F.M. Dostojevski: Karamazovin veljekset

F.M Dostojevski: Karamazovin veljekset, alkuteos Братья Карамазовы, 1880, suomentaja V.K. Trast, Otava 1969 kaksi nidettä sivumäärät 431, ja 483.

Fjodor Dostojevskin romaani Karamazovin veljekset on hänen uransa huippu, romaani kuvaa kolmen veljeksen kautta venäläistä kansaa, ja romaanin moraalis-eettiset ja aatteelliset pohdinnat ovat upeita. Romaanissa kypsytellään myös jännittävää juonta, jossa on spiraalimaisuutta ja yllätyksiä.

Päähenkilöt
Fjodor Pavlovits  Karamazov, tilallinen, joka vähät välittää tilastaan ja irstailee. Fjodor on lisäksi tyhmä. Fjodor oli ensin naimisissa aatelissuvun kapinallisen Adelaida Ivanovna Miusovin kanssa. Avioliitto oli lyhyt ja väkivaltaisen riitaisa. Adelaide karkasi, mutta pian kuoli. Fjodor oli toistamiseen naimisissa köyhän Sofia Ivanovnan kanssa. Tämä kuoli neljän avioliittovuoden jälkeen.

Dmitri Fjodorivits Karamazov, vanhin veljeksistä, Mitja on perinyt isänsä Fjodorin ominaisuuksia, äkkipikaisuuden, ja taipumuksen lihallisuuteen. Dmitrin äiti oli Adelaida Ivanovna Miusov. Dmitrin morsian on Katerina ”Katja” Verhotseva. Mitja on kiimassa  Agrafena ”Grušenka ” Svetlovaan, 20-vuotias neitokaiseen, jolla on paheellisia suhteita, ja on jo nuoresta iästä ollut kauppiaan jalkavaimo. Myös perheen isä Karamazov yrittää häntäillä Grušenkaa.

Ivan Fjodorivits Karamazov, keskimmäinen veljeksistä, Fjodorin toisesta avioliitosta. Varsin älykäs ja uskonnollisuutta pohtiva. Ivan on pohjimmiltaan ateisti.

Aleksei Fjodorivits Karamazov,  nuorimmainen veljeksistä, myös isänsä toisesta avioliitosta eli Sofian poika. Fyysisesti terve, ja älykäs, mutta suuntaa toisen lukiovuoden jälkeen luostariin kokelaaksi. Herkkä ja kiltti, hänestä kaikki pitävät, Aleksei on uskonnollinen.

Isä Zosima on luostarin vanhin, Zosima on jo iäkäs. Hän parantaa luostariin tulevia, ja antaa hyviä neuvoja. Erinomainen käytännön teologi ja uskonmies.

Fjodorin taloudessa on kolme palvelijaa. Ukko Grigori Vasiljevits Kutuzov, hänen vaimonsa Marfa Ignatjevna, Grigorilla on jonkinlaista vaikutusvaltaa Fjodoriin, Grigori ei pitänyt tämän ensimmäisestä, mutta toisesta vaimosta. Grigorin lapsi, joka syntyi kuusisormisena kuoli. Grigori otti hoteisiinsa vähämielisen Lizaveta Smerdjastsajan synnyttämän lapsen, joka huhujen mukaan oli hänen isäntänsä  Fjodorin irstailun aikaansaama. Koska Lizaveta kuoli synnytyksessä Marfa kasvatti pojan, jota kutsutaan  Pavel  Fjodorivits Smerdjakoviksi.

Juoni (älä lue, jos haluat lukea teoksen)
Fjodor Karamazov, vaikka on kolmen pojan isä, kiertää kartuttamassa ensimmäisen avioliittonsa myötäjäisrahoja. Hän elää synnissä, ja irstaudessa, mutta on suhteellisen varakas. Lapset ovat muiden ihmisten kasvatettavana, ja Moskovassa koulussa.

Kun romaanin tapahtumat alkavat vieriä, kaikki pojat ovat palanneet kotiin. Romaanin kuluessa palaamisen syyt alkavat selvitä. Kahdella vanhimmalla raha tai sen puute on syy. Dmitrillä on riitoja rahasta isän kanssa, mutta myös Ivan odottelee perintöä. Sen sijaan Aljosha tulee katsomaan äitinsä hautaa ja menee luostariin. Isä Fjodor haluaa ratkaista riidat Dmitrin kanssa isä Zosiman luona luostarissa. Dmitri vitkastelee ja myöhästyy, ja romaanissa kuvataan, kun  luostarinvanhin isä Zosima tapaa ihmisiä, antaa heille neuvoja, puhuu Jumalan sanaa, ja rukoilee. Eräälle äidille hän sanoo, että tämän poika ei ole kuollut Siperiassa, vaan ottaa yhteyttä. Hän rukoilee myös nuoren tytön Liza Hohkovan terveyden puolesta.

Luostarissa käsitellään lopulta Fjodorin ja Dmitrin riitaa, joka äityy pahemmaksi. Aljosa tulee sen vuoksi kotiin hetkeksi. Dmitri tulee uhkailemaan isäänsä Fjodoria, ja lyö, ja uhoaa tappavansa isänsä. Dmitri tekee veljestään Aljosasta sanansaattajan, ja niin moni muukin. Aljosa menee Katerina Ivanovan luo. Dmitri ei aio palata naisen luo, vaan Grušenkan. Katerina on pyytänyt Grušenkan luokseen, ja luulee hallitsevansa tätä. Grušenka, jota kuvataan Milon Venukseksi, mutta pulleammaksi, sylkee sappea Katerinan päälle. Hän väittää tämänkin kaupitelleen itseään miehelle Moskovassa rahan toivossa. Katerina haukkuu Grušenkaa, joka ei aio luopua Dmitristä. Aljosalle selviää myös Dmitrin rahan tarpeen syy. Hän on hummannut Katerinalta saatuja rahoja, joita hän lupasi lähettää Katerinan siskolle Moskovaan.

Romaanin luonteeseen kuuluu viipyilevä juoni, jonka pyörteet tuovat lisätietoa menneistä tapahtumista, ja henkilöiden luonteesta ja motiiveista. Paljon käydään keskusteluja. Ivan puhuu pölpöttää teorioitaan. Aljosa on hyvin uskonnollinen, Dmitrikin uskoo, vaikka rypee synnissä, mutta Ivan ei usko Jumalaan, eikä piruun, hän on ateisti. Fjodor sen sijaan aikoo elää, ja mennä naimisiin Grušenkan kanssa. Fjodor arvostaa naisissa erilaisuutta, hän ei ole koskaan nirsoillut naisten kanssa.

Luostarissa isä Zosima sairastelee. Hän toivoo Aljosan palaavan takaisin kotiinsa luostariin, kun hän on kuollut. Aljosa käy myös Hohkovan leskirouvan luona. Tytär Lizaveta, on rampa, mutta tulisesti rakastunut Aljosaan. Nuoret ovat tunteneet toisensa jo Moskovassa. Aljoša antaa lupauksen, Lizaveta suudelman.

Katerina Ivanovna saa pikku hermokohtauksia. Ivan on hänestä kiinnostunut, mutta pystyykö Katerina unohtamaan Dmitrin. Aljosan mielipidettä useaan asiaan kysytään,  niin tähänkin. Aljosaa puree sormeen pikkupoika Iljušetška joka on alikapteeni Nikolai Iljitsitš Snegirevin lapsi. Dmitri on nöyryyttänyt alikapteenia, ja poika oireilee. Aljosa tarjoaa rahaa, mutta alikapteeni kokee sen nöyryyttävänä, ja paiskaa setelit ensin maahan ...

Pavel Smerdjakov on Karamazovin perheen yksi palvelija, ja käynyt kokkikoulun Moskovassa. Hän keittelee pöperöitä. Hän on ollut hiljainen, mutta alkaa avautua. Hän on hyvin katkera, ei ole uskossa, eikä usko Venäjän kansaan. Häntä myös haittaa isättömyys. Smerdjakov kukkoilee yhä enemmän. Ivania alkaa suututtaa yhä enemmän Smerdjakov, joka avautuu yhä enemmän Ivanille, joka on lähdössä pois. Smerdjakov selittää "kaatuva tauti -kohtauksistaan".

Ivan haluaa Eurooppaan, ja sitä ennen Moskovaan. Hän lähtee, mutta lupaa hoitaa isänsä metsäkauppoja. Kaikki tapahtumat ensimmäisessä osassa tapahtuvat muutaman päivän aikana.

Aljosa menee takaisin luostariin, kuoleva Isä Zosima kysyy, tapasiko Aljosa Dmitrin. Hän on nähnyt Dmitrin kasvoista murhenäytelmän, ja tulevan kärsimyksen, jonka haluaisi estää. Zosima kuolee ja haudataan. Sitä ennen hän kertoo Aljosalle elämäntarinansa pähkinän kuoressa. Zosima on jäänyt nuorena isättömäksi. Hänen isoveljensä on kuollut 17-vuotiaana, ja muistuttaa paljon Aljosaa. Zosima on nähnyt paljon merkkejä tulevasta. Zosima tietää maailmasta sangen paljon. Hän kävi kadettikoulun, osallistui irstailuihin ja juomisiin. Ihastui neitoon, ja ajautui kaksintaisteluun, jossa hän ei ampunut, vaan sai naarmun, mutta ei halunnut  enää jatkaa. Hän erosi rykmentistään. Zosima kertoo tarinan miehestä, joka mustasukkaisena surmasi entisen rakastettunsa. Syyt sälytettiin juopon palvelijan niskoille, joka pidätettiin, ja tämä kuoli. Syyllisyys painaa murhaajaa, vaikka hän on arvostettu henkilö, perheenisä ja aviomies. Mies menee tunnustamaan 14 vuoden jälkeen veriteon, mutta sairastuu ja kuolee....

Zosiman kuolemaa, ja hautajaisia, sekä ruumiin hajuja selvitellään, mutta Aljosa lähtee luostarista. Hän yhdessä Mihail Osipovits Rakitinin kanssa menee tapaamaan Grusenkaa, joka asuu vaatimattomasti, on ostanut epävarmoja saatavia, ja tienannut itsellään 8000 ruplaa. Grusenka on ollut kirjeenvaihdossa vanhan viettelijänsä kanssa, ja aikoo lyödä hynttyyt tämän kanssa yhteen. Aljosalle ja Rakitinille tämä on yllätys.

Dmitri käy ylikierroksilla. Kahdeksas kirja kuvaa Dmitrin amok-juoksua Grusenkan tyköön. Dmitri on epätoivon, ja hulluuden riivaama, hänen tekonsa ovat pelkkää maniaa. Ennen kuin Dmitri voi kosaista Grusenkaa, hän tarvitsee 3000 ruplaa, se vaatisi aikaa, mutta toisaalta hänellä on maaninen kiire Grusenkan luo. Kirjassa kuvataan Dmitrin iltaa ja yötä, hän on kuullut vanhasta viettelijästä, mutta pelkää enemmän, että oma isä pääsee Grusenkan pesälle. Katerina ei vaadi 3000 ruplaa, mutta summasta on tullut pakkomielle Dmitrille, ja hänen sairas mielensä ajattelee, että "mieluummin murhaaja Siperiassa kuin sanasyöjä".

Älä lue pidemmälle, jos et halua tietää, mitä kirjassa tapahtuu juonipaljastuksia
Kahdeksas kirja päättyy, siihen, että poliisipäällikkö tulee pidättämään Dmitrin isänmurhasta epäiltynä. Koko kirja ja varsinkin  kahdeksas kirja ennakoi isän murhaa. Dmitrin toimet kerrotaan. Hän yrittää saada 3000 ruplaa vanhalta irstaalta kauppiaalta Samsonovilta, rouva Hohkovalta, hän menee myös aidan yli kotiinsa, ja törmää Grigoriin. Dmitri poistuu kodistaan kädet verisenä, ja lopulta hänellä on 3000 ruplaa, jonka kanssa hän rehvastellen saapuu Grusenkan luo. Grusenkan luona on puolalainen upseeti, vanha jo tekotukkainen viettelijä, joka on kuitenkin jo toistamiseen naimisissa. Dmitri kestitsee, pelataan, juodaan ja rähistään ja sitten Dmitri pidätetään.

Tutkimukset alkavat ja Dmitriä pidetään syyllisenä. Kaikki on pohjustettu aiemmin. Zosiman ennustus, että Dmitriä kohtaa tragedia. Dmitri on uhkaillut isäänsä ja on uhannut tappamisella. Riitaa on ollut rahasta, ja Dmitrin saamaa 3000 ruplan alkuperää eikä mitä talossa sisällä tapahtui, ei selvitetä. Dmitri tuntee mustasukkaisuutta isälleen. Hän pelkää, että Grusenka on valinnut isän. Dmitri on pantannut hopeakellon ja  kaksintaistelupistoolit, jotka hän haki. Dmitrillä on ollut kädet veressä
Kuulusteluissa Dmitri hokee: "en ole syyllinen, isäni vereen en ole syyllinen". Tunnustaa lyöneensä kylläkin Grigoria ja luulee tämän kuolleen. Grigori kuitenkin on kunnossa.. Vaskinen survin löytyy puutarhasta. Grusenka syyttää itseään siitä, että on piinannut Dmitriä, eli luulee että Dmitri on syyllinen.
Kuulustelut jumiutuvat Dmitrin 3000 ruplaan, mistä Dmitri on saanut rahansa. Lopulta Dmitri kertoo rahoja olleen vain 1500 ruplaa, jotka säästyivät ensimmäiseltä ryyppykeikalta. Dmitri oli päättänyt kuluttaa loput ja aikonut tappaa itsensä takaisin lunastamillaan kaksintaistelupistooleilla. Ulkopuolisten kuulustelut porautuvat tähän raha-asiaan.
Dmitri väittää, ettei käynyt sisällä. Hän alkuun sanoo, että Smerdjakov ei olisi voinut tappaa isää, mutta muuttaa kertomustaan. Dmitri vangitaan, sillä Smerdjakovilla on ollut epileptinen kohtaus. Dmitri sanoo, että vihasi isäänsä, ja aikoi tappaa, mutta ei tappanut. Hänet vangitaan epäiltynä isänsä murhasta.  Grusenka on kuumeessa, ja hän keskustelee Aljosan kanssa. Mitja on vangittu, ja odottaa oikeudenkäyntiä. Mitja on mustasukkainen, mutta turhaan. Puolalaiset ovat yhteydessä Grusenkaan, mutta rutisevat vain rahaa, ovat puilla paljailla.

Syyllisyys
Dmitri on ajatuksen tasolla syyllinen, koska hän uhkaili tappamisella, halusi tappaa isänsä, ja olisi ehkä tappanutkin hänet, mutta hän ei tappanut. Dmitrin kunniakäsitys estää hänen avautumasta velasta, Hän on aiemmin auttanut Katerinaa. Hän kokee häpeää, siitä, että petti Katerinan, kun tuhlasi hänen antamat 3000 ruplaa. Dmitri tunnistaa syyllisyytensä vihaan, mutta ei ole tehnyt mitään.
Smerdjakov syyllistää Ivania murhasta. Smerdjakov myös manipuloi Ivania, vihjaamalla tehneensä murhan, Ivan on aavistanut, että Smerdjakov on teeskennellyt kohtausta. Ivan käy murhan jälkeen kolme keskustelua hänen kanssaan. Ymmärrys lisääntyy ja huoli. Smerdjakov on luullut Ivanin tahtoneen rahan takia isänsä murhaa, ja kehottanut tätä poistumaan. Ainoastaan Smerdjakov tiesi rahojen piilopaikan. Hän röyhistelee teollaan ja näyttää sukkansa sisällä olevaa rahakääröä 3000 ruplaa. Smerdjakov pitää Ivania päämurhaajana, ja pitää itseään vain apurina.

Oikeudenkäynti
Oikeudenkäyntiä kuvataan varsin tarkasti, ja traagisuudestaan huolimatta se on osin humoristinenkin. Kaikki tapahtumat ja asiat käydään läpi. Juuri ennen oikeudenkäyntiä Smerdjakov hirttäytyy. Ivan on seonnut ja nähnyt pirun tai jonkun muun hahmon, jonka kanssa on käynyt keskusteluja. Tämä vaikuttaa Ivanin todistukseen, hän ilmoittaa Smerdjakovin murhanneen, mutta olevansa vastuussa hänen koulimisesta siihen. Lisäksi Katrina Ivanovna on häilyväinen. Lääkäritkin ovat erimielisiä, Moskovasta tullut lääkäri pitää Mitjaa maanisena, paikallinen normaalina. Oikeuden päätös on yksimielinen, ja Mitja tuomitaan pakkotyöhön. Ivan suunnittelee Mitjan pakoa Siperian matkalla. Muutto Yhdysvaltoihin on suunnitteilla.

Kirja kuitenkin päättyy Iljušetškan hautajaisiin. Iljušetška oli poika, joka puri Aljosaa sormeen. Hän sairasteli tutkinnan aikana. Aljosa ystävystyi poikien kanssa erityisesti 13-vuotiaan Koljan. Aljosa ja  Kolja käyvät keskustelua, jota Iljušetškan lähestyvä kuolema raamittaa.  Kolja kuvaa itsensä parantumattomaksi sosialistiksi, vaikka on kahta viikkoa vaille 14 v.  Koljalla on varmasti mielipiteet, osin perinteiset, sillä hän ei kannata naisten emansipaatiota. Smerdjakovista paljastuu tosiseikka, että hän  on yllyttänyt Iljušetškaa laittamaan leipiin neuloja, jotta koirille aiheutuisi isoja tuskia, kun niille heitetään leipää. Smerdjakoviin asenneta kuvaa myös tokaisu: "Olkoon että olen äpärä, mutta minä olisin antanut tappaa itseni jo kohdussa, ettei olisi tarvinnut syntyä maailmaan ensinkään".

Hautajaisissa Aleksei puhuu pojille, tällaisen muiston tärkeydestä.  Kuinka he rakastivat Iljušaa hänen viimeisinä päivinään, ja  saatoimme hänet hautaan. Tällainen muisto estää tekemästä pahaa.  Olkaamme hyviä ja rehellisiä, älkäämme milloinkaan unohtako toisiamme. Lopussa hän vastaa pojille, että ehdottomasti me nousemme kuolleista, ja ehdottomasti näemme toinen toisemme ja kerromme iloiten ja riemuiten toisillemme kaikki mitä on tapahtunut.(Osa 2, sivu 481).

Karamazovin veljekset romaanin teemat kärsimys, usko Jumalaan ja kuolemattomuus ovat ikuisia. Teos kuvaa eriomaisesti ja tarkasti tavallista kansaa, ei ole kuvaus Moskovasta tai Pietarista.

*****
Fjodor (tai Fedor tai F.M) Dostojevski (1821-1881) oli venäläinen kirjailija.
Karamazovin veljekset on mahtava romaani, joka on ollut varmasti hyvin henkilökohtainenkin. Dostojevski valmistui insinööriupseeriksi, mutta erosi pian armeijan palveluksesta. Dostojevski sai kuomouksellisesta toiminnasta kuolemantuomion, joka muutettiin pakkotyöksi Siperiassa. Dostojevskin kolmivuotias lapsi kuoli, jonka jälkeen Dostojevski vietti aikaa luostarissa. Lisäksi hänen isänsä kuoli murhattuna. Dostojevskillä oli myös epilepsia.
Hänen teoksiaan on:
Vanhan ruhtinaan rakkaus 1859,
Kellariloukko 1864
Rikos ja rangaistus 1866
Pelurit 1867
Idiootti 1868
Yllä mainittujen lisäksi Dostojevski kirjoitti  Riivaajat vuonna 1872, ja tämän Karamazovin veljekset 1880.