Anne Carson: Albertine-harjoitus

 

Anne Carson: Albertine-harjoitus, alkuteos The Albertine Workout 2014, suomentanut Kristian Blomberg, Osuuskunta Poesia.

Kanadalainen Anne Carson (s. 1950) on kanadalainen runoilija, esseisti, ja kääntäjä. Etsin Anne Carsonilta luettavaa, kun hän on alkanut nousta nobel-veikkauksissa. Albertine-harjoitus kertoo ranskalaisen Marcel Proustin (1871 - 1922) pääteoksen Kadonnutta aikaa etsimässä henkilöhahmosta Albertinesta, johon kertoja on rakastunut. Kertoja pakottaa Albertinen luokseen, mutta menettää tämän. Albertine kuolee ratsastusonnettomuudessa. Kertoja on kuitenkin mustasukkainen ja urkkii tietoja Albertinen elämästä.

Carsonin tutkimus on lyhyt, mutta äärimmäisen kiinnostava, ja antaa tietenkin eniten niille, jotka romaanisarjan ovat lukeneet. Jos on lukenut Proustin loputtoman laveaa kuvailua, tunnelmointia ja ruikutusta ymmärtämättä mitään, niin tämä selventää asioita. 

Albertine, joka kuolee ratsastusonnettomuudessa, on romaanisarjan keskeisin henkilö, hänet mainitaan teossarjassa Carsonin mukaan 2363 kertaa. Albertine nukkuu usein, tai hänen nukkumistaan kuvataan. Carson mainitsee arveluista, että Albertine olisi Proustin autonkuljettajan Alfred Agnostinellin naamio. Proust maksoi autonkuljettajansa lentotunteja. myöhemmin autonkuljettaja Alfred kuoli lento-onnettomuudessa, romaanisarjan Albertine ratsastusonnettomuudessa. 

Oikea Marcel Proust avioitui eikä myöntänyt olevansa homoseksuaali, eikä sillä tietenkään ole mitään merkitystäkään, mutta teossarjan Sodoma ja Gomorra -osassa Proust kuvaa ilmiötä sekä mies- että naisparien osalta, mutta tuona aikana käytetään paljon verhoiltuja ilmaisuja. Carson analysoi, että valehtelu ja lesbous ovat kertojan mielestä Albertinen ongelmia. Albertine kieltää olevansa lesbo, mutta "Albertine'in kaikki ystävät ovat lesboja". s. 3. Carson jatkaa päätelmiään "Se, että Albertine kieltää, kiihottaa Marcelia" (Marcel on siis romaanisarjan kertoja), sekä "Albertine'in ystäväpiirí kiihottaa häntä niin ikään, etenekin kontrasti, jota julkea rienteleikseminen rannalla sekä ravintolassa pussailu muodostaa Marcelin omiin ystäviin, itsensä kaappiin teljenneisiin homoseksuaaleihin". Laitan suorat lainaukset oikeastaan siksi, että teossarjaan tutustumaton ei päättele tämän olevan Joken keksimää. Carsonin mukaan Albertinen näkökulmasta ongelma on se, että kertoja on vanginnut hänet asuntoonsa (teossarjan osa Vanki).  Se, että Albertine on teljetty ja on kertojan kontrollissa, laimentaa tunteita. Albertine on ainakin vanki psykologisessa mielessä. Niteessä Pakenija sana Albertine on 572 kertaa. Tuossa niteessä Albertine kertoo kirjeeessä  jättäneensä Marcelin, koska hä ei uskaltanut muuten kertoa. Abertine on mennyt, ja tätä kertoja sivutolkulla märehtii ja haihattelee. Sitten Marcel saa kirjeellä kuulla, että Albertine on kuollut onnettomuudessa: hevonen heitti Albertinen puuta vasten.

Anne Carson tähdentää analyysinsa lopuksi päähenkilö Marcelin aikomusta kaivertaa hautakiveen säkeistön Mallermen Joutsen-sonaatista

Un cygne d'autrefois se souvient que c'est luiMagnifique mais qui sans espoir se délivrePour n'avoir pas chanté la région où vivreQuand du stérile hiver a resplendi l'ennui.

Anne Carson tähdentää, että se on sama säkeistö, jonka Proust oli kaiverruttanut Alfredin lentokoneeseen, ja tämä saa ajattelemaan, että transpositioteoria pitää paikkaansa, Marcel rinnastaa Alfredin ja Albertinen. 

Liitteissä Carson tarkastelee hyvin kiintoisia kysymyksiä, myös sitä, että kirjailija voi riistää orjansa äänen ja voiman pelkällä kieliopilla:

Arvoituksellinen Albertine, jonka näin nukkuvan ja joka oli kuollut.

***

Helmet 2022 lukuhaasteen kohta 15, aiheesta haluasin tietää lisää (tai sitten en)

Suzanne Collins: Matkijanärhi

 

Suzanne Collins: Matkijanärhi, alkuteos Mockingjay 2010, suomentaja Helene Bützow, WSOY 2010, sivumäärä 362.

Suzanne Collinsin teos Matkijanärhi on bestseller-trilogia Nälkäpelin päättöosa. Nälkäpelistä on tehty huiman suosion saaneet elokuvat, kirjatrilogiasta puristettiin peräti neljä elokuvaa. Kirjan sankaritar ja minäkertoja on Katniss Everdeen, joka on päättöosan alussa 17-vuotias. Nälkäpelin järjestää Panemin diktatuurin hallintokeskus Capitol, joka kukisti vyöhykkeiden kapinan 75 vuotta sitten. Alistettuja vyöhykkeitä muistutetaan vuosittain kapinan kukistamisesta Nälkäpelillä, johon valitaan vuosittain kaikilta 12 vyöhykkeeltä tyttö ja poika kilpailemaan areenalle ja viimeiseksi eloon jäänyt voittaa. Nälkäpeliä näytetään TV:ssä. Nälkäpeli 74:n lopussa Katniss saa diktatuurin vihat päälleen uhkaamalla lopussa kaksoisitsemurhalla, jolloin voittajia oli kaksi - vyöhykkeen 12 tyttö-poikapari: Katniss ja Peeta Mellark. 

Kakkososassa Vihan liekit Katniss ja Peeta joutuivat Nälkäpelin voittajien kaudelle, joka päättyi kapinallisten väliintuloon. Katniss kaapattiin ilma-alukseen, jota hallinnoi salaperäinen tuhotuksi luultu Vyöhyke 13. Peeta jäi Capitoliin panttivangiksi. Capitolissa presidentti Snow haluaa pysyä vallassa, hän tuhoaa palopommeila vyöhykkeen 12, jossa Katnissin ja Peetan perheet asuvat. Gale, Katnissin ystävä on saanut Katnissin äidin ja pikkusiskon Primin turvaan Vyöhykkeelle 13, jossa asutaan maan alla piilossa luolissa.

Katniss taistelee omien painajaistensa kanssa, ja suhtautuu kyynisesti myös vyöhykkeeseen 13, joka on piileskellyt 75 vuotta maan alla. He ovat ydinaseidensa turvin tehneet sopimukset Capitolin kanssa. 

Nälkäpeli-trilogiassa tarkastellaan Katnissin kasvua, ja suhdetta perheeseen, Galeen, Peetaan, Capitoliin, ja Vyöhykkeeseen 13 sekä diktatuuriin ja sotaan. Sodassa on vain kärsimystä, kuolemaa ja huonoja valintoja. Luulen, että suosioon vaikuttaa se, että nuorten on helppo samastua Katnissin arvoihin ja ajatuksiin. Päättöosa on raju, eikä Katnisskaan välty menetyksiltä, kun sisällissota ulottuu Capitoliin. Henkiin jäävät menettävät läheisiään, saavat fyysisiä ja psyykkisiä vammoja, mutta elämä kuitenkin jatkuu.

Sazanne Collinsin Matkijanärhi päättää Nälkäpeli-trilogia. Diktatuuri haluaa pysyä vallassa, mutta sorto aikaansaa sisällissodan, jolla on peruuttamattomia vaikutuksia.

Tuo oli lyhyt oppimäärä, pidempää oppimäärää kirjoitan alemmas. Matkijanärhen juoni loppuratkaisuineen löytyy suomeksi monilta sivuilta. Minusta juontakin tärkeämpää ovat kirjan teemat, joista yksi on diktatuurin mekanismit, ja vaikutus. Capitolissa presidentti Corolanius Snow on päässyt nuorena valtaan, ja raivannut vastustajat syrjään. Vyöhykkeellä 13 on kova kuri, ja presidenttinä Alma Coin. Coin ei pidä Katnissistä ja syykin on ilmeinen, Katniss on liian suosittu. Jos Coin ei ole diktaattori, hän haluaa itsevaltiaaksi, itsevaltiaat haluavat paistatella suosion valokeilassa ja heistä tulee diktaattoreita. Kapinalliset etenevät ja saavat vyöhykkeitä haltuunsa, ja ratkaisutaistelut käydään Capitolissa. 

Taistelut ovat verisiä, ja sodan kauhut tulevat ilmi lasten pommittamisessa. Sotaa käydään ihmisten mielissä, jokaisesta hyökkäyksestä tehdään propagandavideo, ja videoita myös näytellään. Peeta aivopestään Capitolissa, ja kun hän palaa, hänellä on päässä demoneja.

Katniss lähti vapaaehtoisena Primin tilalla Nälkäpeliin. Koko sisällissota on suurta Nälkäpeliä, jota näytetään TV:ssä. Katniss saa iskuja, ja haavoittuu, ja lopulta menettää sen ainoan syyn, miksi lähti Nälkäpeliin. Katniss joutuu tekemään valintoja, kenen puolella on, ja miten diktatuuri saadaan loppumaan. Miten käy Peetalle, pääseekö hän demoneistaan? Joutuuko Gale uudelleen pettymään (jos jää henkiin).

Lupasin lukea Nälkäpeli-trilogian läpi ja se kannatti. Trilogia antaa nuorille sankarin mallin, etenkin tytöille. Sota on kauheaa ja traumatisoivaa, ihmisiä kuolee, haavoittuu, mutta myös sekoaa ja traumatisoituu. Siviilit kärsivät, lasten lapsuus menee piloille, nuoruus muuttuu kauhuiksi. Diktatuuri tukahduttaa elämää, ja kylvää kuolemaa. Valtiaat juopuvat vallasta, itsevaltiaina, he pönkittävät asemaansa, muuttuvat vainoharhaisiksi. Vallanhimo muuttaa hallitsijan hirviöksi.

Nälkäpeli-trilogia on raadollista, ja liiankin totta. 

*****

Suzanne Collins (s.1962) on  amerikkalainen nuorten kirjailija, joka julkais ensin Alismaa tarinat, ja sitten nämä ) Nälkäpeli-teokset. Collins aloitti uransa käsikirjoittajana.  Nälkäpeli-trilogian osat ovat Nälkäpeli, Vihan liekit ja Matkijanärhi.

Minna Canth: Murtovarkaus

 

Minna Canth: Murtovarkaus, 1883, viisinäytöksinen näytelmä.

Tapahtumat alkavat juhannuksena 

Peltolan leskeksi jäänyt isäntä etsii pojalleen Niilolle emäntää. Peltola sopii toisen isännän Ukonniemen kanssa, että Niilo naisi Ukonniemen tyttären kauniin Loviisan.

Niilo on kauhistunut, hän rakastaa torpparin tytärtä Helena Aholaa, joka on palanut kuuden vuoden jälkeen, oltuaan Helsingissä pahimmat nälkävuodet. Kuuden vuoden aikana Helenan isästä Antista on tullut juoppo, ja aikoo naittaa tyttärensä Helenan juoppokaverilleen Hoppulaiselle. Antin vaimo Maria kärsii Antin juopottelusta.

Kylällä on noita Penttula, joka tekee lemmentaikoja Loviisalle, jotta Niilo Loviisaan rakastuisi. Penttula myöskin keittää viinaa, jota myy Hoppulaiselle.

Penttula, joka on tietenkin huijari, saapuu  Aholan taloon ja ottaa Helenan huivin. Pian Helena pidätetään ja häntä syytetään murtovarkaudesta. Peltolassa on särjetty ikkuna ja varastettu 500 markkaa. Huivi on löydetty tekopaikalta. Helena uskoo, että isä on syyllinen, sillä Helena oli sitonut huivin Antti-isän käteen. Helena heitetään vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.

Hoppulainen on hyväntahtoinen ja hän auttaa Helenaa, joka on tunnustanut teon, koska luulee, että isä on varastanut rahat. Penttula on pöllinyt rahat ja haluaa palkkion myös Loviisalta - viisi tynnyrillistä rukiita. 

Murtovarkaus on vauhdikas ja paikoin hauska Minna Canthin esikoisnäytelmä. Canth oli jäänyt leskeksi. Murtovarkaudessa Canthin luovuus tulee hyvin esiin, mutta myös hänen tutut teemat, kuten luokkaerot, alkoholin haitat, sekä naisen huono asema.

Hoppulainen näkee, mihin Penttula on piilottanut ryöstösaaliin. Peltolalla on setelien sarjanumerot ja hän on  pyytänyt Penttulan apua. Hoppulainen paljastaa Penttulan konnaksi, ja Penttula paljastaa Loviisan aikeet. 

Loppu on onnellinen, sillä Peltola myöntyy Niilon ja Helenan häille ja Antti raitistuu. Hoppulainen tuntee haikeutta, kun Helena ja Niilo aikovat mennä naimisiin.

Hyvä ja vauhdikas näytelmä, jonka kieli on hyvin rikasta. 

Näytelmässä on paljon sanontoja, seuraavassa lainauksia niistä:
Parempi pyy kädessä kuin kymmenen oksalla. (Yleensä tuo on muodossa "parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla", sillä pivo tarkoittaa kourallista, kouraa, joskus kämmentä).
Ei ole luulo tiedon väärtti.

Tuppurainen Tappuraisella takuumiehenä.

Hoppulaisen monet vuorosanat ovat tilanteeseen nähden hauskoja, ei ehkä näytelmästä irrotettuna:. Pappilan muori käski paistia kääntää vaan ei maistaa.

Ensimmäinen yö pahin hirsipuussa.  

Taivaan talikynttilät. 

Ei katti kaikkea saa, mitä pyytää.

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää.

****

Minna Canth (1844 - 1897) syntyi Tampereelle 19.3 ja oli nimeltään Ulrika Wilhelmina Johnson. Minna Canth avioitui ja hänellä oli seitsemän lasta, ja jäi leskeksi 1879, Murtovarkaus ilmestyi 1883, ja kuoli 53-vuotiaana sydänkohtaukseen vuonna 1897. Murtovarkaus sai SKS:n palkinnon.

Minna Canth käsittelee teoksissaan usein naisen asemaa aviolitossa ja sen ulkopuolella, ja köyhyyttä.


Minna Canth bloggauksiani
Anna Liisa TÄÄLLÄ

Työmiehen vaimo  TÄÄLLÄ
Papin perhe TÄÄLLÄ
Köyhää kansaa TÄÄLLÄ
Hanna TÄÄLLÄ

Salakari Täällä

Suzanne Collins: Vihan liekit

 

Suzanne Collins: Vihan liekit, alkuteos Catching Fire 2009, suomentaja Helene Bützow, WSOY 2010, sivumäärä 412.

Suzanne Collinsin teos Vihanliekit on Nälkäpeli-trilogian toinen osa. Nälkäpelistä on tehty huiman suosion saaneet elokuvat, kirjatrilogiasta puristettiin peräti neljä elokuvaa. Nälkäpelin sankaritar ja minäkertoja on 16-vuotias Katniss Everdeen.

Nälkäpeli-trilogia sijoittuu Pohjois-Amerikassa mullistusten kautta syntyneeseen Panemin vyöhykediktatuuriin, jota johtaa Capitolista presidentti Snow. Panem on kukistanut verisesti kapinan, jonka muistoksi Nälkäpeli järjestetään. Panem on tuhonnnut kapinassa vyöhykkeen 13, mutta kahdestatoista muusta vyöhykkeestä valittu tyttö ja poika kilpailevat toisiaan vastaan suurella areenalle, kunnes vain yksi eli Nälkäpelin voittaja on hengissä. Nälkäpeliä näytetään TV:ssä. Ensimmäisessä osassa seitsemäskymmenesneljäs Nälkäpeli päättyi poikkeuksellisesti kahden henkilön voittoon, eli vyöhykkeen 12 tytön Katniss Everdeenin  ja pojan Peeta Mellarkin yhteiseen voittoon, kun Peeta oli tunnustanut rakastavansa Katnissia, ja Katniss oli uhmannut diktatuuria yrittämällä kaksoisitsemurhaa syömällä myrkytettyjä marjoja. Parin rakkaus ei ole molemminpuolista, sillä Katniss on ollut ihastunut poikaan nimeltä Gale.

Voittajat palaavat "arkeen". Katnissin elämä on muuttunut, hän on rikas, kuuluisa, ja diktatuurin vihaama. Panem on allerginen ja hysterisen pelokas kapinoinnille. Diktaattori presidentti Snow ilmaantuu Katnissin luo, sillä edessä on voittajien kiertue. Hän epäilee Katnissin rakkauden aitoutta, ja epäilee häntä kapinoijaksi tai vähimmillään kapinanmielialan ylläpitäjänä. Katnissin on esitettävä rakastunutta, niin että Snowkin uskoo. Kiertueesta tulee katastrofi, sillä kapinamielialaa on ja se yltyy. Snow ei myöskään usko Katnissin rakkauteen, vaikka Katniss myöntyykin Peetan kosintaan.

Tässä alempana on kirjan tapahtumia, joten jos haluat lukea kirjan, älä lue tätä, jos sen sijaan haluat tietää lukematta, mitä kirjassa tapahtuu lue juoni Wikipediasta, missä se on täällä.

Vihan liekit paljastaa, että vyöhykkeillä kapinoidaan, Katniss näkee siitä merkkejä voittajakiertueella. Panem epäilee myös häntä agitaatttoriksi. Diktatuuri lisää valvontaa: rauhanvartijat ovat Katnissin perässä. Diktatuuri kiristää otettaan, ja 75:s Nälkäpeli on voittajien kausi, eli elossa olevista vyohykkeiden voittajista arvotaan pelaajat. Katniss on vyöhykkeen 12 ainoa naisvoittaja, joten hän joutuu areenalle. Arvonnassa Katnissin ja Peetan valmentaja ja entinen mestari Haymitch tulee valituksi. Peeta ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Peetan jalka vaurioitui edellisessä nälkäpelissä, nyt hänellä on muoviproteesi. Itse peliä, ja sen esittelytilaisuutta käsitellään paljon kirjassa. Esittelyssä Katnissin Cinnan suunnittelema hääpuku palaa ja muuttuu matkijanärhen puvuksi.

Katniss eikä Peeta tiedä, että kapina on alkanut, Katniss on tietämättään sen symboli. Kapinalliset ovat soluttautuneet myös itse peliin, jossa murretaan pelialue, ja yllätys yllätys vyöhykkeen 13 ilmatyynyalus tulee pelastamaan pelaajia, joista osa on kapinallisia. Katniss pelastetaan, mutta Peeta jää Capitoliin vangiksi. 

Vihan liekit tuo tarinaan mukaan lisää henkilöitä, ja sitoo vanhoja tapahtumia kapinaan. Katniss sai Matkijanärhi -korun pormestarin tyttäreltä Madgelta, jonka äiti on hermoheikko, koska hänen kaksoissisarensa Maysitee Donner kilpaili Nälkäpelissä n:o 50, jonka Haymitch lopulta voitti. Myös Katnissin äiti oli Maysiteen ystävä. Galen isä kuoli samassa kaivosräjähdyksessä kuin Katnissin isä. Peetan isä puolestaan oli rakastunut Katnissin äitiin. Haymitch tuntee muita nälkäpelin voittaneita, ja he ovat mukana kumousyrityksessä. Kapinallisia on myös Nälkäpelin organisaatiossa. Plutarch Heavensbee -pelin suunnittelija on kapinallinen. Pelaajista ainakin Beetee, Finnick ja Johanna ovat kapinallisia.

Päättöosaan jää paljon arvoituksia, lopun tapahtumat ovat dramaattisia (joita en paljasta). Lisäksi jää arvoitukseksi, mikä on Vyöhyke 13. Saavatko päätösosassa Katniss ja Peeta  toisensa, vai valitseeko Katniss Galen? Säilyvätkö kaikki edes hengissä? Miten käy Katnissin perheen? Mikä on kapinan hinta?

Luin tämän kauniina kesänä 2021, jolloin Euroopassa oli rauha. Nyt käydään sotaa, ja se antaa uuden perspektiivib tällekin kirjalle. Demokratia ja rauha ovat asioita, joita pitää joka päivä rakentaa kovalla työllä ja kompromisseilla, ja ottamalla oikeutetut kritiikit huomioon. Vain rauha ja demokratia voivat taata ihmisoikeudet.

Suzanne Collinsin Vihan liekit on  vauhdikas ja jännittävä Nälkäpeli-trilogian keskimmäinen osa, ja vie tarinaa kohti kapinan ydintä ja  sisällissodan leimahtamista.

*****

Suzanne Collins (s.1962) on  amerikkalainen nuorten kirjailija, joka julkaisi ensin Alismaa tarinat, ja sitten nämä ) Nälkäpeli-teokset. Collins aloitti uransa käsikirjoittajana.  Nälkäpeli-trilogian osat ovat Nälkäpeli, Vihan liekit ja Matkijanärhi.

Zane Grey: Yöllinen hyökkäys

Zane Grey: Yöllinen hyökkäys, alkuteos Raiders of Spanish Peaks ilmestynyt 1938, suomentanut Tauno Nuotio, Riksin sarja WSOY 1960, sivumäärä 226.

Yhdysvaltalainen Zane Grey (1872 - 1939) kirjoitti 56 lännenkirjaa, ja yli sata teosta. Zane Greyn kirjoja julkaistiin kuutisenkymmentä hänen elinaikanaan, ja loput postuumisti. Hän oli siviiliammatiltaan hammaslääkäri, harrasti baseballia ja kalastusta, joista julkaisi kirjojakin. Greyn lännenkirjoista tuli suosittuja myynniltään, mutta arvostelijat pitivät kirjojen henkilöitä epärealistisina ja tapahtumia oli "liikaa". Kirjoja julkaistiin myös Zane Greyn kuoleman jälkeen, tällöin oli kyse niistä jotka odottivat julkaisuvuoroa ja varhaistuotannosta.

Yöllinen hyökkäys -teos alkaa kun kirjan sankari Laramie Nelson on saapumassa Kansasiin, kun hän huomaa Nopsajalka -hevosensa ontuvan ja leiriytyy. Leiripaikan viereen tullaan hirttämään nuorta Mullhallia. Laramie pelastaa Mullhallin hirttäjänsä Pricen kynsistä. Laramie ja Mullhall menevät kaupunkiin, jossa vapauttavat vankilasta Mullhallin ystävän Buffalo Jonesin. Lisäksi sankareihin kuuluu Ted Williams, jota sanotaan Vainukoiraksi, Mullhallia sanotaan Yksinäiseksi.

Idästä tullut John Lindsayn perhe tekee ranchikaupat Spanish Peaksista, myyjänä on epäilyttävä Lester Allen ja  kauppaan kuuluu tilanjohtaja Luke Arlidge. Perheen isä John tarvitsee kuivaa vuoristoilmaa. Tila on suuri ja kaukana muista tiloista, kauppaa kuuluu eläimet, joita on 10 000 päätä, nautoja ja hevosia pääosin. Johnin lisäksi ranchille aikoo muuttaa perheen äiti, esikoistytär 25-vuotias Harriet, 19-vuotias kaunis  Florence, ja 16-vuotias hehkeä ja villi  Lenta, sekä perheen hemmoteltu poika 18-vuotias Neale.

Tila on Kansasin rajalla Coloradossa, kaukana kaikesta, hankalan matkan päässä.

Lindsay tapaa kaupungissa  Buffalo Jonesin, joka selittää Lindsaylle, että eläimiä on varmasti vähemmän ehkä vain 3000, ja hän epäilee, että Allen ja Arlidge varastavat loputkin omille rancheilleen. Lindsay pestaa Buffalo Jonesin suosituksesta Vainukoiran, Yksinäisen ja Laramien. Harriet on ihastuu kaupungissa Laramie Nelsoniin ja Laramie tykästyy Harrietin olemukseen.

Matka ranchille on vaivalloinen, ja talon kunto on pettymys perheen äidille ja isä on sairas. Laramie valaa toivoa Lindsayn perheeseen. Tilalle tulee miesjoukko, jossa ovat myös Luke Arlidge ja Price. Miesten välille tulee riitaa, mutta Laramie saa tilanteen rauhoittumaan. Tila kunnostetaan, mutta Lindsayn perheen asema on huono. Karjasta on varastettu puolet, ja jatkuvasti katoaa karjaa ja hevosiakin varastetaan, pian nautoja on 500,  hevosia ei lainkaan. Harriet hoitaa Lindsayn perheen asioita. Arki on haudannut Harrietin tuntemat hellät tunteet. Idän ihmiset eivät ymmärrä Lännen lakeja. Harriet on rauhanomaisuuden kannalla. Laramien mukaan pian ei ole lainkaan karjaa, jos asialle ei tehdä pian jotain. Harriet kieltää kuitenkin väkivallan käytön.

Lähiseudun miehet piirittävät Lindsayn tyttöjä. Lenta on liian avoin ja rempseä. Isä laittaa Lentan kotiarestiin, mutta Lenta on jo sekoittanut miesten päitä. Tilalla alkaa tappelut. Isällä on vaikeaa. Karjaa ja hevosia varastetaan, ja Vainukoira eli Ted Williams on lähtenyt vihille Florencen kanssa.

Näistä aineksista Zane Grey on keittänyt kasaan vauhdikkaan tarinan. Jännite kasvaa, ja tapahtumat kärjistyvät, kun Allen ja Price jatkavat karjavarkauksia, ja myös hevoset varastetaan. Gaines kaappaa yöllä myös perheen tyttären Lentan. Laramie, Williams ja Mullhall lähtevät perään... kuinka käy ?

Jokainen arvaa, kuinka käy, mutta tapahtumat ovat varsin uskomattomia. Kirja on julkaistu Yhdysvalloissa 1930-luvulla, joten suorat "hellyyden" kuvaukset ovat varsin pidättyviä. Tässä suudelma aiheuttaa jo sellaisen säväyksen kuin nykyisin hieman pidemmälle menevä toiminta. Jos on hellyyttä kuvattu varovasti, niin etnisyyttä ei. N-sana on ahkerassa käytössä, ja sivulla 187 on kumma kuvaelma "keltakasvoinen, mulkosilmäinen n**k*ri. Enkä tätä seuraavaakaan ymmärtänyt "Voi teitä naisia, ylpeitä valkoisia rääsyjä, kuten n**k*rit sanovat" s.187. Tasa-arvo toteutuu ainoastaan niin, että karja- ja hevosvarkaat ihonväristään huolimatta hirtetään. Länsi on Zane Greyn kirjoissa villi.

*****
Zane Greyn seikkailu Erämaan kultaa -tarina on myös hyvä.

Helmet lukuhaasteen kohta 4 rastittuu, en haluasi olla mukana tapahtumissa.

Keijo Tahkokallio: Ajattele myönteisesti, avaimia muutoksia

 

Keijo Tahkokallio: Ajattele myönteisesti, avaimia muutokseen, WSOY 1992/2022, sivumäärä 190.

Keijo Tahkokallio on julkaissut uudestaan klassikkoteoksensa Ajattele myönteisesti Avaimia muutokseen.

Onko lasi puoliksi täynnä vai tyhjä, on Tahkokallion ensimmäinen pohdinnan paikka. Optimisti näkee, että on vielä puoli lasillista juotavaa, pessimisti näkee, että on enää puoli lasillista juotavaa. Ajattelemalla toisen näistä, sulkee  pois toisen. 

(Lasihan on minusta puolillaan, ja jos sitä täytetään niin lisää voi kaataa. Jos ollaan juomassa, puolet on jäljellä, puolet on juotu (jos lasi alun alkaen oli täynnä?). Nykyään pohdittaisiin sitä kenen pitää täyttää lasi, tai kuka on juonut siitä 😉. Nykytilanteeseen sopisi, että otetaan vesilasi pois  väkisin, tai hajotetaan vesilasi, ettei olisi juotavaa).

Tahkokalliolla on oma tyylinsä, ja hänen ajatuksensa välittyvät hyvin tekstistä, hän ottaa konkreettisia esimerkkejä. Länsimaissa asioissa on usein häiriökeskeisyys, ja virheisiin paneudutaan, kun järkevää olisi keskittyä oikeaan suoritukseen. Kun keskittyminen harhailee tikanheitossa, viides tikka napsahtaa helposti ohi, jos muut ovat osuneet napakymppiin. Keskittymällä virheisiin tai pelkäämällä niitä, helposti tehdään virhe. Parempaa olisi luoda positiivisia mielikuvia onnistuneista suorituksista.

Vuorovaikutuksessa kannattaa keskittyä myönteiseen. Osa viesteistä välittyy sanattomasti. Jos suhtaudumme käsitetävään asiaan myönteisesti ja/tai henkilöön positiivisesti, se välittyy sanattomassa viestinnässä. Tahkokallion  mukaan suhtaudumme kielteisiin asioihin usein kielteisesti, ja siksi ne ilmaistaan tylysti. Esimerkiksi jos sanoisimme suoraan, että työkaveri on laiminlyönyt tehtäviään, hän varmasti pahoittaisi mielensä, mutta emme menettäisi luottamusta. Jos emme sano, että työkaverin jatkuva työtehtävien laiminlyöminen ärsyttää, se välittyy tiuskivassa puhetavassamme ja sanattomasti ja menetämme luottamuksemme työkaverin silmissä. Pian yhteistyö on entistä hankalampaa (ja ärsytys kasvaa, pian emme voi edes nähdä työkaveria :). 

Optimismi on helppoa, kun menee hyvin. Pessimismi valtaa mielen, kun on vaikeaa. Myönteisiä ajatuksia ja näkökulmia pitää löytää, kun menee heikosti. 

Tahkokallio mainitsee muutaman kerran myös transaktioanalyysin ja pelit, joiden kautta voi pohtia tuota laiskaa työntekijän tapausta, tai myöhemmin shampoopullon korkista nalkuttavaa aviomiestä. Transaktiopeleissä on salattuja motiiveja ja nalkuttamalla vanhemman asemasta toiselle lapsen asemaan harvoin saadaan muutosta aikaan.

Tahkokallio varoittaa ottamasta toisen taakkaa -pysyvästi. Pitää olla taito sanoa ei, ja osata olla syyllistymättä siitä.

Ihmisillä on halu pysyvyyteen ja siksi on muutosvastarinta. Tätä Tahkokallio kehottaa pohtimaan ja käyttämään hyväksi. 

Ongelmien syitä on usein hedelmätöntä loputtomasti pohtia, vaan ratkaista ongelmat. Tahkokallio mainitsee monesti Ben Furmanin ja Tapani Aholan, jotka ovat ratkaisukeskeisyyden kannalla.

Kirjan päättösivuilla puhutaan näennäispositiivisuudesta lastenkasvatuksessa. Pikkulapsille ei useinkaan voi antaa päätösvaltaa asioissa, jotka ovat vain vanhempien vastuulla. Asiasta on monta valaisevaa ja erilaista esimerkkiä.

Lasten pitäisi saada leikkiä, koska leikin avulla lapsi työstää asioita. Vuonna 1992 ei ollut somea, joka aiheuttaa paljon mielenterveysongelmia, mutta minusta rajaton somen käyttö ei ole pikkulapselle hyväksi.

Lautapeleissä on muiden taitojen oppimisen lisäksi hyvä harjoitella häviämistä. Lasta ei voi eristää kilpailulta tässä yhteiskunnassa. Häviäminen lautapelissä on hedelmällinen tilanne saada hyvää oppia.

Keijo Tahkokallion Ajattele myönteisesti nimensä mukaan antaa avaimia muutokseen. Jokaisen pitää löytää oikeat avaimet  omiin lukkoihinsa ja rakentaa omaa polkuaan askel kerrallaan.

Tabary, Goscinny: Tähdet kertovat Ahmed Ahne

 

Tabary, Goscinny: Tähdet kertovat Ahmed Ahne, alkuteos Des Astrid pour Iznogoud 1969, Sanoma Osakeyhtiö  1972, sivumäärä 44.

Ahmed Ahne sarja on Tabaryn piirtämä ja Rene Goscinnyn tekstittämä, tai yhteisiä albumeja tehtiin Goscinnyn (1926 - 1977) kuolemaan asti. Jean Tabary (1930 - 2011)  julkaisi itse 6 albumia. Sarjan idea on yksinkertainen: Harun El Pullah on laiskanpullea kalifi, varsin leppoisa hallitsija, jolla on Ahmed Ahne niminen maaninen suurvisiiri, joka haluaa kalifiksi kalifin paikalle. Lisäksi sarjassa on Saunabad, joka on Ahmed Ahneen palvelija. Tapahtumapaikka on muinainen Bagdad, jossa on lentäviä mattoja ja ihmeitä.

Albumissa Tähdet kertovat Ahmed Ahne on useita tarinoita.

Nimitarinassa Tähdet kertovat Ahmed Ahne, on keksitty raketti, johon suurvisiiri yrittää saada Harunin, lopulta avaruuteen lähtee tietenkin ilkeä suurvisiiri. Pidin tästä albumista enemmän kuin albumista Ahmed Ahne lomailee. Lyhyet tarinat olivat kyllä aika anarkistisia mutta hauskoja, ja sopivan lyhyitä.

Seuraavassa tarinassa suurvisiiri on saanut sulttaani Mittumaarilta kirjeen. Sultaanin poika Ali Pam haluaa oppiin. Suurvisiri antaa tehtävän Ahmed Ahneelle, Ahmed Ahne yrittää kieroilla, mutta poika on rasavilli ja omaa pullon hengen suojanaan. Ahmed Ahne ottaa toisen oppilaan Ali Pamin kaveriksi, ja opetus onnistuu, ja onnistuu liiankin hyvin, sillä Ali Pam kaappaa vallan isältään Mittumaarilta..

Ahmed Ahneelta eivät keinot lopu, mutta valtaan tulo ei onnistu Tattarin talismaninkaan avulla, vaan kalifiksi nousee Saunabad.

Seuraavaksi Ahmed Ahne hankkii hattuja, jotka tekevät hulluksi, varmaan arvaatte, kenen päähän yksi hatuista laitetaan.

Mustaa Magiaa -tarinassa Ahmed Ahneella on  taikakynä. Jos piirtää muotokuvan kynällä ja repimällä paperin, saa henkilön poistumaan. Hankalaa on, että Ahmed Ahne piirtää Kalifin kuvan paperiin, jonka takapuolella on suurvisiirin kuva.

Ahmed Ahne on terävästi piirretty, sarjassa on yksi idea ja sitä varioidaan menestyksellä. 

Helmet lukuhaasteen kohta 26 rastittuu, kirjassa on "kansalaisaktivismia" ainakin laajasti tulkiten.