Ilkka Remes: Nimessä ja veressä

Ilkka Remes: Nimessä ja veressä, WSOY 2005, sivumäärä 463.
Luin teoksen nyt toiseen kertaan, eikä se noussut suosikkiremekseksi toisellakaan kerralla.

Juonilankoja on kaksi. Ensinnäkin Pudasjärvellä riehuu murhaaja, joka on ampunut ensin Erja Yli-Honkilan ja sitten Anne-Kristiina Salmen. Teosta epäillään lähinnä paikallisia miehiä, epäilyttävää Tomi Stenlundia ja tirkistelystä kiinnijäänyttä mielenterveyshäiriöiden vuoksi sairaseläkkeellä olevaa Launo Kohosta. Murhia tuntuisi yhdistävän uhrien lestadiolaisuus, kun vielä kolmaskin nainen, entinen paikkakuntalainen Lea Alavouti ammutaan. Pudasjärvellä murhia tutkii KRP:n rikoskomisario Johanna Vahtera. Toisaalta kaikki kolme ovat olleet myös kaikki eksegetiikan tohtorin Saara Vuorion lapsuuden ystäviä. Saara Vuorio on (tämä on paljastettu jo Helsingin Sanomissa 2005) on tehnyt mullistavan löydön, eli löytänyt Tuomaan evankeliumin varhaisen version. Tuomaan evankeliumi on kiistanalainen lähinnä sen vuoksi, koska se on kirjoitettu. Kirjan suola on se, miksi pergamenttikäärö kiinnostaa ja keitä sen perässä laukkaa. Saara on kaapattu Irakissa. Saaran mies Karri Vuorio lähtee paikan päälle pelastamaan Saaraa tai pelastustoimen hoitaa RiskManagement ja Terasta Antti  Korpi, joka vierailee tässäkin kirjassa. Saarasta maksetaan lunnaat, ja Saara saapuu kotiin, jossa käydään vimmainen välien selvittely, on kotoperäistä konnaa, mielenvikaista mammaa, terroristeja, ja salaista valtiollista järjestöä. Kaikesta toiminnasta huolimatta tämä on minusta laimea kirja Remeksen tuotannossa.

Henkilöitä kirjassa vilisee ja vilahtelee. RiskManagementissa työskentelee Churchill, jonka etunimeä ei minusta mainita, lieneekö Ei-Winston. Vahteran lisäksi murhia tutkii poliisipäällikkö Sumilo, joka on pösilö, joten KRP kutsutaan paikalle, Ari Kekkonen tutkii ja tonkii, mutta Johanna Vahtera on kirjan yksi sankareista. Paikallisista Launo Kohosella viiraa virallisesti, mutta hänen käytöksensä on korrektia verrattuna rikollisen toimintaan. Saaran mies Karri Vuorio on diplomi-insinööri, hän on entinen yrittäjä, joka viettää sapattia myytyään firmansa. Tomi Stenlund ja Launo Kohonen salakaatavat hirviä, joita Johanna Karam ostaa ravintolaansa. Hänen aviomiehensä on libanonilainen Rafiq Karam, jolla on prepaid-liittymä ja jotain salattavaa. Teoksessa on sivuhenkilönä myös Antti Korpi, jolle seikkailu on kolmas. Antti kytkeytyy seikkailuihin mukaan TERA-yhteyksien kautta. Aaro ja Soile mainitaan, ja se, että Soile olisi katkaissut suhteensa työkaveriinsa Patrickiin.

Minusta teoksen käyttövoima eli kristinuskon varhaiset kirjalliset dokumentit ja tulkinnat ovat olleet jo tuolloin (2005) loppuun kaluttu aihe. Da Vinci koodi ilmestyi vuonna 2003, Indiana Jones teki valkokankaalla viimeisen ristiretkensä jo vuonna 1989. Toinen teema eli "lestadiolainen kyläyhteisö" on minusta pöyhitty jo liian monesti läpi. Minusta ihminen on perisynnin saastuttama, eikä mikään lahko ole siihen syyllinen. Syntiinlankeemus muistini mukaan tapahtui jo Edenissä.

Seuraava Ilkka Remeksen kielikuva on tahattoman hauska tai korni, päätä itse: "Vamman oli tehnyt perussuomalainen nyrkki" s.118.

Ilkka Remeksen Nimessä ja veressä on  trilleri, joka jätti tämän bloggarin kylmäksi, mutta tästä on perinpohjaisesti postannut myös Lotta, jonka blogin ura on tosiaan jäänyt lyhyeksi,  kahden jutun mittaiseksi.

****

Ilkka Remes (s.1962) on Suomen myydyimpiä kirjailijoita.

Antti Korvesta kertovat kirjat ovat:

Ikiyö (2003)

Hiroshiman portti (2004)

Musta kobra (2004)

Nimessä ja veressä (2005)

6/12 (2006)

Isku ytimeen (2009)

Seuraavista Remes-kirjoista olen itse blogannut

Esikoiskirja Pääkallokehrääjä
Karjalan lunnaat
Omertan liitto
Horna ja Jäätyvä helvetti
Aaro Korpi -sarjan bloggaus