J.K Rowling: Harry Potter ja Puoliverinen prinssi, alkuteos Harry Potter and Half-Blood Prince, 2005, suomentanut Jaana Kapari, viides painos 2008, sivumäärä 698.
Puoliverinen prinssi on kuudes ja toiseksi viimeinen osa Harry Potterin seikkailuista. Edellisessä osassa Sirius Musta eli Harry Potterin kummisetä kuoli tai tapettiin. Sirius Musta oli karannut kolmannessa osassa Azkabanin vankilasta, jossa hän oli kärsinyt murhatuomiota murhasta, jota ei oltu edes tehtykään. Velhomaailma on kummallinen, tässäkin kirjassa ilmenee monia tapauksia, että syytön, jonka muistia on käsitelty, on tuomittu murhasta, jota ei ole tehnyt.
(Voi sisältää juonipaljastuksia, oletan lukijan lukeneen koko sarjan, googlehaussa tämä ei nouse sadatta sivua korkeammalle).
Kuudes osa Puoliverinen prinssi alkaa, kun erotettu taikaministeri Cornelius Toffee ruikuttaa jästien pääministerille, että homma on livennyt hanskasta. Voldemort on palannut, ja se myönnetään. Tylypahkan koulun lukuvuosi alkaa ja Dumbledore rekrytoi eläkkeeltä turhamaisen Horatius Kuhnusarvion taikajuomien professoriksi. Harryn inhoama Severus Kalkaros saa pimeyden voimilta suojautumisen professuurin.
Tylypahkan rehtorin Albus Dumbledoren toinen käsi on mustunut, ja hän on kuolemassa. Dumbledoren aikomus on mahdollistaa pimeyden ruhtinas Lordi Voldemortin kukistaminen, mutta se ei onnistu ennen kuin Tom Valedron eli Voldemortin tekemät hirnyrkit on tuhottu, sen jälkeen tosin pitää kukistaa vielä itse velho. Hirnyrkit ovat "sielun palasia", joita Voldemort on sijoittanut hänelle merkityksellisiin tavaroihin ja paikkoihin. Pimeyden ruhtinaan käärmeessä Naginissa on varmasti yksi hirnyrkki, ja toisessa osassa tuhoutunut päiväkirja oli yksi hirnyrkki. Ongelma on siinä, että mihin muihin esineisiin hirnyrkit ovat sijoitettu, missä esineet ovat ja miten ne tuhotaan. Dumbledore kertoo Potterille (ja lukijalle) Tom Lomen Valedron varttumisesta. Tom on Salazar Luihusen jälkeläinen, mutta lopulta suku, vaikka on "puhdasverinen," on serkkuavioliittojen syystä näivettynyt. Voldemortin äiti on surkki (tai kehno noita) Merope Kolkko ja isä on lemmenjuomalla huumattu jästi Tom Valedro. Merope kuolee synnytyksen jälkeen, ja Tom viettää lapsuutensa ja nuoruuden kesänsä orpokodissa, josta Dumbledore noutaa hänet Tylypahkaan. Tylypahka on Voldemortille tärkeä, ja yksi hirnyrkki on piilotettu sinne. Pimeyden ruhtinaan lapsuutta ja nuoruutta, kouluaikoja, ensimmäisiä murhia Harry Potter katsoo yhdessä Albus Dumbledoren kanssa ajatusseulassa. Tämä on paras osa kirjasta. Harry Potterin tärkein tehtävä on saada viimeinen hirnyrkkimuisto Kuhnusarviolta, se, missä Valedro kyselee hirnyrkeistä, turhamainen Kuhnusarvio on "väärentänyt" oman muistonsa keskustelusta. Lopulta Harry saa oikean muiston, Tom Valedro on ajatellut lukua seitsemän. Hirnyrkkejä olisi siis kuusi, mutta lopulta on seitsemän, mikä ilmenee päättöosassa Kuoleman varjelukset.
Kirjan rakenne on kuitenkin entinen. Taustalla on velhomaailman sota ja polarisoituminen. Lukuvuosi rytmittää kertomusta, junamatka, opinnot, teini-ihastumiset ja epäilykset. Tylypahkan koulussa tapahtuu vallanvaihto, sillä heikentynyt Dumbledore antaa tappaa itsensä ...
Puoliverinen Prinssi viittaa kuitenkin Luihusten tuvan johtajaan Severus Kalkarokseen, joka ei pidä Harry Potterista henkilökohtaisista syistä. Tässäkin osassa on kitkaa. Harry saa Kuhnusarviolta kirjan, jossa on oivia lisäyksiä liemien tekoon, mutta myös taikoja. Kirjassa lukee, että sen omistaa Puoliverinen prinssi.
Kaikesta kaunasta huolimatta Kalkaros ja Potter ovat kuitenkin samalla puolella Albus Dumbledoren vedellessä naruista. Kalkaroksen ja Potterin välit rikkoutuvat tässä teoksessa "lopullisesti". Vasta päättöosan luvussa 33 selviää Kalkaroksen luonne ja merkitys. Hän antaa muistoja Potterille. Ensimmäisessä muistossa Kalkaros tapaa Lily Evansin, eli Harry Potterin äidin ja tämän jästi-sisko Petunian keinumassa. Kalkaroksen muistossa nähdään myös Lilyn ja Jamesin tapaaminen junassa. James Potter on ylimielinen kakara ja rankka koulukiusaaja. Lily ei pidä myöskään Luihuisiin lajitellun Kalkaroksen "pimeistä" kavereista, eikä Kalkaroksen kuraveripuheista. Lily valitsee kakaran elkeistä seestyneen Jamesin. Harry saa katsella Kalkaroksen muistojen kautta Puoliverisen prinssin -kirjan tapahtumia uudesta näkökulmasta. Kalkaros näkee kuollessaan Lilyn silmät, ja Potter antaa lapselleen toiseksi nimeksi Severus eli yhden lapsen nimeksi tulee Albus Severus Potter, eli Harryn ja Ginnyn yksi lapsista on Tylypahkan rehtorien mukaan nimetty.
Potter-kirjoissa moni "kuraveren kammoksuja" on itse taustaltaan vähemmän puhdas, Kalkaroksen isäkin oli jästi Tobias Kalkaros, ja äiti Eileen Prinssi, jonka suurin saavutus oli olla lehdessä oltuaan Tylypahkan kitakivijoukkueen kapteeni. Tom Valedron tausta tuli yllä ilmi.
Potter-kirjojen kuvausten mukaan monien velhojen ja noitien kotiolot olivat hyvinkin onnettomat. Vain Weasleyn perhe-elämä "köyhyydestään" huolimatta oli minusta onnellista. Albus Dumbledorekin perhe oli varsin ongelmallinen. Malfoyn kotielämä on minusta varsin ankeaa. Kalkaroskin eleli elämänsä poikamiehenä ensin Luihusissa, sitten kuolonsyöjissä, ja lopulta Feeniksin killassa. Työpaikoista ei mainita muuta kuin Tylypahka, jossa minusta professorin pääpaino oli vinoilla Rohkelikko-oppilaille, poistaa tupapisteitä ja näytellä nyrpeää naamaa.
Osallistun tällä postauksella Hyllytontun Okklumeus-lukuhaasteeseen TÄÄLLÄ.
 |
| Kuva filmisarjasta, muokattu amatöörimärisesti lisäämällä raamit ja tekstit |
Severus Kalkarosta näytellyt Alan Sydney Patrick Rickman syntyi 70 vuotta sitten. Näyttelijä menehtyi kuluvan vuoden tammikuussa. Hänen roolisuorituksensa Kalkaroksen näyttelijänä oli loistava.
Potterit ovat kaikkien suosiossa, tässä nuoremman ikäluokan edustajan bloggaus tästä samasta kirjasta
Rickman oli erinomainen valinta Kalkaroksen rooliin. En ole mikään suuri Potter-intoilija (omat fantasian suursuosikit ovat niitä nuorena luettuja eli esim. TSH ja Cooperin Pimeä nousee -sarja; Potter ei näin aikuisiällä luettuna kolahtanut täysillä) mutta ihan mukavaa luettavaahan tämä sarja on. Olen harkinnut uusintakierrosta tuon haasteen kunniaksi, mutta ehkä sitten kesällä on sen aika.
VastaaPoistaItsekin pidän Rickmanista Kalkaroksena. Arvasin kirjasarjan ehkä jo kolmannessa osassa, että Kalkaros on kuitenkin hyvä ...
PoistaPottereita oli jo ilmestynyt viisi, kun aloin lukemaan näitä ja niinhän siinä kävi, että luin kaikki viisi itselle ostamaani kirjaa yhtä soittoa ja kärsin kamalia vieroitusoireita, kun piti odottaa seuraavia kirjoja niin pitkään. Se oli se ensimmäinen sivu, joka imaisi minut mukaan velhomaailman fantasiakohtauksiin.
VastaaPoistaLoistava fantasiasarja ja komppaan tässä Marikaa, että harkinnassa on uusintalukukierros :)
Sarjan lempihahmoni on Maggie Smithin näyttelemä professori Minerva McGarmiwa.
Voi kun tuli ikävä Rickmania, todella hyvä näyttelijä.
Totta, että Minerva McGarmivan näyttelijä on yliveto, eikö näyttelijä ollut Downton Abbeyssa (missasin sarjan :)
Poista