selostettu kirjassa.

Hollanti piti Saint Helenaa omanaan 1633, mutta brittiläinen siirtokunta asutti sen 1659. Englanti piti hollantilaiset loitolla. Saarta asutettiin, ja sinne tuotiin myös orjia. Saaren merkitys oli tärkeä meritiellä Intiaan. Saari kuuluu Britannialle, ja siellä on kuvernööri. Gregory Field toimi kuvernööronä vuosina 1674- 1678, John Blackmore 1678-1690. Saarella oli Itä-Intian kauppakompaanian asema vahva.

Englannin sisällissota käytiin vuosina 1642 - 1651, mutta Oliver Cromwellin jälkeen monarkia palautettiin, ja Kaarle II astui (tai istui) valtaistuimelle. Mainio vallankumous oli vuonna 1688, ja lujitti protestanttien asemaa. Ilmasto 1550 -1680 oli tavanomaista kylmempää. Kun Angus saapuu Lontooseen, on Thames jäässä. Walesissa on lunta, kun he kiipeävät Snowdonille.

****

Kari Kanala, Milla Mäkitalo, Suhteellista

Kari Kanala, Milla Mäkitalo, Suhteellista, pilkettä & pohdintaa parisuhteesta, Kirjapaja 2019, sivumäärä 112.

Kari Kanala ja Milla Mäkitalo ovat aviopari. Kymmenen vuoden aviotaipaleen kunniaksi he ovat kirjoittaneet eräänlaisen parisuhdeoppaan. Vaikka kirjoittajat ovat pappeja, he eivät saarnaa vaan teoksen ote on optimistinen ja omakohtainen. Teos herättää mukavan tunnelman ja ajatuksia. Teos koostuu lyhyistä luvuista jossa on molempien näkemyksiä. Kari Kanala on ollut ja on asiantuntijana myös Ensitreffit alttarilla ohjelmassa, jonka asiantuntijoista  Mikael Saarinen ja  Elina Tanskanen ovat kirjoittaneet teokseen alustuksensa.

Kirja luo turvallisen tunnelman, jota omiaan tukee Katja Kuittisen kuvitus. Kirjaan on lainattu pätkiä iskelmä- ja pop-lyriikoista.

Seuraavaksi kirjoitan, mitä minulle jäi mieleen kirjasta (katsomatta kirjaa tätä kirjoitettaessa):

Kaikilla ihmisisllä on vapaus sitoutua parisuhteeseen, mutta toista ei voi omistaa. Kun toisen kanssa elää avioliitossa, pitää myös tahtoa. Parisuhde onnistuu keskimäärin paremmin, jos on henkisesti läsnä. Kotona oloon kannattaa tehdä jotkut pelisäännöt, mutta toista ei voi kuitenkaan muuttaa, vaan molemmat joutuvat hyväksymään puolison sellaisena kuin hän on. 

Suhteessa tunnetaidot ratkaisevat ja kehittyvät. Alkuhuuman jälkeen on karikoita edessä, mutta karikoita ei tarvitse tuntea, jos tuntee väylän. (tämä on suhteellisen suoraan kirjasta). Varsinkin kun kumppanilla on aiempia puolisoita, ja yhteisiä lapsia, täytyy tulla toimeen myös exien kanssa, se kannattaa pelisäännöttää suhteessa, eikä salata tapaamisia. Se, minkä on oppinut vanhoissa suhteissa, voi auttaa uudessa suhteessa. 

Kun menee naimisiin, kaverit voivat jäädä taka-alalle, mutta toisen suku ja perhe tulevat lähemmäs, ja kaikki perinteet, jotka ainakin jouluna realisoituvat. Kun rakastaa toista, laittaa itsensä alttiiksi myös haavoittumiselle. Riidat ovat sitä intensiivisempiä, mitä tärkeämmästä asiasta on kyse. Opi riitelemään niin, ettet loukkaa toista. 

Kaikki parit eivät halua lasta, osa haluaa, muttei saa. Kun haluaa ja saa oman lapsen, niin silloin koittavat raskausaika ja vauva-aika. Vauva-aika koittelee monien parisuhdetta, vaikka vauvan tulo on hyvin myönteinen tapahtuma.

Kirjassa on laitettu erilaisella sivuvärillä vierailevat kirjoittajat lyhyin muutaman sivun alustuksin: 

Mikael Saarinen kirjoittaa osuuden  Tunnetaidot parisuhteessa. 

Elina Tanskanen kirjoittaa aiheesta Seksi ja parisuhde.

Heli Pruuki on kirjoittanut "Rakkauden väri on punainen - aggressio parisuhteessa". 

Minna Tuominen kirjoittaa, Milloin lapsia?

Nina Kauppinen pohdiskelee Muuttuuko parisuhde lapsen saamisen jälkeen? 

Aku Kaura avaa, Milloin kannattaa hakea apua (pari)terapiasta?

Kari Kanalan ja Milla Mäkitalon Suhteellista -teos on suhteellisen hyvä teos. 

Juhani Aho: Papin rouva

Juhani Aho: Papin rouva, romaani 1893.

Juhani Ahon Papin rouva jatkaa Ellin, papin tyttären tarinaa romaanista Papin tytär (1885).

Papin rouva alkaa, kun Ellin häistä on kulunut viisi vuotta. Elli on naimisissa pastori Mikko Aarnion kanssa. Avioliitto on lapseton ja Elli on onneton. Mikko on maanläheinen ihminen, joka on onnellinen, mutta jollain tasolla aistii Ellin ajoittaisen yksinäisyyden. Molemmat pohtivat avioliiton tilaa. Elli rovastin kanssa, Mikko ruustinnan kanssa.

Mikon ystävä Olavi Kalm on palannut ulkomailta, ja saapuu Aarnioille kesävieraaksi, kuten myös Papin tyttäressä.

Papin rouva on kertomus Ellin avioliitosta, ja suhteestaan aviomies-Mikkoon ja poikamies-Olaviin. Mikko on vaatimaton ja omistautunut pastorin toimeen. Mikko arvostaa Elliä, joka on varmasti siveä, ja hyvä vaimo, mutta elää minusta tylsässä ja intohimottomassa liitossa. Elli hakeutuu yksinäisyyteen järven rannalle ja katselee kaukaisuuteen. Luonto on upea kesällä, mutta talvella Ellin kertoo kaiken olevan ankeaa. Mikko on omistautunut työlle ja on paljon kotikäynneillä seurakunnassa. Pappila on kolkko paikka, eikä se tarjoa Ellille mitään henkisiä virikkeitä. Seuraelämäkin on niukkaa.

Olavi Kalm on palannut Pariisista ja matkustanut laivalla, yhdessä rovastin 20-vuotiaan tyttären Liinan kanssa. On taas kesä, kuten kuusi vuotta sitten kun Elli ihastui (ja rakastui?) Olaviin. Ellin tunteet eivät ole kuolleet, ne ovat olleet horroksessa, ja ne heräävät, versovat ja puhkeavat kukkaan uuden tapaamisen myötä.

Papin rouva on pitkälti kuvausta Olavin ja Ellin retkistä luonnossa, kuvataan kalareissuja, karjamaja-vierailuja sekä molempien rakkauspohdintoja. Elli herää siis henkiin, kun Olavi saapuu. Samalla muodostuu monia kolmio-asetelmia. Liina on kiinnostunut Olavista, ja Olavi vertailee tahollaan Elliä ja Liinaa. Olavi on poikamies, mutta hänellä on takanaan kaksi kihlausta. Hän on ollut Pariisissa avoliitossa, mutta jättänyt naisen, kun rakkaus on loppunut.

Elli on mukautunut äitinsä tahtoon Papin tyttäressä ja mennyt naimisiin, ja muuttanut talvella vieraaseen pappilaan. Elli on henkisesti kuollut. Avioliitto on lapseton, mutta pariskunta nukkuu samassa huoneessa. Ellin aika matelee eteenpäin.

Keskustelut Olavin kanssa avaavat Ellin maailman, mutta ei lopulta haaroväliä, sillä Elli pitää aviolupauksesta loppuun asti kiinni. Olavi tunnustaa kihlauksensa ja naisten jättämisensä. Tekstissä ilmenee, että molemmat viittaavat kirjallisuuteen Anna Kareninaan ja Madame Bovaryyn, joissa molemmissa Anna Karenina ja Emma Bovary jättävät miehensä, ja antautuvat toisten miesten rakastettavaksi (ja rakasteltavaksi). Annalla ja Emmalla on kuten Ellilläkin avioliiton kahle. Anna ja Emma ovat myös äitejä, mitä puolestaan Elli ei ole. Elli vihjaa haluavansa hukuttautua, mutta Elli ei toisinna Kalevalan Ainon kohtaloa. Elli on lopulta "järkevä" tai vaan "mukautuvainen". Ibsenin Nukkekodin Norakin ottaa avioeron ja vie lapsensa, Noran tilanne on hyvin monisyinen ja moraalisesti vaikea.

Avioero-teemaan saadaan lisää kierroksia, kun Olavi kertoo, että Ellin koulukaveri Sigrid Hammar on eronnut miehestään toisen takia, ja ottanut lapsen mukanaan. Elli ei ole ehkä oivaltanut mahdollisuutta, jota hänellä ei olekaan. Ellillä ei ole lasta, ei omaisuutta, ei koulutusta, ei ammattia, eikä edes toista miestä, sillä minusta Olavi Kalm on pohjimmiltaan perhonen, joka liihottelee eri maisemissa, ja välillä on kukissa, mutta hän ei pölytä Elliä, kerran päästään suukkojen tasolle. Olavi pelkää myös Helsingin ystäviensä puheita, jos hän antautuisi suhteeseen Mikko Aarnion, osakuntaystävänsä, vaimon kanssa. Olavilta tosin lörpsähtää rakkauden tunnustus Ellille, mutta minusta Olavi on vain peluri, joka nauttii saamastaan rakkaudesta. Hän on mustasukkainen pastorille, ja toisaalta Elli on mustasukkainen Liinalle. Kudlailu jatkuu. Olavi kehrää kuin kissa, kun Elli tunnustaa muistelleensa häntä kuusi vuotta. Elli tuntee, että on ollut elävältä haudattuna kyseisen ajan. Loppuluvuissa tapahtuu käänne. Elli on laittanut savolaispuvun, ja Elli ja Olavi suuntaavat Ellin lempipaikkaan Koivumäelle, mistä näkee maisemia. Matkalla ollaan heinäladossa, ja aitoissa mutta Olavi ei halua edetä, eikä Ellikän halua rikkoa aviolupaustaan, ja savolaispuku pysyy päällä. Olavi tajuaa, että hänen rakkautensa on heikompaa, eikä hän selvästi halua sitoutua. Olavi ja Elli ovat karjatilalla Johannan ja hänen miehensä luona. Johannan avioliitto on onnellinen.

Elli tajuaa, ettei saa Olavia, vaikka on rakastunut. Olavi ei uskalla sitoutua, eikä halua. Ellin mies luulee,että kaikki on hyvin, Elli tietää ettei ole, muttei kykene Ainon ratkaisuun, vaan jää miehensä viereen tunteitta ja turtana.

Papin rouva ei ole onnellinen kehitysromaani, sillä kun kesä loppuu, Olavi liihottaa pois. Rakkaus kuolee, ja alkaa Ellin pitkä talvi.

*** 

Lainauksia
Mikon ja Ellin talo: »Mikä on tuo punainen talo tuolla kaukana'»—»Se kuuluu olevan tämän pitäjän kappalaisen virkatalo.» Jos hän oli elämäänsä uupunut ja surumielinen, voi hänelle ehkä tulla ohimenevä ajatus:—»Se näyttää niin rauhalliselta tuo paikka … siellä olisi ehkä onnellista asua.» Tyynelä.

Olavin metsästys ihmetyttää: "Suota myöten rämpi hän toiselle lammelle, jossa pitkän väijymisen jälkeen sai tapetuksi pienten poikainsa ympärillä häärivän telkän".

Elli kihahtaa Mikolle, kun Elli tajuaa, että Olavi lähtee:—Sinä olet kömpelin, tyhmin, sivistymättömin mies maailmassa!

*****
Juhani Aho (ristimänimi Johannes Brofeldt), syntyi 160 vuotta sitten Lapinlahdella 11.9.1861 ja kuoli Helsingissä 8.8.1921 (noin sata vuotta sitten).  Olen blogannut Juhani Aholta teokset Rautatie sekä romaanin Juha.

Luin tämän Gutenbergissä, joten osallistun Gutenberg haasteeseen.

William Pitt & Scott Ritter: Irakin sota

 

William Pitt ja Scott Ritter: Irakin sota, mitä Bush ei halua sinun tietävän, 2002, Like 2003, suomentanut Petri Stenman. Sivumäärä 90.

Scott Ritter (s.1961) oli YK:n asetarkastaja Irakissa vuosina 1991-1998. ja William Pitt Lähi-idän asioihin perehtynyt toimittaja. Teos on vuodelta 2002 ja ennakkoperustelu sille, että sota ei ole oikea ratkaisu Irakin tilanteeseen eikä Saddam Husseinin kaatamiselle. Irakiin lopulta hyökättiin maaliskuussa 2003 Saddam syöstiin vallasta, mutta rauha ja vakaus ovat olleet vain haave.

Teos alkaa Heidi Hautalan esipuheella, ja alussa puhutaan Gordionin solmun avaamisesta. Aleksanteri Suuri avasi solmun miekalla ja valloitti isoja alueita myös Vähä-Aasian, Syyrian, Babylonian ja Persian. Tuolloiselle presidentti George W. Bushille ei suositeta solmun avaamista väkivalloin. Irakiin 2003 hykkäyksen taustalla on Kaksoistornien tuhoamiseen 11.9.2001.

Kirjassa kerrotaan aluksi Irakin diktaattorista Saddam Husseinista, joka syntyi 1937  ja kuoli tämän kirjan julkaisun jälkeen 2006. Saddam nousi valtaan mullistuksissa 1950-luvun lopussa ja 1960-luvulla, edeten vallankumoushierarkiassa. Saddam nosi Irakin presidentiksi vuonna 1979, jolloin naapurimaassa  Iranissa oli vallankumous jonka jälkeen ajatollah Khomeini  nousi valtaan. Tämän jälkeen alkoi Iranin ja Irakin välinen sota, jossa Yhdysvallat aseisti Irakia. Yksi kiistan aihe oli Shatt al Arabin meritie. Saddam käytti kemiallisia aseita sodassa ja kurdeja vastaan. Vuonna 1990 Saddam hyökkäsi Kuwaitiin, Yhdysvaltain johtama liittoutuma ajoi Saddamin maasta, mutta Saddam jäi valtaan. Joukkoja pidettiin myös Saudi Arabiassa, ja siitä  Osama bin Laden virittyi lisää Yhdysvaltoja vastaan. Kaksoistorneja vastaan hyökättiin kaapatuilla lentokoneilla 11.9.2001, ja  Irakin hyökkäys, tai tuolloin vielä mahdollinen hyökkäys oli osa vastaiskuja. Oikeastaan kyse oli Irakin joukkotuhoaseohjelmista. Irakissa oli ollut YK:n asetarkastajia etsimässä joukkotuhoaseita, ja tuhoamassa niitä. Irak yritti piilotella aseita ja tehtaita. Pittin haastattelema Saddam jäi valtaan. Tässä kirjasessa Pitt haastattelee Ritteriä, joka oli asetarkastajana Irakissa 1990-luvulla.

Huomioita haastattelusta:
Irakilla oli kemiallisia aseita, joita valmistettiin maassa. Irak oli myös käyttänyt aseita. Persianlahdern sodan jälkeen Irakin joukkotuhoaseet päätettiin tuhota, ja se oli edellytys öljyn myynnille. Irakilla oli jo 1970-luvulla oma ydinaseohjelma. Irakilta kiellettiin ohjukset, joita se Persianlahden sodan aikana käytti. Irakissa oli viiteitä myös biologisista aseista. Asetarkastajien kanssa pidettiin kissa hiiri -leikkiä.

Saddam oli diktaattori, mutta Ritterin mukaan hyökkäys Irakiin, ei tuo demokratiaa, ja sitoo Yhdysvaltain joukkoja. Sodalla olisi monia huonoja seurauksia, ihmishenkiä menetetään ja syntyy paljon humanitaarista hätää. Irakin kansan eri ryhmiä tarkastellaan (shiiat, kurdit ja sunnit). 

Pittin ja Ritterin Irakin sota sisältää pähkinänkuoressa sen, mitä Irakin sodasta lopulta seurasi, vaikka kirjan kirjoittamisella yritettiin estää hyökkäystä.

*****

Täyttää Helmet -lukuhaasteen kohdan 25 "kaksi kirjoittajaa" sekä Kirkko ja kaupunkilehden lukuhaaste, kohta 28 "Tietokirja aiheesta, joka on sinulle uusi".

Hyökkäys Irakiin oli yhtä hyödytön kuin se, että Yhdysvallat lähetti joukkoja Afganistaniin, Afganistaniin ei tullut demokratiaa, ei syntynyt pysyvää rauhaa tai hyvinvointia, ja USA:n poistettua joukot, Taliban palasi valtaan. Yhdysvalloilla on palanut dollareita näihin sotiin ainakin 1,5 biljoonaa dollaria. Myös Suomi oli mukana rauhanturvaajina, kaiketi Yhdysvaltojen "pyynnöstä", joka minusta tarkoitti, että huonoja suhteita haluttiin lepytellä, ja rauhanturvajoukot otettiin pois 2021, ainakin vuosikymmen liian myöhään. Demokratiaa ei juurruteta näin.

C.S. Lewis: Suuri avioero

 

C.S. Lewis:  Suuri avioero, alkuteos The Great Divorce 1945, suomentanut, Kari Krohn, Karatas-kirja 1970,  sivumäärä 143. Kansikuva Aleksandra Ionowa.

C.S Lewis on kuulu kirjailija, joka on nykyään tunnetuin lastenkirja-sarjasta Narnian tarinat. 

Suuri avioero pohjautuu Lewisin uskonnolliseen näkyyn. Esipuheessa Lewis lyttää  kompromissit hyvän ja pahan kesken, on olemassa hyvä ja paha ja niillä on selvä ero.

 

Suuri avioero alkaa, kun nimetön kertoja harhailee harmaassa kaupungissa, joka on kuten myöhemmin ilmenee helvetti tai osalle kiirastuli. Harmaassa kaupungissa ihmiset ovat etääntyneitä toisistaan, eikä mitään yhteistä ole, on riitaa ja välinpitämättömyyttä. Kertoja liittyy jonoon linja-autopysäkille, ja nousee  bussiin, joka lähtee lentoon ja laskeutuu paikkaan, jossa on mehevää ruohoa, siellä solisee vesi, ja puhdasta ilmaa. Bussin matkustajat ovat läpikuultavia haamuja, he ovat kuolleita ja tutustuvat paratiisiin, ja saavat ohjausta siellä olevilta hengiltä ja enkeleiltä. Keskustelut osoittavat mikä ero on paratiisilla ja helvetillä, mutta enemmän minkälaiset ihmiset ovat kummallakin puolella, ja mihin ajatus- tai käyttäytymismalleihin helvetin asukkaat ovat jumittuneet. Taivaassa esiintyy Lewis teoksille tuttuja hahmoja kuten yksisarvisia, kääpiöitä ja hevosia.

Aikansa haahuiltuaan kertoja herää omassa sängyssään ja kirjoittaa näyt ylös. 

Avaan alla joitain näkökohtia teoksesta.

Linja-autossa on ihmisiä, jotka ovat useimmat näennäisesti hyviä ihmisiä, mutta ovat jättäytyneet Helvettiin. Piispa vaahtoaa teologisista kysymyksistä, mutta ei tunne Jumalaa, hän on täynnä ulkokultaisuutta ja hän on itsekeskeinen. Eräs matkustaja ei osaa nauttia kultaisista omenoista, ja sadattelee, miksei hedelmiä voi myydä kenellekään. Lewis siteraa myös Miltonia, joka on ilmentää monen ongelman ja halun, eli  "parempi hallita Helvetissä kuin palvella Taivaassa". Helvetti on siis ihmisten oma valinta. Teosta lukiessa John Miltonin Kadotettu paratiisi  tulee monesti mieleen.

Merkityksellinen keskustelu käydään  myös äidin kanssa, joka väittää rakastavansa poikaansa. Henget selittävät, että äiti ei todellisuudessa rakasta lasta, vaan on yrittänyt omistaa tämän. Turhan rutisijat saavat kuulla kunniansa. Usea helvetin ihminen haluaa, että kaikki surisivat ja säälisivät heitä. Osa ihmisistä pitää itseään hyvinä, mutta taivaassa selviää, että eräskin besserwisser on ollut todellisuudessa ankara alaisilleen ja sietämätön perheelleen.

C.S. Lewisin teos  Suuri avioero on ajatuksia herättävä teos, joka on myös kuvitettu.

*****

Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 

Narnia -sarja:
Velho ja leijona 1950
Prinssi Kaspian 1951
Kaspianin matka maailman ääriin 1952
Hopeinen tuoli 1953
Hevonen ja poika 1954
Taikurin sisarenpoika 1955
Narnian viimeinen taistelu 1956