Thomas Pynchon: Painovoiman sateenkaari alkuteos Gravity's Rainbow 1973, suomentanut Juhani Lindholm, Teos 2014, sivumäärä 983, jälkisanojen kera 1000 sivua.
Thomas Pynchonin romaani Painovoiman sateenkaari on postmoderni rönsyävä tarina toisen maailmansodan loppuvaiheilta ja juonen tukirankana on Saksan ampumat ääntä nopeammat V2-raketit ja kiinnostus niihin. Juoneen on ympätty psykologiset tutkimukset, yliluonnolliset asiat, seksi tai jopa porno ja todella moni muu asia. Muualla romaania on luokiteltu apokalyptiseksi Moby Dickiksi, satiiriksi tai hätähuudoksi. Se on vielä monta astetta sekavampi kuin Kurt Vonnegutin Teurastamo V ja edustaa postmodernismia sen kaikkein sekopäisimmässä muodossa. Norman Mailerin sekopäinen Amerikkalainen unelma ei yllä rivoudessaan tämän kirjan seksuaalisiin "perversioihin", joita en lähde todellakaan avamaan. Joseph Hellerin Catch 22 Me sotasankari kirjaa se muistuttaa sotilaiden asenteen osalta ja myös mustan pörssin kauppojen osalta.
Henkilökatrasta tässä tuhannen sivun tiiliskivessä on nelisen sataa, mutta päähenkilö on Yhdysvaltain armeijan luutnantti Tyrone Slothrope, joka on sijoitettu Lontooseen. Kirjan lähtökohta on Tyronen sukupuolinen touhuttelu, joka on yhteydessä saksalaisten V2-rakettien maalipaikkoihin, se kiinnostaa liittoutuneiden tiedustelun psykologista haaraa.
Lainasin tämän kirjastosta toinen päivä heinäkuuta. Ensimmäisenä päivänä luin 10 sivua ja toisena 11 sivua, kirja on hauskakin, mutta erittäin haastava ja, sekava ja rivo. Kahden päivän lukemisen jälkeen pakotin itseni lukemaan vähintään 40 sivua päivässä jotta saisin kirjan luettua laina-ajassa. Kirja on sanojen, teemojen ja tapahtumien hämärä labyrintti, jossa joskus syttyy ymmärryksenkin lamppu. Labyrinttiin kuuluvat kaikki umpikujatkin. Päiväannokset nousivat ja teksti vei mukanaan. Teos on niin sokkeloinen ja lonkeroinen, että minulla ei ole lopullisia vastauksia juonilankoihin. Bloggausta kirjoittelin myös pitkään, eikä sekään ole kovin onnistunut.
Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari on kryptinen romaani, jossa päähenkilö Tyrone Slothrope harharetkeilee V2-raketin liepeillä. Painovoiman sateenkaari on postmodernismia sen parhaimmassa tai pahimmassa muodossa. Romaani on pohdituttanut lukijoita ympäri maailmaa ja kirjan henkilöistä on tehty oma wiki-saitti.
***
Kirjassa on Tiina Käkelä-Puumalan teksti, joka avaa kirjan teemoja ja historiallista raamia. Käkelä-Puumala on kirjallisuuden tutkija, hän julkaissut ainakin 6 tutkimusraporttia Thomas Pynchonin töistä ja hänen väitöskirjansa nimi on Other side of this life: value and social being in Thomas Pynchon's fiction. Käkelä-Puumala vertaa myös Slothropin harharetkiä Odysseukseen ja minustakin siinä on yhtäläisyyttä, joskaan Slothropella ei ole Penelopea eikä kirjassa selvästi ilmene, palaako Slothrope kotiinsa. Itse asiassa kirjan loppuosissa Slothrope "haihtuu tai hajoaa".
Avaan alla hieman enemmän teosta. Se on jaettu neljään osaan, josta kolmas osa Vyöhykkeellä on ylivoimaisesti pisin (429 sivua) ja rönsyisin. Viimeinen neljäs osa palaa alun henkilöihin, mutta itse en saanut vastauksia, miten heille kävi, mutta se ei ole tämän kirjan tarkoituskaan ei nykyajan sekopäisessä maailmassa ole enää lopullista totuutta tai vastauksia edes yksinkertaisiin kysymyksiin. Kirjan keskiössä on S-Gerät, eli V2-raketti jonka sarjanumero 00000. Sen perässä miltei kaikki laukkaavat.
Summittaistakaan juonta on vaikea kuvailla. Tässä kuitenkin yritän hahmottaa:
Osa 1. Nollan tuolla puolen
Teos alkaa V2-raketti-iskulla Lontooseen. Lontoossa on paljon tiedustelua, pakolsishallituksia, saksalaisia ja muuta sekalaista porukkaa.
Toisen maailmansodan lopulla liittoutuneilla on monia salaisia projeketeja ja tutkimuksia. Firma organisoi tilastollisia ja psykologisia tutkimuksia. Roger Mexico on tilastotieteilijä, hän on havainnut, että V2-rakettien osumapaikat noudattavat Poisson-jakaumaa. Merirosvo Prentice organisoi myös tutkimuksia. Suurin osa on pavlovilaisia psykologisia tutkimuksia, joissa käytetään koiria ja muita eläimiä, kuten mustekaloja. Amerikkalainen luutnantti Tyrone Slothrop on sijoitettu Lontooseen. Slothropin seksuaalinen aktivisuus osuu yhteen rakettien osumakohtien kanssa. Roger Mexicolla on kartta. Tohtori Edward W. Pointsman on saanut selville, että Slothropelle on tehty lapsena ehdollistamiskokeita. jotka organisoi Laszlo Jamf. Pointsman johtaa salaista KALA-projektia (alkutekstissä PISCES). Projektilla on pääpaikka entisessä mielisairaalassa Valkoisessa vitsauksessa (englanniksi White Visitation). Ykkösosassa kuvataan Roger Mexicon ja Jessica Swanlaken seksuaalista suhdetta, he asuvat luvatta evakuoidussa talossa.
Merirosvo Prentice ja Teddy Bloat pistävät tuulemaan ja Tyrone Slothropia kuulustellaan, ja oudossa kohtauksessa hän päätyy huuliharpun mukana vessanpönttöön ja menneisyyteen Yhdysvaltoihin. Slothrope ajelehtii viemärin ulostemassassa ja sitten avautuu isoja seikkailija Bostonissa mustien ja kanssa ja myöhemmin intiaanien parissa. Kuvauksen kieli on hyvin rasistista.
Lisäksi ykkösosassa kuvataan Bliceron eli natsikapteeni Weissmanin seksiorjia eli Katje Borgesiusta ja nuorta sotilasta Gottfriedia sekä Saksan siirtomaista kotoisin olevaa mustaa Enziania. Katje on hollantilainen ja joutunut Bliceron armoille. Toisaalta hän on kaksoisagentti. Enzian on neuvoliittolaisen Tšitšerinin velipuoli, sillä hänen isänsä, joka oli neuvostoliittolainen merimies, vieraili nykyisessä Namibiassa ja Enzian syntyi Windhoegissa. Tšitšerin on myös kiinnostunut V2-raketista.
Osa 2 Un Perm' au Casino Hermann Göring.
Projekti on siirtynyt Ranskan Rivieralle Herman Göringin kasinolle, jonne Tyrone Slothrope on houkuteltu. Slothrope pelastaa Katjen mustekalan kynsistä. Kaikki on kuitenkin järjestetty mustekala on laboratorion koe-eläin Grigori. Katje ja Slothrobe rakastelevat, jota projektin puolesta seuraa sir Stephen Dodson-Truck. Sir Stephenillä on huono viinapää ja juomapelin tuoksinassa hän paljastaa Slothropelle, että kaikki on järjestetty. Slothropen epäilykset kasvavat. Osassa kuvataan myös rankkoja intiimejä touhuja, jotka on järjestetty kenraali Ernest Puddingille, lisäksi on hasis-touhuja. Slothrobe ottaa hatkat, ja pääsee livahtamaan varjostajilta toimittajan valeasussa, mutta varjostajia on useita, ja ovat kintereillä. Slothrope tuntee jatkuvaa vainoharhaisuutta, joka suurelta osin on todellista, kaikki on järjestetty. Slothrope saa selvile 0000 S-Gerät raketin olemassaolon. Raketti on merkityksellinen? Lisäksi tuodaan esille Impolex G ihme-aine, jota myös tohtori Laszlo Jamf on ollut kehittämässä. Impolex on muokkautuvaa muovia, jossa on erityisiä ominaisuuksia. Muilla henkilöhahmoilla menee myös vainoharhaisemmin. Tohtori Edward Pointsman ajattelee, että hänen pitää päästä eroon Jessicasta, jotta Roger Mexico keskittyisi työhönsä. Jessica on Pointsmanin toimesta määrätty Mexicon tyttöystäväksi, tätä Mexico ei tiedä.
Osa 3 Vyöhykkeellä
Slothrobe on päässyt pakoon ja on Vyöhykkeellä eli vallatun Saksan aluella, eletään kevättä 1945, olot ovat sekavat. Slothrobella on lukuisia valeasuja ja vääriä henkilöllisyystodistuksia (kuten varmaan muillakin). Slothrobe kohtaa monia ihmisiä, kuten Odysseuskin. Hän viettää eri paikoissa aikaa, ja päätyy naisten kanssa vällyjen väliin. Ensimmäinen "etappi oli "pikkunoita" Geli Trippingin luona. Geli on kuitenkin alkuun poissa, mutta törmäilee Slothroben kanssa juonessa useastikin, Tšitšerin on tuonut turkkilaiset aakkoset Neuvostoliiton Kazakstaniin. Slothropin harharetket tuovat hänet Nordhauseniin Mittelwerkiin, jossa V-2-raketit koottiin. Kokoamisen suorittivat Doran keskitysleirin vangit. Doran keskitysleirin tapahtumia vapautuksen jälkeen myös käsitellään. Oma lukunsa on jenkkimajuri Marvy, joka jahtaa Slothropea. Kun Marvy pukeutuu sika-asuun, projekti luulee häntä Slothropeksi. Marvy otetaan kiinni ja kastruoidaan, operaatio on kuvattu, ja on vastenmielinen. Matkallaan Slothrop tapaa Schwarzkommandot jotka ovat hereroja Saksan afrikkalaisten ryhmä, jotka ovat olleet mukana rakettitouhussa. Ryhmästä halutaan päästä eroon, mutta Enzian haluaa, että he valmistavat ensimmäisen afrikkalaisen raketin 00001:n. Enzian on siis Tšitšerinin velipuoli. Enzian ja hererot asuvat hylätyssä kaivoksessa. Heillä on raketti, joka on jäänyt suutariksi.
Slothropen matka menee monesti Beliiniin. Hän on välillä elokuvatähti Max Schlepzigin valeasussa, tai hän pukeutuu viikinkiasuun, joka löytyy oopperasta. Kypärästä poistetaan tosin sarvet. Berliinissä juoneen liittyy Bodine, jolla on hassis-hommia. Reissu suuntautuu Potsdamiin, jossa Slothrop tapaa Margherita Erdmannin, eli Gretan, joka näytteli saksalaisissa mykkäelokuvissa. Slothropa sänkyilee Gretan tyttären Biancan kanssa. Bianca kuolee äitinsä kädestä, eli juoni on varsin rankkaa tavaraa. Kolmannessa osassa kerrotaan myös Franz Pökleristä. on kommunisti (tai näin ymmärsin) ja on Doran keskitysleirinä vankina. Perheen tytär Ilse tapaa isäänsä vain kerran vuodessa. Pöklerillä on suhde Ilsen kanssa! Kyvottava kirja. Pöklerin elämää kontrolloi aiemmin mainittu Blicero.
Slothropen seuraava etappi on loistojahti Anubis. Anubiksella on kansainvälistä vakeä ja meno on hyvinkin värikästä. Ilmi tulee uusia asioita rakettiprojketista, raketista ja Imipolexista. Loppuosa kolmannesta osasta on uusien paikkojen koluamista ja ihmisten kohtaamista. Slothrope saa informatiota perheensä ja Jamfin yhteydestä, ja kirjassa vihjataan suuryritysten ja natsien yhteyksistä.
Osa 4 Vastavoima
Neljäs osa palaa alun hahmoihin. Merirosvo Prentice ja Katje Borgesius alkavat organisoitua vastavoimaryhmäksi. Pointsman on epäsuosiossa, koska käski kastruoida väärän henkilön. Mexicon ja Jessican välit katkeavat, ja Jessica palaa poikaystävänsä luo? Vastavoima yrittää etsiä Slothropa, josta on havaintoja, joita lopussa yhä vähemmän. Vastavoima ei pysty vaikuttamaan kehitykseen. Slothropn personaalisuus hajoaa, ja mies hajoaa, ja viimeinen (ehkä)-kuva on The Fool yhtyeen levyn kannessa?
Weissman-Blicero ampuu raketin 0000 ja hän on sijoittanut Gottfriedin matkustajaksi. Kirja on loppuun asti mystinen, kerronta vaihtuu Los Angelesiin, jossa elokuvateatteriin ammutaan raketti.
Oikeastaan minulla on hyvin vähän järkevää sanottavaa Thomas Pynchonin romaanista Painovoiman sateenkaari. Postmodernismi on genre, jota tulee luettua paljon, mutta ei ole välttämättä lajityyppi, josta pitäisin tai jota ymmärtäisin. Maailma on kuitenkin nykyisin sekä sekopäinen että myös sellainen, että valta, raha ja jotkut piirit ovat yhteydessä toisiinsa. Koska en voi vaikuttaa tähän, en pohdi sitä, osa ihmisistä on rakastunut tälläisien yhteyksien pohtimiseen.
Kirja on ajoin hauskakin, joskin sen osoittaminen vaatisi pitkiä lainauksia, mutta tämä sivun 62 tokaisu on lyhyt: "Roger, Roger sanoo". Alussa selitetään pavlovilaisia kokeita, ja ikävä kyllä koiria otetaan kiinni ja yritetään huumata eetterillä, siitäkin tulee kommelluksia. Ehdollistamistutkimusten lisäksi projektilla on meedioita ja harrastetaan parapsykologista tutkimusta. Geli, joka väittää olevansa noita, omaa joitain "noitataitoja". Koirien käyttäminen koe-eläiminä ei ole nykymittapuun mukaan oikein, eikä tietenkään Slothropen. Hän oli lapsi, kun hänet ehdollistettiin, palkinnoksi hän pääsi Harvardiin. Japanilaisen sotilaan nimi on Morituri, joka taas on latinaa ja viittaa kuolevaan.
Olot Vyöhykkeellä ovat hyvin sekavat. Herra nimeltä Waxwing järjesti väärät paperit. Slothrope vaihtaa useasti valeasua. Odysseiassa Pallas Athene muutti Odyysseuksen kerjäläiseksi suojatakseen Odysseusta. Slothrope on myös rakettimies. Raketti on hyvin tärkeä kirjassa, joka luotaa hyvin laajalta ja väittää, että "Benjamin Franklin vapaamuurari"s. 856. Pynchon kirjoittaa, että "luomistapshtumassa Jumala on lähettänyt ryhjyyteen energiasysäyksen". Juonessa vilahtaa myös elokuvateatteri la Orpheus.
Pynchon kirjoittaa auki yleisen totuuden, että ensimmäisessö maailmansodassa tuhoutui englantilainen sukupolvi ja tietty elämäntapa tuhoutui. Kuvaus on toisen maailmansodan loppuvaihetta, jossa kaikki haluavat raketteja. Mihin? Tietenkin varustautumiseen. Teoksen loppuosiin on "välähdyksiä" Nixonin ajasta, ja avaruuskilvasta, jossa käytettiin hyväksi myös saksalaisten rakettiosaamista.
****
Thomas Ruggles Pynchon Jr. (s. 1937) on yhdysvaltalainen postomodernismia edustava kirjailija, jonka pääteos tämä on. Selailin myös teosta Against the Day, mutta ruotsiksi Mot Dagen, romaanissa on miltei 200 henkilöhahmoa, ja lukuisia juonilinjoja 1800-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkuun eri puolilla maailmaa. Päähenkilö on anarkisti Webb Travers.
Pynchon on kirjoittanut myös herroista Charles Dixonista ja Jeremiah Masonista romaanin Mason & Dixon, jota ei myöskään ole suomennettu.
