Kirsten Jacobsen: Mankell

Kirsten Jacobsen: Mankell, alkuteos Mankell (om) Mankell, Otava 2012, suomentanut Päivi Kivelä, sivumäärä 398.

Kirsten Jacobsenin Mankell -kirja perustuu Mankellin ja Jacobsenin ruotsalaisen (miehen) ja tanskalaisen (naisen) välisiin keskusteluihin. Lisäksi kirjassa on lainauksia Mankellin kirjoista ja eräiden läheisten näkökulmia. Kirja ei ole mitenkään kronologinen historia vaan antaa näkökulmia Mankelliin ja Mankellin luomiin maailmoihin. Jacobsen ei ole tuntenut Mankellia, mutta on pohjaksi lukenut hänen teoksensa.

Mankell -kirjassa on monia hyviä näkökohtia, mutta se on kuitenkin paksuudestaan huolimatta vain raapaisu, mutta siinä tulee ilmi hyvin olennaisia asioita Mankellin lapsuudesta, kirjalijan uran alusta ja poliittisista mielipiteistä. Henning Mankellin kirjoista heijastuvat kyllä hänen humaanit ajatuksensa ilman välikäsiä, eli en hirveästi lämmennyt Mankellin polittiisista mielipiteistä. (Ylipäätään on helppo sanoa, miten asiat pitäisi olla, vaikeampaa on kertoa oikeat keinot asioiden saavuttamiseksi, vaikeinta on oikeasti tehdä asioille jotain ja muuttaa maailmaa paremmaksi, monesti oma toiminta on kuin mereen heitetty pikku kivi, joka menee pohjaan ja väreilyt häipyvät pian näkyvistä).

Jacobsen kertoo, että Mankell on syntynyt Tukholmassa ja muuttanut vanhempien avioeron jälkeen Svegiin yksivuotiaana. Sveg on pieni paikka (nykyään noin 2500 asukasta) Jämtlandissa Ruotsin keskellä. Äiti jätti kylmästi perheen. Tällaista teemaa on käsitelty lukemistani kirjoista Leopardin silmässä, josta on paljon lainauksia sekä nuorten kirjassa Pyryssä nukkuva poika, molempien kirjojen päähenkilöiden äiti lähti ja isän kanssa sitten pärjättiin tai oli pärjättävä. Molemmissa kirjoissa on teemana myös Afrikka, mikä on miljöönä myös viitatussa teoksessa Comédia infantil.

Mankell asui Svegissä noin kaksitoistavuotiaaksi asti ja muutti sitten etelämmäs isosiskon lukion vuoksi. Henning sen sijaan lähti merille ja alkoi kirjoittaa Norjassa esikoisteostaan Panokset. Myöhemmin hän kiinnostui Afrikasta ja asuu siellä nykyisin osan vuotta ja on mukana Mosambikissa Maputossa teatteri Teatro Avenidassa. Afrikka-teema on myös lukemissani teoksissa Kennedyn aivot. Jacobsen on poiminut Kiinalainen -teoksesta paljon lainauksia, sitä en ole lukenut. Etelä-Afrikan tilannetta tarkastellaan Wallander-tarinassa Valkoinen naarasleijona, joka minusta Etelä-Afrikka -osaltaan on varsin hyvä, mutta Ruotsin puoli minusta ontuu tai on minusta epäuskottava. Mankell on monissa mukana hyväntekeväisyystempauksissa osassa matalalla profiililla ja elää ihmisiksi Afrikassa. Mankell kertoo, että kirjoissaankin esiintyvää valkoisten ylimielisyyttä vielä esiintyy entisissä siirtomaissa ja "väärinkäsityksiä" avustuskohteissa tapahtuu. Leopardin silmä -teoksessa on avustusjärjestön eräitä työntekijöitä esitetty kyynisessä valossa. Mosambikissa Mankell elättää useaa kymmentä ihmistä lähinnä teatterin piirissä.

Jacobsenin Mankell -kirja on varsin hyvä, mutta vaatii sen, että tuntee entuudestaan Mankellin hyvin ja on lukenut hänen teoksensa. Koska kirja on haastatteluja, keskusteluja niin taustat jäävät ohuiksi. Toisaalta Mankell puhuu tarinoiden voimasta ja keksimisestä, tämä on kirjallisuuden yksi ydin.

Mankellin poliittista ajatuksia ja tekojakin, jotka lienevät varsin punaisia, on käsitelty. Ne jokainen löytää tästä kirjasta, jonka sain ostamalla kirjakaupasta, mutta myös kirjaston hyllyltä tämä löytyy. Teatteri on Mankellille sydämen asia ja sitä on paljon käsitelty. Myös nykyistä avioliittoa sivutaan ja Ingmar Bergmania käsitellään.

Wallander-kirjassa Kasvoton kuolema Kurt Wallander kiinnitti huomionsa Ruotsissa nousseeseen muukalaisvihaan ja rasismiin. Myös poliisin on ollut Wallander-kirjojen mukaan vaikea toimia muuttuvassa maailmassa. Yhteiskunnan muutosta Mankell on paljon käsitellyt ja vastustaa solidaarisuuden vähentymistä. Nyt jokainen katsoo vain omaa etuaan. Edelleen Mankell pohtii oikeusvaltion nykytilaa ja välinpitämättömyyttä siitä, ei nyt ihan näillä sanoilla, mutta ydin on siinä, että olemme keinottomia "oikeuden halventamisen suhteen". Myöskin Mankell ottaa kantaa toisaalta Lampeduusassa olevaan rajaan, joka erottaa Afrikan Euroopasta, mutta toisaalta puuttuvasta maahanmuuttokeskustelusta. Sivulla 205 lukee "Ruotsissa pätee Ruotsin laki", tämä on linkitetty eräisiin kunniakäsityksiin, mutta asiallista keskustelua tarvitaan. Toisaalla Mankell näkee, että Ruotsin ammoinen kuntauudistus 1960-luvulla vei päätösvaltaa kauemmas, sitä Mankell katsoo ongelmien alkaneen.
*****
Mankellin kanssa voi olla monesta asiasta yhtä mieltä, mutta monesta olen eri mieltä. En tunne Ruotsin kuntauudistusta, mutta ainakin Suomessa demokratia ja ihmisoikeudet ovat jatkuvasti lisääntyneet, eivät minusta vähentyneet. Suomessa kunnioitetaan perusoikeuksia. Mankellin väite välinpitämättömyydestä liittyy erääseen vakavaan rikokseen, joka oli kohdistunut vanhaan naiseen.

Tulkintani mukaan syyllisten oikeusturvasta kiinnipitäminen aiheuttaa uhrille monia ongelmia. Tämä on keskustelu, mitä pitäisi käydä. Minusta oikeuksien ja velvollisuuksien keskinäisestä suhteesta on kyse. Kuinka suuri on rikoksen näyttökynnys, minkälaisia keinoja virkavalta saa käyttää hankkiakseen näyttöä. Kuinka aukoton näytön pitää olla, miksi lähtökohtaisesti uhrin asema on niin heikko. Keskustelu ei ole vain Suomen tasoinen vaan laajempi, sillä Euroopan ihmisoikeussopimus linkittyy siihen. Minusta hyvinvointivaltion suurin uhka on sen paisumisesta aiheutuva holtiton velkaantuminen. Suomen valtion velka on pian 100 miljardia, eli kahden vuoden budjetin verran. Velka kasvaa, kasvaa ja kasvaa. Nykyisessä tilanteessa, kun työelämästä poistuu eläkkeelle enemmän ihmisiä kuin työmarkkinoille tulee, emme enää selviä ilman leikkauksia. Toisaalta leikkaukset luovat työttömyyttä ja verotulojen vähenemistä ja ehkä kurjuutta. Myös oikeusvaltion uhkana on mielestäni poliisiin kohdistuvat leikkaukset sekä jo suoritetut leikkaukset oikeuslaitoksessa. Pitää olla riittävästi syyttäjiä ja tuomareita, mutta myös tutkijoita. Myös oikeudenkäyntien hinnat "osallisille" esim. riitajutuissa ovat kasvaneet (eli kannattaa elää sovussa). Hyvät keinot olisivat tarpeen, koska valtion velka on liian suuri. Pitäisikö rahapolitiikkaa muuttaa?
*****
Varsin kiinnostava oli myös raportti kirjailija keskustelusta, mihin osallistuivat Henning Mankell ja kanadalainen Michael Ondaatje, jonka tunnetuin romaani lienee Englantilainen potilas. Keskustelussa ilmeni, että Mankell on palkannut taustatyötä tekemään oman henkilön, vaikka myös itse taustoittaa romaanejaan.

Mankell on hieno ihminen ja hieno kirjailija. Itse en ole, mutta olen lukenut alla olevat teokset. Näissä teoksissa kirjailijan hienous korostuu. Kuten Mankell toteaa, hän on saanut urallaan paljon rahaa ja verot on maksettu Ruotsiin. Mankellille itsellekin on jäänyt jotain. Eri taloja ja niissä oleskelua luetellaan, niitä oli ainakin neljä, lisäksi kirjailija reissaa lentäen pitkin maailmaa, huonolle ihmiselle tuli - ei niin hieno olo.

Mankell viittaa moniin kirjailijoihin Shakespeareen, mutta Robinson Crusoe -teosta hän tuntuu todella arvostavan.
*****
Henning Mankellin (s. 1948)  kirjoista olen lukenut
Panokset (1973)
Leopardin silmä (1990)
Comédia infantil (1995)
Pyryssä nukkuva poika (1996)
Tanssinopettajan paluu (2000)
Nimeltään Tea-Bag (2001)
Syvyys (2004)
Kennedyn aivot (2005)
Italialaiset kengät (2006)

Ruotsalaiset saappaat (2015) 

Wallander-sarjasta olen lukenut
Kasvoton kuolema (1991)
Riian verikoirat (1992)
Valkoinen naarasleijona (1993)
Hymyilevä mies (1994)
Väärillä jäljillä (1995)
Viides nainen (1996)
Askeleen jäljessä (1997)
Palomuuri (1998)
Pyramidi (1999)
Ennen routaa (2002)
Haudattu (ilmestynyt Hollannissa jo 2003)
Rauhaton mies (2009)

***
Mankell oli eilen 16.9.2014 SVT:n haastattelussa. Katsoin ohjelman, joka oli ilman tekstejä. Näitä samoja teemoja osin käsiteltiin toimittaja Anna Hedenmon kanssa ja mainittiin jopa tämä kirja Mankell om Mankell ilman sulkuja :)