Keijo Tahkokallio: Ajattele myönteisesti, avaimia muutoksia

 

Keijo Tahkokallio: Ajattele myönteisesti, avaimia muutokseen, WSOY 1992/2022, sivumäärä 190.

Keijo Tahkokallio on julkaissut uudestaan klassikkoteoksensa Ajattele myönteisesti Avaimia muutokseen.

Onko lasi puoliksi täynnä vai tyhjä, on Tahkokallion ensimmäinen pohdinnan paikka. Optimisti näkee, että on vielä puoli lasillista juotavaa, pessimisti näkee, että on enää puoli lasillista juotavaa. Ajattelemalla toisen näistä, sulkee  pois toisen. 

(Lasihan on minusta puolillaan, ja jos sitä täytetään niin lisää voi kaataa. Jos ollaan juomassa, puolet on jäljellä, puolet on juotu (jos lasi alun alkaen oli täynnä?). Nykyään pohdittaisiin sitä kenen pitää täyttää lasi, tai kuka on juonut siitä 😉. Nykytilanteeseen sopisi, että otetaan vesilasi pois  väkisin, tai hajotetaan vesilasi, ettei olisi juotavaa).

Tahkokalliolla on oma tyylinsä, ja hänen ajatuksensa välittyvät hyvin tekstistä, hän ottaa konkreettisia esimerkkejä. Länsimaissa asioissa on usein häiriökeskeisyys, ja virheisiin paneudutaan, kun järkevää olisi keskittyä oikeaan suoritukseen. Kun keskittyminen harhailee tikanheitossa, viides tikka napsahtaa helposti ohi, jos muut ovat osuneet napakymppiin. Keskittymällä virheisiin tai pelkäämällä niitä, helposti tehdään virhe. Parempaa olisi luoda positiivisia mielikuvia onnistuneista suorituksista.

Vuorovaikutuksessa kannattaa keskittyä myönteiseen. Osa viesteistä välittyy sanattomasti. Jos suhtaudumme käsitetävään asiaan myönteisesti ja/tai henkilöön positiivisesti, se välittyy sanattomassa viestinnässä. Tahkokallion  mukaan suhtaudumme kielteisiin asioihin usein kielteisesti, ja siksi ne ilmaistaan tylysti. Esimerkiksi jos sanoisimme suoraan, että työkaveri on laiminlyönyt tehtäviään, hän varmasti pahoittaisi mielensä, mutta emme menettäisi luottamusta. Jos emme sano, että työkaverin jatkuva työtehtävien laiminlyöminen ärsyttää, se välittyy tiuskivassa puhetavassamme ja sanattomasti ja menetämme luottamuksemme työkaverin silmissä. Pian yhteistyö on entistä hankalampaa (ja ärsytys kasvaa, pian emme voi edes nähdä työkaveria :). 

Optimismi on helppoa, kun menee hyvin. Pessimismi valtaa mielen, kun on vaikeaa. Myönteisiä ajatuksia ja näkökulmia pitää löytää, kun menee heikosti. 

Tahkokallio mainitsee muutaman kerran myös transaktioanalyysin ja pelit, joiden kautta voi pohtia tuota laiskaa työntekijän tapausta, tai myöhemmin shampoopullon korkista nalkuttavaa aviomiestä. Transaktiopeleissä on salattuja motiiveja ja nalkuttamalla vanhemman asemasta toiselle lapsen asemaan harvoin saadaan muutosta aikaan.

Tahkokallio varoittaa ottamasta toisen taakkaa -pysyvästi. Pitää olla taito sanoa ei, ja osata olla syyllistymättä siitä.

Ihmisillä on halu pysyvyyteen ja siksi on muutosvastarinta. Tätä Tahkokallio kehottaa pohtimaan ja käyttämään hyväksi. 

Ongelmien syitä on usein hedelmätöntä loputtomasti pohtia, vaan ratkaista ongelmat. Tahkokallio mainitsee monesti Ben Furmanin ja Tapani Aholan, jotka ovat ratkaisukeskeisyyden kannalla.

Kirjan päättösivuilla puhutaan näennäispositiivisuudesta lastenkasvatuksessa. Pikkulapsille ei useinkaan voi antaa päätösvaltaa asioissa, jotka ovat vain vanhempien vastuulla. Asiasta on monta valaisevaa ja erilaista esimerkkiä.

Lasten pitäisi saada leikkiä, koska leikin avulla lapsi työstää asioita. Vuonna 1992 ei ollut somea, joka aiheuttaa paljon mielenterveysongelmia, mutta minusta rajaton somen käyttö ei ole pikkulapselle hyväksi.

Lautapeleissä on muiden taitojen oppimisen lisäksi hyvä harjoitella häviämistä. Lasta ei voi eristää kilpailulta tässä yhteiskunnassa. Häviäminen lautapelissä on hedelmällinen tilanne saada hyvää oppia.

Keijo Tahkokallion Ajattele myönteisesti nimensä mukaan antaa avaimia muutokseen. Jokaisen pitää löytää oikeat avaimet  omiin lukkoihinsa ja rakentaa omaa polkuaan askel kerrallaan.