Rex Stout: Three Witnesses

 

Rex Stout: Three Witnesses, 1956, Bantam 1994, sivumäärä 206.

Rex Stoutin lyhyt dekkari -kokoelma Kolme todistajaa ilmestyi vuonna 1956, eikä sitä ole suomennettu. Tuttuun tapaan siinä on kolme noin 70 sivuista juttua: The Next Witness (Seuraava todistaja), When a Man Murders (Kun mies murhaa) ja Die Like a Dog (Kuole kuin koira).

Niteessä on kirjailija Susan Conantin (s. 1946) alkusanat, joissa hän toteaa, että Rex Stoutin teksteistä pitävät niin miehet kuin naiset. Hän huomauttaa kuitenkin (jonka itsekin olen huomannut), että naiset ovat usein näissä tarinoissa manipuloivia, neuroottisia, valheellisia tai  "tyhjiä", (minusta myöskään miehiä ei ole idealisoitu, vaan heidätkin on esitelty vikoineen ja Archie kuvaa myös  heitä ironisesti). Se ei kuitenkaan poista Rex Stoutin tekstin lumoa.  Rex Stout kuvaa myös Nero Wolfen misogyniaa tai Wolfe pelkää naisia, ei inhoa, Nero Wolfe seurustelee mieluiten orkideoijen kanssa ja tapaa vapaa-ajalla vain muutamaa ystävää eli suhtautuu penseästi ihmisiin yleensä, hän ei oikeastaan koskaan kättele ihmisiä, mutta pöyhii multaa kasvihuoneilla. Archie Goodwin kuvaa ihmisiä värikkäästi ja usein siis ironisesti ja Archie kuvaa naisia kohteena ja (nykymittapuun mukaan) on sovinistinen. Conant käsittelee lisäksi viimeisen novellin koira-asiaa. Hän lisäksi toteaa, että Nero Wolfe -dekkareissa on paljon kadonneita ammatteja, kuten puhelinvaihteenhoitajia.

The Next Witness julkaistu 1955 nimellä  The Last Witness, sivumäärä 72.
Yksityisetsivä Nero Wolfe ja hänen apurinsa Archie Goodwin ovat oikeudessa, johon heidät on haastettu, koska syytetty oli yrittänyt palkata Nero Wolfea siinä onnistumatta. Oikeussalissa syyttäjä Irving Mandelbaum hiostaa todistajia jo kolmatta päivää. Leonard Ashea syytetään Marie Willisin murhasta. Todistusvuorossa on Clyde Bagby. Bagbylla on vaimonsa kanssa on puhelinvastaaja-firma, jossa todellisuudessa salakuunnellaan puhelimia. Mandelbaum kiskoo kertomuksen Bagbyltä, eli Leonard Ashe on laittanut kotipuhelimensa kuunteluun ja pyytänyt, että Bagbyn työntekijä Marie Willis raportoi hänelle päivittäin. Ashe halusi kuunnella vaimonsa Robina Keanen puheluja. Marie Willis on uhannut kertoa kuuntelusta suoraan Robina Keanelle ja sitten  Marie Willis murhattiin. Ashe on houkuteltu paikalle.

Nero Wolfe epäilee, ettei Ashe ole syyllinen ja lähtee Archien kanssa oikeussalista tutkimaan Bagbyn Answersin toimitiloja ja haastattelemaan henkilökuntaa. Poikkeavaa on se, että Nero Wolfe lähti omin jaloin itse tutkimaan asioita. Nero Wolfe ja Archie Goodwin eivät voi mennä kotiinsa, sillä Wolfe oli haastettu todistajiksi ja he poistuivat luvatta oikeudenistunnosta. 

Nero Wolfe ihmettelee Bagbyn yrityksen toimipisteen sisustusta, van Gogh killuu seinällä.  Nero Wolfe haastattelee Bagbyn työntekijöistä Helen Weltzia Alice Hartia ja Bella Velardia ja Marie Willisin poikaystävää (?) Guy Ungeria, joka löytyy Helen Welzin luota....

Wolfe ja Goodwin turvautuvat Saul Panzerin apuun ja Saul majoittaa heidät yöksi.

Wolfe saapuu vapaaehtoisesti oikeuteen, jossa Corbett on tuomarina, Mandelbaum syyttäjänä ja Donovan puolustusasianajajana. Nero Wolfe pidätetään mutta hän todistaa ja onnistuu todistuksellaan vakuuttamaan,  että Ashe on syytön (ja kertoo mistä syyllistä pitää etsiä). Virkistävää vaihtelua tämä oikeussali-draama Nero Wolfe -tarinoihin.

Tässä dekkarissa teemana on puhelimien kuuntelu ja sitä kautta informaation saanti, eli se on tarinan kehikko.

When a Man Murders, julkaistu ensimmäisen kerran 1954, sivumäärä 69.
Nero Wolfen luo saapuu pariskunta, joka on pinteessä. Pariskunnan nainen Caroline selittää, etteivät he ole naimisissa. sillä hänen Korean sodassa kadonnut ja kuolleeksi julistettu miehensä Sidney Karnow on palannut. Caroline on ennättänyt mennä naimisiin Paul Aubryn kanssa 6 kuukautta ja neljää päivää sitten. Caroline oli perinyt puolet Karnow'n pesästä eli miltei miljoonan, jolla automyyjä Paul oli ostanut autokaupan. Nyt Paul esittää sopimusta Karnown kanssa, jossa paketissa olisi avioero ilman elatusapua, ja autokauppa siirtyisi Karnow'lle ja loput rahat noin puoli miljoonaa. Caroline oli 19-vuotias mennessään naimisiin, mies oli kirjoittanut vain muutaman kerran. Karnow oli liittynyt armeijaan vapaaehtoisesti  joutunut vangiksi, mutta on nyt New Yorkissa ja hotelli Churchillissa. Archie menee susiparin kanssa hotelliin, jossa löytää Karnow'n ammuttuna armeijan revolverilla. Trio palaa Nero Wolfen luo, jonne saapuu Purley Stebbins murharyhmästä. Kun Paul Aubry pidätetään epäiltynä, Caroline palkkaa Nero Wolfen. Nero Wolfe alkaa tutkia Karnow'n sukulaisia: Savageja ja Horneja, jotka olivat perineet puolet ja Karnow'n lakimiestä Jim Beebeä.

Ratkaisuun päästään osin Saul Panzerin avulla. Kaikki liittyy testamenttiin.

Die like a Dog julkaistu 1954, sivumäärä 66.
Sataa. Archie Goodwin on palauttamassa sadetakkia ja hakemassa omaansa, Richard Meegan on ottanut epähuomiossa Archien uuden samanvärisen sadetakin. Archie näkee Meeganin talon edessä kaksi poliisiautoa ja  musta märkä koira tulee hänen luokseen. Archie näkee murharyhmän Stebbinsin ja lähtee kotiin, kun tuuli lennättää hänen hattunsa ajotielle. Labradorinnoutaja tuo Archielle hatun takaisin ja Archie tuo koiran asunnolle. Nero Wolfe vihjaa, että koira pitäisi viedä pois asunnosta. Archie vetoaa, että Fritzillä on kilpikonnia, Theodore Horstmannilla papukaijoja ja Wolfella orkideat. Nero Wolfe analysoi Labradorinnoutajan kalloa ja aivoja. Nero Wolfe kertoo, että hänellä oli sekarotuinen koira Montenegrossa lapsena. Achie tajuaa, että Nero Wolfe pitää koirista! Wolfe leikkii kärttyistä ja ristii koiran Jetiksi. Archie aikoo ilmoittaa koirasta, ehkä sen omistaja on kuollut, joutunut vankilaan tai kadonnut. Wolfe vaahtoaa koirista, jotka olivat lemmikkejä jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua. Jetillä on hyvät tavat.

Tarkastaja Cramer saapuu, hän kertoo, että koira oli murhatun miehen Philip Kampfin. Aamuinen vieras Richard Meegan asuu samassa talossa. Crameria kiinnostaa yhteensattumat ja vaatii selitystä, miksi Meegan oli Wolfen luona. Cramer haluaa myös koiran. Meegan halusi löytää vaimonsa, eikä Nero Wolfe haluaa puuttua ihmisten avio-ongelmiin.

Talossa on muitakin asukkaita talonmies Jerry Åland,  taiteilija Ross Chaffee, lakimies  Victor Talento. Talento tapaa neiti Jewel Jonesia ...

Nero Wolfe kutsuu lopussa joukkion kotiinsa. Murhasta on kulunut 20 tuntia. Myös tarkastaja Cramer soittaa ovikelloa tulee kuuntelemaan yhdessä Purley Stebbinsin kanssa. Wolfe nimeää murhaajan ja kertoo miksi koira seurasi Archieta. (Koira seurasi itse asiassa sadetakkia ei Archieta).

****

Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Dekkareiden lisäksi Nero Wolfe tarinoita julkaistiin noin 70-100-sivuisina, ja niitä on koottu novellikokoelmiin, joista (vain) kaksi on suomennettu.

Novellikokoelmat

1. Black Orchids 1942
2. Not Quite Dead Enough, 1944. suomennettu Ei aivan tarpeeksi kuollut, Jännityksen mestarit 61.
3. Trouble in Triplicate 1949
4. Three Doors to Death / Door to Death 1950
5. Curtains for Three 1951
6. Triple Jeopardy 1952
7. Three Men Out 1954
8. Three Witnesses 1956
9. Three For the Chair, 1957,  suomennettu Liian monta etsivää, Jännityksen mestarit 67.
10. And Four to Go / Crime and Again 1958
11. Three at Wolfe's Door 1960
12. Homicide Trinity 1962
13. Trio for Blunt Instruments 1964
14. Death Times Three 1985

​