Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
Sivut
▼
perjantai 27. maaliskuuta 2020
Ben Furman: Muksuoppi
Ben Furman: Muksuoppi, – ratkaisun avaimet lasten ongelmiin, Tammi 2004.
Psykiatri Ben Furmanin (s.1953) Muksuoppi on nerokas kirja, sillä se Muksuoppi kääntää lapsen ongelmat taidoiksi. Opettajille ja vanhemmille tämä on oiva opas. Furman on julkaissut yli 20 kirjaa, ja on lyhytterapian kannalla, jos ongelma lyhytterapialla ratkeaa, niin se ratkeaa.
Soveltamalla 15 askeleen Muksuopin ohjelmaa yleisemmin, se voi sopia kaikille, myös aikuisille.
Furmanin Muksuopissa ongelmat käännetään taidoiksi se on ratkaisukeskeinen menetelmä:
Taidosta sovitaan ja hyödyt kartoitetaan. Taito nimetään ja siihen liitetään "voimaolento". Taidon oppimiselle hankitaan kannustajat, sitten valetaan onnistumisen uskoa. Suunnitelmaa juhlistetaan, taitoa näytetään, ja se julkistetaan, ja sitä harjoitellaan. Lisäksi sovitaan, miten taidosta muistutetaan. Taidon oppimista juhlistetaan. Taidon saa opettaa eteenpäin, ja aletaan opiskella seuraavaa taitoa.
Muksuoppi sopii minusta parhaiten muksuille, koska vanhempi ja kasvattaja on auktoriteettiasemassa.
Vaikka työyhteisössä ja perheessä voi olla ja on aina ongelmia. niin minusta vain seuraavat vaiheet sopivat esimerkiksi verbaalisti hyökkäävän henkilön saattamiseksi yhteistyökykyiseksi:
Taidosta sovitaan, verbaalisti hyökkäävälle pitää saada kuuntelun ja neuvottelun taito.
Hyödyt on helppo kartoittaa ja kertoa. "Riitely käy raskaaksi, eikä ole kivaa".
Taito nimetään ja siihen liitetään "voimaolento". Nämäkin voidaan kahden keskisesti sopia esimiehen kanssa, jos ylipäätään aggressiivinen työtekijä tunnistaa ongelman. Taito voi olla nimeltään "Levollisena lentoon tai Seesteinen suorittaja". Voimaolentona voi olla mikä vaan esimerkiksi Yoda.
Taidon oppimiselle hankitaan kannustaja (on varmasti esimies), joka valaa myös onnistumisen uskoa. Suunnitelmaa juhlistetaan, taitoa näytetään, ja julkistetaan, ja harjoitellaan. Kyllä, mutta tätä ei voi kertoa muille, sillä työyhteisö ei ole kuin perhe, jossa on lapsia. Lisäksi sovitaan, miten taidosta muistutetaan. Taidon oppimista juhlistetaan. Taidon saa opettaa eteenpäin, ja aletaan opiskella seuraavaa taitoa.
Nyt pandemian vaaniessa yleisillä paikoilla olisi hyvä kotona harjoitella uusia taitoja. MTV3:ssa pyörii Super Nanny Suomi -formaatti, jossa lasten kasvatukseen tehdään rajoja ja selkeyttä ja perheelle säännöt. Ohjelmassa suurimmat ongelmat tuntuvat olevan pienten lasten puhelimen käyttö, keskittyminen yhteen asiaan, monesti perheen arki vaikuttaa sekavalta. Vanhempien on syytä sisäistää, mitä kasvatusvastuu on.
Tämä on varmasti positiivinen kirja siitä, miten uusia taitoja voi opetella.
VastaaPoistaOlen katsonut muutaman jakson Super Nanny Suomi-ohjelmaa, ja olen pannut merkille, että joka kerta koko perhe tarvitsee uusien taitojen opettelua, ei vain ne lapset.
Totta Mai, joskus on toinen vanhempi taitopulassa, joskus molemmat. Usein lapsi käskee, ja vanhemmat alistuvat ...
PoistaTällaisten asiallisten teosten anti on hyvä, aina oppii jotain uutta ja voi omaa käytöstään sekä luutuneita ajatus- ja toimintamallejaan tarkistaa ja tuulettaa.
VastaaPoistaLapsille koti on se turvallisin ja paras paikka hioa särmiä ja oppia asioita myös esimerkin ja mallintamisen sekä ennen kaikkea keskustelun voimin. Riitely ei ole kivaa...
Juuri näin, hyvä kiteytys :)
PoistaFurman on hyvä tyyppi, opettavaista luettavaa. 🌹
VastaaPoistaHyvä yksinkertainen neuvo tuo "riitely käy raskaaksi". Niin se on.
Riitely käy raskaaksi,totta ja johtaa uusiin riitoihin ja kohta ei enää tiedetä miksi riidellään.
PoistaTämä alkoi kiinnostaa välittömästi. Minulla on pari muuta Furmanin kirjaa. Niissäkin hänellä on positiivinen ja selkeään ratkaisuun pyrkivä ote.
VastaaPoistaKatsoin sellaisen jakson Super Nannysta, jossa perheen kolmivuotias tyttö dominoi ja määrää koko perhettä. Siinä oli liikuttava kohta, jossa supernanny Pia Penttala jututtaa isoaveljeä ja saa myöhemmin vanhemmat näkemään pojan yksinäisyyden.
Kyllä perheessä vanhempien pitää olla johtajia (ja koulussa opettajien), siinä on lasten turva.
Katsoin myös sen jakson, ja oli kyllä kumma, että kolmevuotias oli kaapannut vallan perheessä. Nykymaailmassa kuvitellaan että turvallisuus on sitä, että ei ole sääntöjä, mutta kyllä pitää olla säännöt ja nähdä oman toimintansa seuraukset.
Poista