Sivut

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Cicero: Puhujasta



Marcus Tullius Cicero: Puhujasta, alkuteos De Oratore 55 eKr  suomentanut Aulikki Vuola, Gaudeamus 2006, sivumäärä 318.

Marcus Tullius Cicero (106 eKr - 43 eaa) oli lähtöisin yläluokan kodista, ja opiskeli filosofiaa ja puhetaitoa.  Cicero toimi Sisiliassa kvestorina, asianajajana, ediilinä, prestorina sekä lopulta konsulina. Cicero joutui epäsuosioon ja ryhtyi kirjalliselle uralle (lyhyt selostus).

Puhujasta kirja on jaettu kolmeen osaan. Hän käy tavallaan dialogia veljensä kanssa, ja ottaa esimerkkejä kuuluista puhujista kuten konsuli Crassuksesta ja  Julius Caesarista.
Alkuun Cicero toteaa, että kuuluisia sotapäällikköjä ylistetään, mutta ei puhujia. Tämä on totta, sillä Caesar on tunnetumpi kuin Cicero.

Puhujan välttämättömiä ominaisuus Ciceron mukaan on laaja tietämys asiasta mistä puhuu. Vankka yleissivistys on hyvä pohja ja yleisön tunnetilojen kiihdytys, ohjailu ja jarruttelu ovat hyviä taitoja. Aivan yleispätevää ohjetta ei voi antaa, sillä kaikki ihmiset ovat omia persoonia, lisäksi puheet eri yhteyksissä ovat erilaisia. Hyvällä väittelijällä pitää olla nopeat reaktiot ja nopea äly. Kielikuvista ja lainauksista voi olla hyötyä. Cicero päättelee, että mitään yleispätevää kaunopuheisuuden teoriaa ei voida muodostaa. Cicero pohtii toisaalta puhetaidon metodia ja teoriaa ja toisaalta luontaisia lahjoja.

Cicero itse oli hyvin kunnianhimoinen, ja opiskeli Roomassa ja Kreikassa. Hän niitti mainetta ovelana ja terävä puheisena lakimiehenä. Robert Harrisin Imperium -kirjan mukaan, Cicero aina valmistautui huolellisesti, piti puheen ja osasi lopettaa oikeaan aikaan. Hän osasi myös vaikuttaa ihmisten tunteisiin. Hän oli monesti hermostunut ennen puheita ja antoi ylen. Cicero änkytti lievästi, joka lisäsi sympatiaa häntä kohtaan. Cicero oli toisinaan myös populisti "Kala mätänee päästä" oli Ciceron yksi populistinen heitto. Cicero oli siis Julius Caesarin aikalainen, ja tunsi tämän, ja Caesarin velipuolen Catuluksen, ja he esiintyvät teoksessa näkemysten antajina.  Cicero käsittelee myös Crassusta (140 -91 eaa). Crassus oli hyvä puhuja.  Cicero oli tiettävästi Crassuksen oppilaana, (jos oli niin hyvin nuorena).

Cicero mainitsee Marcus Porcius Caton, Cato vanhempi eli vuosina 234 eaa - 149 eaa, Cato oli hyvä puhuja, mutta Ciceron mukaan asenne ei ollut aina oikea. Cato oli ylenkatsoja (Cicero siis ylenantaja). Hyvän puhujan on saatava kuulijat puolelleen, liian itsevarma tai ylimielinen harvoin saa sympatiaa. Cato tolkutti aina samaa vakiovirttä joka puheessaan 'Ceterum censeo Carthaginem esse delendam' Olen sitä, että Carthago on tuhottava.

Minkälainen on täydellinen puhuja, joka saa kuulijat puolelleen, puhuu sydämestään, ja ajatuksen voima heijastuu sanoihin? Hänellä pitää olla:
-dialektista terävyyttä
-filosofin ajattelukykyä
-lainoppineen muistia
- tragedianäyttelijän äänen käyttö
-eturivin näyttelijän elekieli s.54
Tämän vuoksi täydellinen puhuja on erityisen harvinainen. Hyvän puhujan on harjoitettava ääntään, eleitä, ja ilmeitä, luettava runoilijoita ja historioitsijoita. Kirjassa kerrotaan, että proosassa kiinnitetään huomiota lauseiden loppuun, mutta puheessa kannattaa kiinnittää huomiota myös alkuihin.

Itse olen varmasti huono puhuja, mutta 'uraani' kuuluu hyviäkin puheita, ja väittelyitä. Oma reseptini on sangen yksinkertainen eli puhua siten mitä mieltä oikeasti olen. Jos on hermostunut, se antaa voimaa, jos ei ole hermostunut, se antaa varmuutta. En harrasta käsien harkittuja liikkeitä, tai harkittuja ilmeitä. Katsojat näkevät kasvojen mikroilmeet ja niitä on vaikea peittää, joten kannattaa olla teeskentelemättä ja valehtelematta. Puheessa kannattaa pitää taukoja, ja puhua selvästi ja riittävän hitaasti. Puhenopeutta kannattaa vaihdella. Hyvä puhuja aistii yleisön tunnetilaa, ja tajuaa intuitiivisesti mihin suuntaan kannattaa mennä. Se, mitä on sanomassa, ei saa kuitenkaan unohtua. Huumoria kannattaa käyttää, mutta ei saa olla ylimielistä eikä loukkaavaa. Minä voin kohdistaa huumoria myös itseeni. Jos haluaa puheellaan vaikuttaa, kannattaa avainkohtia toistella mutta ei tietenkään samanlaisena. Pahimmat epäonnistumiset ovat johtuneet huonosta valmistautumisesta, muiden aliarvioinnista, tai ylimielisyydestä.

Tämän kirjan luettuaan ymmärtää lopulta sen, että ihmisen luonne on aika vähän jos ollenkaan muuttunut kahdentuhannen vuoden kuluessa.


Cicero muistetaan puheistaan, ja tunnetuin on Ciceron puhe Catilinaa vastaan, joka alkaa: "Quo usque tandem abutere, Catilina, patientia nostra? quam diu etiam furor iste tuus eludet? " quem dad finem sese effrenata iactabit audacia? Kuinka kauan aiot Catilina koetella kärsivällisyyttääme ... Lucius Sergius Catilina (108 Ekr - 62 eKr) puuhasi salaliittoa, joka tuli Ciceron puheissa paljastetuksi ja oli kuulemassa ensimmäistä puhetta. Tässä puheessa on myös sanonta O tempora O mores, ja tarkoittaa luonnollisesti Oi aikoja oi tapoja, ja aloittaa toisen kappaleen puheessa. Puheen nimi on Oratio prima in Catilinam Prima in Senatu Habita, eli ensimmäinen puhe Catiliinaa vastaan pidettiin Senaatissa
Toinen puhe oli tilanteessa, jossa Catilina ei ole paikalla, vaan keräämässä Ciceron arvelujen mukaan armeijaa. Puheita Catiliinaa vastaan oli kaikkiaan neljä. Kuvan kirjassa on kaksi muutakin puhetta, tuomioistuimesta, vastaavaa kirjaa suomeksi en kirjastosta löytänyt, ruotsiksi vain.

6 kommenttia:

  1. Kiitos Jokke: kiinnostava ja hieno postaus sekä hyvä tietopaketti aiheesta, joka koskettaa meitä kaikkia sanoin itseämme ilmaisevia! Tuolle Ciceron peräämäälle "tietämystä asiasta mistä puhuu" olisi suuresti käyttöä nykymenossa,jossa tuntuu, että suut käyvät ja kädet heiluvat, mutta mutta... Seikka, joka osaltaan osoittaa muutoksen vähäisyyden aikakausien saatossa.

    Omat teesisi ovat hyvät: oman mielipiteen ja vakaumuksen pohjalta riittävin asiapitoisin varmistuksin, pohjatöin sallien huumorin hampan näykkäisyn myös omasta nilkasta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Puhetaito on todella tärkeää politikoille, vaikka some on tullut jäädäkseen.

      Poista
  2. Jokke, viet hienosti lukijan antiikin maailmaan, Ciceroon ja aikalaisiinsa.

    Hyvän puheen periaatteet eivät ole muuttuneet ollenkaan, ja miksipä olisivat.
    Nykyään monelta puuttuu elävyyttä esiintymisestään. Yksi hyvä puhuja on minun mielstäni Anna Kortelainen. Olen kuullut hänen alustuksiaan muutaman kerran ja ne ovat aina olleet niin hyvin valmisteltuja, että hänen ei ole tarvinnut lukea paperista tai sen puuttuessa sönkätä turhia toistoja ja välisanoja, vaan on voinut katsella rauhallisesti yleisöä samalla puhuen rennosti ja juuri oikeita asioita korostaen ja sopivasti tauottaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin pidän Anna Kortelaisesta. Kortelainen oli tässä sarjassa 10 kirjaa, on minusta asiantunteva, älykäs, ja vielä innostava :)
      Livenä en ole nähnyt.

      Poista