Ilkka Remes: Nimessä ja veressä

Ilkka Remes: Nimessä ja veressä, WSOY 2005, sivumäärä 463.
Luin teoksen nyt toiseen kertaan, eikä se noussut suosikkiremekseksi toisellakaan kerralla.

Juonilankoja on kaksi. Ensinnäkin Pudasjärvellä riehuu murhaaja, joka on ampunut ensin Erja Yli-Honkilan ja sitten Anne-Kristiina Salmen. Teosta epäillään lähinnä paikallisia miehiä, epäilyttävää Tomi Stenlundia ja tirkistelystä kiinnijäänyttä mielenterveyshäiriöiden vuoksi sairaseläkkeellä olevaa Launo Kohosta. Murhia tuntuisi yhdistävän uhrien lestadiolaisuus, kun vielä kolmaskin nainen, entinen paikkakuntalainen Lea Alavouti ammutaan. Pudasjärvellä murhia tutkii KRP:n rikoskomisario Johanna Vahtera. Toisaalta kaikki kolme ovat olleet myös kaikki eksegetiikan tohtorin Saara Vuorion lapsuuden ystäviä. Saara Vuorio on (tämä on paljastettu jo Helsingin Sanomissa 2005) on tehnyt mullistavan löydön, eli löytänyt Tuomaan evankeliumin varhaisen version. Tuomaan evankeliumi on kiistanalainen lähinnä sen vuoksi, koska se on kirjoitettu. Kirjan suola on se, miksi pergamenttikäärö kiinnostaa ja keitä sen perässä laukkaa. Saara on kaapattu Irakissa. Saaran mies Karri Vuorio lähtee paikan päälle pelastamaan Saaraa tai pelastustoimen hoitaa RiskManagement ja Terasta Antti  Korpi, joka vierailee tässäkin kirjassa. Saarasta maksetaan lunnaat, ja Saara saapuu kotiin, jossa käydään vimmainen välien selvittely, on kotoperäistä konnaa, mielenvikaista mammaa, terroristeja, ja salaista valtiollista järjestöä. Kaikesta toiminnasta huolimatta tämä on minusta laimea kirja Remeksen tuotannossa.

Henkilöitä kirjassa vilisee ja vilahtelee. RiskManagementissa työskentelee Churchill, jonka etunimeä ei minusta mainita, lieneekö Ei-Winston. Vahteran lisäksi murhia tutkii poliisipäällikkö Sumilo, joka on pösilö, joten KRP kutsutaan paikalle, Ari Kekkonen tutkii ja tonkii, mutta Johanna Vahtera on kirjan yksi sankareista. Paikallisista Launo Kohosella viiraa virallisesti, mutta hänen käytöksensä on korrektia verrattuna rikollisen toimintaan. Saaran mies Karri Vuorio on diplomi-insinööri, hän on entinen yrittäjä, joka viettää sapattia myytyään firmansa. Tomi Stenlund ja Launo Kohonen salakaatavat hirviä, joita Johanna Karam ostaa ravintolaansa. Hänen aviomiehensä on libanonilainen Rafiq Karam, jolla on prepaid-liittymä ja jotain salattavaa. Teoksessa on sivuhenkilönä myös Antti Korpi, jolle seikkailu on kolmas. Antti kytkeytyy seikkailuihin mukaan TERA-yhteyksien kautta. Aaro ja Soile mainitaan, ja se, että Soile olisi katkaissut suhteensa työkaveriinsa Patrickiin.

Minusta teoksen käyttövoima eli kristinuskon varhaiset kirjalliset dokumentit ja tulkinnat ovat olleet jo tuolloin (2005) loppuun kaluttu aihe. Da Vinci koodi ilmestyi vuonna 2003, Indiana Jones teki valkokankaalla viimeisen ristiretkensä jo vuonna 1989. Toinen teema eli "lestadiolainen kyläyhteisö" on minusta pöyhitty jo liian monesti läpi. Minusta ihminen on perisynnin saastuttama, eikä mikään lahko ole siihen syyllinen. Syntiinlankeemus muistini mukaan tapahtui jo Edenissä.

Seuraava Ilkka Remeksen kielikuva on tahattoman hauska tai korni, päätä itse: "Vamman oli tehnyt perussuomalainen nyrkki" s.118.

Ilkka Remeksen Nimessä ja veressä on  trilleri, joka jätti tämän bloggarin kylmäksi, mutta tästä on perinpohjaisesti postannut myös Lotta, jonka blogin ura on tosiaan jäänyt lyhyeksi,  kahden jutun mittaiseksi.

****

Ilkka Remes (s.1962) on Suomen myydyimpiä kirjailijoita.

Antti Korvesta kertovat kirjat ovat:

Ikiyö (2003)

Hiroshiman portti (2004)

Musta kobra (2004)

Nimessä ja veressä (2005)

6/12 (2006)

Isku ytimeen (2009)

Seuraavista Remes-kirjoista olen itse blogannut

Esikoiskirja Pääkallokehrääjä
Karjalan lunnaat
Omertan liitto
Horna ja Jäätyvä helvetti
Aaro Korpi -sarjan bloggaus

Donna Leon: Kohtalokkaat lääkkeet

Donna Leon: Kohtalokkaat lääkkeet, Fatal Remedies 1999,  suomentanut Kristiina Rikman, Seven Otava 2012, sivumäärä 270. Alkuteos Acqua Alta, 1996,.


Donna Leonin Kohtalokkaat lääkkeet -teoksen tapahtumat sijoittuvat Venetsiaan, kuten kaikki Guido Brunetti -teokset.

Kohtalokkaat lääkkeet -teoksen ensimmäisessä luvussa Guido Brunetin vaimo Paola pidätetään, hän on heittänyt tieten kiven matkatoimiston ikkunan läpi. Guido hakee siippansa putkasta. Heillä oli ollut kotona illalla riitaa seksiturismista tai miten se kitketään pois, ja Paola on päättänyt paiskomalla ikkunoita pirstaleiksi parantaa maailman. Paola käy toistamiseen rikkomassa ikkunat, mutta ei jää enää kiinni, Matkatoimiston omistaja liikemies Mitri haluaa korvauksia aineellisista vaurioista ja anteeksipyynnön. Poliisipäällikkö Giuseppe Patta pitää median poissa tapauksesta -  jonkin aikaa- sitten media alkaa piirittää Brunettien taloa. Guido Brunetti laitetaan hyllylle. Sitten Mitri murhataan.

Brunetti pääsee tutkimaan Mitrin murhaa, hän käy Mitrin bisneskytkökset läpi. Matkatomisto oli toisen hoidossa, ja Mitri oli kieltänyt moiset matkat. Vainajalta jäi petetty vaimo, tytär, ja joukko sekalaisia sukulaisia. Näitä Brunetti kuulee, ja seuloo ...

Brunetti sarja on muutakin kuin yksittäisen murhaajan kiinniottamista. Tässä luodataan huonoa esimiestä poliisipäällikkö Giuseppe Pattaa, Paolan työsuhdetta yliopistoon, Paolan kreivi-isää Orazo Falieria ...

Donna Leon - vaikka  englanniksi kirjoittaa- eikä anna kääntää näitä italiaksi viljelee italialaisia sanoja, tästä paikallisvärityksestä voi olla montaa mieltä:
Un momento, papa, campo,signore, signora, signorina, gesu bambino, ciao amore, nazionale, suicada, cosa desidera, magistatura. pasticceria, favo, avvocato, pizzaiolo, che pasticcio, buon di, buon giorno, telefonino, medico legale, carabinieri, cafe latte, si arrivederci, grazie ...

Teoksessa on kulkee rinnalla toinenkin rikos. Etelästä tullut mies lupaa tunnistaa pankkiryöstäjän, kunnes hänen vaimonsa putoaa portailta. Tässäkään ei kaikki ole niin kuin päältä näyttää. Mies on hakannut vaimoaan. Myös mafian tekemät murhat kiinnostavat. Teoksen nimi Kohtalokkaat lääkkeet, liittyy motiiviin. Tässä EEC-määräykset kieltävät vanhojen lääkkeiden myynnin (eikö tuolloin ollut jo EU???), mutta kehitysmaihin voi viedä, ja etiketit vaihdetaan.

Tämän toisen juonilangan varassa Kohtalokkaat lääkkeet alkaa kiinnostaa, ja on lukemistani Brunetti-teoksista paras. Joskin Graham Greenen Kolmas mies -teoksen pääkonna Harry Lime laimensi lääkkeitä jo vuonna 1949.

Donna Leonin Kohtalokkaat lääkkeet hajanaisesta rakenteestaan huolimatta oli minusta kiinnostava dekkari.

******
Donna Leon (s. 1942) on amerikkalainen New Jerseyssä syntynyt kirjailija, joka asuu nykyisin Venetsiassa. Hän on asunut muun muassa  Kiinassa. Donna Leonin Guido Brunetti -kirjat sijoittuvat Venetsiaan. Listasin kirjojen nimiä alle, monissa alkupään teosten nimissä on englanniksi sana Death, tässä tosin ei, mutta suomenkielisessä käännöksessä löytyy myös monissa  sana Kuolema tämä on kahdeksas kirja.

1. Death at La Fenice, 1992 (suomeksi Kuolema oopperassa, 1997)
2. Death in a Strange Country, 1993 (suomeksi Kuolema vieraalla maalla, 1998)
3. Dressed for Death, 1994 (suomeksi Kuolema väärissä vaatteissa, 1999)
4. Death and Judgment, 1995 (suomeksi Kuolema tekee tiliä, 2000)
5. Acqua Alta, 1996 (suomeksi Kuolema tulvan aikaan, 2001), blogattu TÄÄLLÄ.
6. The Death of Faith, 1997 (suomeksi Ajasta ikuisuuteen, 2001), blogattu TÄÄLLÄ
7. A Noble Radiance, 1998 (suomeksi Ylimyksen kuolema, 2002)
8. Fatal remedies, 1999, Kohtalokkaat lääkkeet, 2002.
9. Friends in High Places, 2000 Ylimpiä ystäviä, 2003.

Sarja on jatkunut ja teoksia lienee yli tiullinen.
Luin viimeksi Ylimpiä ystäviä, joka oli keitos, joka ei minulle maistunut, siitä lisää tuonnempana..

Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen

Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen, Otava 2001, Seven 2005, sivumäärä 232.

Heikosti positiivinen kuuluu minusta Anna-Leena Härkösen parhaimpiin opuksiin. Käsittely on hyvin omakohtainen. Romaanin päähenkilö on käsikirjoittaja (kirjailija), joka punnertaa lapsettomuudesta kertovaa tv-näytelmää. Kirjoitusprosessin aikana päähenkilö alkaa haluta omaa lasta oman miehensä kanssa, mutta ensimmäinen odotettu raskaus päättyy keskenmenoon Pariisissa. Härkösen huumoria edustanee anopin toteamus sikiöstä: "Hää jäi sit Pariisii." Kirjailija tulee kuitenkin raskaaksi, raskaus on raskas asia, synnytys ei suju, imettäminen ei onnistu, tulee pelkoja ja ongelmia, mutta vaikeuksien kautta onnistutaan. Heikosti positiiviinen viittaa varmastikin raskauden yrittämiseen, mutta minusta myös asenteeseen. Anna-Leena Härkösen kirjallinen maailma on täynnä julkkikselle "vinoilua", joka pilvessä on tumma reuna, mutta elämä kuitenkin aina voittaa.

Härkönen kirjoittaa teokseensa omia työjuttujaan eli kommentoi Vuoroin vieraissa -sarjan Jani Volasta ja Kari Hietalahden runoa. Molemmathan olivat myös loistavassa Atte Järvisen Pasila -sarjassa ääninäyttelijöinä, Volanen Pöystinä ja Kontiovaarana ja Hietalahti Repomiehenä. Kirjassa kerrotaan keisarileikkauksen tehneen henkilön nimikin (nykyisin sangen tunnettu henkilö).

Tarinassa on monta kiinnostavaa kohtausta, kuten Härkösen tulo 17-vuotiaana Mikko Niskasen koekuvauksiin kyseessä oli L.Onerva tv-tuotanto , ja ikävämpiä juttuja eli stalkkerijuttuja, missä joku vakiohenkilö muistaa julkkista oudoilla kirjeillään.

Perheessäni on useita lapsia, joita olen hoitanut vauvasta lähtien, ja olen ollut mukana synnytysvalmennuksessa ja synnytyksessä, hoitanut heitä, eli vaikka en ole synnyttänyt, lapsiperheen arki on kyllä tuttu. Synnytys on minusta naisten intti, joka yhdistää synnytyslaitoksella naisia. Synnytys- ja lapsenhoitojutut jatkuvat hiekkalaatikoilla. Minusta miehet puhuvat inttijutuistaan enemmän ja kauemmin kuin naiset synnytysjuttujaan. Tietenkin miehillä on ongelma, jos intti ei ole sujunut, on tullut maitojunalla kotiutus, tai on siirtynyt sivariin. Naisten synnytystarinoihin kuulunevat synnytyksen käynnistykset,  epiduraalit ja muut. Miesten inttijutuissa ei puhuta siitä kun tulee vaikeuksia. Vaikeuksia tulee joskus naisillekin. Tässä raskaus on vaikea, sektio tehdään nopeasti. Haava on kipeä, maitoa ei tule. Hoitaminen epäilyttää. Hoitajat tuntuvat töykeiltä. Kotona lapsen kanssa on vaikeaa.
 "Parin sekunnin ajan tuntuu siltä, kaikki voi vielä selkiytyä. Mutta sitten pimeys ikkunan takana muuttuu taas paksummaksi, ja polveni alkavat nytkähdellä. Olemme täällä seuraavan yön aivan yksin.
Katselen, kun Olli puhdistaa lapsen napatynkää pumpulitukolla. Minusta on juuri ja juuri apua vaipanvaihdossa. Mitä iloa hänelle minusta on? " ss.195 - 196

Tämän kirjan google-haun kakkonen ja kirjablogien ykkönen on Susan bloggaus. Susa keskittyy bloggauksessaan vain raskauteen. Minusta teos kertoo enemmän kuin raskaudesta, se kertoo elämästä, jonka yksi palanen on raskaus ja tahtomattaan julkkiksen raskaudesta. Vaikka olen mies, ymmärrän hyvin pitkälti Härkösen ajatuksia. Se, että on kirjailija, se ei oikeuta tekemään mitään johtopäätöksiä toisesta ihmisestä. Jos itse olisin kirjailija, kirjoittaisin luultavasti salanimellä, ja koittaisin pysytellä pois julkisuudesta. Luultavasti myynti kärsisi. Onneksi minulla ei ole tätä ongelmaa, eikä tule, sillä en osaa kirjoittaa kirjaa enkä edes tätä bloggausta, mutta ehkä tämä on sellainen heikosti positiivinen bloggaus.

Tytti Parras: Pieni hyvinkasvatettu tyttö

Tytti Parras: Pieni hyvinkasvatettu tyttö, Otava 1978, tämä painos 1984, sivumäärä 221.

Juoni lyhyesti ja henkilöt
Päähenkilö eli "pieni hyvin kasvatettu tyttö" on Anu, joka on rikkaan perheen hyvinkasvatettu lapsi. Kirja alkaa Anun etsiskellessä "aikuisena" itseään, ilmeisesti irtosuhteissa löytyy ja matkailu on avartanut tai ahdistanut. Romaanissa on muistikuvia Anun lapsuudesta ja nuoruudesta, jossa on paljon ahdistuksen aiheita: Porkkalan tykkituli ja ukkonen pelottavat, mutta muukin pohdituttaa. Kirja ei ole ahdistava vaan hyvinkin kevyt ja ilmava muistelo lapsuuden ja nuoruuden muutamasta kesästä sekä isoveljen juristiksi lukeneen Hansin (Hanne) naisista, ja Rabbe-serkusta. Isä on lääkäri, jolla on yksityisvastaanotto kodin yhteydessä. Isällä on suhde vastaanottoapulaisensa neiti Bergin kanssa. Äiti, joka on Punaisen Ristin naistoimikunnan puheenjohtaja ja joka pitää ompeluseuraa, saa suhteesta raivarin, ja vie lapset kesäpaikkaan Tammirinteeseen syksyllä!. Isän ja äidin suhde palautuu ennalleen, kun neiti Berg saa potkut. Anulla on pikkuveli, hemmoteltu Tapio, ilmestyykö Tapio Berg-episodin jälkeen jäi hieman epäselväksi.

Hyvin kasvatettu tyttö -ilmaus on minusta ironiaa tai puppua, sillä isä on töissä ja uppoutunut neiti Bergin onkaloihin, äidillä on paljon yhdistystoimintaa, joten lapset ovat  kotiapulaisen Irjan vastuulla. Irja on uskonnollinen. Lähinnä lapsilta kielletään kaikki. Mutta Anua ei minusta kasvateta! Anulla on jo ennen kouluikää ongelmia ja oireita, joita psykiatri, joka on sukulainen, kartoittaa. Ongelmien syy ei paljastu, mutta oletan niiden johtuvan perheen ilmapiiristä, ja siitä, että Anu näkee veljensä ja neiti Bergin petipuuhia liian varhain. Lisäksi Irjan puheet pelottavat. Lisäksi äiti on uhkakuvien luoja, ja varautuu kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin tilanteisiin.

Kirjan kerronta kohdistuu muutamaan kesään, joista vuoden 1952 kesä on keskeisin. Lisäksi muutama kesä myöhemmin ruotsia tulee oppimaan maalle Marjukka eli Ange, joka päätyy Anun veljen petikaveriksi. Myös Rabbe ajautuu Angen lemmen ansaan. Angesta leivotaan tarinan konnaa, mutta minusta vika on perheen vinksahtaneessa ilmapiirissä. Hyvin kasvatetussa tytössä on minusta paljon samoja teemoja kuin Tytti Parraksen esikoisteoksessa Jojo eli nuori itseään etsiskelevä nainen, suhde serkkuun ja veljeen sekä kesäpaikan muistot. Anun mielestä Tammirinteen kesistä oppi enemmän kuin talvisin koulussa.

Kerronta on hyvin ilmavaa ja kaunista, ajankuva, jota analysoin alempana, on taltioitunut kirjan tekstiin hyvin. Loppu on riittävän väljä, joten lukijalle jää tulkinnan varaa.

Ajankuvat ja teemat
Porkkala
Tammirinne sijaitsee Lohja-järven rannalla lähellä Porkkalaa. Anu on syntynyt 1940-luvun alussa. Porkkala luovutettiin Moskovan välirauhan sopimuksen nojalla Neuvostoliitolle "vuokralle", ja se palautettiin "ennenaikaisesti" vuoden 1956 alussa. Porkkalasta kuuluvat ampumisen äänet pelottavat.

Markus-setä, radio, olympialaiset ja Armi Kuusela
Anu osallistuu kansakoululaisena Markus-sedän lasten tuntiin, jotka alkoivat radiossa vuonna 1926 ja kestivät aina vuoteen 1956. Radio-ohjelmista mainitaan myös Pekka Lipposen seikkailut, jotka alkoivat radiossa vuonna 1945. Perhe aikoo kuunnella olympiakisoja radiosta. Helsingin olympiakisat alkoivat 19.7.1952. Armi Kuuselan Miss Universum -kisavoitosta on myös mainintoja, Armi Kuusela kruunattiin maailmankaikkeuden kauneimmaksi 29.6.1952.

Lill-Babs ja Antti Eskola
Rabbe mainitsee kesällä 1952 nähneensä Lill-Babsin esiintyneen Skansenilla. Tätä en usko, sillä Lill-Babs eli Babro Svensson (s.1938) esiintyi ensi kertaa julkisesti Järvsjössä vuonna 1953, jossa hän oli syntynyt, (lähde ruotsinkielinen wikipedia täällä).
Teoksessa mainitaan, että kirjahyllyssä on Antti Eskolan Sosiologian tutkimusmenetelmät. Antti Eskolan (s.1934) Tutkimusmenetelmät julkaistiin vasta 1962, ajankohtaa ei ole tosin tarkoin määritelty.

Varakkaiden kesäpaikat, alkoholi, rapujuhlat
Anun perhe on varakas. Perheessä on kotiapulainen ja perheellä on upea kesänviettopaikka. Ilmenee, että kesäpaikan lähellä kaikkialla lukee "Privat område", tämä ilmiö on minusta nykyäänkin monen paikan ilmiö. Joka paikasta, vaikka ei olisi omaa maata, ollaan ajamassa pois.
Rabben vanhemmat eroavat, Rabben äiti on alkoholisti. Myös Anu on kertonut koulussa että "meillä juodaan viinaa kanssa hirveästi".
Lopussa kuvatut rapujuhlat ovat varsin kosteat. Lisäksi hyvin on kuvautunut tilanne, missä vanhempien poissa olo käynnistää kaupungissa kotihipat ja maalla kosteat juhlat ja kiihkeän tunnelman ja myös kehokarkelot.

Muutama huomio naisten asemasta ja lainaus
Perheen äiti on ruotsinkielinen, mutta isä on suomenkielinen. Käytännössä lapset ovat kaksikielisiä, mutta Anu käy suomenkielistä koulua, joka oli isän vaatimus.
Perheen pojille käy kuitenkin hyvin. Hans on juristi ja Tapio opiskelee Polilla (siis Otaniemen Teknillisessä korkeakoulussa). Tytöille ei kirjan mukaan tässä mallissa käy hyvin. Anun äiti kärsii miehensä syrjähypyistä, Neiti Berg saa potkut ja Angekin saa lopulta lähtöpassit, Rabben äiti on alkoholisti, ja Anu etsii itseään ja on ilmeisesti kokenut monen miehen syleilyn monessa Euroopan maassa etsiessään itseään. Kun Anu näkee liian nuorena ilmeisesti isänsä ja veljensä kehokarkeloita neiti Bergin kanssa, hänet laitetaan psykiatrille. Kun Anu näkee veljensä ja Angen karkelon ja mainitsee siitä, veli kuittaa "Näitä fantasioita sillä on ollut kuusivuotiaasta, Hanne sanoi -  se on testattu niistä ensimmäisen kerran kuusivuotiaana, ei se siitä kummene. Tule, jätetään seurakunta juhlimaan" s. 220

Rabbe, jota ilmeisesti Anu rakastaa, asuu Tukholmassa talvet. Anu mieltää Ruotsin sotalasten asuinpaikaksi. Rabbe kertoo olevansa sotalapsi, äidin ja isän välisen sodan lapsi!

Kuten bloggauksen pituudesta voidaan päätellä, Tytti Parraksen Pieni hyvinkasvatettu tyttö oli varsin hyvä romaani

*****
Tytti Parras (1943 - 2018) oli suomalainen, joka oli 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla suosittu kirjailija, joka voitti esikoisteoksellaan Jojo J.H Erkon -palkinnon  sitten romaanin Rakkaat  ja myös  Turkkilaisen satulan.

Aamulehden Arto Seppälän 29.10.1978 haastattelussa Parras puhuu tästä neljännestä romaanistaan Hyvin kasvatetusta tytöstä, joka kirjailijan mukaan on ironinen tarina hyvän perheen mustasta lampaasta. Parras kirjoittaa artikkelin mukaan aina  minä-muodossa.

Eeva Joenpelto: Sataa suolaista vettä sekä Eteisiin ja kynnyksille

Eeva Joenpelto: Sataa suolaista vettä, WSOY 1978 (toinen painos), Sivumäärä 439

Lohja-sarja päättyy teoksiin Sataa suolaista vettä, sekä Eteisiin ja kynnyksille.

Sataa suolaista vettä, jatkaa edellisen osan  Kuin kekäle kädessä tarinaa, tarinan avausosa on Vetää kaikista ovista.

Joenpellon Lohja-sarja on hyvin juonivetoinen eli tietyille avainhenkilöille sattuu ja tapahtuu, samalla kun "aika" menee eteenpäin, tässä kieltolaki, nousukausi ja tannerilaisten sosialidemokraattien toiminta politiikassa kuvaavat ajanjaksoa.

Tarinan keskushenkilö on kauppias Oskari Hänninen, jolla on vaimo Salme, tyttäret Inkeri ja Anja. Inkeri on naimisissa liikemies ja pirtukauppias Matti Reiman kanssa. Anja oli naimisissa suurtilallisen Albert Julinin pojan Laurin kanssa. Anjalla oli suhde pikkuserkkunsa Vieno Grönroosin kanssa.

Matti Reima on vankilassa, ja Inkeri hoitaa yritystä tai sitä laillista, joka jäi jäljelle Heikkinen apunaan. Inkeri on raskaana ja saa tyttären. Matti Reima vapauduttuaan ei vaivaidu tulemaan heti kotiin, vaan on teillä tietymättömillä. Hän kuitenkin ostaa metsää ja sitten sahan ja palaa arkeen. Matti on jättänyt kosteat juhlat, joita kauppalan silmäätekevät pitävät hotellissa kieltolaista huolimatta. Matilla on suuret suunnitelmat ja isot velat.

Salme Hänninen hoitaa Oskari Hännisen häijyä äitiä ja murehtii tyttäriään ensin Inkeriä ja sitten Anjaa, joka on todella omituinen. Anja eristäytyy, ei vastaa puhelimeen eikä avaa ovea. Perheen tilannetta parantaa Matin paluu, ja se, että Sofi tulee järkiinsä.

Vieno Grönroos menee naimisiin Siirin kanssa, joka on tavallinen työläistyttö.

Anja Julin on yksin, elättää itsensä antamalla saksan ja ruotsin yksityistunteja, ja ajautuu kommunistiksi vouhottaja Vilhon opastuksella.

Lauri Julinia risoo isänsä puuttuminen hänen avioliittoonsa Anjan kanssa. Kun Oskari Hänninen sopi avioliitosta Albert Julinin kanssa, hän sai maata. Albert Julin osti avioeron Oskari Hännisen lautamiehen paikalla. Lauri on rikki, opiskelee, ja on kiinnostunut AKS:n toiminnasta ja Helsingin yliopiston kielikysymyksestä. Laurikin löytää naisseuraa, joskin suhde on varsin löyhä.

Ajankuva
Taloudellinen nousu jatkuu. Taloudellisesti kaikilla menee hyvin, mutta lakkoja on paljon. Vieno on tullut järkiinsä ja on naimisissa. Kotona on paljon kokouksia ja Vieno on sosialidemokraattien tukipylväitä Lohjalla. Kokoukset eivät ole helppoja, sillä kommunistit yrittävät herättää eripuraa.

Anja ja Vilho työskentelevät päivisin Vilhon valokuvaamossa ja Anja antaa yksityistunteja. Öisin he eivät paina toisiaan, vaan kommunistien maneereja. Vilho on paljon poissa kotoa, onko pidätetty? Kuinka käy Anjan, kun Vilho on poliisin säilössä, joutuuko hän syytteeseen maanpetoksesta?

Sataa suolaista vettä on minusta hyvä kirja, sarja paranee edetessään, sillä päähenkilöt tulevat tutummiksi, jatko-osien ongelma on toisaalta siinä, että edeltävät osat pitää lukea ensin.

Eeva Joenpelto: Eteisiin ja kynnyksille, WSOY 1980, Sivumäärä 475.

Henkilöluettelo,  sisältää juonipaljastuksia
Matti Reiman sahabisnekset uhkaavat kaatua  Oskari Hänninen alkaa kyllästyä Matin kuvioihin. Inkeri raataa omassa kahvilassaan, lapset Olavi ja Liisa ovat jo hieman isompia. Hännisillä menee nyt paremmin, mitä Salmenkin murteellinen pohdinta antaa ymmärtää:"pappa tekee ain parhaas ... meitil ei ol ikään ollu niin mukaa vaik must ny tämmöne krämppä on tullu" s. 94.

Albert Julin on vanha ja raihnas, mutta isännät tukeutuvat hänen apuunsa tai käyttävät hyväkseen. Paikkakunnalta lähtee moni Talonpoikaismarssille, Julin ei lähde, vaan vetoaa vanhuuteensa. Laurin ja Anjan ottotytär Sylvi tulee mieluisaksi, tyttö vaan on täysin saamaton. Hemmoteltu tyttö toteuttaa oikkujaan ja Julin maksaa kaiken.

Lauri Julin kokee itsensä ulkopuoliseksi ja kokee alemmuutta, avioliitto särkyi, eikä Anja kelvannut edes Vienolle. Armeijassakaan poika ei pärjännyt. Laurin oikeustieteen opinnot sen sijaan etenevät, ja hän toimii asianajotoimistossa jo osakkaana. Perintöriidat ja konkurssit ylityöllistävät Lauria. Lauri kuulee huhun, että hänen isänsä olisi testamentannut Sylville omaisuutensa ja laittanut nimensä takauspaperiin.

Vieno Gröönroos  on edelleen työläinen, demari ja ukkomies. Talonpoikaismarssin jälkeen äärioikeistolainen isäntä haluaa entisen punavangin kunnan päätöksenteosta pois. Siirin kanssa elo sujuu, ja jälkikasvuakin pukkaa. Vieno huomaa, että patruunankin kanssa pärjää, mutta Vieno kieroillaan omien toimesta ensin valtuustosta ja sitten työväenyhdistyksen puheenjohtajan paikalta.

Salme Hänninen alkaa vanheta ja sairastella, Salme on kuitenkin onnellinen, vaikka tyttärillä ei mene "hyvin". Oskari Hänninen ei anna metsiä Matille, jonka bisnekset menevät kuralle. Matti pistää työläiset pois, lopulta antaa potkut Heikkiselle, jolle irtisanominen on liikaa, ja se aiheuttaa tragedian.

Anja Julin on kaikkein ristiriitaisin ja oudoin henkilö. Hän elää punaisessa kommunistimaailmassaan: antaa päivisin yksityistunteja ja kommaroi öisin. Hän alun alkaen meni naimisiin, erosi, otti Sylvin ja jätti Julineille. Hän on minusta täysin saamaton henkilö, hyvät aikeet muuttuvat pahaksi. Anja avittaa kommunisti Taimia epämääräisissä laittomissa toimissa, jotka johtavat rikkaan kuolemaan.

Vieno Grönroos, joka on entinen punavanki, pystyy kaikesta huolimatta elämään yhteiskunnan normien mukaan. Inkeri, jonka mies Matti Reima tekee konkursseja ja on vankilassa, pystyy hoitamaan kodin ja oman kahvilan, mutta ei Anja! Anja joka koulutettiin ylioppilaaksi, joka pääsi hyviin naimisiin, olisi voinut kieltäytyäkin. Anja on kansakoulun opettaja ja vielä on nätti, isällä on paljon rahaa. Toisaalta ulkonaiset puitteet eivät ratkaise, vaan se mikä on asenne ja mitä pään sisällä tapahtuu.

Päättöosassa esitellään myös oikeistolaisia isäntiä Passi ja Niemi etunenässä. Albert Julin tyrii asiansa laittamalla nimen väärään paperiin. Oikeistomiehet eivät vaivaudu edes velkoja hoitamaan ja kaikki jää Julin hoidettavaksi. Julin on kuin pajatso, josta kaikki hakkaavat rahat ulos. Onnistuuko Lauri saamaan kotitalonsa kuiville?

Eeva Joenpelto päättää Lohja-sarja tyylikkäästi. Eteisiin ja kynnyksille on ansiokas päätös sarjalle. Tarina jää sopivasti kesken, jokainen saa kuvitella tarinan jatkon.

Kuten yllä ilmenee tarinan hölmö on Anja, idealisti saa olla, muttei haihattelija. Tarinan sankari on Vieno. Myös Salme ja jopa puolikiero herastuomari Hänninen selviävät kuivin jaloin, ja ehkä Inkeri ja lapset. Matti Reimakin tuntuu olevan kuin korkki, joka nousee aina pinnalle, laskut jäävät yleensä jonkun muun maksettavaksi.

En tiedä paljonko tämä lopulta kertoi Lohjasta, mutta kauppalassa on pienet piirit, ja niin oli Joenpellon Lohjallakin, kateellista kyräilevää porukkaa, eikä kovinkaan selkärankaista. Tällaisia me ihmiset olemme muuallakin kuin Lohjalla. Lojosta -ruotsinkielisestä osasta - tämä kirja ei minusta kerro oikeastaan mitään.

*****
Eeva Joenpelto (1921 - 2004) syntyi Sammatissa ja kuoli Lohjalla. Eeva Joenpelto oli Suomen Penin eli kirjailijoiden sananvapausjärjestön puheenjohtaja vuosina 1964-1967 ja on testamentannut kotitalonsa kirjailijakodiksi. Joenpelto sai kirjallisuuden Finlandia palkinnon vuonna 1994 teoksellaan Tohtori Müller, on hieno mies.

Eeva Joenpellon Vesissä toinen silmä on blogattu näin. Tohtori Müller, on hieno mies on blogattu näin.

Bob Dylan Ikuinen vaeltaja

Tenho Immonen: Bob Dylan,  Ikuinen  vaeltaja, POP-kirjat, Yliopistopaino Tampere, 2003, sivumäärä 144.

Yhdysvaltalainen Robert Allen Zimmerman syntyi 24.5.1941 ja 13.10.2016 ilmoitettiin, että hän saa Bob Dylanina Nobelin kirjallisuuden palkinnon. Bob Dylan on kuuluisa laulaja ja lauluntekijä sekä runoilija.

Bob Dylan Ikuinen vaeltaja on ensimmäinen suomalainen elämäkerta, joka pohjautuu kolmeen artikkeliin POP-lehdessä, mutta jota on täydennetty lukuisin tiedoin, minusta kirja kannattaa hankkia, itse sain sen kirjastosta lainaksi. Kirjan lähteet ovat olleet osin internetissä. Kirja on kronologinen ja minusta hyvä kuvaus Dylanin urasta, jota en lähde siteeraamaan.

Teoksen mukaan Bob Dylan on käynyt Suomessa ensimmäisen kerran 23.9.1987.  Helsingin jäähallissa Dylan esiintyi kiertueellaan 1989, Ruisrokissa hän esiintyi vuonna 1990 ja Porin Jazzissa 1996 ja vielä Helsingissä 2000.

Tenho Immonen on hyvä ennustaja, sivulla 117 hän kirjoittaa, että Bob Dylan on Nobelin arvoinen runoilija? Koska palkintoa ei tuolloin vielä ollut annettu on lauseessa luonnollisesti kysymysmerkki.

Immosen mukaan Dylan asetettiin ensimmäisen kerran Nobelin kirjallisuuspalkinto-ehdokkaaksi vuonna 1996 ja on sen jälkeen ollut ehdokkaana. Itselle valinta oli yllätys.

Dylanin puolesta puhujat ovat perustelleet Immosen kirjan mukaan seuraavasti
-sosiaalista tietoisuutta runoilijanlaadussa s.118
-..laulunsa 60-luvun alusta tähän päivään ovat tulisesti kiinnittäneet huomion tärkeisiin asioihin kuten ihmisoikeuksiin ja maailman rauhaan s.118

Muihinkin perusteluihin on helppo yhtyä, sillä Dylanin runoutta, kappaleiden sanoja on miljoonat ja miljoonat ihmiset kuunnelleet. Itsellä on vain yksi Bob Dylanin äänite eli God Bless America -CD, levy joka julkaistiin 2001. Bob Dylan on antanut levylle kappaleen Blowin' in the wind, jonka viimeinen eli kolmas säkeistö riimittyy näin:

Yes, and how many times must a man look up
Before he can see the sky?
Yes, and how many ears must one man have
Before he can hear people cry?
Yes, and how many deaths will it take 'till he knows
That too many people have died?
The answer, my friend, is blowin' in the wind
The answer is blowin' in the wind

Tämä ja kaikki Dylanin tekstit  albumiin Love and Theft asti on julkaistu teoksessa Bob Dylan Lyrics 1962 - 2001, jota lehteilin Turun kaupungin kirjastossa, on toistaiseksi lukusalikappaleena.

Luin myös Brian Southallin teoksen Bob Dylan, Experience the World's Greatest Singer-Songwriter. Kannessa lukee Unofficial and Unauthorized. Luultavasti Ikuinen vaeltaja -kirjakaan ei ole "virallinen". Southallin kirja on varsin upea kuvitukseltaan. Alkusanoissa Southall kertoo suhteestaan Dylanin musikkiin. Teos on upea kuvitettu kronikka, jossa on lainauksia myös muiden sanomisista. Otan vain yhden lainauksen  Columbian levy-yhtiön presidentiltä Walter Yetnikoffilta (1986): "I saw him as a master poet, master folk rocker, voice of generation, American icon ... lainaus jatkuu kirjassa pidemmältikin.

Bob Dylan on ollut ahkera levyttämään ja kiertämään, levyjä on studio levyjä ainakin 35, livelevyjä 4, sekä kokoelmia 8. 

Hector laulaa biisissä Timantti ja ruoste
Tahdon laulaa kuin kuuluisa Zimmerman
Niitä lauluja vieläkin rakastan
Jotain niistä mä lainailinkin ...

Bob Dylanin Nobelin kirjallisuuden palkinnosta 2016 kerrottiin tänään Suomen aikaa kello 14 Nobel-palkinnon sivuilla suorassa lähetyksessä.

Eeva Joenpelto: Kuin kekäle kädessä

Eeva Joenpelto: Kuin kekäle kädessä , WSOY 1976, Suuri Suomalainen kirjakerho 1977, sivumäärä 319.

Eeva Joenpellon Kuin kekäle kädessä on kakkososa hänen Lohja-sarjaansa, jonka avasi Vetää kaikista ovista.

Kuin kekäle kädessä  jatkaa edellisen osan tarinaa. Kansalaissodan vastakkainasettelu on lientymässä, mutta ei poistunut ja lakonmurtajia käytetään. Eletään 1920-luvun Lohjaa, jossa kuten koko Suomessa kieltolaki on voimassa. Taloudellinen nousu alkaa. Vaikka olot ovat paremmat, kaikki Joenpellon päähenkilöt ovat pohjimmiltaan onnettomia ja vailla syvällisiä juuria elämän tarkoitukseen.

Henkilöluettelo,  sisältää juonipaljastuksia
Oskari Hänninen on kauppias ja sovinistimies, hän päivittelee vaimoaan Salmea, joka on siskonsa punaisen Gröönruuskan kuoltua alkanut vaatia oikeuksiaan, ja saanut jo tekohampaat, ja vaatii silmälaseja. Hänniselle tulee rutkasti huolia. Ensinnäkin hänen vanhapiikasiskonsa Sofi sekoaa ollessaan töissä kotitalouskoulun asuntolassa, ja höpisee uskonnollista tematiikkaa. Hän on hoitanut rullatuolissa ollutta äitiään. Ensin äiti traijataan junalla Hännisille, ja pian siellä sekoilee myös Sofi. Jopa Hännisten uskovainen piika Mari pitää Sofia hulluna.

Oskarin vaimo  Salme Hänninen on päässyt raiteilleen. Hän asettaa rajat Hänniselle, mutta kärsii anoppinsa terävästä kielestä, joka syyllistää joka lauseessa miniäänsä.

Oskarin toinen vävypojista Matti Reima jatkaa valitsemallaan tiellä. Hänellä on kuljetusliike. Laillisen toiminnan lisäksi hän kuljettaa pirtua.  Inkeri Reima joka on vanhempi Hännisen tyttäristä, on saanut pojan. Hän juopottelee yhdessä Matin ja vieraiden kanssa. Hän pitää rahan tuhlaamisesta. Matti ottaa velkaa velan päälle, kun rahaa saa lainaksi.

Anja Julin, joka on Hännisen nuorempi tytär, on kansakoululla töissä ja kasvattaa sijaislasta Sylviä. Hänen avioliittonsa armeijassa olevan  Lauri Julinin kanssa on varsin kylmä, lakanat eivät heilu, eikä puhe luista. Anja kuitenkin rukoilee lomalla olevalta Laurilta, että tämä ei jätä häntä, mutta pettää tätä pikkuserkkunsa punikki Vieno Gröönroosin kanssa. Lauri on kaksimetrinen asiallinen suojeluskuntalainen, hyvä ampumaan ja on ylioppilas sekä kansakoulunopettaja. Lauri on varsin kypsä armeijan kantahenkilökuntaan: "juoppoa päällystöä, joka niin kuin hän pian ymmärsi, oli lähes kokonaan luonnevikaista, raakaa, elämästään tolkkua saamatonta porukkaa".

Albert Julin rikas leskimies, ja kylän nokkamies ja Laurin isä, hoitaa asiallisesti tehtävänsä, mutta kärsii kyläläisten juoruista (Anjasta) ja pahansuopuudesta. Julinin vanhempi poika Juhani kuoli heimosodissa, vaimo räjäytettiin kapinassa, Lauri on huonoissa naimisissa Anjan kanssa, joka  ei saanut elävää lasta.

Vieno Gröönroos on jäänyt yksin Gröönruuskan kuoltua, hänen kotiinsa tulee susipari, ja Vienon niskoille jää raskaana oleva nainen. Vieno hoitaa naisen kylän vaivaistaloon, ja kohtaa Anjan, jonka kanssa suo pöllysi ensimmäisessä osassa. Anjasta ja Vienosta  huhutaan, vaikka alkuun ei ole huhuttavaakaan, mutta sen perästä ilmeisesti on. Vieno on asiallinen kaveri, ja osallistuu sosialidemokraattien toimintaa. Häntä ahdistelevat kommunistit, osa on tullut rajan takaa agitoimaan ja painostamaan.

Uusina henkilöinä on kauhea pariskunta Asser ja Rauha Räty, jotka  tuuraavat kansakouluopettajina. He valittavat koulusta, Sylvistä  ja Anjasta kouluhallitukselle, Anja tekee omat johtopäätöksensä ja haluaa erota opettajan toimesta, kuten Laurikin. Vienoa, joka osallistuu taas työväenyhdistyksen toimintaan, kositaan köyhäin lautakuntin ym valtuustoon. Hän onkin kokouksessa, jossa käsitellään Anjan moraalia ja koulun huonoutta.

Seurakuntaan tulee uusi kappalainen Marcus Ilmonen, jolla on suuri perhe ja pienet tulot. Hän opettaa koulussa ja pitää yksityistä rippikoulua. Hän lainaa rahaa Oskari Hänniseltä, ja Oskari maksaa hänen vekseleitään. Oskari kärkkyy maakauppoja seurakunnan kanssa. Mutta miten käy papin vaalissa? Tyttäristä on murheita.  Inkeri tilittää äidilleen poliisien "kotikäyntejä", Miten käy Matin? Anja pestautuu ankeaan lastenkotiin. Lauri rakentaa taloa, ja on puhunut asiat selviksi Anjan kanssa. Hän kummastelee kyläläisten kyräilyä. Miten käy Laurin ja Anjan avioliiton ja Anjan uuden uran? Vienoa ahdistellaan politiikassa, mutta hän on löytänyt tytön Siirin? Kestääkö onni, kun Anja tulee taas paikkakunnalle?

Yllä olevasta ilmenee, että elämä on kärsimystä ja  kaikilla menee huonosti:

Ajankuvaus on tämänkin romaanin suola?
Vuonna 1924 pidettiin olympiakisat, joissa suomalaiset menestyivät. Albin Stenroos voitti maratonin, ja Ville Ritola voitti kuusi olympiamitalia, joista neljä oli kultaista, tämä tulee kirjassa ilmi. Mutta kirjassa ei mainita, että Paavo Nurmi voitti samana päivänä sekä 1500 metrin juoksun ja 5000 metrin juoksun. Nurmi voitti Ritolan sekä 5000 metrin juoksussa että maastojuksussa, Ritola voitti 10 000 metrin ratajuoksuun, johon Nurmi ei osallistunut. Paavo Nurmi sai viisi kultamitalia kisoista.

Teoksessa on pitkiä murrepätkiä, jotka ulkopuoliselle on hankalia lukea."Ei se ol pääsny irki siit miäheskualemast ja siit, et niil enne oli tavallisen iso taloki. Se siin o. Siit talom menemisest se pistää syyn sen autokauppiaan niskoil, sen koiramiähen, sen Reiman. Jä miähes kuolemast sit kyl kans". Lainaus sivulta 138, jossa Mari puhuu Sylvin äidin toiminnan motiiveista.

Salme käyttää termiä "larppaa": "Se pappi larppaa siäl alvariinsa" s. 195

Kekäle kädessä
"Ja niist kekäleistäs se aiv vaa. Vissii se luulee, et o palki hyvää tehnyt" Salme miehelleen Oskarille Sofista. 35:s luku s,205.

Kuin kekäle kädessä, ei minusta ole kovin keskeinen asia kirjassa. Toiseksi viimeisessä luvussa asiaa avataan, ja viitataan Vanhan Testamentin Aamokseen (4:11) " Minä panin toimeen hävityksen teidän seassanne, niinkuin Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran, ja te olitte kuin tulesta temmattu kekäle. Mutta te ette kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra". Tätä kekäle -asiaa pohditaan. Jos tulesta otetaan kekäle se sammuu. Matti Reima leikkii tulella.

Eeva Joenpellon Lohja-sarjan Kuin kekäle kädessä on suomalainen klassikko.

Lohja-sarja avautui klassikolla Vetää kaikista ovista ja jatkuu vielä kahdella osalla Sataa suolaista vettä, sekä Eteisiin ja kynnyksille, (nimessä siis linkki bloggaukseen).

*****
Eeva Joenpelto (1921 - 2004) syntyi Sammatissa ja kuoli Lohjalla. Eeva Joenpelto oli Suomen Penin eli kirjailijoiden sananvapausjärjestön puheenjohtaja vuosina 1964-1967 ja on testamentannut kotitalonsa kirjailijakodiksi. Joenpelto sai kirjallisuuden Finlandia palkinnon vuonna 1994 teoksellaan Tohtori Müller  hieno mies.

Eeva Joenpellon Vesissä toinen silmä on blogattu näin. Tohtori Müller, on hieno mies on blogattu näin.

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista, WSOY 1974, Suuri Suomalainen kirjakerho 1975, sivumäärä 289.

Vetää kaikista ovista käynnistyy kankeasti kansalaissodan jälkimainingeissa, mutta kerronta loksahtaa paikalleen ja romaani on yksi parhaita ajankuvauksia. Kirjan historiallinen viitekehys on juuri loppunut vapaussota. Kapinassa on kuollut ihmisiä, tapettu, punaisia on lähetetty vankileireille. Kirja kertoo ajasta, jolloin yritetään palata normaaliin elämään kiinni. Myös kieltolaki on astunut voimaan, mutta pirtua ja väkijuomia tuodaan (ja juodaan) salaa Lohjallekin, mikä on kirjan tapahtumapaikka.

Henkilöluettelo,  sisältää juonipaljastuksia
Henkilökatras on toisiaan täydentävä.  Oskari Hänninen on maatalouskoneita myyvä itäsuomalainen sovinistimies. Hän on kotona juro, mutta hänellä on suhde kauppa-apulaisensa Ainon kanssa. Hellinä hetkinä häntäheikki Hännisen suusta pulppuaa liikesalaisuuksia, jotka eivät kestä päivänvaloa. Hänninen on valkoinen. Hän on kirjan alussa 48-vuotias, mutta viettää viisikymppisiään kirjan lopussa. Tällöin Oskarin pettämiset ovat tulleet julki.
Oskarin vaimo on topakka täti Salme Hänninen, jonka hermot reistailevat miehensä porsastelujen vuoksi. Salme käy Savonlinnassa hoidattamassa hermojaan. Salmella on kaksi tytärtä, joille välittää kyynistä maailmankatsomustaan. Salme on vuotta nuorempi kuin miehensä. Salmea piikoo Mari.
Inkeri on vanhempi Hännisen tyttäristä. Hänellä on suhde isän vieroksumaan kaupparatsu Matti Reimaan. Heidän suhteensa on hyvin fyysinen jo ennen hääkellojen soimista. Matti Reima tekee hyvät kaupat kankailla ja rikastuu, ja pääsee Oskarin suosioon. Reima suuntaa myös autokauppaan, ja hän sekaantuu myös pirtukauppaan.
Anja on Hännisen perheen kuopus, ja valmistuu ylioppilaaksi. Oskari-isä on valinnut hänelle aviomiehen eli liikekumppaninsa pojan Lauri Julinin. Lauri on kaksimetrinen asiallinen suojeluskuntalainen, joka haluaa valistaa kansaa kansakoulunopettajana.
Julin eli Laurin isä on menettänyt vaimonsa kapinassa, hänet räjäytettiin, esikoinen Juhani kaatui heimosodissa.
Salmen serkku, punikki Tilda Gröönroos on kipakka täti. Hänen miehensä on kuollut vankileirillä, ja poika Vieno pääsee sieltä heikkona pois. Salmen ja Tildan suhde on avoin ja rehellinen. Oskari ei pidä punaisista, mutta Salme auttaa serkkuaan.
Vieno, Tildan poika, pääsee pois leiriltä, ja on Oskarin suotyömaalla, missä vierailee myös pikkuserkkunsa Anja. Näreet pöllyävät, kun patoutuneet tunteet pääsevät irti. Kaikki tapahtuu rajusti ja miltei väkisin, mutta myös ehkä lopulta Anjankin halusta (tämä oli minusta kirjan omituisin kohtaus, varsinkin naisen kirjoittamana, teko minusta täyttää raiskauksen tunnusmerkistön).

Juoni, ajankuva ja teemat
Kirja alkaa Lohjan nuivalla kuvauksella. Sisäänpäin lämpiävä kaupunki, jossa teollisuudesta johtuen ilma ja ilmapiiri ovat tunkkaisia. Teoksen avaussivulla selitetään kirjan nimeä: "Edelleen se (kylä) oli kuin yksi valtava suuri talo, tuo kylä, ovet kaikki suljettuina. Mutta vähitellen vuosien mittaan saranat alkoivat löystyä, laudat harveta, alkoi viheltää. Joku ovi aukeni jo aivan itsestään, toinen aukaistiin haastaan sisältäpäin, toiseen löytyi avain". Teoksen aikana Oskari Hänninen rakentaa vararikon partaallakin keikkuen ison talon. Julin rakentaa vielä suuremman talon, jossa on vieläpä hissi. Tämä muutti Lohjaa. Taloprojekti menee eteenpäin taustalla, kuten tekninen kehitys, ilmestyy omnibusseja, paalauskoneita, taloja sähköistetään ja niihin saadaan lämmintä vettä.

Ajankuvaus on romaanin vahvuus.
Kitkaiset välit työväen ja herrojen välillä. Kahdeksan tunnin työpäivä  oli hyväksytty jo ennen kansalaissotaa, ja tällöinhän vain sunnuntai oli vapaapäivä, eli viikkotyöaika oli vähintään 47 tuntia! Hänninen ruikuttaa, että kahdeksassa tunnissa ei ehdi tehdä mitään! Tämä työläisten nimeäminen laiskoiksi on tapetilla sadan vuoden päästäkin.
Työväenyhdistysten toiminta elpyy, ja kiihkeissä kokouksissa taistellaan vallasta. Maltilliset sosiaalidemokraatit (joita kirjassa edustaa Vieno Grönroos) vastaan kommunistit (joista edustaa Vienon äiti Tilda Grönroos). Tilda Grönroos on vahva aatteessaan, hän agiteeraa kommunistien asiaa, eikä vaikene ennen kuin tauti vie hautaan.
Kieltolaki tuli voimaan kesäkuun alussa vuonna 1919. Väkijuomia salakuljetetaan, poliisit yrittävät saada trokareita kiinni. Illanistujaisissa juodaan terästettyä teetä. Matin autoverstaalla on paljon mustia kanistereita. Kännissä tapellaan ja krapulassa ajetaan autoa.
Suojeluskuntien toiminta on vireää. Ampumaharjoituksia on paljon. Lauri on aktiivinen suojeluskuntalainen. Kylän nuori kerma kirmaa näreikössä suojeluskunnan harjoitteissa.

Vetää kaikista ovista on vasta ensimmäinen osa neljän kirjan Lohja-sarjasta. Vaikka teos on oma kokonaisuutensa, jää juoni sopivasti kesken.
Anja ja Lauri menevät Hangossa naimisiin. Anja tulee raskaaksi, mutta lapsi kuolee kohtuun. Anja ottaa hoidokikseen nuoren Sylvin, johon purkaa äidin vaistoaan. Anja on muuten täysin kylmä, eikä rakasta Lauria, joka lähtee kirjan lopussa sotaväkeen. Anja tuntee vetoa Vieno Grönroosiin pikkuserkkuunsa, joka jää kylään.
Oskarin petokset tulevat julki hänen 50-vuotisjuhlissaan.
Matti Reima on vakauttanut elämänsä, rakennuttanut talon, ja saanut perillisen. Inkeri-vaimo tallaa maailmaa silkkisukat ja hienot kengät jalassa.

Useimmissa kirja-arvioissa on hehkutettu Oskari Hännisen olevan ulkopuolinen, ja Salmen olevan vahva nainen. Minusta Oskari Hänninen on olematon mies, sovinisti, pettäjä, epärehellinen ja kiero kyyninen mies. Hänellä on kauppa, hän on hyväosainen, hän ei ole mitenkään ulkopuolinen, kirjassa on paljon kertomuksia tappamisesta, kuolemisesta, Espanjan taudista, sorrostakin, Oskaria ei oudoksuta eikä sorreta. Salme on minusta kyyninen hermoheikko kotirouva. Tämän Salmen serkku mainio Gröönruuska sanookin sivulla 273: " Es sää sil mitää voi, es sää voi mitää silkä et se Hännine on semmone ku o. Essää voi. Sää täsä olekki juur avutoine. Mää voi sentäs akiteeraa ja on ain jotaa. Ja mää uskon et mää ole oikias. Mää ole. Sää se avutoine ole kaikkiitten tavaroittes keskel, mut mä e". Ehkä lukijoilta on jäänyt murre ymmärtämättä. Murre ei pure vaan on rikkaus. Salmen sisu nousee loppuosissa.

Joenpellon näkökulmien vaihto on taitavaa, ja dialogit murteeltaan mahtavia. Joenpelto ei paljasta suoraan, mitä ajattelee päähenkilöistään. Tulkintani Oskarista ja Salmesta ovat omiani, mutta objektiivisesti he ovat kansalaissodan jälkeisessä maailmassa hyväosaisia ruikuttajia. Rikkaiden ruikutus olemattomista ongelmistaan nykyäänkin täyttää tiedotusvälineet. Joenpellon näkemys on varsin pessimistinen, aina kun menee hyvin tai on päästy jaloille, sattuu vastoinkäymisiä. Salmen mielestä ajatus avio-onnesta on mahdottomuus, ja Anjan kohdalla pitääkin paikkaansa. Inkeri sen sijaan nauttii vauraudesta ja lakanoiden välissä. Matti Reima puskee vastoinkäymisistä huolimatta, kuten Vieno Grönroos, joka jättää katkeruuden ja on maltillinen. Vienon äiti Gröönruuska painaa katkeruuden voimalla eikä anna lahtareille hetkenkään hengähdystaukoa. Hänen elämässään on suunta, muut ovat kaikki ihmisriekaleita, jotka vain ajelehtivat ja ovat ulkopuolisia.

Eeva Joenpellon Vetää kaikista ovista on suomalainen klassikko, joka avasi Joenpellon Lohja-sarjan. Kakkosas Kuin kekäle kädessä tiivistää tunnelmaa ja päättöosat Sataa suolaista vettä sekä Eteisiin ja kynnyksille jatkavat tarinaa.


*****
Eeva Joenpelto (1921 - 2004) syntyi Sammatissa ja kuoli Lohjalla. Eeva Joenpelto oli Suomen Penin eli kirjailijoiden sananvapausjärjestön puheenjohtaja vuosina 1964-1967 ja on testamentannut kotitalonsa kirjailijakodiksi. Joenpelto sai kirjallisuuden Finlandia palkinnon vuonna 1994 teoksellaan Tohtori Müller, on hieno mies.

Eeva Joenpellon Vesissä toinen silmä on blogattu näin. Tohtori Müller, on hieno mies on blogattu näin.

Karoliina Sallinen: Tee se itse vauva

Karoliina Sallinen: Tee se itse vauva, kuvittanut Sanni Kariniemi, Bazar 2016,  sivumäärä 240.

Karoliina Sallisen (s.1985) esikoisromaani tarkastelee kolmekymppisen parin vauvan tekoa, odotusta ja syntymää. Kirjassa on 40 lukua, jotka on nimetty raskausviikkojen mukaan, useammin äänessä on kovista leikkivä Usva ja välillä kiltti ja pedantti Juha. Kirjan ideana on tarkastella siis eri näkökulmista odotusta. Pari asuu yhdessä, Usvan sukunimi on Leppä ja Juhan Matilainen

Kirja menee lutuisasti ja keskiluokkaisesti eteenpäin. Usva (31 v) on yläkoulun kuvaamataidon opettaja ja Juha on yksityisellä sektorilla töissä. Ennen raskautta Usvan suurin ongelma tuntuu olevan hapannaama-anoppi ja se, että Juha ei alkuun kehdannut ostaa hänelle siteitä ("kuin se olisi pelännyt, että tamponit hyökkäävät sen kimppuun" s. 11-12), ja Juhan yksi mysteereistä on, meikkaako Usva itseään arjessa vai ei?

Naisrehtori Ryynänen suhtautuu varsin kummallisesti Usvan ilmoitukseen raskaudestaan. Ryynänen ei alkuun onnittele raskaudesta vaan puuttuu helmikuun jälkeisiin 18 poissaolopäivään, joiden syyt ovat olleet vatsatauti, flunssa ja migreeni. Ehkä asiaan olisi pitänyt jo aiemmin puuttua, kun kyse on 18 arkipäivästä eli yli kolmesta viikosta ja rehtorilla lienee ollut oikeus päättää sairaslomien palkallisuudesta. Raskaushan on aina iloinen asia, ja kuvaamataidon sijaisopettajan aina saa. Ryynänen mainitsee juosseensa puolimaratonin omien kaksostensa odotusaikana. Eli kirjan mukaan Usvan suurimmat haasteet ovat kiukkuiset neuvolatädit ja superäitirehtori.

Kuten olen blogissani ilmaissut, minulla on lapsia, joiden raskauksia olen seurannut, käynyt katsomassa ultraäänitutkimuksia, ollut mukana äitiysneuvolassa, ollut synnytysvalmennuksissa, ja seurannut kolme kertaa synnytystä. Pohdin kirjaa lukiessani, mikä on tämän kirja kohdeyleisö. Kuvat ja teksti viittaisivat 12- 14 -vuotiaisiin, mutta aihe sinänsä ei kuulu näin nuorille, ehkä tämä kirja sopii keskiluokan ensisynnyttäjille ja heitähän riittää. Taloudellisia huolia ei kirjan nuorella parilla tunnu olevan, penniä ei venytetä, eikä oikeita tosiongelmia ole.

Kirjaan on tarttunut minusta jotain nykymaailmasta. Olen ihmetellyt, miksi peruskoulussa opiskelijat voivat tupakoida, mutta olen itse nähnyt välituntisauhuttelijoita, ja niin tässäkin kirjassa oppilaat, (kuten kovis-Usva aikanaan) sauhuttelevat välitunneilla. Kirjan Usvalla ei ole ponnekkuutta puuttua siihen. Kirjan vanhemmat pitävät Mäkkärissä käyviä kermapersesukupolven nuorina ("Mäkkärissä, jonne kermapersesukupolvi tuli pakoon rakkaudella kotiin tehtyä kotiruokaa"). Juhan tekstistä paistaa halveksunta irtoripsiin ja tatuointeihin. Minusta kaikkien kannattaa keskittyä vain omiin ongelmiinsa, ja olla arvioimatta toisten ulkonäköä. Kirjassa on miehen työmatkaa, naisen kapakkamatkaa, mutta mitään todellista ongelmaa ei ole.

En tiedä olenko tulossa vanhaksi, mutta nykyvanhempien avuttomuus ja näennäisongelmat ovat pitkään kummastuttaneet. Lapsen syntymisessä ja kasvattamisessa ei ole minusta mitään kummallista, vaan sitä on vuosituhansien ajan tehty vaihtelevalla menestyksellä. Minusta lapsella pitää olla rajat, ja välittävät vanhemmat (tai vanhempi), minusta lapsen kaikkia haluja ei pidä täyttää ja asteettain lapsi pitää opettaa omatoimiseksi. Keskiluokan perheiden suurin ongelma on minusta oikeiden ongelmien puuttuminen, keksitään näennäisongelmia.

Karoliina Sallisen Tee se itse vauva on minusta helposti luettava oikeastaan ihan kiva kirja, jossa luovitaan lapselliseen lopputulokseen. Usvan ja Juhan tarina jatkuu teoksessa #Vauvavuosi

****
Huvittava yksityiskohta on parin kissa, jonka nimi on pahaenteinen eli neiti Amalia Rygseck (kirjasta Komisario Palmun erehdys).

Ilkka Remes: Hiroshiman portti

Ilkka Remes: Hiroshiman portti, WSOY 2004, sivumäärä 458.

Ilkka Remeksen Hiroshiman portti on taattua Ilkka Remes -laatua. Juoni etenee nopeasti ja yllätyksellisesti.

Ilkka Remes toivoo kaikissa kirjoissaan "olemaan ystävällisesti paljastamatta etukäteen tarinan teemoja etukäteen tarinan teemoja ja jättämään uusille lukijoille löytämisen ilon". s.461.
Katsoin  Ilkka Remeksen webbisivulta, mitä siellä kirjasta luki, enkä paljasta näistä enempää, kuin siellä luki, itse asiassa vähemmän, tosin avaan Korven perheen "arkea"..

Henkilöt
Hiroshiman portti -teoksen päähenkilönä on Antti Korpi, jolle seikkailu on toinen, ensimmäinen oli Ikiyö (2003) ja hänen poikansa Aaro Korpi seikkaili myös 2003 Piraatit -kirjassa. Hiroshiman portissa jatketaan Antin taustoittamista. Antti Korpi asuu Brysselissä ja on TERA:n palveluksessa. TERA on jonkinnäköinen EU:n terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden estoyksikkö. Antin vaimo Soile on fyysikko, ja on Cernissä töissä hiukkasfyysikkona. Soilella on sutinaa avioliittonsa ulkopuolella. Tässä teoksessa Patrick on seurannut Soilea Cerniin. Patrick tekstailee, ja touhuaa muutakin Soilen kanssa. Antin ja Soilen poika Aaro on nörttiydestään huolimatta aikaansaava. Antin vanhemmat erosivat aikanaan, isä Paavo oli Supossa töissä, joutui sivuladulle, ja erotettiin, ja alkoholisoitui, ja tuomittiin taposta viideksi vuodeksi vankeuteen.

Kirjassa on monta juonilankaa, mutta päälangasta, en kirjoita riviäkään, se on jotakin jonka perässä useat salaiset palvelut, sekä myös Antti laukkaavat ja jonka vuoksi moni tapetaan.

Alla muista juonilangoista (jotka on mainittu myös Remeksen sivulla) huomioita

Alkutilanne ja juoni

Antti Korpi tutkii sabotaasia Olkiluodon ydinvoimalatyömaalla. Aihe on mielenkiintoinen, sillä työmaa on edelleen kesken. Wikipedian artikkelin mukaan rakennustyöt aloitettiin vuonna 2005, ja niiden piti valmistua vuonna 2011. Nyt tiedämme, että laitos on edelleen kesken ja valmistunee ehkä 2018, myös hinta, kuka sen lopulta maksaakaan on paisunut kuin pullataikina. Siksi tuntui seuraava lause tragikoomiselta "Työmaa on aikataulutettu tiukasti". s. 22. Tämä on pelkkä sivujuonne tarinassa, mutta kiinnostaa, koska voimala ei ole vieläkään toimintakunnossa.

Kirja alkaa kuitenkin Pariisissa salkun varkaudella ja murhalla. Salkun sisällöstä on kiinnostunut moni taho, ja erilaisin keinon se leviää monelle (levykkeen tiedon kopioin). Myös Antti Korpi saa tiedon levykkeestä. Häntä kiinnostaa vuonna 1989 tapahtunut Neuvostoliiton vaikutusyritys Suomen länsi-integraatiota vastaan. Jäljet johtavat poliittiseen eliittiin. Antille asia muodostuu henkilökohtaiseksi, ja alkaa maaninen kujanjuoksu, jonka yhteydessä hän ensin polttaa välinsä Supoon, saa kenkää Terasta, mutta Antti on päättänyt kohdata menneisyyden mörköt. Hän tapaa Suposta potkut saaneen isänsä Vantaan Rekolan hökkelissä. Mitään selvennöstä isän tilanteeseen ei saada.

Antti Korpi  saa kenkää Terasta, mutta jatkaa uppiniskaisesti poliittisten tunkioiden sohimista, mutta sekaantuu myös pääkysymykseen, mikä kiinnostaa sekä CIA:ta ja kiinalaisia. Kirjassa kierrokset nousevat, ja ruumiita syntyy, eli ihmisiä kuolee.

Arviointia
Hiroshima toimii kehyksenä pohtia energiantuotantoa ja ydinvoimaa. Kirjassa käsitellään atomipommin, ydinvoiman ja ydinpolttoaineen loppusijoituksen etiikkaa ja ongelmia.

Yllättäen Ilkka Remes on kytkenyt moraalisen dilemman nobelisti Wisława Szymborskan (1923 - 2012) runoon, josta  on muutama säkeistö Jussi Rostin suomennoksena. Löysin Jussi Rostin blogin ja siellä on koko Keksintö -runo. Viimeinen säkeistö kuuluu Rostin suomentamana:

Nämä sanat leijuvat kaikkien sääntöjen yläpuolella.
Ne eivät etsi tukea mistään esimerkeistä.
Uskoni on vahva, sokea ja vailla pohjaa.

Szymborska on hienosti kiteyttänyt olennaisen. Usko on sokea, vahva ja vailla pohjaa. Tietohan perustuu johonkin mitattavissa olevaan. Monesti fanaattiset ihmiset leijuvat kaikkien sääntöjen ulkopuolella.

Remeksen kirja sen sijaan päättyy Szymborskan edeltäviin ajatukseen. Keksintöjen etiikkaa voi aina pohtia, mitä kannattaa tutkia, mitä keksinnöillä tehdään ja miten niitä hyödynnetään.

Ilkka Remeksen Hiroshiman portti on varsinainen trilleri, jossa Remes nostaa hyviä teemoja esille.

****

Ilkka Remes (s.1962) on Suomen myydyimpiä kirjailijoita.

Antti Korvesta kertovat kirjat ovat:

Ikiyö (2003)

Hiroshiman portti (2004)

Musta kobra (2004)

Nimessä ja veressä (2005)

6/12 (2006)

Isku ytimeen (2009)

Aaro Korvesta kertovat kirjat ovat:

Piraatit (WSOY 2003)

Musta kobra (2004)

Pimeän pyöveli (2005)

Kirottu koodi (2006)

Hermes (2007)

Draculan ratsu (2008)

Operaatio Solaris (2009)

Riskiraja (2010)
Bloggaus TÄÄLLÄ.

Nämä kaikki olen joskus lukenut lukuun ottamatta Musta Kobraa.

Seuraavista Remes-kirjoista olen itse blogannut
Esikoiskirja Pääkallokehrääjä
Karjalan lunnaat
Omertan liitto
Horna ja Jäätyvä helvetti
Aaro Korpi -sarjan bloggaus

Anni Swan: Sara ja Sarri matkustavat

Anni Swan: Sara ja Sarri matkustavat, 1930 WSOY 1965, sivumäärä 218.

Kertomuksessa seikkailevat serkukset Sara ja Sarri, he ovat reippaita tyttöjä,  toinen päähenkilö Sarri on ollut köyhä ja orpo, ja vastaavasti toinen päähenkilö Sara ollut rikas. Edeltävässä kirjassa Sarri on tullut Saran kotiin kasvatiksi. Saran isä on tehnyt vararikon, joten pian on Sarakin köyhä. Aarteen avulla rahahuolet kuitenkin väistyvät.

Sara ja Sarri matkustavat -kirjan alussa Pauli elvistelee, että hän ratkoo koulussa toisen asteen yhtälöitä ja lukee Ciceroa. Pauli on ilmeisesti lukion päättöluokalla (kahdeksas luokka oppikoulussa), joten hänen pitäisi jo ratkoa muitakin yhtälöitä (trigonometriset, logaritmiset ja korkeamman asteen) sekä hallita logaritmit, ja ainakin geometria. Ciceron lukeminen "latina-koulussa" ei ole minusta mitenkään erikoista, normaalia oppimäärää. Kävin läpi 1930-luvun matematiikan ylioppilaskirjoituksia. Silloin on pitänyt hallita jo sarjaoppi, koska kevään 1930 YO-kirjoitusten toisessa kysymyksessä on pitänyt jo johtaa "päättyvän geometrisen sarjan summan arvo ja laskea sen avulla a3 + a2b + ab2 + b3 arvo (molemmat 2 ja 3 ovat potensseja, en saanut yläindeksiä a kolmanteen plus a toiseen bee ...). Tuolloinhan piti kaikki kymmenen tehtävää laskea, ilman minkäänlaista laskinta, lisäaikaa tai taulukkokirjaa. Pauli on täysi-ikäinen, sillä tarinan kuluessa hän on pestautunut Keski-Euroopassa englantilaisen lordin autonkuljettajaksi.

Kirjana tämä Sara ja Sarri matkustavat on minusta totaalinen pohjanoteeraus, josta alla enemmän.

Juoni ja sen väänteitä
Sara ja Sarri lähtevät Saran isän herra Krankin ja seuraneiti Bella Märtzin kanssa matkalle Krankilla on fyysistä kremppaa, polvi turpoilee ja hermot eivät kestä Berliiniä, joka on suurkaupunki. Yllättäväksi juonen väänteeksi saadaan se, että Bella Märtz on todellisuudessa tavallinen maalaistamma Henriikka Muinonen.

Herra Krankilla on massia, millä matkustaa. Anni Swanin huomiot paikkakunnista ovat minusta monesti liian tätimäisiä, ja fasismin nousun teoksesta kyllä huomaa, mutta ihmetyttää herra Krankin asenne "isä väitti täällä  nykyjään Mussolin aikana olevan niin hyvän järjestyksen, että kaikki romantiikka häviää". Kuten aiemmin totesin, Krankilla oli myös yläpää kipeä! Pohjanoteeraus on minusta huomio parantolan lääkäreistä: "Kylpylälaitoksen lääkärit olivat miltei kauttaaltaan juutalaisia, ovelia liikemiehiä ja perin ystävällisiä potilaille, jotka maksoivat hyvin". s.86. Tämä on minusta täysin ala-arvoista luokittelua ja minusta pöyristyttävää.

Matkareitti
Ensiksi mennään laivalla Itämerellä Saksaan, Berliinistä Italiaan Veronasta Firenzeen, missä huudetaan "Viva il Duce", eli Mussoliinia ylistetään. Matka jatkuu Sisiliaan, jossa on peloittava "maffia". Sarri kirjoittaa kirjeen Paulille Syracusasta ja hehkuttaa sen historiaa. Sieltä matka jatkuu Cataniaan, joka on myös Sisiliassa. Tämän jälkeen serkukset kokevat ikuisen kaupungin Rooman. Rooma jää taakse ja saavutaan nykyisen Slovakian Pistyan kylään. Tällöin Sara, Sarri ja lordin autoa ajava Pauli toimittavat Unkarin sotilaan (ilman asepukua!) Ferin Slovakiasta Unkariin. Feri ei ole rauhantahtoinen, vaan kirjan mukaan vihaa tsekkejä. Kirja antaa minusta varsin kummia asenteita nuorille.

Sara ja Sarri palloilevat yksin Budapestissä, missä ilmenee minusta Anni Swanilta todella paha kirjallinen "lipsahdus":

"Ferenc Molnár on kirjoittanut hauskan koululaiskertomuksen Koulupoikia".

Tämän lauseen voi kirjoittaa vain sellainen ihminen, joka ei ole lukenut koko kirjaa. Koulupoikia on minusta traagisin nuortenkirja, mikä on koskaan kirjoitettu ja minusta paras. Kirjassa käsitellään byrokraattisen Kittiyhdistyksen asioita ja taistellaan isänmaan Grundin omistusoikeudesta, kirjassa ei ole mitään hauskaa. Kirjan suurin sankari Erno Török (Kivekkään suomennos) ja Erno Nemecsek (Outi Hassin suomennos) on pieni päähän potkittu rohkea ja reilu poika, joka uhraa henkensä Grundin puolesta, joka menetetään voitetun taistelun jälkeen markkinavoimille. Ernon isä on köyhä alistettu räätäli ja vaimo onneton köyhä kivulias kotiäiti, he menettävät ainoan poikansa. Ernon kuolinkamppailua on kirjasta parisenkymmentä sivua.

Tätä Anni Swanin lausetta (ja asennetta kirjassa) todella ihmettelen, ei kannata kirjoittaa siitä, mistä ei mitään tiedä. Koulupoikia -kirjassa on petturi Gereb, jonka isä tasoittaa poikansa toimintaa ja rehvastelee rahoillaan. Erno on ainoa pojista, joka ei ole kohonnut upseeriksi, vaan on sotamies. Petturi Gerebille käy lopulta hyvin, sankarille ei. Erno on ainoa sotamies Slovakin koiran kanssa, muut pojat ovat yleentäneet itsensä korkeiksi upseereiksi. Slovakki myy tietoja Gerebille, joka vallanhalussaan pettää pojat. Gereb myy tietonsa punapaidoille, mutta nauretaan sieltäkin pois. Isä tulee raivoamaan, kun poikaa on syytetty petturiksi. Gereb otetaan takaisin yliluutnantiksi. Kirjassa ei ole todellakaan mitään hauskaa eikä se ole edes koululaiskertomus, vaikka nimi siihen viittaa. Grundi on allegoria omalle isänmaalle. Sotamies on aina univormussa, hän ei vihaa vastustajaa eikä halua hyökätä, vaan rakastaa isänmaataan ja vain hädässä puolustaa sitä.

Sara ja Sarri matkustavat -kirjan loppulause on kyllä useinkin totta: "Seikkailut ovat hauskoja, ainakin näin jäljestäpäin muistellen, vastasi Sara". Tästä kirjasta jäi minulle kyllä kitkerän katkera jälkimaku, eikä sitä mielellään muistele, enkä kenellekään suosittele enkä lahjoita tai myy, vaan nakkasin tämän kirjastosta ostamani poistokappaleen suoraan roskikseen, en ole ennen kirjaa roskikseen heittänyt!

Sara ja Sarri -kirjoista on Paula Kirjan pauloissa blogannut NÄIN.
Assyrologi on matkannut Saran ja Sarrin kanssa Roomaan NÄIN.

****
Anni Swan (1875 - 1958) oli suomalainen kirjailija, hän oli vuodesta 1907 naimisissa runoilija ja professori Otto Mannisen kanssa.

Olen blogannut Anni Swanin paremmista teoksista:
Ollin oppivuodet
Tottisalmen perillinen