Jarkko Sipilä: Takamäki 11-13: Muru, Suljetuin ovin ja Valepoliisi

Jarkko Sipilä:  Muru, Crime Time 2011, #Takamäki 11

Tarina  tapahtuu joulukuussa 2011, jolloin lievästi kehitysvammainen yksin asuva 26-vuotias  Laura Vatanen murhataan. Takamäen tiimi selvittää murhan. 

Jutun alussa Vatasen tuttu Korpikari tunnustaa murhan. Hänen asianajajansa Nea Lind tajuaa, että tunnustus ei ole totta. Nea Lind tonkii asiaa yhdessä toimittaja Sanna Römpötin kanssa. Lauran luona on ollut paljon miehiä, ja sanoivat häntä Muruksi, mistä kirjan nimi.

Takamäen pojista Kalle on Vaasassa opiskelemassa ja Joonas on armeijassa. Takamäki aikoo myydä rivariasuntonsa Leppävaarasta.

Eero Salmela, Suhosen lapsuuden kaveri, on saanut pahan sydäninfarktin. 

Loppuosissa asianajaja Lindin henkilökohtainen koskemattomuus on vaarassa.

Jarkko Sipilä: Suljetuin ovin, Crime Time 2012. Sivumäärä 304. Takamäki #12

Takamäki-sarjan tyyliin loppuräjähdys koostuu monesta sytytyslangasta.

Konna Jose Saarnikangas on veloissa Thaimaassa, missä hän on ollut hotellin pyörittäjä. Hän päättää palata Suomeen.

Asianajaja Nea Lind on oikeustalolla puolustamassa Raisa Mäenpäätä, joka oli tavannut Veikko Sandströmin Kulmapubissa. Iltaa oli jatkettu yhdessä ja Raisa oli lopulta raiskattu. Sandström selviää ehdollisella. Lind pettyy ja nostaa asian mediaan Sanna Römpötin kautta...

Takamäen vaimo Kaarina on kuollut ja Takamäki asuu yksin Leppävaarassa rivarissa. Vanhempi poika Kalle  opiskelee Vaasassa kauppatieteitä ja nuorempi poika Joonas on armeijassa. Marraskuun lopussa murharyhmä viettää kosteaa iltaa, samaan aikaan Takamäen rivari poltetaan. Takamäki muuttaa Suhosen luo. Suhosella on ongelmia vinkkimiehensä Salmelan kanssa. Salmela raahaa tämän huumekämppään, jossa on KRP:n tutkijat. Suhonen joutuu sisäiseen tutkintaan.

Lopussa Takamäki, Lind, Römpötti ja Joutsamo houkutellaan ansaan .... 

Jarkko Sipilä: Valepoliisi Crime Time 2013, sivumäärä 271. Takamäki #13

Hermanninrantatiellä löytyy pahoinpidelty mies, joka paljastuu Ari Nurmimaaksi. Itäkeskuksen parkkipaikan lumikasasta löytyy amerikkalainen Michael Dunigan murhattuna. Hänen otsassa on luodinreikä. 

Murhaa tutkii Kari Takamäen murharyhmä, mutta asia kiinnostaa myös KRP:tä ja Supoa, sekä FBI:tä, sillä todellisuudessa jenkki on Michael Franks, joka on Yhdysvaltain valtiovarainministeriön virkamies.

Takamäki selvisi edellisosan räjähdyksestä, mutta asianajaja Nea Lind kuoli. Myös Anna Joutsamo on toipunut, hän oli räjähdyksen jälkeen teholla. Takamäki on muuttanut Kruunuhakaan  kerrostaloon, jonka alakerrasta asuu kiinnostava  kuvaamataidon opettaja.

Vasikka Eero Salmela on tavannut nuoruuden rakkaansa ja on kuullut olevansa aikuisen tytön isä. Suhosen peitetehtävät Suikkasena johtaa hänet kuolemanvaaraan.

Valepoliisi nimi viittaa poliisin tiedotteisiin jutusta. Kaikkea ei kerrota julkisuuteen.

Nämäkim kolme Takamäki-dekkaria meneevät eteenpäin kuin HSL:n joukkoliikenne, säännöllisesti ja luotettavasti, mutta mitään mullistavia muistijälkiä lukemisesta ei jää, mutta perille päästään.

*****

Takamäki-dekkarit oikeassa järjestyksessä:

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022)

Anni Polva: Tiinaa harmittaa

 

Anni Polva: Tiinaa harmittaa, Karisto kuudes painos 1982, alkuperäinen julkaisuvuosi 1968, sivumäärä 167. Kansi Maija Karma.

Anni Polvan (1915-2003) Tiina-kirjoja on myyty yli miljoona kappaletta. 

Uusia painoksia otetaan, tälläkin hetkellä Suomalainen kirjakauppa myy ensimmäisen Tiina-kirjan selkomukautusta vuodelta 2022

Kansikuvan tyyli on  kuudessakymmennessäkuudessa vuodessa muuttunut, ensimmäisen kannen on tehnyt Anna-Stina Ketonen (lähde: Kirsin kirjanurkka sekä Lastenkirjainstituutti) ja toisen kannen on suunnitellut Anne Muhonen. Samalla on myös maailma muuttunut. Tiinan perheellä ei ole edes tv:tä, nyt jokaisella on lapsella älykännykkä ja some. Kirjassa taloissa on talonmiehet, lapsia kuritetaan, lauantaisin käydään koulua, viisipäiväinen kouluviikko "alkoi" syksyllä 1971, kirja julkaistiin 1968.

Tiinaa harmittaa kannen on tehnyt Maija Karma (1914-1999). Kansikuvassa ihmetyttää se, että lapset ovat noin nuoria, Tiinahan käy oppikoulua. 

Kirjan pauloissa-blogissa on selvitetty juonta ja arvioitu kirja ja pidetty kovasti.

Juoni on yksinkertainen. Hiihtoloman ajaksi äiti on päättänyt lähettää Tiinan serkkunsa Emman luo. Tiinalle Emma-täti on siivousintoinen nipottava vanhapiika. Tuleva matka rassaa Tiinaa, joka on aivan suunniltaan. Tiinaa harmittaa. Tätä harmitusvaihetta kestää puolet kirjasta, ja Tiinalle sattuu aika paljon kommelluksia, ja Tiinan kissakin saa niistä kärsiä. Tiina tuittuilee ja myöhästyy koulusta. Lähtöpäivänä Tiina pääsee ystäviensä Elvin ja Juhan saattamana linja-autolle, ja Emma ottaa hänet kirkonkylän asemalla vastaan. Emman luona Tiina pelastaa pienen Heikki-pojan ja tämän koiran Rakin tulvivasta ojasta. Kevät on tulossa, sillä leskenlehden kukkia on tien pientareilla. Heikki on isätön, eli hän ei itse tiedä, kuka hänen isänsä on. Häntä kutsutaan m-sanalla, nykyilmaisu on romani.

Heikki ja Tiina karkeloivat ulkosalla. Kun Heikin yksinhuoltaja-äiti joutuu sairaalaan umpisuolen tulehduksen vuoksi, Tiinan onnistuu majoittaa Heikki Emma-tädin luo. Kun lapset syövät leipää ilman lupaa, Emma syyttää heitä varkaiksi, ja huutaa Tiinalle omia romani-ennakkoluulojaan ("sehän on mu5talain3n"). Lapset lähtevät käpälämäkeen ...

Tiinaa harmittaa on Tiina-sarjassa 13 osa, ja minusta se ei ole aivan kärkiteoksia, mutta kuten mainitsin Kirjan pauloissa se oli saanut hyvät arviot. Minusta juonen käänteitä tekaistaan tyhjästä. Oudoin on Emman lapsuuden ystävän Martin tulo vieraisille. Lasten perässä juokseminen saa parin lähentymään ...  Luin ehkä huonosti, mutta minulle ei selvinnyt, mistä Emma sai elantonsa.

Emma käy apteekissa ja siivoaa ahkerasti. Tiinaa kuvataan monesti puolinuhaiseksi. Tiinan ystävä Elvi joutuu hoitamaan yh-äitinsä kaksosia. Äidillä on kiire, rahahuolia ja hän ilmeisesti pieksää Elviä. Tiinan mukaan  Tiina puhuu "nykyaikaisesta kasvatuksesta" ja luonnehtii sitä henkiseksi kidutukseksi, jota ilmeisesti edustavat Tiinan luettelemat keinot: sisäll määrääminen, katuminen ja virkkaamiset.

Heikin koiralla ei ole veromerkkiä, joka tuolloin oli kaulapannassa. Tuskin sitä oli rokotettukaan? Sama pätee hänen kissapoikaiseen.

Tiina löytää hopeamarkan tieltä, kirjan ilmestymisvuosi 1968 oli viimeinen vuosi, kun markassa oli hopeaa, vuoden 1964-1968 olivat seosta, jossa oli hopeaa, vuoden 1969 markka oli nikkeliä, näitä kolikkoja painettiin 1993 asti. 

Yhden markan seteleihin painovuodeksi laitettiin 1963.

Sote näytti toimivan kirjassa hyvin. Kun Heikin äiti oli sairas, haettiin terveyssisar, joka ajoi polkupyörällä (paikattuaan ensin polkupyörän kumin) kotikäynnille. Hän tutki potilaan, Tiinan avustuksella lievitti kipuja, sitten potilas siirrettiin sairaalaan ja leikattiin.

Tiinan mielitiettynä pörrää edelleen Juha, joka on tällä kertaa sivuosissa.

Oppilaat jaksoivat koulussa, vaikka ei ollut kuin opettajat ja rehtori, ei ollut kuraattoria,  psykologia, psykiatrista sairaanhoitajaa, laumaa nuorisotyöntekijöitä, uraohjaajia, yhteisöpedagogeja, oppilaskunnan ohjaajia, opinto-ohjaajia, koulunkäynnin ohjaajia eikä edes etsiviä nuorisotyöntekijöitä. Oli rajat, eikä sitä rajatonta vapautta, kuten nyt. Jos harmitti, niin harmitti, eikä sitä sanallistettu erilaisissa viranomaispalavereissa. 

Tiina menee ja tekee, vaikka harmittaa ja Tiina selviää.

*****

Olen lukenut nyt 8 Tiina-kirjaa, sarjassa on peräti 29 osaa.