Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa

Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa, Der Tod in Venedig 1912, suomentaja Oili Suominen, Tammi, keltainen pokkari,  77 sivua.

Päähenkilö
Tarinan päähenkilö on Gustav Aschenbach, tai von Aschenbach Münchenissä asuva viisikymppinen ikääntyvä mieskirjailija, jonka romaanien sankarityypissä "ilmeni  älykäs ja poikamainen miehekkyys", sankari joka ylpeän nöyränä puree hammasta ja seisoo tyynesti aloillaan, vaikka miekat ja keihäät lävistävät ruumiin. Hänen kirjoissa esiintyy eleganttia itsehillintää. Aschenbach on ollut hento ja kotiopettajan opettama,  Aschenbachin avioliitto on ollut onnellinen ja lyhyt, päättynyt vaimon kuolemaan ja liitosta jäi tytär, ja tämän jälkeen Aschenbach on uurastanut kirjojen parissa ja matkustellut.

Juoni
Matkakuume yllättää, ja Aschenbach matkustaa mutkien kautta Venetsiaan "Niin hän sai taas nähdä tuon ihanan sataman, tuon ihmeellisten rakennusten loistavan ryhmän, jonka Venetsian tasavalta tarjosi saapuvien merenkulkijoiden kunnioittavien katseiden ihailtavaksi" ... ja tätä maalailevaa tekstiä jatkuu. (Venetsian tasavalta oli pystyssä 697 - 1797. Venetsia sijaitsee Adrianmeren pohjukassa).

Aschenbach on käynyt selvästi aiemmin Venetsiassa ja suuntaa Lidon saarelle, jossa majoittuu hotelliin, missä on paljon ulkomaisia vieraita. Aschenbach ihastuu puolalaisperheen poikaan Tadzioon, jonka karkelointia hiekkarannalla hän katsoo mielellään. Tadzion " jalan astunnassakin oli jotakin verrattoman sulokasta, kevyttä, samalla kertaa sekä herkkää että ylvästä ...  kauluksesta joka ei kovinkaan hyvin sopinut kovinkaan hyvin sopinut puvun muuhun tyyliin, nousi kuin kukkana tuon pojan viehkeä, ikikaunis - Eroksen pää Paroksen kellanhohtavaan marmoriin veistettynä ...".  Aschenbach hullaantuu poikaan, seuraa tämän liikkeitä, odottelee tavoittaakseen tämän katseen, seuraa tämän gondolia. Aschenbachin korviin kantautuu huhut epidemiasta, ja turisteja lähtee. Desinfioinneista huolimatta Aschenbach on täysin Tadzion lumoissa, vaikka "toki hän toisinaan pysähtyi ajattelemaan ja oli puolittain tolkuissaan", mutta siis vain puolittain, koska on "rakkauden huumaama".  Koleraepidemia riehuu, se avaa moraalisia patoja "alemmissa kansankerroksissa".

Pakkomielteen yksi huipentuma on Thomas Mannin kirjaama raju unijakso, jossa "sokea kiihko pystytti rivon puisen symbolin ... kiihottivat toisiaan", mitään kovin suoraan ei mainita, mutta tämä on kirjoitettu yli sata vuotta sitten. Aschenbach  herää "demonin valtaan langenneena" ja lähtee kaupunkiin. Hän menee kampaajalle laitattamaan hiuksensa, ja puleeraamaan itsensä nuorekkaaksi, etsien sitten Tadzion näköpiiriinsä, tiirailee tämän edesottamuksia, ja lysähtää rannalle. Illalla Aschenbach on kuollut.

Teemat
Kirjailija Aschenbach  on elänyt koko elämänsä hillitysti, ollut naimisissa, ja työskennellyt ahkerasti ja on ollut arvostettu. Aschenbachin matka Venetsiaan kaikkine vaiheineen kuvaa sitä, mitä hänen "protestanttiselle etiikalleen" tapahtuu, työ unohtuu, sisäiset estot ja pidikkeet aukeavat, ja hän on täysin Tadzion kauneuden ja nuoruuden pauloissa. Toiminta on tolkutonta, mutta Aschenbach ei edes puhu Tadziolle, vaan kyse on katseista ja seuraamisesta. Rivo uni sekä katusoittojakso varmastikin kuvaavat, mitkä ovat kiltin kirjailijan halut ja himot. Mitä kuolema symboloi, voi jokainen itse miettiä, onko se rangaistus unista, ajatuksista, vai katseista. Onko kuolema koleran aiheuttama? Onko kuolema vain elämän loppumista tilanteessa, jossa Aschenbach on päässyt kahleistaan?


Merkitys
Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa teokseen viitataan monesti, ja se on esikuva monelle teokselle, myös Finlandia-palkittu Hannu Raittilan Canal Grande (tietoisesti) sisältää elementtejä tästä. Henrik Tikkanen Mariankatu 26:n loppuosassa piipahtaa Venetsiassa. Venetsia on ollut ensimmäisiä turistikohteita. Mann kuvaa hyvin Lidon hotellia, jossa vietetään enemmän aikaa kuin nykyisin hotelleissa, ja siellä on täydet ravintolapalvelut, ja paljon henkilökuntaa paapomassa turisteja, jotka asuvat pitkiä aikoja hotellissa.

Tuho, turmio ja perikato mainitaan juuri tässä opuksessa
... nuorison kasvattaminen taiteen avulla on sangen uhkarohkea ja tuomittava yritys. Kuinka näet voisikaan soveltua kasvattajaksi se, jota alun alkaen, luonnostaan ja peruuttamattomasti kiehtoo turmio ja perikato? Toki me sen taipumuksemme haluamme kieltää ja pyrimme arvokkuuteen, mutta kuinka tahansa me pyristelemmekin, aina tuho kiehtoo ja kutsuu meitä”. Mann on ollut lennokkaalla tuulella tätä kirjoittaessaan.

****
Thomas Mann (1875-1955) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon 1929. Thomas Mannin pääteoksiin kuuluvat esikoisromaani Buddenbrookit (1901), jonka on Thomas Mann kirjoitti vuosina 1897 - 1900. Thomas Mannin teoksista lienee kuitenkin Taikavuori (1924) kuuluisin.
Olen lukenut Mannilta vielä romaanit Nuori Joosef joka ilmestyi vuonna 1934 ja Pyhä syntinen joka ilmeistyi vuonna 1951.

Thomas Mann muutti monesti ensin Saksasta Sveitsiin ja sieltä USA:han ja toisen maailmansodan jälkeen 1952 takaisin Sveitsiin