P.G Wodehouse: Ville Valloittaja, hänen hyökkäyksensä Englantiin iloiseen kevätaikaan. alkuteos Bill the Conqueror 1924, suomentaja O.A. Joutsen, WSOY 1960, sivumäärä 295.
P.G Wodehousen romaani Ville Valloittaja on ratkiriemukas kuvaelma aviohaikailusta, kirjojen keräilystä,ja yläluokan kummallista elämäntavasta.
Teos alkaa kun Mammutti-lehtiyhtymän johtaja ja miljonääri sir George Pyke kuulee saavansa lordin arvonimen, Pyke miettii, minkä lordi haluaisi olla (myöhemmin hän saa lordi Tilburyn arvonimen). Georgen sisar Frances Hammond saapuu paikalle, ja he pohtivat, miten ja kenelle saisivat naitettua Georgen ja hänen edesmenneen vaimonsa Lucyn pojan Roderickin, jota he pitävät nynnynä. Frances Hammond on toisissa naimisissa arkeologi Sinclair Hammondin kanssa, joka on nuoren ja hehkeän orpotytön Felicia "Flick" Sheridanin huoltaja. Flick on jäänyt orvoksi, kun hänen vanhempansa kuolivat junaonnettomuudessa. Flick on täyttämässä 21 vuotta, ja Frances ja George aikovat naittaa tämän Roderickille. Roderick on isänsä ja tätinsä mielestä saamaton nahjus, ja asemansa vuoksi on päätoimittajana sir Georgen yhdessä lehdessä, jonka nimi on Hienon maailman ryyti. Lehden jutut ovat suunnattu miehille, ja ne kynäilee lehden toimittaja Percy Pilbeam, joka on pohjimmiltaan pyrkyri.
Hammondeilla määrää Frances, mutta Flick kertoo luottamukselliset asiat Sinclair-sedälleen. Flick muistelee heidän Yhdysvaltain matkaansa viisi vuotta sitten, kun Cooley Paradenen sisarenpoika Bill West pelasti hänet hukkumasta. Cooley Paradenella on paperi- ja sellutehtaita, ja hän on miljonääri. Miljoonista dollareista hänen lukuisat, ahneet ja laiskat sukulaiset haluavat hyötyä. Cooley Paradene kerää vanhoja kirjoja, kuten ystävänsä Sinclair Hammond. Bill West on valmistunut yliopistosta, ja haluisi tehdä sedälleen töitä. Bill Westillä on paljon juhliva ystävä Judson Coker, jonka sisareen Alice Cokeriin Bill on rakastunut. Judson ajaa autonsa ryttyyn juhlittuaan revyytyttöjen kanssa. Bill lupaa Alicelle pitää Judsonista huolta ja poissa väkijuomista. Cooley Paradene puolestaan pitää sukukokouksen, jossa ilmoittaa ottaneensa kasvattipojan Horacen ja laittavansa rahahanat kiinni. Bill West pyytää enoltaan töitä. Eno hämmästyy ja pyytää Billiä selvittämään, miksi yhtiön Englannin tuotot laskevat. Bill ja Judson lähtevät valtamerihöyryllä Lontooseen.
P. G. Wodehouse on todella onnistunut nivomaan yllätyksellisen juonen, henkilöt ovat eläviä, ja kirja on kepeä ja hauska. Loppu on onnellinen, eli hyville käy hyvin, mutta dramaattisia juonenkäänteitä on sopivasti. Judson Coker on rahaton, ja hän lähettää Lontoossa huijauskirjeitä. Flick lukee enolleen tulleen, ja panttaa korujaan, ja menee paikalle ja tapaa Bill Westin, Bill tajuaa että kyse on Judsonin juonista. Flick on ihastunut Billiin, mutta Bill on täysin Alicen lumoissa, ja asuntoa koristaa lukuisa määrä Alicen valokuvia.
Juoni lähtee etenemään ja siinä on jatkuvasti hauskoja sattumuksia. Judson etsii Roderickia käsiinsä, kun hän on julkaissut lehdessä virheellisen tiedon Viidennen Avenuen Silkkiritarien perustajasta, Judson itse ja omatoimisesti on perustanut miesten kerhon. Roderick pakenee treffeiltä Judsonia ja Flick jää yksin. Flick ei suostu naimisiin vaan karkaa kotoaan, ja Bill ja Judson auttavat häntä. Sir George pestaa Percyn selvittämään Flickin olinpaikan. Kansikuva kertoo autotakaa-ajosta. Flick pakenee New Yorkiin, missä menee Cooley Paradenen luo. Cooley on lähdössä Englantiin koska aikoo laittaa ottopoikansa Horacen sisäoppilaitokseen. Horace on todellisuudessa varaskoplan jäsen. Koplan aikomus on varastaa Paradenen arvokkaimmat kirjat ...
Juoneen ymppäytyy talousrikoksia, murtoja, revyytyttöjä, kultakala-allas ja mainioita hahmoja, ja loppu on onnellinen.
Kirja on julkaistu 1924, ja siinä mainitaan uintilegenda Sybil Bauer (1903 - 1927), joka 440 jaardin selkäuinnissa teki ennätyksen 6.24,8, joka alitti silloin myös miesten maailmanennätyksen. Bauer voitti 1924 Pariisin olympialaisissa 100 metrin selkäuinnin ajalla 1.23,2 voittaen seuraavaa yli neljällä sekunnilla. Sybil Bauer kuoli syöpään 1927. Kirjassa on muutenkin ajankuva tarttunut hyvin. Lehtien pikkuilmoitukset, kirjeet, lennätin ovat käytössä. Yhdysvaltoihin matkustetaan laivalla Southamptonista.
Sir George on tyypillinen miljonääri, joka haluaa päättää kaikesta, ja vaatii onnistumisia: Napoleonia matkivain miesten yleisenä luonteenheikkoutena on se, että he vaativat alaisiltaan pelkkiä voittoja eivätkä kykene sulattamaan näiden mahdollisia tappioita.
Wodehouse on kirjannut yleisen totuuden työn ja vapaa-ajan suhteesta: Toiminta on elämän suola, mutta annos vetelyyden siirappia järkevästi silloin tällöin nautittuna on omiaan tekemään elämän mukavaksi elää.
Wodehousen parhaimmat teokset tekevät totisesti elämän mukavammaksi elää. Ville Valloittaja kutkuttaa etenkin nauruhermoja.
Juoni lähtee etenemään ja siinä on jatkuvasti hauskoja sattumuksia. Judson etsii Roderickia käsiinsä, kun hän on julkaissut lehdessä virheellisen tiedon Viidennen Avenuen Silkkiritarien perustajasta, Judson itse ja omatoimisesti on perustanut miesten kerhon. Roderick pakenee treffeiltä Judsonia ja Flick jää yksin. Flick ei suostu naimisiin vaan karkaa kotoaan, ja Bill ja Judson auttavat häntä. Sir George pestaa Percyn selvittämään Flickin olinpaikan. Kansikuva kertoo autotakaa-ajosta. Flick pakenee New Yorkiin, missä menee Cooley Paradenen luo. Cooley on lähdössä Englantiin koska aikoo laittaa ottopoikansa Horacen sisäoppilaitokseen. Horace on todellisuudessa varaskoplan jäsen. Koplan aikomus on varastaa Paradenen arvokkaimmat kirjat ...
Juoneen ymppäytyy talousrikoksia, murtoja, revyytyttöjä, kultakala-allas ja mainioita hahmoja, ja loppu on onnellinen.
Kirja on julkaistu 1924, ja siinä mainitaan uintilegenda Sybil Bauer (1903 - 1927), joka 440 jaardin selkäuinnissa teki ennätyksen 6.24,8, joka alitti silloin myös miesten maailmanennätyksen. Bauer voitti 1924 Pariisin olympialaisissa 100 metrin selkäuinnin ajalla 1.23,2 voittaen seuraavaa yli neljällä sekunnilla. Sybil Bauer kuoli syöpään 1927. Kirjassa on muutenkin ajankuva tarttunut hyvin. Lehtien pikkuilmoitukset, kirjeet, lennätin ovat käytössä. Yhdysvaltoihin matkustetaan laivalla Southamptonista.
Sir George on tyypillinen miljonääri, joka haluaa päättää kaikesta, ja vaatii onnistumisia: Napoleonia matkivain miesten yleisenä luonteenheikkoutena on se, että he vaativat alaisiltaan pelkkiä voittoja eivätkä kykene sulattamaan näiden mahdollisia tappioita.
Wodehouse on kirjannut yleisen totuuden työn ja vapaa-ajan suhteesta: Toiminta on elämän suola, mutta annos vetelyyden siirappia järkevästi silloin tällöin nautittuna on omiaan tekemään elämän mukavaksi elää.
Wodehousen parhaimmat teokset tekevät totisesti elämän mukavammaksi elää. Ville Valloittaja kutkuttaa etenkin nauruhermoja.
*****
P.G. Wodehouse (1881 - 1975) eli ristimänimeltään Pelham Grenville Wodehouse oli kuuluisa englantilainen kirjailija, joka aateloitiin vasta 1975. Wodehouse muutti 1930-luvulla Ranskaan, ja joutui saksalaisten arestiin ja teki sodan aikana muutamia radiokuunnelmia Berliinissä. Tämä oli shokki Saksan kanssa sodassa olevalle Britannialle. Sodan jälkeen Wodehouse muutti Yhdysvaltoihin.
Wodehousen kirjat ovat hauskoja, niin hauskoja, jos arvostaa ihanan hölmöä englantilaista huumoria. Kivan kepppoisia, täynnä mainiota pöhköyttä. Olen lukenut muutamia, ja puoliso on tainnut lukea aikamoisen pinon. Englanniksi.
VastaaPoistaWodehouse repii huumoria paljon englantilaisen yläluokan elämästä. Minulla pitäisi olla yksi kirja englanniksi, voisi yrittää lukea sitä, josko huumori toimisi. Kiitos kommentista.
PoistaP.G Wodehouse pitäisi lukea enemmän
VastaaPoistaTotta. Itselläkin on pari lukematonta, yksi englanniksi.
PoistaHurmaava kansi ja avauksesi toivat hilpeän positiivisen tuulahduksen myötään lukiessa!
VastaaPoistaWodehousen huumori on kutkuttavaa ja "myötäsukaista",
Kyllä Jeeves hoitaa- sarjaakin tuli katsottua ja tuo loppusitaattisi ja -kaneettisi kiteyttävät yksiselitteisesti Wodehousen tuotannon arvon...
Jeeves on myös mainio-hahmo, sarjakin oli mainio.
PoistaMinulla on vielä Wodehouse kokematta. Jonkun pätkän olen nuorempana nähnyt sitä Jeeves-sarjaa.
VastaaPoistaEnglantilaisen huumorin ystäville toimii, muille ehkä ei, mutta itse pidän.
Poista