Rex Stout: Yli kuolleen ruumiini, alkuteos Over my dead body 1940, suomentanut Eila Pennanen, Sapo 362, WSOY 1992, sivumäärä 293. Nero Wolfe #7
Rex Stoutin dekkari Yli kuolleen ruumiini on seitsemäs Nero Wolfe -sarjassa. Tarinan alussa Nero Wolfen luo tulee jugoslavialainen nuori nainen Carla Lovchen, joka yrittää pestata Nero Wolfea puhdistamaan ystävättärensä Neya Tormicin maineen, neiti Tormicia syytetään jalokivivarkaudesta. Carla ja Neya toimivat miekkailunopettajana Nikola Maltanin studiolla, jonne Archie lähtee varkautta selvittämään. Timanttivarkaus oli sekaannus, joka sovitaan ja miekkailuharjoitukset jatkuvat ja yksi paikalla olijoista eli Percy Ludlow murhataan. Kalpa-miekkaan oli laitettu col du mort, jonkin näköinen pistin, jota kuitenkaan ei ole myöhemmin kalvassa, vaan se on laitettu Archien taskuun. Peter Ludlow miekkaili Tormicin kanssa, joka kiistää murhan.
Tarina on monipolvinen ja valottaa Nero Wolfen taustaa paljon. Murhan motiivi liittyy toisen maailmansotaa edeltäviin poliittisiin juonitteluihin Euroopassa.
Rex Stoutin dekkari Yli kuolleen ruumiini on Nero Wolfe sarjassa se, joka valottaa kaikkein eniten mitä mestarietsivä teki ennen "sulkeutumistaan" New Yorkin lukaaliinsa ihailemaan miljoonan dollarin orkidea-kokoelmaansa ja ratkomaan pulmallisia rikoksia. Mustan vuoren varjossa jatkaa Nero Wolfen Jugoslavia-yhteyksistä.
Nero Wolfe paljastaa tässä kirjassa, että on montenegrolainen, mutta on syntynyt Yhdysvalloissa. Myöhemmissä dekkareissa annetaan ymmärtää, että hän on syntynyt Montenegrossa.
Kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen dekkari.
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit Nero Wolfe -bloggauksiini. Tulen bloggaamaan kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.
Mielenkiintoista taustoitusta Nero Wolfen persoonaan historian raameissa.
VastaaPoistaStout & Wolfe ovat ajaton ja pintansa pitävä kaksikko.
Kiitos, on ollut antoisa matka ja olen iloinen että lähdin Nero Wolfen maailmaan.
PoistaKiitos postauksestasi, joka johdatti minut Nero Wolfen maailmaan. En juurikaan lue dekkareita, mutta tässä on ihan omanlaisensa veto. Lisäväriä tuo myös Eila Pennasen käännös.
VastaaPoistaNäissä on tosiaan oma erikoinen maailma.
Poista