Olli Jalonen: Merenpeitto

 

Olli Jalonen: Merenpeitto, Otava 2019, sivumäärä 462.

Olli Jalosen Merenpeitto jatkuu Finlandia-romaanista  Taivaanpallo eli päähenkilö ja kertoja on Saint Helenan saarella syntynyt ja asunut Angus, joka nyt 16-vuotiaana asuu tiedemies Edmond Halleyn piharakennuksessa. Anguksen vaiheita seurataan kahdentoista vuoden ajan (1688 - 1700). Angus asuu Halleyn huushollissa, ja on miehen palkaton tutkimusapulainen. Tutkimusopulainen on välillä myös  "koekaniini" Halleyn kokeissa, jossa hänet lasketaan Thamesin pohjaan "sukelluskellossa", usein vesi on kylmää, ja likaista.

Vaikka Merenpeitto on jatko-osa, pidin siitä miltei enemmän kuin avausosasta. Angus auttaa Halleyta tutkimuksissa, ja on palvelijan asemassa, mutta ei saa palkkaa. Halley luotaa syvyyksiä, tekee sukelluskokeita, testaa sukelluskelloa. Myöhemmin hän mittaa etäisyyksiä ja mittaa erantoja. Tekstistä ilmenee hänen kanssa käymisen Isaac Newtonin kanssa.

Halleyn taloudessa asuu orpotyttö Henrietta, joka osaa ranskaa. Angus ja Henrietta kävelevät ja puhelevat. Henrietta naitetaan Halleyn tähtitiede-ystävälle ranskalaiselle Auzout'lle. Angus patoaa tunteita sisälle, mutta erehtyy kerran liian innokkaaksi hameen alle sorkkijaksi, ja Henrietta lyö häntä neulalla silmään. Anguksen toisen silmän näkö lähtee.

Teoksessa kuvataan Halleyn viran hakua, ja erilaisia puuhia, kuten rahapajan johtajuutta, ja virkakapteenin toimia. Vuonna 1688 syrjäytettiin Jaakko II valtaistuimelta, ja tilalle tuli hänen tytär Maria II ja Vilhelm III Oranialainen, ja asia liittyi Jaakko II:n katolisuuteen. Näitä tapahtumia sivutaan, mutta pääpaino on Anguksen lyhyissä havainnoissa elämästä.

Kun Halley lähtee merelle ensimmäisen kerran Paramorella, Angus jätetään maihin, mutta merimatkan aikana hän tekee Lontoosta kohopienoismallin, jonka antaa Halleylle lahjaksi.

Kirja päättyy kotiinpaluuseen, eli Angus palaa Saint Helenalle 16 vuoden poissaolon jälkeen.

Olli Jalonen on hyvä kirjailija, hän ei selitä teoksiaan puhki, eikä pureskele teemoja auki, vaan ne pitää löytää ja tulkita itse. Itse näin, että näitä hiljaisia Anguksia on ollut maailman historia täynnä. Toisaalta yhtä hameen alle pyrkimistään huolimatta Angus on esimerkillinen palvelija, joka on älykkäämpi ja pystyvämpi, kuin henkilöt, joita palvelee ja piikoo.

Kotiin paluu on Kuolleen puun Angukselle varmasti ristiriitainen. Äiti on 55-vuotias, ja veli Adam on jo varttunut. 

Olli Jalosen Finlandia palkittu romaani Taivaanpallo kertoi nuoren pyrkimyksestä kehittää itseään, se kertoo avoimesta mielestä, ja tieteen kiehtovuudesta. Minulle se kertoi myös rakenteellisesta eriarvoisuudesta, ja ihmisten ennakkoluuloista, hyväksikäytöstä, ja suoranaisesta syrjinnästä, joka on teemana myös tässä jatko-osassa. Toisaalta Halley on sivistynyt ja minusta hyvin kiltti verrattuna aikakauteen. Kakkososassa Merenpeitto Angus yhdessä Halleyn kanssa pääsee näkemään maailman eri kolkkia, joka tuohon aikaan oli hyvin harvinaista.

*****

Olli Jalonen (s.1954) on kaksinkertainen kirjallisuuden Finlandia-palkittu: vuonna 1990 teoksella Isäksi ja tyttäreksi, sekä vuonna  2018 edellä mainitulla romaanilla  Taivaanpallo.  Olen blogannut Jaloselta teoksen  14 solmua Greenwichiin.

Edmond Halleyn (1656 - 1742) oli englantilainen luonnontieteilijä ja matemaatikko, joka matkusti St Helenan saarelle marraskuussa 1676 ja palasi tammikuussa 1678. Matkalta hän toi havainnot tähtien ja planeettojen liikkeistä. Halley havaitsi, että 1531, 1607 ja 1682 näkynyt komeetta palaa 1758. Komeetta sai Halleyn mukaan nimen. Komeetta näkyi 1910, ja 1986, ja seuraavaksi 2061.

St Helena on Afrikan länsipuolella oleva saari, noin 2000 kilometriä mantereesta. Saaren kasvisto ja eläimistö oli muuntunutta, mutta ihmisen tuomat lajit (rotat laivoista, ja kissat) ovat sekottaneet lajistoa. Portugalilaiset "löysivät" saaren Pyhän Helenan päivänä 1502. Fernäo Lopez oli ensimmäinen saaren asukas. Lopezia kidutettiin Portugalin siirtomaassa Goalla. Lopez halusi jäädä saarelle,  koska korvat oli leikattu ja kasvoja silvottu. Lopez "löysi" kuitenkin itsensä tai elämänsä tarkoituksen ja raahattiin ihmisten ilmoille.

Hollanti piti Saint Helenaa omanaan 1633, mutta brittiläinen siirtokunta asutti sen 1659. Englanti piti hollantilaiset loitolla. Saarta asutettiin, ja sinne tuotiin myös orjia. Saaren merkitys oli tärkeä meritiellä Intiaan. Saari kuuluu Britannialle, ja siellä on kuvernööri. Gregory Field toimi kuvernööronä vuosina 1674- 1678, John Blackmore 1678-1690, Joshua Johnson 1690–1693  (salamurhattiin), Richard Keling 1693–1697 ja kun Paramore saapuu saarelle Stephen Poirier 1697–1707. Saarella oli Itä-Intian kauppakompaanian asema vahva.

Englannin sisällissota käytiin vuosina 1642 - 1651, mutta Oliver Cromwellin jälkeen monarkia palautettiin, ja Kaarle II astui (tai istui) valtaistuimelle. Mainio vallankumous oli vuonna 1688, ja lujitti protestanttien asemaa. Ilmasto 1550 -1680 oli tavanomaista kylmempää, se tulee ilmi Englanti-kuvauksessa.

****