Anni Swan: Sara ja Sarri matkustavat, 1930 WSOY 1965, sivumäärä 218.
Kertomuksessa seikkailevat serkukset Sara ja Sarri, he ovat reippaita tyttöjä, toinen päähenkilö Sarri on ollut köyhä ja orpo, ja vastaavasti toinen päähenkilö Sara ollut rikas. Edeltävässä kirjassa Sarri on tullut Saran kotiin kasvatiksi. Saran isä on tehnyt vararikon, joten pian on Sarakin köyhä. Aarteen avulla rahahuolet kuitenkin väistyvät.
Sara ja Sarri matkustavat -kirjan alussa Pauli elvistelee, että hän ratkoo koulussa toisen asteen yhtälöitä ja lukee Ciceroa. Pauli on ilmeisesti lukion päättöluokalla (kahdeksas luokka oppikoulussa), joten hänen pitäisi jo ratkoa muitakin yhtälöitä (trigonometriset, logaritmiset ja korkeamman asteen) sekä hallita logaritmit, ja ainakin geometria. Ciceron lukeminen "latina-koulussa" ei ole minusta mitenkään erikoista, normaalia oppimäärää. Kävin läpi 1930-luvun matematiikan ylioppilaskirjoituksia. Silloin on pitänyt hallita jo sarjaoppi, koska kevään 1930 YO-kirjoitusten toisessa kysymyksessä on pitänyt jo johtaa "päättyvän geometrisen sarjan summan arvo ja laskea sen avulla a3 + a2b + ab2 + b3 arvo (molemmat 2 ja 3 ovat potensseja, en saanut yläindeksiä a kolmanteen plus a toiseen bee ...). Tuolloinhan piti kaikki kymmenen tehtävää laskea, ilman minkäänlaista laskinta, lisäaikaa tai taulukkokirjaa. Pauli on täysi-ikäinen, sillä tarinan kuluessa hän on pestautunut Keski-Euroopassa englantilaisen lordin autonkuljettajaksi.
Kirjana tämä Sara ja Sarri matkustavat on minusta totaalinen pohjanoteeraus, josta alla enemmän.
Juoni ja sen väänteitä
Sara ja Sarri lähtevät Saran isän herra Krankin ja seuraneiti Bella Märtzin kanssa matkalle Krankilla on fyysistä kremppaa, polvi turpoilee ja hermot eivät kestä Berliiniä, joka on suurkaupunki. Yllättäväksi juonen väänteeksi saadaan se, että Bella Märtz on todellisuudessa tavallinen maalaistamma Henriikka Muinonen.
Herra Krankilla on massia, millä matkustaa. Anni Swanin huomiot paikkakunnista ovat minusta monesti liian tätimäisiä, ja fasismin nousun teoksesta kyllä huomaa, mutta ihmetyttää herra Krankin asenne "isä väitti täällä nykyjään Mussolin aikana olevan niin hyvän järjestyksen, että kaikki romantiikka häviää". Kuten aiemmin totesin, Krankilla oli myös yläpää kipeä! Pohjanoteeraus on minusta huomio parantolan lääkäreistä: "Kylpylälaitoksen lääkärit olivat miltei kauttaaltaan juutalaisia, ovelia liikemiehiä ja perin ystävällisiä potilaille, jotka maksoivat hyvin". s.86. Tämä on minusta täysin ala-arvoista luokittelua ja minusta pöyristyttävää.
Matkareitti
Ensiksi mennään laivalla Itämerellä Saksaan, Berliinistä Italiaan Veronasta Firenzeen, missä huudetaan "Viva il Duce", eli Mussoliinia ylistetään. Matka jatkuu Sisiliaan, jossa on peloittava "maffia". Sarri kirjoittaa kirjeen Paulille Syracusasta ja hehkuttaa sen historiaa. Sieltä matka jatkuu Cataniaan, joka on myös Sisiliassa. Tämän jälkeen serkukset kokevat ikuisen kaupungin Rooman. Rooma jää taakse ja saavutaan nykyisen Slovakian Pistyan kylään. Tällöin Sara, Sarri ja lordin autoa ajava Pauli toimittavat Unkarin sotilaan (ilman asepukua!) Ferin Slovakiasta Unkariin. Feri ei ole rauhantahtoinen, vaan kirjan mukaan vihaa tsekkejä. Kirja antaa minusta varsin kummia asenteita nuorille.
Sara ja Sarri palloilevat yksin Budapestissä, missä ilmenee minusta Anni Swanilta todella paha kirjallinen "lipsahdus":
"Ferenc Molnár on kirjoittanut hauskan koululaiskertomuksen Koulupoikia".
Tämän lauseen voi kirjoittaa vain sellainen ihminen, joka ei ole lukenut koko kirjaa. Koulupoikia on minusta traagisin nuortenkirja, mikä on koskaan kirjoitettu ja minusta paras. Kirjassa käsitellään byrokraattisen Kittiyhdistyksen asioita ja taistellaan isänmaan Grundin omistusoikeudesta, kirjassa ei ole mitään hauskaa. Kirjan suurin sankari Erno Török (Kivekkään suomennos) ja Erno Nemecsek (Outi Hassin suomennos) on pieni päähän potkittu rohkea ja reilu poika, joka uhraa henkensä Grundin puolesta, joka menetetään voitetun taistelun jälkeen markkinavoimille. Ernon isä on köyhä alistettu räätäli ja vaimo onneton köyhä kivulias kotiäiti, he menettävät ainoan poikansa. Ernon kuolinkamppailua on kirjasta parisenkymmentä sivua.
Tätä Anni Swanin lausetta (ja asennetta kirjassa) todella ihmettelen, ei kannata kirjoittaa siitä, mistä ei mitään tiedä. Koulupoikia -kirjassa on petturi Gereb, jonka isä tasoittaa poikansa toimintaa ja rehvastelee rahoillaan. Erno on ainoa pojista, joka ei ole kohonnut upseeriksi, vaan on sotamies. Petturi Gerebille käy lopulta hyvin, sankarille ei. Erno on ainoa sotamies Slovakin koiran kanssa, muut pojat ovat yleentäneet itsensä korkeiksi upseereiksi. Slovakki myy tietoja Gerebille, joka vallanhalussaan pettää pojat. Gereb myy tietonsa punapaidoille, mutta nauretaan sieltäkin pois. Isä tulee raivoamaan, kun poikaa on syytetty petturiksi. Gereb otetaan takaisin yliluutnantiksi. Kirjassa ei ole todellakaan mitään hauskaa eikä se ole edes koululaiskertomus, vaikka nimi siihen viittaa. Grundi on allegoria omalle isänmaalle. Sotamies on aina univormussa, hän ei vihaa vastustajaa eikä halua hyökätä, vaan rakastaa isänmaataan ja vain hädässä puolustaa sitä.
Sara ja Sarri matkustavat -kirjan loppulause on kyllä useinkin totta: "Seikkailut ovat hauskoja, ainakin näin jäljestäpäin muistellen, vastasi Sara". Tästä kirjasta jäi minulle kyllä kitkerän katkera jälkimaku, eikä sitä mielellään muistele, enkä kenellekään suosittele enkä lahjoita tai myy, vaan nakkasin tämän kirjastosta ostamani poistokappaleen suoraan roskikseen, en ole ennen kirjaa roskikseen heittänyt!
Sara ja Sarri -kirjoista on Paula Kirjan pauloissa blogannut NÄIN.
Assyrologi on matkannut Saran ja Sarrin kanssa Roomaan NÄIN.
****
Anni Swan (1875 - 1958) oli suomalainen kirjailija, hän oli vuodesta 1907 naimisissa runoilija ja professori Otto Mannisen kanssa.
Olen blogannut Anni Swanin paremmista teoksista:
Ollin oppivuodet
Tottisalmen perillinen
Minä pidin lapsena kovasti sarjan ensimäisestä osasta Sara ja Sarri, vaikka Saran hahmosta en juuri välittänyt. Lainasin sitten tämän kirjan kirjastosta, enkä edes jaksanut lukea sitä kokonaan. Muistaakseni se oli minusta tylsä!
VastaaPoistaEhkä tylsyys tuli tästä otteesta, jossa kerrotaan kuinka hienoa kulttuuria ulkomailla on, ja väkisin keksityistä seikkailuista?
PoistaTätytyi ihan tarkistaa, mitä minä olen tästä kirjasta aikaanan kirjoittanut (http://sheferijm.vuodatus.net/lue/2015/08/anni-swan-sara-ja-sarri-matkustavat).
VastaaPoistaMinäkin kiinnitin huomiota noihin rodullisiin määritelmiin enkä pitänyt tätä niin hyvänä kuin joitakin muita Swanin kirjoja. Ajankuva on kyllä tästä aisittavissa, minä en kuitenkaan aistinut, että vaikka Mussolin ja mustapaidat mainitaan ja El Ducea huudellaan, niin tämä olisi tuotu esiin vain myönteisessä mielessä. Se kertoo vain mitä maailmalla tapahtui ja mihin aikaan kirja sijoittuu. Ei silti, kyllä tämä kirja pisti hieman mietteliääksi. En minä silti ole valmis tätä roskiin heittämään, vaikka roskiinheittoja on minullakin ollut joidenkin kirjojen kohdalla. Sinä tunnut saanneen aikamoisen trauman tästä kirjasta. :)
HIeman tutkailin mitä tietoa tuosta koulupoikia-kirjasta löytyy. Siitä on näköjään ilmestynyt uudempikin suomennos. Anni Swanin aikaisten julkaisujen kannet näyttävät olevan kovinkin säyseitä. Ehkä sen ajan suomennosta ei osattu ottaa muuna kuin koulupoikien nujakointina. Hauska ja hauska, mitä kukin sillä ymmärtää ja miten aika kirjallisuutta ajassa määrittää?
Oli hauska (laatusanoja ei aina löydy sopivia, kun niitä tarvitseisi) lukea ei niin ylistävä arvostelusi tästä kirjasta.
Kiitos kommentista.
PoistaKoulupoikia kirjan nimi tarkkaan suomennettuna on Pal-kadun pojat, koulua ei kirjan alkuperäisessä nimessä mainita, vaikka he käyvät koulua. Uusi Suomennos on 2010-luvulta Outi Hassin, joka on suomentanut esim. Imre Kertetziä. Hassi on ymmärtänyt teoksen ytimen. Kivekkään suomennos on ollut "ulkona", kun Saran ja Sarrin matkoista on kirjoitettu. Kivekkään käännöksen viimeisellä sivulla lukee "että häneltä riistettäisiin se isänmaa, jonka puolesta hän oli henkensä uhrannut", joten vahva veikkaukseni on, että Anni ei ole kirjaa lukenut, vaan on kerännyt joka paikkakunnan tai maan kohdalla kuuluisia paikkoja tai kirjoja.
Nykyään syrjinnän tunnistaa myös halveksivan ilmapiirin luomisesta eli "Syrjintää on myös uhkaavan, vihamielisen, halventavan tai nöyryyttävän ilmapiirin luominen ", minusta jotkut sanamuodot nykyisen mittapuun mukaan ovat syrjiviä, tuolloin oli eri maailma, ja eri tilanne ja eri mittapuu, eli analyysi on jälkiviisautta, mutta nykyisin ei moista voisi kirjoittaa, tai voisi, mutta sanomista tulisi.
Kirja oli sangen kärsinyt, joten heitin sen pois, dramatisoin tilannetta, mikä on oiva tehokeino ja kansi on minusta hyvä..
Anni Swan ei minusta ollut pohtinut toisen asteen yhtälöäkään kovin tarkasti, 1930-luvulla oli sangen haastavat ylioppilaskirjoitukset.
Tämä bloggaus ei ole siis faktaa, vaan minun mielipiteeni, jota olen yrittänyt perustella.
Ihan hyvät perustelut ja makuasioistahan ei kannata kiistelläkään. Sama kirja voi toisessa herättää todellisia antipatioita, toinen taas voi tykätä kuin hullu puurosta. Hyviä näkökohtia sinulla on, siksi niitä on mukava lukea.
PoistaTäytyy vielä tehdä tarkennus tuohon aiempaan kommenttiini kun sitä luin ja huomasin, että olen kirjoittanut "että vaikka Mussolin ja mustapaidat mainitaan ja El Ducea huudellaan, niin tämä olisi tuotu esiin vain myönteisessä mielessä", tarkoitin sanoa, että itse koin, että mustapaidoista ei puhuttu vain myönteisesti, eli minulta oli lipsahtanut tärkeitä puuttuvia sanoja lauseesta, mikä harmittaa, koska en halunnut missään tapauksessa puolustella vääriä arvoja ja suuntauksia.
PoistaYmmärsin kyllä tämän ensimmäisen kommentin.
PoistaEn muista kirjojen tapahtumia, mutta olen lukenut kirjat alaluokilla. Näitä löytyi mummulasta, sillä ne olivat tätieni kirjoja.
VastaaPoistaäitiltä saanut jonku Anni Swanin, varjelen niitä (omat kirjat annoin pikkusiskolle tai hävisi muutossa Ruattiin). Kyllä kait tiärät Sara Kokkosen kirjat: Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat ja
VastaaPoistaKapina ja kaipuu
Saran kirjan tiedän, en ole lukenut, mutta blogia kylläkin.
PoistaMeillä on Anni Swanin kirjoja mm. Ollin oppivuodet, missä hänet kaapataan Tukholmaan, ja myös Tottisalmen perillinen on luettu ja on kirjahyllyssä, laatukirjoja molemmat.
(hihi, löysin tuon Tottisalmen perillinen kahdel eurol suameks, ostin :)
Poista(usein? luen tollasia asiantuntijoiden mielipiteitä kirjosista, joita ei edes lukeneet, ei ainakaan loppuun. Osaksi kirjastoista kielletty Enid Blyton on saanut monta väärää tuomiota... hänen kirjat usei alkavat ennakkoluuloista ja muusta, mutta lopussa kääntyy)
VastaaPoistaPálgatans pojkar (A Pál utcai fiúk) ungersk omarbetning för undervisningsändamål...
PoistaTotta, ja minua ärsyttää jälkipolvien tutkimukset kirjailijoiden mielipiteistä, minusta Blytoniakin on arvioitu, lopulta vaan kirjat ratkaisevat, ja Viisikoita olen muutaman lukenut, vaimolla lienee ne kaikki ja olen lukenut kolme tai neljä...
PoistaPidin Sara ja Sarri -kirjoista lapsena. En kylläkään muista, luinko juuri tätä osaa sarjasta. Kun luin otsikon, innostunut ajatus välähti mielessäni: minähänän virkistän muistiani ja lukaisen ainakin ekan kirjan uudestaan. Kun luin arviosi, niin tulin siihen tulokseen, että parempi jättää välistä... säilyy auvoiset lapsuusmuistot lukuhetkistä kesäpaikan nurkkasohvalla. Lapsena ei totisesti tajunnut monien "vanhojen" kirjojen fasismia, rasisimia, tönkköä juonta tai kieltä... eikä mieleenkään olisi tullut tarkistaa vuoden 1930 ylioppilaskokeita :D Olisipa mielenkiintoista nähdä, miltä 2000-luvun taitteen nuorten- ja lastenkirjojen maailmat näyttävät vaikka 50-60 vuoden päästä.
VastaaPoista:)
PoistaNäissä on aikuisena luettuna yllättävän paljon sellaista, mitä lapsena ei ymmärrä. Jotkut asenteet ovat aikansa "lapsia".
Minua yleensä kiinnostaa näissä aivan pikku asiat kuten 1930-luvun matematiikan (tai latinan) yo-kirjoitukset. Matematiikka oli minusta varsin vaikea ottaen huomioon, että valinnan varaa ei ollut ja käytössä oli tietääkseni vain laskutikku.