L.M Montgomery: Tie eiliseen

L.M Montgomery: Tie eiliseen, alkuteos The Road to Yesterday, suomentanut Marja Helanen-Ahtola, Arvi A. Karisto 1976, sivumäärä 343.

L.M Montgomeryn novellikokoelmassa Tie eiliseen on 14  tarinaa.

Tie eiliseen on yksi novelleista. Siinä Susette King on menossa naimisiin ketunnahkoja myyvän rahamiehen Harvey Brooksin kanssa. Susette on matkalla Harveyn kotitaloon, jossa olisi näkevä Harveyn nuivan äidin, ja kuivan tädin, Susette pohti tulevan avioliiton etuja, varakkuus, sosiaalinen arvostus, kaunis koti ... ja Harvey.
Susette käy Glen St Maryyn, ja tapaa siellä miehen. Hän luulee miestä Dickiksi, joka oli nuorena riiviö, kun lapset leikkivät Blythen lapsikatraan kanssa. Susette puhuu miehen kanssa menneistä, ja ukkoskuuro puhkeaa ja puhelinlinjat katkeavat. Susette yöpyy kylässä, ja tajuaa rakastuneensa mieheen. Aamulla herättyään, hän ulkoilee. mies on nuotiolla virittänyt maittavat aamupalat, puhuu akileijoista, ja pitää oravia olkapäällä. Susette tajuaa, että mies ei ole Dick. Kaunosielu tunnustaa olevansa Dickin serkku Jerry Thornton, joka kosii Susettea, joka suostuu.

Kokoelmassa on samoja tarinoita, kuin Annan jäähyväis-kokoelmassa, kuten kirjan ensimmäinen tarina  Iltapäivä herra Jenkinsin kanssa jossa Jem Blythen ystävä Timothy on jäänyt kotiin yksin, kun tädit ovat kiiruhtaneet huolissaan lakimiehen luo. Herra Jenkins vierailee Timothyn luona. Taustoja ei kerrota, mutta oletettavasti Jenkins on Timothyn isä tai huoltaja, mutta luopuu oikeuksistaan.

Monessa tarinassa palataan menneisyyteen, ja selvitetään kaunoja ja tunnustetaan rakkaus toiseen, tarinassa Kosto, Clarissa Willcox ryntää David Andersonin kuolinvuoteelle. Clarissa tunnustaa että Davidin Rose-vaimo on ollut uskoton ja että hän Clarissa on rakastanut miestä koko elämänsä. Monissa jutuissa siis nuoruuden tovereita tavataan, ihastuksia puretaan, Winnipegissä käydään. Kirjathan tapahtuvat Prinssi Edvardin saarella, joka on Kanadan itäisimmässä osassa, Winnipeg on keski-Kanadaa. Kaupungeista minusta Halifax on lähinnä Prinssi Edvardin saarta, lähellä on myös kaupungit, missä ranskaakin puhutaan eli Montreal, Quebec ja pääkaupunki Ottawa. Usean tarinan taustalla on Blythen perhe eli Anna Blythe, lääkärinä toimiva Annan mies Gilbert, ja lapsista puhutaan varsinkin Jemistä, Walterista, ja Rillasta.

Mainio juttu on  Penelope vahvistaa teorioitaan. Naimaton ja lapseton Penelope Craig on lapsipsykologi, hyvin tietäväinen lasten kasvatuksesta ja luennoi paljon. Penelope adoptoi ystävänsä orvoksi jääneen pojan Lionelin. Poika on penseä, iloton, alkuun ei edes syö ja haluaa makkaraa, jota Penelope ei pidä terveellisenä. Myöhemmin Lionel on kuriton. Penelope on torjunut toistuvasti tohtori Roger Galbraithin kosinnat. Penelope joutuu ottamaan vastuun myös toisesta pojasta Theoderesta, joka Lionelin kanssa saa aikaan pahennusta, ja johon jopa selkäsaunalla puututaan. Penelope pohtii naimisiinmenoakin uudestaan, kuten on joutunut pohtimaan uudestaan lapsipsykologian teorioitaan.

Pettynyt lapsi tarinan päähenkilö on Patrick Brewster. Patin setä ja huoltaja Stephen Brewster on haudattu. Pat asui kuolleen setänsä kanssa, Pat on yksinäinen ja viihtyy huonosti isossa kolkossa talossa. Häntä kuskataan autolla, eikä hänellä ole ystäviä ja kotona on kotiopettajatar. Sedän kuoltua avataan testamentti, Pat saa suuren omaisuuden, mutta vasta 21-vuotiaana hän saa rahat hallintaansa, sitä ennen hän joutuu asumaan vuorollaan sukulaistensa luona. Suku suhtautuu penseästi Blythen perheeseen, mutta Pat haluaisi olla Walterin seurassa, koska he ovat sukulaissieluja. Pat pelkää kaikkia asioita, hänellä on mielikuvitusystäviä, hän on hiljainen, herkkä haaveilija, kuten Walter. Sukulaiset vetävät arpaa kuka ottaa vuorollaan Patin. Yhdeksänvuotispäivänä Pat lähtee Kotikunnakseen tapaamaan Walteria. Rahat eivät riitä bussilla koko matkaan, ja hän jää aiemmin pois ja tutustuu Sometymen tilaan. Kaikki tuntuu luonnolliselta, ja hyvin kauniilta. Sometymessa Pat tapaa tilanhoitajan ja muutaman mukavan tytön. Tarina päättyy hyvin, sillä tilanhoitaja on pojan eno, jonka luo hän varmaankin muuttaa ...

Useissa tarinoissa kehutaan Blythejä, ja varsinkin Annaa, toisaalta se herättää kateutta vaimoissa: "Minä en tahdo kuulla rouva Blythestä mitään. Minä olen tiennyt, että sinun silmissäsi (selittää miehelleen) hän on ainoa täydellinen nainen koko maailmassa". Tarinoissa selitetään, että Anna ja Gilbert eivät olleet kihloissa tahollaan, minusta tämä on turhaa, koska tuolloin kihlaus ei merkinnyt muita esiaviollisia suhteita. En tiedä montako prosenttia pareista odottavat nykyään hääyöhön asti, vuosisata sitten miltei kaikki kihlauksesta huolimatta. Glen St Maryssa vietetään monet häät ja hautajaisissa. Eräissä häissä biologian professori Darcy Phillips menee naimisiin Evelyn Marchin kanssa. Morsiusneitoina on Rilla Blythe, ja Evelynin serkku Marnie March. Marnien äiti ihmettelee, miksi Evelynin kihlaus purkautui upporikkaan Elmer Owenin kanssa. Tuolloin professori oli rutiköyhien ammatti. Sulhanen oli professorina McGill Universityssä Montrealissa. Yliopisto on perustettu vuonna 1821, sieltä on valmistunut monia kuuluisuuksia kuten Leonard Cohen, ja Kanadan pääministeri Justin Trudeau, mutta myös kolme nobelistia, joista kuuluisin on fysiikan nobelisti Ernest Rutherford. Jutussa tietenkään ei näitä tietoja ole, vaan kaivoin ne muualta, itse jutussa selvisi, miksi kihlaus purkautui. Evelynin avioliitto oli rakkausavioliitto, kuten myös tuleva Elmer Owenin avioliitto, hän menee naimisiin morsiusneiti Marnie Marchin kanssa.

Tiessä eiliseen käydään läpi ihmisten avioliittoja, tukahdutettuja tunteita, kaunoja ja ihastumisia.

Tällä bloggauksella osallistun Matkalla Mikä-Mikä-Maahan blogin Montgomery 110 haasteeseen
*****
L.M. Montgomery (1874-1942) oli kanadalainen kirjailija. Tämän kirjan lukeminen on hyödytöntä, jos ei ole lukenut Anna-sarjaa. Tässä niiden bloggauksiin linkit
Annan nuoruusvuodet
Anna-sarja, alkuperäinen ja myöhemmin kirjoitetut osat,  

Montgomery täydensi itse 1930-luvulla Anna-sarjaa vielä teoksilla Anna opettajana ja Annan perhe, jotka sijoittuvat järjestyksessään neljänneksi ja kuudenneksi. Luultavasti kirjojen syntyyn vaikuttivat 1929 pörssiromahdus ja nostalgian kaipuu, ei kirjoittamisen palo. Sen sijaan viimeinen kirja vasta myöhemmin julkaistu Annan jäähyväiset on hyvä paikoin erinomainen kokoomateos, ei tosin lasten eikä nuorten kirja, mutta sisältää osin samoja novelleja kuin tämä, mutta myös sodassa kuolleen Walterin runoja.

Lucylla oli itse kolme poikalasta, joista tosin keskimmäinen syntyi ja kuoli vuonna 1914. Lucy oli ollut kihloissa muutaman miehen kanssa. Ensimmäisen Anna-kirjansa hän julkaisi 34-vuotiaana vuonna 1908, ensimmäisen lapsen hän sai "vasta" 1912, eli oli minusta varsin vanha silloiseksi ensisynnyttäjäksi.

Lucy Maud oli siis "vain" ihminen, mutta hieno kirjailija ja vielä hienompi tyttökirjailija, jonka toinen huippu tuotos on Runotyttö -trilogia myös Sininen linna on tolkun teos.