Henning Mankell: Viides nainen, Den femte kvinnan 1996, suomentanut Laura Jänisniemi, Otava-Seven pokkari 2009, sivumäärä 602.
Henning Mankellin kuudes Wallander-sarjan osa Viides nainen porautuu taas sarjamurhaajan metsästykseen. Epilogissa fundamentalistit surmaavat neljä nunnaa, ja viidennen naisen, ruotsalaisen turistin. Murha murtaa viimeisen pidikkeen murhaajan mielessä.
Kurt Wallander on isänsä kanssa Roomassa, matka menee hyvin, vaikka Kurt ei voi ymmärtää isänsä kirmaamista Espanjalaisille portaille keskellä yötä. Ystadissa tarina alkaa 21.9.1994. Mona soittaa Kurtille ettei Linda ollut lautalla tarkoittaen 28.9.1994 uponnutta Estoniaa. Poliisilaitoksella surraan hukkuneita, myös poliiseja hukkui, turmassa pelastui vain 137 ihmistä, ja hukkui 852 henkeä (lähde Ylen Elävä arkisto).
Ystadissa Kukkakauppa Cymbiaan on tehty outo murto, verta on lattialla, omistaja 49-vuotias Gösta Runfeldt on ilmeisesti orkideasafarilla Afrikassa. Holger Eriksson 79-vuotias autokauppias ja linturunojen kirjoittaja on kadonnut, tai öljyauton kuljettaja Tyren ilmoittaa, että Eriksson ei ole kotona. Hänenkin taloon on tehty murto, jossa ei kadonnut mitään. Holger Eriksson löytyy pian bambukeppien seivästämänä ojasta. Lukijalle selviää, että Gösta Runfeldt on vangittuna suureen leivinuuniin. Naismurhaaja odottaa uhrin heikkenemistä. Se, kuka nainen on, ja miksi murhat suoritetaan, on kirjan teema ja juoni. Murhat jatkuvat, mutta naismurhaajan toimia esitellään rinnalla poliisitutkimusten ohella.
En erityisemmin pidä näistä sarjamurhaajateoksista. Tekijä on kerännyt naisten kertomia tarinoita, ja lähtee omalle kostoretkelleen. Tämäkään ei ole erityinen juonipaljastus. Dekkarissa on paljon luettavaa, ehkä jopa liiaksikin.
Poliisilaitoksen arki on ennallaan. Poliiseja haavoittuu, tällä kertaa Ann-Britt Höglund pahimmin. Per Åkeson on syyttäjänä, ja lähettää Kurtille terveisiä Annette Brolinilta. Kurtin kaukorakas Baiba on vielä kuvioissa, mutta kotimaassaan. Linda ajelehtii, hän opiskelee ja tienaa rahaa tarjoilemalla.
Tähän teokseen Mankell viittaa monessa jäljemmässä teoksessa, ja Kurt Wallander muistelee murhaajaa, jonka uhrit eivät ole miehiä mielyttävimmästä päästä. Koston motiivi on oikeuden ottaminen omiin verisiin käsiin, kun virallinen oikeusjärjestelmä ei ole sovinistikonnia rankaissut. Tämän luin toisen ja viimeisen kerran, ei ole henkilökohtainen suosikkikirjani. Minusta oikeusjärjestelmälle pitää ilmoittaa kaikki väkivallan teot, ja se saa jauhaa rikolliset mankelin läpi ja mankelin pitää tuottaa yhteiskuntakelpoisia ihmisiä, tai ainakin eristää väkivaltaiset henkilöt. Olen pitkään postauksissani kirjoittanut uhrin oikeuksista ja asemasta, se on aina liian huono.
*****
Henning Mankell (1948 - 2015) oli ruotsalainen kirjailija, jonka tuotanto oli erityisen laaja.
Kirsten Jacobsen on kirjoittanut Mankellista haastatteluihin perustuvan kirjan. Mankellin esikoisteos oli nimeltään Panokset.
Wallander-sarja:
Kasvoton kuolema (1991)
Riian verikoirat (1992)
Valkoinen naarasleijona (1993)
Hymyilevä mies (1994)
Väärillä jäljillä (1995)
Viides nainen (1996)
Askeleen jäljessä (1997)
Palomuuri (1998)
Pyramidi (1999)
Ennen routaa (2002)
Haudattu (ilmestynyt Hollannissa jo 2003)
Rauhaton mies (2009)
Tanssinopettajan paluu (kertoo poliisi Stefan Lindmanista, joka alkaa seurustella Lindan kanssa, Linda on Rauhattomassa miehessä toisen miehen "oma").
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti