Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi, Seven Otava, 2010, sivumäärä 381.

Teos alkaa pikku-Mikon kauhun kokemuksella lapsuudesta. Mikon isä kuristaa äitiä, pienet avuttomat lapset Mikko ja Marja yrittävät suojella äitiä. Alkukuvauksessa havainnoidaan tunnelmia Mikon 'särkyneen' mielen kautta.

Seuraavaksi tarkastellaan maahiseksi tunneleihin siirtyneen pahan papin mielen liikkeitä. Kuka ottaa (ja miksi) käskyjä korkeammalta voimalta Maammolta? Miksi hän uhraa puluja, palvoo junia ja mumisee latinaa?

Timo Juhani Harjunpää, poliisi kohtaa muumioituneen äidin ja pojan ja koiran. Poliisin arki on karua.

Metrotunnelissa työnnetään viaton perheenisä metron alle.

Joensuu saa aikaan sirpalemaisella kerronnallaan paljon jännitteitä ja vastakkain asetteluja aikaan.
Kuka on pahan pappi ja miksi? Miksi hän  murhaa? Vastapoolina on osin Harjunpään vaimo Elisa, hän on tullut oikeaan uskoon. Harjunpäällä on perinteinen monilapsinen ydinperhe. Kukaan ei ole kuitenkaan turvassa hullujen maailmassa.

Miten tarinan riekaleiset ihmiset liittyvät juttuun? Ovatko he uhreja vai tekijöitä? Tajunnanvirtaa esitellään hyvin, alistamisen kuvaus on osuvaa. Kirjassa syntyy nopeasti jännite siitä, kuka on vuorta palvova tappaja ja miten kaltoinkohdellut tai kaltoinkohtelevat  ihmisrepaleet liittyvät tarinaan, onko joku heistä syyllinen.

Toisaalta kirjan päähenkilö ei minusta mongerteluineen kiinnostanut, latinan lätinä on turha juonne, lisäksi motiivit ovat minulle liian korkealentoisia, mutta jännitys pysyy yllä ja nousee. Mutta loppuvatkaus on liian perinpohjainen ja mystinen minun makuuni.

Mutta perhehelvetti oli liiankin kammottavasti kuvattu:
Alkukuvauksessa kuvataan Mikkoa ja Marjaa, avuttomia lapsia, jotka joutuvat narsistisen isän ja sairaan äidin armoille. Perheraamia ei avata, tulee olo, että ollaan syrjäytyneiden vuokrakasarmissa. Myöhemmin ilmenee, että Mikko on "MMM" eli  Mikko Matias Moisio, sivuraiteille ajautunut kirjailija, joka -kun oli vielä kirjoituskunnossa- kirjoitti onnellisesta perheestä. Hänelläkin oli ollut onnellinen perhe siis vaimo ja kaksi lasta. Nyt narsistinen vaimo Cecilia on heittänyt miehen asunnosta ja myrkyttää lasten välejä isäänsä. Mikon poika Matti on vieroitettu isästä. Mattia kiusataan kotona ja koulussa. Koulukiusaamisen kuvaus on hyytävää. Kiusataan toista, kunnes reagoidaan, ja sitten kannellaan, kun toinen on saatu reagoimaan. Matin äiti Cecilia ja hänen uusiosiippansa moppaavat Mattia ja piilottelevat tavaroita. Mikon "lapsuuden perhe" on ollut kamalista kamalin. Mikon isä ja äiti paljastuvat kuitenkin yhteiskunnan hyvä-osaisiksi tukipylväiksi. Isä on pankkimies, ekonomi ja tupojen takuumies, hän on varakas, äveriäs sijoitusasuntojen omistaja. Kehykset ovat kultaa, mutta taustalla vaikuttaa sadismi, pervoilu ja narsismi. Marja, oma tytär on ajettu Hakaniemeen pultsariksi, yleiseksi naiseksi. Isän mielestä oma syy, eikä sääli eikä ainakaan auta, kuten ei auta poikaansakaan, eikä edes ole lukenut tämän kirjoja, narsisti haluaa tietää vain itsestään. Kultakolikolla on joskus ikävä kääntöpuoli. Teoksessa siis kuvataan hyvin, melkein liiankin hyvin yli sukupolvien ja sukupuolien jatkuva henkinen ja fyysinen väkivalta, alistaminen ja mielen murtaminen ja murtuminen. Onko Mikolla ja Matilla mahdollisuuksia?

Matti Yrjänä Joensuun kerronta antaa kummallisia teostodellisuuden sirpaleita, osin etovia, mutta perhehelvetin osalta tuntuvat tosilta. Nämä huomiot ovat sivulauseissa. Itse tarina kertoo siis murhista, turhista murhista ja osa tekstistä minusta on turhaa, vähempikin olisi riittänyt.
***
Poliisilaitoksen arki kuvataan hyvin. Miespoliiseilla on "vain" sukunimet: Rummukainen, Rannilla, Viitanen, Viitasaari, Tupala, Piipponen, Rastas, Mäki, Piipponen, joistan on lempinimi kuten Piippis ja Harjis. Etunimellä vain Onerva ja hän kutsuu Harjunpäätä Timoksi.

*****

Harjunpää ja pahan pappi on toiseksi viimeinen Matti Yrjänä Joensuun (1948 - 2011) Harjunpää -sarjasta. Kirjoja on siis kymmenen ja kahdeksannesta eli teoksesta Harjunpää ja rakkauden nälkä on blogattu täällä. Matti Yrjänä Joensuu on minusta näiden kahden lukemani kirjan perusteella mielestäni parhaimpia suomalaisia rikoskirjailijoita ja häntä voidaan verrata myös tasapäisesti kansainvälisiin dekkaristeihin.

Tälläkin osallistun Oksan hyllyltä Rikoksen jäljillä -haasteeseen.