Sivut

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Jukka Parkkinen: Kaupungin kaunein lyyli


Jukka Parkkinen: Kaupungin kaunein lyyli, WSOY 1986,  sivumäärä 150.

Jukka Parkkisen Kaupungin kaunein lyyli tarkastelee poikakolmikon Sami, Jali ja Pelkonen elämää ja haaveita. Poikakolmikko asuu Untamon kaupunginosassa, kolmikon unelmien keskipisteessä on Hannele, jota he pitävät kaupungin kauneimpana lyylinä. Kaupungin kaunein lyyli on Parkkisen tyylikäs ja hyvä nuorten kirja.

Juonesta ja henkilöistä.
Pojat käyvät yläkoulua. Tarinan alussa tulee olo, että kolmikko olisi ongelmallinen, varsinkin kun Jali käy ostamassa kaljaa kaupasta, ja kiskoo sitä muiden katsellessa metsässä, ja Jali joutuu puliukkojen kanssa tappeluun. Jali menee humaltuneena kotiin. Äiti itkee, koska myös poislähtenyt isä oli juopotellut. Jali asuu kaksin äidin kanssa. Perheessä on ollut tragedia, Jalin pikkuveli Juha on kuollut pienenä. Isä on kuunnellut vaimon nalkutusta, lähtenyt, ja hänellä on uusi perhe.

Kolmikko on oikeasti nuoriksi hyvin vastuullisia ja aikaansaavia. Jali harrastaa nyrkkeilyä, ja treenaa säännöllisesti. Kolmikosta Juha Pelkonen omaa kirjallisia lahjoja, ja toimittaa kaupunginosalehteä, jota taittaa, ja painaa isän kirjapainossa. Sami tekee ohjelmia ja koodia isän yritykseen, ja bongailee lintuja.

Kolmikko tiirailee Hannelea. Ensiksi Pelkonen käy haastattelemassa Hannelea kotona, Hannele on lapsesta asti harrastanut balettia, Satubaletista harrastus alkoi, ja ainakin äidin tähtäin Kansallisbalettiin Helsingissä. Juttu julkaistaan kaupunginosalehdessä otsikolla Untamon perhonen. Pelkosta kiusoittelee pikkusisko Telle. Lisäksi Pelkonen kirjoittaa runoja teemalle Sonetteja Lyylille.

Sami on nörtti, joka tekee koodia isän yritykseen. Hän bongailee lintuja, ja vie Hannelen katselemaan vesilintuja.

Kolmikko suuntaa myös diskoon, jossa Hannele on. Suunnitelmat muuttuvat, kun Jali juo kotoaan pöllimäänsä konjakkia. Jali ja Hannele kävelevät yhdessä kotiin. Jali avautuu perhetragediastaan. Lisäksi pojat suuntaavat kaikki toisistaan tietämättä Hannelen balettiesitykseen teatteriin.

Pisimmän korren Lyylistä vetää Pelkonen? Joka kutsuu hänet pyöräajelulle. Pelkonen herää aikaisin, ja keittää pikkusiskolleenkin aamuteet. Sisarusten vuoropuhelu kuvaa kirjan tunnelmaa:
- Susta saa joku hyvän vaimon, Telle sanoi
- Mä taidan kyllä jäädä vanhaksipiiaksi, Pelkonen sanoi. -Teekin on näin laihaa. s.137

Hannelen (tai hänen äitinsä) haaveet toteutuvat, Hannele käy lukion Helsingissä ja kouluttautuu balettitanssijaksi. Myös Jalin elämä selkenee, hän on päässyt isän elämään ja tapaa pikkuveljensä Jarin.

*****
Jukka Parkkinen (s.1948) on syntynyt Kuopiossa, ja opiskellut Turussa, jossa on ollut myös työssä. Tämä kirja olisi helppo kuvitella Turkuun, puhutaan Untamosta, Kaarinanlaaksosta, keskustan  tavaratalosta Eklundista  ja Kaskimäestä. Turussa on nimittäin Uittamo, Katariinanlaakso, Wiklundin tavaratalo ja Kaskenmäki.

Puuropellon koulu voisi olla kuvan Puropellon koulu, Turun Kupittaankadun, Sepänkadun ja Purokadun rajaamalla alueella oleva yläkoulu.

Parkkisesta on ollut tällainen juttu Aamusetissä, ja Elisa-kirjassa tällainen.

Jukka Parkkiselta olen lukenut aiemmin Onnenpoika ja pelienkelin, sekä Viekas mies tuli taloon. Parkkisella on sujuva kynä, ja paljon huumoria, mikä ilmenee myös nuorten kirjassa Suvi Kinoksen seitsemän enoa.

8 kommenttia:

  1. Kiitos, kun esittelit tämän kirjan. Esittelyn perusteella tämä kuulostaa ihan lukemisen arvoiselta kirjalta. Noihin aikoihin osattiin vielä kirjoittaa muutakin kuin dystopioita, mikä genre tuntuisi nykyisin olevan vallalla fantasian ohella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan tuttua ja turvallista 80-lukua :) (Parkkinen on kirjoittanut 1990-luvulla yhden dystopian, ja 2000-luvulla ankean nuorten kirjan, mutta tämä on tällainen perinteinen).

      Poista
  2. Onpas asiallisen oloinen, rakentava ja lämminhenkiseltä vaikuttava teos "kolmesta muskettisoturista".

    Postauksesi vei aikaan, jolloin omat pojat olivat vastaavassa iässä ja meillä kavereita välillä tupa pullollaan. Kanssakulkija väsäsi pizzapellillisiä ja yhdessä hampurilaiskuormia, pojat saunoivat, riittailivat tulevaa ja lähtivät omille teilleen, lyylien perään...
    Ja kas, kaikista tuli toimijoita, yhteiskunnan osasia ja omien ammattiensa vankkoja tekijöitä.
    Nykynuoretkin ovat fiksuja ja omaavat näköaloja, tervettä järkeä sekä hyvät käytöstavat.
    Juuri nyt on myös koululaisilla ja opiskelijoilla omat haasteensa ja paineensa, mutta voimme olla heille tukena tarjoamassa perspektiiviä ja vahvistamassa resilienssiä sekä uskoa tulevaan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavia tunnelmakuvia :)
      Tämä oli ennen kännyköitä, internettiä ja somea, vaikka Sami vääntää koodia :)

      Poista
  3. Hyvä arvio! Luin tämän itse hetken mielijohteesta tänään uudestaan; edellinen kerta oli ala-asteella melkein 30 vuotta sitten. Nostalgisia fiiliksiä, tämä oli hauskempi kuin muistinkaan ja toimii kyllä hyvän mielen kirjana aikuisellekin lukijalle!

    Mietinkin että mihin kirjan tapahtumat mahtavat sijoittua, mutta kuvaamasi ympäristö Turussa sopinee kuvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Vaikka nimiä oli muunnettu niin pystyin sijoittamaan tapahtumat tuonne. Parkkisella on hyviä kirjoja.

      Poista