Kuka hän on?

Kuka hän on? Maailman merkkihenkilöitä, alkuteos Qui est -ce? 1971, Sanoma Osakeyhtiö 1972, sivumäärä 187.

Tämä on (ollut) oivallinen kirja, jonka ovat kirjoittaneet ranskaksi kansakoulunopettaja Simone Trigent, ja oppikoulun lehtori Georges Simoni, ja suomentanut Eeva-Kaarina Aronen, osa hienoutta on piirretyt kuvat merkkihenkilöistä. Kuvitus on upea, henkilöt ovat näköisiä, piirroksista vastanneet Philippe Daure, Jacques Poirier. Henkilöt on kirjassa  mainittu sukunimeltä (Pavlov, Bell, Colt ..) ja  jaettu tutkimusmatkailijoihin, valtiomiehiin, tiedemiehiin, filosofeihin, taiteilijoihin, on  värikkäitä kuuluisuuksia,  kuuluisia tuntemattomia, mielikuvitushenkilöitä, joista moni moni on kirjasankari (Faust, Pickwick, Maigret ...).

Tutkimusmatkailijoista ensimmäinen on Pyrrhos, hän oli antiikin sotapäällikkö Epeioksen kuningas. Pyrrhos (s. 318 eKr) saavutti voiton Roomasta kahdesti, mutta voitto maksoi niin paljon, että kolmanteen taisteluun ei ollut mahdollisuuksia, ja kyseestä oli Pyrrhoksen voitto.

Kansikuvassa on muuten seuraavat henkilöt Ali, Sven Dufva, Lawrence, Castro, Callas, Brandt sekä Isis ja Osiris.

Nyrkkeilijä Muhammad Ali eli ristimänimeltään Cassius Clay, oli tuolloin vankilassa. Clay voitti raskaansarjan MM-tittelin ( tai mestaruusvyön) vuonna 1964 Sonny Listonilta, mutta kieltäytyi asepalveluksesta ja joutui vankilaan. Myöhemmin Ali valloitti Foremanilta MM-vyön takaisin. Cassius Clay otteli 135 kertaa amatöörina ja voitti 128 kertaa myös olympiakultaa Roomassa 1960.
Lawrence oli englantilainen itämaiden tutkija ja agentti. Castro oli Kuuban vallankumouksen johtaja Fidel Castro, valtansa huipulla. Callas oli kuulu kreikkalainen oopperalaulaja Maria Callas, Brandt oli Willy Brandt, Länsi-Saksan Liittokansleri kannessa on kuvattu myös Isis ja Osiris, Egyptin muinaisjumalia.

Kun Sanoma Osakeyhtiö on tämän suomentanut, on noin kolmannes uusittu, luultavasti suomalaisia on lisätty, joita kirjassa on mukava määrä. Jaakko Okker (s. 1931) on ollut toimittamassa ja Olavi Aaltonen on vastannut piirrostyöstä.

Kansikuvassa on siis myös Sven Dufva, joka kuoli Suomen sodassa, pää huono oli, arveltiin, mut sydän paikallaan. Sven Dufva oli hahmona  Vänrikki Stoolin tarinoissa, joka on Runebergin luomus. Kirjassa kirjasankareista esitellään lisäksi Väinämöinen ja Rokka.

Suomen presidenteistä on esitelty Ståhlberg, joka oli myös laatimassa Itsenäistymisjulistusta, Mannerheim. Paasikivi ja Kekkonen, joka oli korkeushyppääjä, lakitieteen tohtori, viisinkertainen pääministeri, ja istuva presidentti. En tiedä miksi, mutta suomalaisista politikoista on esitelty myös Kuusinen, Otto Wilhelm Vilgemovits Kuusinen, Laukaalla 1881 syntynyt ja Kremliin haudattu 1964 kuollut Terijoen hallituksen "pääministeri", joka siis loikkasi 1918 Venäjälle, ja oli perustumassa SKP:ta.

Kulttuuri-ihmisistä esitellään Kivi, Gallen-Kallela, ja Sibelius. Murhaajista Lalli, joka surmasi piispa Henrikin Köyliössä. Vänrikki Stoolin lisäksi kirjasankareista ovat mukana Väinämöinen ja Rokka.

Tiedemiehistä mainitaan Komppa, Gustaf Komppa, joka keksi keinon, millä turpeesta saadaan poltto- ja voiteluaineita. Komppa oli diplomi-insinööri ja kemisti. Agricola on luonnollisesti mainittu, hän kehitti kirjakielemme.

Artturi Ilmari Virtanen on esitelty suomalaiseksi kemistiksi ja keksijäksi. Alfred Kordelin mainitaan liikemiehenä ja lahjoittajana. Kordelin surmattiin vuoden 1917 levottomuuksissa.

Suomalaisia urheilijoita on päässyt kansien väliin paljon. Hannes Kolehmainen voitti Tukholman olympiakisoissa 5000 m, 10000 m, maastojuoksun ja maastojuoksun joukkuekultaa. Suomi juostiin maailmankartalle, vitosen ennätyskin oli Kolehmaisella 14.36.6. Paavo Nurmi saavutti enemmän olympiakultia kuin Kolehmainen, ja maailmanennätyksiä, Yhdeksän olympiakultaa, kolme hopeaa, ja 20 virallista ME:tä. Nurmi ei saanut ammattilaissyytösten johdosta osallistua 1932 Los Angelesin olympiakisoihin. Jääkenttien Nurmi eli Clas Thunberg saavutti pikaluistelussa neljä olympiakultaa. Tauno Luiro oli huippumäkihyppääjä, jonka sairaus kuihdutti ennenaikaisesti. Luirolla oli mäkihypyn pituusennätys 139 m, vuosien 1951 - 1961 välisen ajan. Luiro kuoli 22-vuotiaana 1955. Juha Väätäinen oli juuri kirjan ilmestyessä valmistautumassa Münchenin olympiakisoihin, joissa ei menestynyt (iskiasvaivat?), mutta jossa Lasse Viren voitti 5000 m ja 10 000 metriä, mitkä matkat Väätäinen voitti Helsingin EM-kisoissa 1971, Väätäisen vitosen ennätys 13.28,4 on juostu syyskuussa 1972 olympiakisojen jälkeen. 

Erinomainen kirja, jota jo lapsena olen lukenut ja nyt uudelleen kun teoksen löysin.