Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat 5 - 6

Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat 5 - 6, suomentanut Kristiina Rikman, WSOY 2003, sivumäärä 613.

Luulen, että Ursula K. Le Guin (1929 - 2018)  halusi viimeistellä Maameren tarinat jonka alkuperäiset kolme osaa ilmestyivät vuosina 1968, 1971 ja 1972. Tämä kokoelma on viimeistelyn työn tulos, ja ilmestynyt kokonaisuudessaan vuonna 2001, mutta Sudenkorento ilmestyi 1997, ja Tummaruusu ja timantit 1999. Alkusanoissa Le Guin toteaa, että aika on muuttunut, ja kapitalismissa fantasiasta on tullut kulutushyödyke teollisuutta. Hyödykefantasia ei sinällään luo mitään uutta. Onneksi Ursula on loihtinut kuusi uutta tarinaa ja kaikissa tarinoissa on naisnäkökulma, eli naisten asema on korostetusti esillä, lisäksi tarinoissa keskeisintä on  lohikäärmeiden ja ihmisten suhde. Eheyttämisestä on kyse  hyvässä mielessä. Ursula K. Le Guinin tarinat ovat verkkaisia, mutta pinnan alla kaikessa verkkaisuudessa on voimakkaita virtauksia, jotka nostavat syvyydestä esiin vahvoja teemoja. Tekstin voimaks teho tulee tapahtumien näennäisestä vähäisyydestä. Olen vanhemmiten ja joka lukukerralla enemmän alkanut ymmärtää Le Guinia.

Jäljittäjä on avaustarina ja se on 120-sivuinen, ja tapahtuu noin 300 vuotta ennen Gedin aikaa ja kertoo Roken koulu perustamisesta. Tarinan päähenkilö Saukko huomaa velhon kykynsä jo pienenä. Maameri on tuolloin sotaisa, ja kuninkaat ja sotapäälliköt ottavat pesteihinsä maageja ja maagit taistelevat toisiaan vastaan. Saukon kotikylään hyökätään, ja Saukko joutuu kykyjensä vuoksi vangiksi, ja joutuu elohopeakaivokselle etsimään metallia maagien valvoessa häntä. Saukko onnistuu erään kuolevan naisen Aniebin avulla kukistamaan Gelluk -nimisen päävelhon ja pakenemaan. Gelluk putoaa maan repeämään. Saukko löytää retkillään Roken saaren, ja siellä on naisia ylläpitämässä sitä. Rokella on taikaa jo itsessään, ja sinne Roken koulu perustetaan, sillä velhot haluavat siirtää oppia toisilleen, eikä palvella suoraaan vallanpitäjiä. Velhot haluavat tuoda Maamerelle rauhaa ja vakautta. Tarinan kuluessa Rokea yritetään tuhota. Rokeen kuitenkin jää velhokoulu, jossa on yhdeksän mestaria ja opetetaan taikakaavoja, jäljittämistä, tuulentekoa, muodonmuutoksia, parantamista, illuusioita, manausta. Saukon tosinimi on Medra, ja hän pystyy muuttamaan itsensä saukoksi ja tiiraksi, mutta hänestä tulee lopulta Roken Portinvartija. Nimien kirja viedään tässä erakkotorniin. En lähde puimaan tämän juonta, joka on hyvinkin "vahva" ja tarina on minusta loistelias. Ikävänä lopputuloksena naiset suljetaan Roken koulusta.

Tummaruusu ja Timantti, (alunperin tarina Darkrote and Diamond, julkaistu 1999.)
Timantti on rikkaan talon poika, Ruusu on tumma tyttö ja kotoisin köyhistä oloista, ja hänen yksinhuoltajaäitinsä on kylän noita, joka toimii parantajana ja kätilönä. Oikeastaan äiti ei pidä huolta Ruususta lainkaan. Timantti ja Ruusu leikkivät lapsena, tekevät temppuja ja illuusioita ja  nuorena sitten he syleilevät ja Timantti ihastuu Ruusuun. Timantilla on taipumuksia magiaan ja musiikkiin. Isä haluaisi hänen jatkavan tilaa, mutta lähettää hänet maagin oppiin, joka puolestaan on aikeissa lähettää hänet Rokelle. Timantti karkaa, ei kotiin vaan Ruusun luo, jonka pauloissa hän on. Maagi ei saa mennä naimisiin, eikä hänellä saa olla läheisiä ystäviä. Ruusu torjuu innokkaan Timantin, ja liittyy huilunsoittajana kiertävään musiikkiporukkaan. Timantti yrittää tutustua isän tilan hoitoon, mutta ei tunne siihen kutsumusta, ja kasvaa ihmisenä ja  tekee kerrankin omia ratkaisuja, nöyrtyy mutta on rohkea ja jättää kotitalon ja etsii Ruusun ja valitsee musiikin. Ehjä tarina.

Maan ytimet
Gontissa Re Albissa asuu vanha ja raihnainen maagi Punalevä tosinimeltä Heleth. Hän on lähtenyt nuorena pois Rokelta ja muuttanut Gontiin. Hän saa vanhoilla päivillään oppilaaksi Ogionin, joka niin ikään ei halua opiskella Rokella. Ogion oli puolestaan arkkimaagi Gedin ensimmäinen opettaja. Tarinan ydin on Helethin nuorena naiselta oppima kyky hillitä maanjäristys, jota hän joutuu käyttämään vanhana, ja käyttää kirjojen hengen mukaan voimansa loppuun, mutta eheyttää maan railon.

Yläsuolla on tarina, jossa velhonkykyjä omaava Irioth saapuu köyhään kylään karjan parantajaksi. Miksi mies, jolla on voimakkaita taikakeinoja, piiloutuu? Kylään saapuu toinenkin muukalainen. Hän yöpyy karjasuojassa.ja kertoo Iriothin emännälle tarinan, lahjakkaasta pojasta, joka teki taikoja luvatta. Poika vietiin Rokeen, jossa lopulta alkoi hän alkoi manata kuolleita ja eläviä. Manaajamestari ja Ged kukistivat hänet. Tarina oli Iriothista, joka oli paennut, mutta tullut tolkkuihinsa. Tarinan kertoja arkkimaagi Ged voi palata Rokelle.

Sudenkorento (Alunperin tarina Dragonfly, 1997)
Sudenkorento on puoliorpotyttö, joka on hyvin itsenäinen. Rokelta potkut saanut Norsunluu yllyttää Sudenkorentoa menemään Rokelle, joka on naisilta suljettu. Mestarit eivät karkoita Sudenkorentoa Rokelta. Tarinassa käsitellään ihmisiä ja lohikäärmeitä. Sudenkorento, jonka tosinimi on Irian on todellisuudessa lohikäärme. Tässä tarinassa on paljon muutakin. Irian on joutunut kokemaan ahdistelua. Norsunluu on "rikkonut selibaattia" ja saanut potkut Rokelta. Lisäksi eletään aikaa, jolloin Ged on menettänyt voimansa, eivätkä Roken mestarit saa valittua uutta arkkimaagia. Tämä on niin ikään hyvä tarina. Ennen pitkää päättötarinaa on  Kuvaus Maamerestä, joka kertoo keskeisistä henkilöistä, legendoista, kielistä, ja saarista, tämä  taustoittaa kattavasti tarinoita.

Toinen tuuli, The Other Wind.
Toinen tuuli päättää Maameren tarinat. Varpushaukka eli entinen arkkimaagi Ged on menettänyt voimansa, ja asuu Re Albissa, omasta tahdostaan, ja minusta onnellisena. Hänen puolisonsa Tenar ja ottotytär Tehanu ovat muualla. Varpushaukan luokse tulee Roken viisaiden neuvoston kehoituksesta Leppä. Leppä ei ole varsinaisesti maagi vaan eheyttäjä. Hänen vaimonsa niin ikään eheyttäjä Lilja on kuollut raskauteen siihen, että vauva ei synny. Leppä alkaa nähdä unia, missä hän pystyy koskettamaan kuolleita Kuoleman muurin yli. Leppä pyytää Gedin neuvoa, sillä tämä on ylittänyt muurin kukistaessaan Cobin Kaukaisimmalla rannalla. Ged hoitaa kotiaan, kuuntelee Lepän tarinaa, antaa neuvoja, ja kissanpennun matkaan. Ged muistelee omaa lemmikkiä Otakia. Gedin mukaan nyt ollaan murtamassa sitä muuria, jonka portin Cob avasi, ja Ged sai suljettua. Leppä matkaa kuningas Lebannenin luo, Leppä näkee edelleen unia. Unet ovat hyvin tärkeitä Maamerellä. Lebannenilla on rauhan rengas ehyenä, mutta kargien väkivaltainen hallitsija Thol, vaatii rengasta tyttärelleen Seserakhille, jota hän yrittää naittaa Lebannenille. Prinsessa on  Tenarin maannainen. Tenar anasti Rauhan renkaan puolikkan Atuanin holvihaudoista. Thol on aloittanut Nimettömien palvonnan. Havnoria uhkaavat myös lohikäärmeiden hyökkäykset. Irianin poistuminen Rokelta muistellaan , samalla hän teki selvää Manaaja Thorionista. Lohikäärmeiden uhkaan pyydetään  Tenarin ottotyttäreltä Tehanulta, joka saa lohikäärmeet rauhoittumaan. Samalla aiemman tarinan Irian joka muuttui lohikäärmeeksi, pystyy ottamaan ihmisen hahmon. Kalessin on kutsunut Tehanua tyttärekseen, mutta tämä on ihmisen hahmossa. Nuoret lohikäärmeet pitävät maita ominaan ja haluavat häätää ihmiset pois, polttamalla viljapeltoja.

Toinen tuuli on hyvä päättöosa, se kertoo, kertaa ja summaa ja selittää  koko Maameren tarinavyyhtiä, joissa tärkeitä ovat unet, legendat, tasapaino  ja elämän ja kuoleman raja. Asioita pohditaan, ja yritetään löytää uusia ratkaisuja niin Havnorissa, ja sitten Rokella, ja loppujen lopuksi elämän ja kuoleman muurilla.

Minusta tämä on ehyt osa, ja asioille saadaan päätepiste, ja elämä voi jatkua monessa muodossa myös Maameren saarilla. Tenar matkaa Gedin luo ihan tavalliseen maalaiselämään.

Olen lukenut alkuperäisen trilogian lapsena, ja nyt uudestaan kolmannen kerran, ja toisen kerran tämän päättöosan. Aika on liennyttänyt kirjailijaa, mutta ei tylsyttänyt. Alkuperäinen trilogia on täynnä kamppailua, pahuutta ja varjoa. Jatko-osat hakee tasapainon, rauhaa ja harmoniaa. Tässä ilmenee, että railo ihmisten ja lohikäärmeiden väleihin juontaa juurensa myös elämän ja kuoleman muuriin ja ammosiin aikoihin. Leppä on mukana kuin väkisin rakennettu muuri murretaan ja ihmiset voivat lähteä toiseen tuuleen ilman ruumista. Lohikäärmeet pystyvät liikkumaan ruumiissaan maailmojen välissä, he voivat lentää toiseen tuuleen ja takaisin. Tehanu kasvaa lohikäärmeeksi, nousee siivilleen ja lentää Orm Irianin kanssa Toiseen tuuleen, missä aineettomana on myös Leppä ja Lilja karkeloivat, ehkä myös tämän tarinan äiti suuri Ursula K. Le Guin.

*****
Yhdysvaltalainen naiskirjailija Ursula K. Le Guin (1929 - 2018) on kuulu scifi- ja fantasiakirjailija, jonka pienoisromaanista Haikaran silmä olen blogannut täällä. Kuuluisin Le Guinin kirja on Pimeyden vasen käsi. sekä Osattomien planeetta