Antony Jay: Liikkeenjohto ja Machiavelli

Antony Jay: Liikkeenjohto ja Machiavelli, Management and Machiaveli, 1967, suomentaja Yrjö Toivainen, Tammi 1973.

Brittiläinen Antony Jay (1930 - 2016)  tarkasteli teoksessaan Liikkeenjohto ja Machiavelli liikkeenjohdon ongelmia rinnastamalla yritykset valtioihin.  Niccolo Machiavelli kirjoitti vuonna 1513 oppaan ruhtinaille, jotta nämä osaisivat laajentaa valtakuntaansa ja ylipäätään vallassa pysymiseksi. Linkki Ruhtinas-teoksen bloggaukseen on täällä.

Jayn mukaan myös yrityksellä on kuninkaansa, vasallit, lähettiläät, hovimiehet ja viholliset. Jay tosin kaivaa syvemmältäkin. Normannit valloittivat Englannin vuonna 1066, Vilhelm Valloittaja syrjäytti englantilaiset suurmaanomistajat normanneilla, jotka maksoivat veroja. Machiavelli tarkasteli samaa ongelmaa ja päätyi siirtokuntien perustamiseen, joka yrityksellä tarkoittaa toisen yrityksen valtaamista ja sitten vallatun yhtiön avainpaikkojen miehittämistä omilla miehillä.

Yrityksissä valta on omistajilla. Toimitusjohtajaa ei valita demokraattisesti, toisaalta vain perheyrityksessä valta pysyy suvussa. Suomalaista Koneen entistä toimitusjohtajaa ja hallituksen puheenjohtajaa Pekka Herliniä on John Simonin kirjassa kuvattu Koneen ruhtinaaksi. Pekka Herlin  oli liike-elämässä nopea, pragmaattinen ja luopuessaan vallasta hän siirsi sen esikoiselleen, Simon rinnastaa Pekka Herlinin toimet Machiavellin ohjeisiin.

Koska Antony Jay on britti, hän ottaa esimerkit mielellään Englannista. Ruusujen sodan jälkeen Jayn mukaan York- ja Lancaster-suvut fuusiotiin avioliiton kautta ja syntyi Tudor-dynastia. Fuusioita ei kannata etsiä yrityselämästäkään kovinkaan kaukaa, Telia-Sonera, Nokia-Alcatel, avioliittoja näissä ei kylläkään olla tehty.

Kuninkaan ja vasallien ongelma, kiinnostaa Jayta. Vasallit voivat kilpailla kuninkaan kanssa haitallisesti. Jayn mukaan paras strategia ohjata, hillitä ja hallita vasalleja, on yksinkertaisesti raha. Jos kriittinen massa asettuu keskusvaltaa vastaan, silloin keskusvalta kaatuu. Raha pitää lojaalina.

Hajautus on yrityksellä sama asia, kuin muinaisilla kaupunkivaltioilla siirtokunnat. Hajautus vaatii jatkuvaa ja toimivaa yhteydenpitoa, kuten siirtokunnatkin.

Jay rinnastaa keskiaikaisen monarkin suhteen paaviin samaksi kuin nykyisin suuryhtiön johtajan suhteen valtion presidenttiin. Paavin kardinaalit vastaavat Jayn analyysissä valtion virkamiehiä.

Vallanhimo on voimakas ponnin pomolla. Yrittäjällä on oma yritys, hän on yrityksensä ylipäällikkö. Tämä on positiivinen ominaisuus, mutta överiksi mentyään myös huono, johtaja voi puuttua pikku asioihin, ja olla epäluuloinen, eikä hän pian luota kehenkään. Kirja väittää Henry Fordin keskittäneen kaiken vallan itselleen, eivätkä muut saaneet tehdä itsenäisiä päätöksiä, kuten Jayn mukaan myös Napoleon ja Hitler toimivat.

Kuningas Lear delegoi liikaa valtaansa, koska hän delegoi  myös vastuun, pomolla pitää olla auktoriteetti ja viime kädessä myös vastuu.

Valtion demokratisoitumista vastaa yrityksessä omistuspohjan laajentaminen, hajautetuissa yhtiöissä toimitusjohtajan aseman korostuu. Jos omistuspohja on suppea, toimitusjohtaja on omistajien sätkynukke.

***
Antony Jay aateloitiin, ja hänet tunnetaan paremmin tv-sarjoijen Kyllä herra ministeri sekä Kyllä herra pääministeri käsikirjoittajana.