Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät, Finlandia-voittaja vuodelta 2014 Tammi, Bon-dekkari -painos, sivumäärä 822 (kovakantisessa 559 sivua).

He eivät tiedä mitä tekevät -kirjaa on kehuttu, suitsutettu ja vielä Finlandialla palkittu, yllättävää, sillä kerronta on hyvinkin pitkäpiimäistä, hajanaista ja ristiriitaista. Kirjan suurimmat ansiot ovat terävät teemat ja lopussa tiivistyvä toiminta. Vaikka tämä on vuoden 2014 "paras" teos, oli se minusta epäuskottava ja liian pitkä.

Henkilöt ja juoni
Päähenkilö on amerikkalainen neurotiedemies Joseph "Joe" Chayefski, joka asuu Marylandin Baltimoressa, hänellä on uravaimo Miriam, ja näsäviisaat lapset teini-ikäinen Rebecca ja esimurkku Daniella. Joe on ollut nuorempana Euroopassa, ja tutustunut lomamatkallaan suomalaiseen Alinaan, jonka kanssa asui muutaman vuoden Suomessa. Alinalla ja Joella on Suomessa sinnittelevä poika nimeltä Samuel. Alinalla on uudesta suhteesta lisäksi kaksi reipasta pikkupoikaa.

Teoksen juoni hajautuu varsin moneen osaan
Päävyyhti tarkastelee Joen ja koe-eläinsuojelijoiden miekkailua. Joe käyttää tutkimuksessaan koe-eläimiä, Joen mielestä niitä ei uhrata turhaan. Joen perhettä aletaan vainota ja kotia terrorisoida. Samuel, joka on täysikäistyttyään kiinnostunut maailman ongelmista ja eläinten oikeuksista, on matkustanut USA:han. Hän on ollut internetissä hyvinkin aktiivinen ja panetellut isäänsä. Teos huipentuu isän ja pojan kohtaamiseen kaskaiden kansoittamassa Baltimoressa.

Toinen kantava teema on maailman muutos ja Suomen ja Yhdysvaltojen olosuhteiden vertaileminen. Maailma on kaupallistunut. sponsorointi on lisääntynyt, tiede on pinnallistunut, rahaa kerjätään tutkimukseen miljardööreiltä. Tieteelliset aikakausilehdet joko rahastavat tai huijaavat. Joe pitää suomalaisia velttoina ja laiskoina, eli suomalaisten lomat ovat liian pitkiä (Joe töihin vaan EK:hon mukaan kuoroon laulamaan, "lomat pois, palkka alas"). Suomalaisten säätiöiden jakoperusteet kummastuttavat Joe'ta, eli pitää olla kotoisin esim. Pohjois-Karjalasta, mutta USA:ssa rahoitus on minusta vieläkin älyttömämpää, eli liehitellään rahamiehiä. Joe on aluksi varsin haltioitunut Suomen opiskelijaruokailusta (valtio subventoi sitä) ja opintotuesta, mutta Joe alkaa pian omahyväisesti ivailla suomalaisia tapoja. Pian Joe pettää ja jättää sekä perheensä että Suomen.

Pian Joella on uusi perhe. Joen tyttöjen koulu on markkinavoimien mellastuspaikka. Koulussa Rebecalle on tarjottu uutta lääkettä, joka poistaa ujoutta, kyse on aggressiivisesta markkinoinnista. Koulu on mukana tuputtamassa teineille lääkkeitä, joiden vaikutuksia ei "terveillä" ole edes kokeiltu. Samaan nippuun kuuluu mullistava iAm -laite, jossa ilmeisesti ajatuksilla ohjataan laitetta markkinavoimien syliin. Kaikki ihmisen tekemiset tallentuvat "pilveen". Tämä iAm -teema on kiinnostava, mutta jää minusta pahasti kesken, kuten kaikki muukin kirjassa. Minulla tuli iAm:stä mieleen Douglas Trumbullin filmi Brainstorm, jonka pääosissa ovat Christopher Walken ja Natalie Wood, siinä laitteella voi katsoa ja siirtää muistoja, laite aiheuttaa ensin euforian ja addiktion, mutta sitten mieli romahtaa.

Loppuosa tekstistä on Alinan, Samuelin ja Joen elämän edestakaisin kelausta, itse juoni ei tahdo edistyä. Tavallaan Joen vastapoolin ajatuksia ja perusteluja ei esitellä kunnolla, Joe tutkii kissan hermosoluja  ja on saanut puolen miljoonan dollarin palkintosumman tutkimuksesta, jossa on tutkittu ekstrastriataalisesta refraktiivista amblyopiaa, mikä tarkoittanee näköaivokuoren sekundaarialueiden kehityshäiriöistä johtuvaa toispuoleista näköhäiriötä.

Kirjassa on lukuisia sivulatuja ja umpiperiä, puhutaan google-haun manipuloinnista, somen kaveripyynnöistä, kaskaiden esiintyvyydestä, USA:n käsiasekäytännöstä, perheen vainoamisesta, suomalaisen vanhainkodin arjesta, tietokirjojen kirjoittamisesta Suomessa, kirkollisista keskustelupalstoista, monikulttuurista avioliitoista, asiantuntijuudesta ja Joen etnisestä taustasta, joka ei ole afroamerikkalainen vaan juutalainen.

Kirjan antama kuva?
Minusta kirjassa annetaan minusta monesti hyvin erikoinen kuva asioiden "tilasta", eikä minusta edes oikeaa.
Sivuilla 54 - 55 kerrotaan, että opiskelijat ovat saaneet Suomessa "ilmaista rahaa" ennen lamaa seitsemän vuotta. Opintotuki oli ennen 1990-luvun lamaa lainapainotteista, eli laina maksettiin korkoineen takaisin, takaisin maksun yhteydessä myös korkotuki lakkasi. Joe ei ymmärrä myöskään suomalaista naisten standardia olla lapsen kanssa kolme vuotta kotona. Mitään tällaista standardia ei onneksi ole, vaikka se kirjassa onkin Joen totuutena esitetty. Samuel ei muista ilmoittautua yliopistoon, ja menettää paikkansa yliopistossa. Minusta yliopistoon voi lähettää unohdustilanteessa anomuksen, ja varmasti Samuel saisi paikkansa "takaisin". Kaikkein epäuskottavinta on minusta Samuelin USA:ssa olo, kirjassa olevilla tiedoilla Samuel ei olisi saanut edes viisumia maahan. Vangitsemisensa jälkeen Samuel olisi taatusti myös karkoitettu, eikä päästetty uudellen vapaaksi.

Kirja on erittäin ankea, miehiset päähenkilöt ovat hyvin vastenmielisiä: Joe on pettää, polttaa ruohoa ja ryyppää ja räyhää, Samuel on kaikkitietävä aggressiivinen isänsä kopio. Ainoa "humoristinen" kohtaus sattuu Samuelin omituisen kaverin Matiaksen kotibileissä, sivulla 441: "Talo oli kokonaan Matiaksen käytössä, koska Matiaksen äiti oli Brysselissä, isä Vietnamissa ja sisko Aurorassa. Äiti neuvotteli finanssikriisin tukipaketeista, isä uuden tehtaan alihankkijoista ja sisko ulkoiluluvista". Hauskasti sanottu perhetragediasta, Samuelkin vetää bileissä huumeita, ja on tavallistakin sekaisempi, kuten myös valtameren takana sisarpuolensa Rebecca, joka pitää ruohosta, vaikka ei olekaan märehtijä.

Kirjan nimi?
En tiedä tarkoin mistä kirjan nimi tulee, kirjassa nimilause hieman muunneltuna esiintyy esimerkiksi sivulla 415  "ihmiset eivät voineet vaikuttaa kulutuspäätöksillään mihinkään, koska he eivät tienneet, mitä tekivät".  Evankeliumissa Luukkaan mukaan (23 33-34) lukee: " Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle.  Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät". Ja he jakoivat keskenään hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa."

He eivät tiedä mitä tekevät -teos ei yltänyt hienosta nimestä huolimatta minun mielestäni kovinkaan hyväksi lukukokemukseksi. Tähän oli kaksi syytä, jaaritteleva tyyli ja lukijan tietoinen huijaus.