J Fenimore Cooper: Haukansilmä

J Fenimore Cooper: Haukansilmä, Wsoy 1964, The Pathfinder, suomentaja Ville Hynynen, sivumäärä 240. Teos kuuluu Cooperin (1789 - 1851) kirjoittamaan viisiosaiseen nahkasukkasarjaan, joka kertoo Natty Bumpposta, jota kutsutaan eri nimillä kuten Pitkä Pyssy, Hirventappaja, Opas, Polunlöytäjä, Nahkasukka ja tässä teoksessa Hirventappaja. Natty on valkoinen, mutta elää erämaassa lähinnä intiaaniystäviensä kanssa delawarien tai mohikaanien seurassa, tässä teoksessa on mukana päällikkö Chingachgook, jonka lisänimi on myös Suuri Käärme. Nattylla on vuohennahkapuku, mokkasiinit, kivääri, metsästyspuukko ja tulukset, jolla saa elintärkeän tulen aikaan. Nahkasukkasarjan alussa Natty on 23-vuotias. Tapahtumat alkavat 1740-luvulla.
Haukansilmä -kirjan idea on varsin yksinkertainen ja osin samanlainen kuin  Viimeisen mohikaani -kirjan, vaikkei aivan niin traaginen. Käynnissä on sota englantilaisten ja ranskalaisten välillä, joka aiheuttaa Nattyn opastamille ihmisille vaaroja, ja monen henki lähtee ja eräiltä päänahka.
Sota (historiassa) lopulta päättyi englantilaisten voittoon, sillä esimerkiksi Quebec vallattiin 1759. Tämän kirjan tapahtuma-aikaa ei ole aivan tarkalleen määritelty. Britit tässä lähinnä englantilaiset ja skotit joutuvat selviämään sodan keskellä. Osa siviilileistä on kaupungissa tai emämaassa ja osa menee perheen luo linnakkeisiin.
Tarinan alussa merimies Charles Cap on viemässä sisarentytärtään Mabel Dunhamia linnakkeeseen kersantti-isän luo. Kaksikkoa on saattamassa intiaani Nuolenpää ja tämän vaimo Kevätkaste. Kun saattovastuu siirtyy Natylle eli Hirventappajalle, Chingachgookille eli Suurelle Käärmeelle sekä Jasper Westernille eli Vesikoiralle, Nuolenpää kavaltaa joukon mingoille ja irokeeseille. Joukkion on ollut tarkoitus matkata linnakkeeseen kanooteilla, mistä on kansikuvakin. He joutuvat voimakkaiden virtausten ja sitten iskujen kohteeksi. Kovien taistelujen jälkeen Chingachgookilla on monta päänahkaa vyöllään, mutta Ontarioon lopulta saavutaan. Varuskunnassa tutustutaan majoitusmestari Muiriin, miehellä on kovat luulot itsestään. Hän kosii myös Mabelia, mutta tytön käsi on luvattu Haukansilmälle. Matka jatkuu Lokki-laivalla ja Jasperin ranskankielen taito herättää epäilyksiä ja ainoa vedet tunteva mies laitetaan karanteeniin. Kahakkaa on sen jälkeen isompaa ja pienempää, Kevätkaste lukittautuu Mabelin kanssa Hirsilinnaan, ja Mabelin silmien eteen tulee liuta raatoja, osa ilman skalppia. Kirjan suurin jännite syntyy siitä, kuka saa Mabelin omakseen ja somakseen. Varsin arvattavaa sen sijaan on, kuka briteistä on ranskalaisten kätyri. Joukossa yksi kauppaa kunniansa kultarahoista. Nuolenpään oikea luontokin selviää.
Koska tarina jatkuu seuraavassa kirjassa, jää Natty naisetta erämaahan samoilemaan. Chingachgookin taival myös jatkuu ja kaverilla on aimo läjä päänahkoja vyöllään.
Nämä Nahkasukkasarjan kirjat ovat luultavasti varsin osuvia intiaanikirjoja. Loppujen lopuksi, mitä tapahtuu ei ole tärkeää vaan miten. Cooper on aikalainen ja asunut intiaanien mantereella ja hänellä on ollut omakohtaisia kokemuksia ja kirjoitetusta ajasta hänellä on perimätietoa. Teoksissa juonen lisäksi on paljon erätaitoa, Silloin ei ole ollut gps:ää, ei kännykkää, ei teknisiä vaatteita eikä edes tulitikkuja. Jos eksyi tai loukkaantui, luultavasti menehtyi tai tapettiin. Kirjan kerronnassa on paljon melodramaattisia juonenkäänteitä rakkauden vasamat viuhuvat tiuhemmin kuin intiaanien nuolet, joista ei ole ollenkaan mainintaa tässä kirjassa. Nuolenpääkin oli lopussa ilman päänahkaansa.
Tämä on legendaarinen poikakirja.
*****