J.K Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio, alkuteos Harry Potter and the Chamber of Secrets 1998, suomentanut Jaana Kapari, Tammi 7:s painos 2000, sivumäärä 365.
Harry Potterin seikkailujen kakkososa Salaisuuksien kammio on minusta kerronnaltaan sarjan kehnoimpia, mutta teemoiltaan ja paljastuksiltaan kiinnostavimpia, jossa se nousee Puoliverisen prinssin rinnalle.
Tekstini sisältää juonipaljastuksia, oletan bloggauksen lukijan lukeneen koko sarjan, google-haussa tämä ei nouse sadatta sivua korkeammalle.
Tarina alkaa Likusteritie 4:stä Dursleyn isän päivällisillä, jossa Dursleyn perheenisä yrittää myydä poria. Harry, jolla on syntymäpäivä, on ollut yksin koko kesän ja Potterin koppiin tuppautuu Malfoyn kotitonttu Dobby, joka aikoo estää Harryn kouluun paluun. Hän tietää salajuonesta, jossa Harry on tähtäimessä. Dobby taikoo Harryn taikasauvalla, ja Harry saa ministeriön vihat päälleen. Potter viettää lopun loman Ronin kanssa Weasleyn rähjäisessä mutta kodikkaassa talossa Kotikolossa, jossa koulun aloittava Ginny punastelee. (Ginnystähän tulee lopuksi Harryn vaimo). Weasleyn suurperhe on köyhä, mutta onnellinen. Ron ja Ginny kuitenkin sisimmässään kärsivät köyhyydestään ja tuntevat häpeää, jota varsinkin Draco Malfoi käyttää hyväkseen kiusatessaan Ronia. Hermione Granger taas on jästien lapsi, ja joutuu Luihusten pohjasakan hampaisiin. Harry Potteria koulukiusataan moninaisista syistä. Tylypahka ei ole KiVa -koulu (kiusaamisen vastainen koulu),
Koulun uusi pimeyden voimilta suojautumisen professori Gilderoy Lockhart on varsinainen narsisti. Velhomaailman hölmöyttä on uskoa moiseen huijariin. Gilderoy Lockhartin kirjoja on vino seitsemän kirjan pino Tylypahkan velhokoulun kirjalistassa, jota Weasleyt ja Harry lähtevät ostamaan. Harry änkyttää hormipulverin kanssa ja päätyy Iskunkiertokujalle Viistokujan sijasta ja ajautuu Borgin & Burkesin kauppaan, missä myydään pimeän taikuuden tavaraa, ja törmää Malfoihin. Lucius Malfoi ujuttaa Tom Valedron päiväkirjan Ginny Weasleylle Säilä & Imupaperissa. Ginnyn koko lukuvuosi menee pilalle. Hän avaa Salaisuuksien kammion. Usea koulun oppilas kangistuu, lopulta myös Hermione. Velhomaailman ongelmia kuvaa se, että vastalääkettä alruunan mehua ei ole tietenkään tarjolla missään ennen kuin arvoitus on ratkaistu ja basiliski tapettu ja tämä tapahtuu keväällä kouluvuoden ja kirjan päättyessä.
Dobby estää Harryn (ja myös mukana olleen Ronin) menon kouluun junalla. Ron varastaa isänsä lentävän Ford Anglian, ja matka päättyy kolariin koulun lähellä Tällipajun kanssa ja rangaistuksiin. Jästit ovat nähneet lentävän auton, ja myös Ronin isä saa harmia ministeriössä. Auto on pojille pakopaikka, lihanhimoisia hämäkäkin jälkeläisiä vastaan Kielletyssä metsässä kirjan puolen välin jälkeen.
Harry kärmessuuna kuulee Salaisuuksien kammion basiliskin tappohalut. Pian paljastuu Potterin kärmeskielen taito muille opettajille ja oppilaille. Harrya aletaan pelätä, ja luullaan, että hän on Luihusen perillinen, joka on avannut kammion.
Salaisuuksien kammio -kirja taustoittaa lordi Voldemortia. Hän on jästi-isän ja synnytykseen kuolleen noidan Merope Kolkon lapsi, joka on ollut orpokodissa, jonne hän ei tahdo palata. Tom Valedro, joka oli tuolloin jo paha, vieritti syyn Salaisuuksien kammion avaamisesta Hagridin niskaan, joka oli tuonut Hämäkäkin linnaan. Murjottava Myrtti oli kuollut viisikymmentä vuotta sitten basiliskin hyökkäyksessä. Valedron piti saada syyllinen (ettei koulua suljeta) ja se oli sis Hagrid. Hagrid on siis hieman yli kuudenkymmenen, kuten muutama vuotta vanhempi Tom Valedrokin.
Myös velhomaailman yksi vetelys eli taikaministeri Cornelius Toffee suorittaa ensiesiintymisensä tässä kirjassa ja tekee tapansa mukaan vääriä johtopäätöksiä. Hagrid joutuu uudestaan vaikeuksiin. Lucius Malfoy tulee kukkoilemaan ja hätistelemään rehtori Dumbledorea pois.
Gilderoy Lockhartille käy lopulta huonosti. Hän yrittää pyyhkiä Harryn (ja Ronin) muistia, mutta taika kapsahtaa omaan muistiin, Ronin rikkinäisen taikasauvan vuoksi. Ronin tavarat ovat aina hieman "kuluneita" tai epäkuntoisia. Myös Ronin kulahtanut rotta Kutka mainitaan. Kutka on todellisuudessa Matohäntä eli Peter Piskuilan, animaagi, jonka vuoksi Harry Potterin kummisetä Sirius Musta kärsii vankeusrangaistusta Azkabanissa (vankila mainitaan ensimmäisen kerran tässä osassa). Peter Piskuilan on vakiohahmo loppukirjoissa.
Valedron päiväkirja on voimakas taikaesine. Voldemort ohjailee Ginnyä sen kautta, se on myös hirnyrkki. Ensimmäinen hirnyrkki, joka mainitaan ja myös tuhotaan. Myös toinen hirnyrkki mainitaan, eli Voldemortin "sielun pala" Harryssa, jonka vuoksi Harry on kärmessuu, luultavasti ominaisuus poistui Harrysta Voldemortin sielun palan Harryssa kuoltua.
Salaisuksien kammiossa Harry puhuu Valedron muiston kanssa ja käy vimmaisen taistelun elämästään. Harry tappaa Lajitteluhatusta vetämällään Rohkelikon miekalla basiliskin ja todistaa olevansa oikeassa tuvassa. Basiliski pureman hän hoitaa Fawkesin (Feenikslinnun) kyyneleellä. Basiliskin torahampaalla hän tuhoaa ensimmäisen hirnyrkin eli Voldemortin päiväkirjan. Fawkes on puhkonut aiemmin basiliskin silmät.
Harry vapauttaa myös kotitonttu Dobbyn Lucius Malfoylta. Dobby näyttelee Kuoleman varjeluksissa isoa roolia, joskin uhraa henkensä. Harry kaivaa Dobbyn haudan käsin. Teko jota maahinenkin arvostaa.
Kirjojen besserwisser Hermione Granger keittelee monijuomalientä, mutta muuttuu kissaksi, (kun Harry ja Ron ovat tunnin ajan kuin Crabbe ja Goyle). Lisäksi Hermione kangistuu, keksittyään Salaisuuksien kammion "ulostulon". Hermionen lukuvuosi menee siis alavireisesti. Myös huipauskausi jää kesken.
Argus Voro, Tylypahkan vahtimestari paljastuu surkiksi, joka käy Pika lumo -taikuuden kirjekurssia. Voron Norriska kissa kangistetaan, ja Voro syyttää Harrya. Surkki on noidan ja velhon lapsi, jolla ei ole taikavoimia, käänteinen ilmiö sille, jos jästiperheen lapsi on noita tai velho, kuten Lily Potter oli ja Hermione Granger on. Salazar Luihunen halusi tuhota kaikki "kuraveriset", eli ei-puhtaat velhot. Tom Valedro eli lordi Voldemort on äitinsä puolesta alenevassa polvessa sukua Luihuselle. Paradoksaalista on se, että lordi Voldemortin isä oli lemmenjuomalla huumattu jästi ja äitikin oli rappeutuneen suvun heikkolahjainen noita. Lordi -tittelikin oli hullun omaa keksintöä. "Puoliverisiä" noitia on hyvinkin paljon, kuten Kalkaros ja Harry Potter.
Ensimmäisellä lukukerralla nauratti narsisti Gilderoy Lockhartin "tempaukset", kolmannella lukukerralla ei enää, mutta tässä tarinassa on paljon loppukirjojen askelmerkkejä, ja Tom Valedron "muistoja". Tämä on monella tapaa mielenkiintoinen ja kaikesta huolimatta hyvä Harry Potter -kirja.
Ai että tuo Lockhart ärsyttää... Ja yhä useammin jään ihmettelemään, kuinka tuolla velhomaailmassa annetaan koulukiusaajien rellestää ja huonojen opettajien opettaa. Argh!
VastaaPoistaTätä kaikenlaisten kiusaajien rellestäminen minua ihmetytti, toisaalta se (eli hyvän ja pahan) taistelu konkretisoituu esim. koulukiusaamisessa. Kiusaaminen tuhoaa, pahimmillaan koko elämänhalun ja nuoruuden ja vahingoittaa myös aikuisuutta.
PoistaPottereita oli ilmestynyt viisi, kun aloitin niiden lukemisen ja jäin tietysti heti koukkuun, joten luin kaikki viisi heti perätysten ja sitten piti odotella seuraavia kauan. Elokuvat olen katsonut jo monta kertaa. Minulla on symppishenkilö sarjassa ja hän on professori Minerva McGarmiva, Rohkelikkojen tuvanjohtaja. Opettaa muodonmuutoksia, olisipa kiva ammatti ;) Näyttelijä Maggie Smith tekee loistavan suorituksen McGarmivana.
VastaaPoistaMcGarmiva on mukava, ja myös näyttelijänä. Luin tämän lähinnä saadakseni täyteen kesäbingon, tässä on nuorten fantasiaa :)
Poista