Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen, Otava 2001, Seven 2005, sivumäärä 232.
Heikosti positiivinen kuuluu minusta Anna-Leena Härkösen parhaimpiin opuksiin. Käsittely on hyvin omakohtainen. Romaanin päähenkilö on käsikirjoittaja (kirjailija), joka punnertaa lapsettomuudesta kertovaa tv-näytelmää. Kirjoitusprosessin aikana päähenkilö alkaa haluta omaa lasta oman miehensä kanssa, mutta ensimmäinen odotettu raskaus päättyy keskenmenoon Pariisissa. Härkösen huumoria edustanee anopin toteamus sikiöstä: "Hää jäi sit Pariisii." Kirjailija tulee kuitenkin raskaaksi, raskaus on raskas asia, synnytys ei suju, imettäminen ei onnistu, tulee pelkoja ja ongelmia, mutta vaikeuksien kautta onnistutaan. Heikosti positiiviinen viittaa varmastikin raskauden yrittämiseen, mutta minusta myös asenteeseen. Anna-Leena Härkösen kirjallinen maailma on täynnä julkkikselle "vinoilua", joka pilvessä on tumma reuna, mutta elämä kuitenkin aina voittaa.
Härkönen kirjoittaa teokseensa omia työjuttujaan eli kommentoi Vuoroin vieraissa -sarjan Jani Volasta ja Kari Hietalahden runoa. Molemmathan olivat myös loistavassa Atte Järvisen Pasila -sarjassa ääninäyttelijöinä, Volanen Pöystinä ja Kontiovaarana ja Hietalahti Repomiehenä. Kirjassa kerrotaan keisarileikkauksen tehneen henkilön nimikin (nykyisin sangen tunnettu henkilö).
Tarinassa on monta kiinnostavaa kohtausta, kuten Härkösen tulo 17-vuotiaana Mikko Niskasen koekuvauksiin kyseessä oli L.Onerva tv-tuotanto , ja ikävämpiä juttuja eli stalkkerijuttuja, missä joku vakiohenkilö muistaa julkkista oudoilla kirjeillään.
Perheessäni on useita lapsia, joita olen hoitanut vauvasta lähtien, ja olen ollut mukana synnytysvalmennuksessa ja synnytyksessä, hoitanut heitä, eli vaikka en ole synnyttänyt, lapsiperheen arki on kyllä tuttu. Synnytys on minusta naisten intti, joka yhdistää synnytyslaitoksella naisia. Synnytys- ja lapsenhoitojutut jatkuvat hiekkalaatikoilla. Minusta miehet puhuvat inttijutuistaan enemmän ja kauemmin kuin naiset synnytysjuttujaan. Tietenkin miehillä on ongelma, jos intti ei ole sujunut, on tullut maitojunalla kotiutus, tai on siirtynyt sivariin. Naisten synnytystarinoihin kuulunevat synnytyksen käynnistykset, epiduraalit ja muut. Miesten inttijutuissa ei puhuta siitä kun tulee vaikeuksia. Vaikeuksia tulee joskus naisillekin. Tässä raskaus on vaikea, sektio tehdään nopeasti. Haava on kipeä, maitoa ei tule. Hoitaminen epäilyttää. Hoitajat tuntuvat töykeiltä. Kotona lapsen kanssa on vaikeaa.
"Parin sekunnin ajan tuntuu siltä, kaikki voi vielä selkiytyä. Mutta sitten pimeys ikkunan takana muuttuu taas paksummaksi, ja polveni alkavat nytkähdellä. Olemme täällä seuraavan yön aivan yksin.
Katselen, kun Olli puhdistaa lapsen napatynkää pumpulitukolla. Minusta on juuri ja juuri apua vaipanvaihdossa. Mitä iloa hänelle minusta on? " ss.195 - 196
Tämän kirjan google-haun kakkonen ja kirjablogien ykkönen on Susan bloggaus. Susa keskittyy bloggauksessaan vain raskauteen. Minusta teos kertoo enemmän kuin raskaudesta, se kertoo elämästä, jonka yksi palanen on raskaus ja tahtomattaan julkkiksen raskaudesta. Vaikka olen mies, ymmärrän hyvin pitkälti Härkösen ajatuksia. Se, että on kirjailija, se ei oikeuta tekemään mitään johtopäätöksiä toisesta ihmisestä. Jos itse olisin kirjailija, kirjoittaisin luultavasti salanimellä, ja koittaisin pysytellä pois julkisuudesta. Luultavasti myynti kärsisi. Onneksi minulla ei ole tätä ongelmaa, eikä tule, sillä en osaa kirjoittaa kirjaa enkä edes tätä bloggausta, mutta ehkä tämä on sellainen heikosti positiivinen bloggaus.
Voi Jokke, miten minä pidän tästä kaikin tavoin tasokkaasta kirjoituksestasi!
VastaaPoistaHienoa, että sanot synnytyksen olevan naisten intti. Olen tässä nimittäin juuri keskustellut Timo Hännisestä, jolta on ilmestynyt jokin uusi kirja. H. sanoo ruikutuskirjassaan Ilman, että naisilla pitäisi olla bordellipalvelus, koska miehillä on asevelvollisuus.
Olen lukenut tämän Härkösen kirjan kauan sitten. Muisten, että pidin rehellisestä raskauden ja vauvan aiheuttaman stressin kuvauksesta.
Nimet saisi muuttaa elämäkerrallista ainesta sisältävässä fiktiossa aina.
Itse en pidä erityisesti ruikutuskirjiista, enkä ainakaan miesten ruikutuskirjoista. En myöskään hyväksy miesten bordellipuheita, joten ehkä en lue mainitsemaasi kirjaa.
PoistaMinusta intti oli aika helppo homma, joskin se, että on miltei vuoden jonkun käskystä kasarmi- ja leirielämässä on kokemus, jota jollakin lailla voi verrata naisen raskauteen. Olen kuunnellut hiekkalaatikkojuttuja ja minusta naisille tulee hyvä yhteys vauvajutuista. Harmi, että jotenkin se minusta katkeaa nopeammin kuin miesten intti tai kalastus ym jutut.
Tämä oli minusta hyvä teos, hyvin rehellinen ja inhimillinen, totta, että oikeat nimet kannattaa vaihtaa.
Piakkoin bloggaan Härkösen Loppuunkäsitellystä, joka ei ole enää edes heikosti positiivinen, vaan hyvinkin masentava ....
Siskon itsemurhasta. Vahva ja tosi kirja. Odotan kirjoitustasi.
PoistaPostaus on lyhyt ja asiallinen, luultavasti ei mitenkään merkittävä, muta kirja sen sijaan oli minusta lukemisen arvoinen, ja hyvä että se oli kirjoitettu.
PoistaHeikosti positiivinen on tosiaan hyvinkin koukuttava kirja Härköseltä. Erityisesti pidin kirjassa juuri siitä, että se on kirjoitettu (jopa raadollisen) realistisesti eikä raskautta liikaa silotellen ja ihannoiden. Kuten Härkösen tyyliin kuuluu.
VastaaPoistaOlen myös täysin samaa mieltä siitä, että kirja ei ole pelkästään raskaudesta kertova kirja vaan, kuten hienosti sanoit, elämästä. Tämän kirjan lukemisesta voi siksi helposti nauttia, vaikka raskaus aiheena ei kiinnostaisi.
:)
Poista