Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän, ilmestyi 2005, tämä painos on vuodelta 2010, Teos. Sivumäärä 398, neljä osaa ja Intro ja Encore. Kirjan kannessa viisisakarainen tähti ja valinnat 33 ja 45, kirja kertoo musiikista. 33 ja 45 lienevät äänilevyjen soittonopeuksia.

Juha Itkosen (s.1975) toinen romaani Anna minun rakastaa enemmän on laadukas luotaus poptähti Summer Maplen (Suvi Vaahtera) uraan, ja kuraan, mitä uran luonti sitten roiskii muiden päälle ja polttaa loppuun myös urautujaa. Teoksessa vuorottelevat entisen poikaystävän Antti Salokosken ja äidin Leena Vaahteran takaumat. Kolmannen levyn aikoihin Suvi saa tyttären Rosan, ja samaan aikaan myös isä kuolee. Nykyhetkessä amerikkalaistunut entinen hämeenlinnalainen Suvi Vaahtera aka Summer Maple on kokenut Mosambikissa "burn outin" ja "on kadonnut".

Suvi on tavallisen jääkiekkokaupungin keskiluokkaisen perheen ainoa lapsi, hän on halunnut kaiken ja saanut: lelut, harrastukset, näytelmien pääosat ja vaihto-opiskeluvuoden. Suvi haluaa aina olla paras ja on liian kilpailuhenkinen. Laman myötä perhe joutuu ahdinkoon, isä on ollut pankinjohtajana. Onneksi lukiosta on löytynyt tukeva tai tutiseva olkapää, joka kuuluu Antti Salokoski -nimiselle avioeroperheen lapselle, jonka kotona on kasapäin C-kasetteja ja vinyylejä. Suvi ja Antti aloittavat seksisuhteen, seurustelun ja perustavat The Black Lilies -nimisen nelihenkisen bändin. Suvin tavoite on kuitenkin korkeammalla, hän neuvottelee soolosopimuksen ensin kotimaahan ja sitten ulkomaille. Äiti ja varsinkin Antti oireilevat pahastikin Suvin nousua. Ensin hajoaa Antin bändi, sitten seurustelusuhde, ja lopuksi pää.

Juha Itkosen tarinan vienti on ajoin loisteliasta, kirjan keskivaiheilla minusta tarinat eivät limity ja ristiriita tarinoissa kasvaa, kaikella on kuitenkin "looginen selitys". Teoksessa Suvia vie eteenpäin silkka kunnianhimo, Antin motiiveja en kirjaa ja äiti-Leenaa piiskaa äidin side tyttäreen.

Teoksessa on kaksi ydintä. Ensimmäinen sisältyy Suvin haluun ja kykyyn vangita elävä perhonen käsiinsä ja pidellä sitä. Tämä tapahtuma tulee äidin takaumassa ja sitä käytetään vertauskuvauksellisesti teoksessa. Vertauksella voi tarkastella Suvin luovuutta, mutta myös ambitioita. Itse laajentaisin perspektiiviä. Mikä oikeus meillä on vangita perhonen elävänä, ja riskillä, että rutistamme sen hengiltä tai jo ennen kiinni saamista perhosen siivet rikkoutuvat? Toinen ydin on Antin kirjaama "minä olen Summer Maplen laulujen hän", joka pakkomielteen omaisesti ruokki hänen kirjoitusvimmaansa.

Kaksoisydin on kuorrutettu Leena-äidin muistelulla oman parisuhteen synnystä ja yhteisten juurten kasvattamisella (sama idea kuin myöhemmin Juha Tapion Kaksi puuta -biisissä) ja tuokiokuvia Suvin lapsuudesta, 1990-luvun karmivan laman kertaamista. Äiti kokee vahvasti myös Suvin ja Antin suhteen alun, tyttären itsenäistymisen ja omien juurten kasvattamisen. Suhteen kehittyminen nähdään Antin silmin kuten koko fyysinen parisuhde, - henkisellä tasolla ei minulle jäänyt tekstistä käteen mitään. Enemmän kerronnassa päivittyy musiikki, bänditreenit, ensimmäiset keikat, myöhemmin kakkua kuorrutetaan mielenterveysongelmilla, parisuhteella, urapyrkyryydellä, musiikin tekemisen hankaluuksilla, kiertuesekoiluilla ja fantasioilla, jotka eivät perustu tosiasioihin. Kirjassa on 1900-luvun lopun ajankuva tarttunut hyvinkin. Kirjan keskivaiheen on-off -suhde puuduttaa pahastikin eikä ole mitenkään uskottava, mutta mahdollistaa hypnoottisen lopun.

Anna minun rakastaa enemmän on hyvä romaani, jonka rakennelma osoittautuu osin tuulen tuvaksi osoittaen, onko mahdollista todella rakastaa ilman vastarakkautta fantasioiden itsensä toisen luo.

***
Kirjasta on pakko blogata lyhyesti, ettei pilaa toisten lukunautintoa, juonta ja asetelmaa ei voi avata enempää. Kirjaan on laitettu "lehtiartikkeleja", jotka peilaavat Suvia tai Summer Maplen uraa. Kirja osoittaa sooloutumisen ja uran luonnin hinnan, samalla se irvii yläkeskiluokan  ja "dinkku"-elämän (kaksi palkkaa kaksi aikuista) onttoja motiiveja ja samalla räiskii jääkiekkokaupungin ummehtunutta vettä. Minusta mitään parempaa ei osoitettu teoksessa tilalle.

Kirjan loppuratkaisu syö suurimman osan kirjan omakohtaisista havainnoista pois ja estää kunnon bloggauksen, juonipaljastuksia ei voi antaa. Kirjailija kuitenkin varoitti loppuratkaisusta monesti, enteet minusta ilmenivät liiankin selvästi limittymisongelmilla ja aikajanassa oli liikaa tapahtumia, eli itse arvasin, että kaikki ei ole niinkuin kerrotaan, eihän koskaan minäkerronta ole täysin objektiivista. Minua haittasi myös monet tarpeettomat musiikilliset viitteet ja Kunderan teoksesta Elämisen sietämätön keveys tuttu loru "Einmal ist Keinmal". Minulle riitti yksi lukukerta ja se on enemmän kuin ei yhtään lukukertaa.

Stalkkeriongelmaa ei ole juurikaan kirjoissa käsitelty, tässä käsitellään. Pasilan Stalkkeri-jaksossa Kyösti Pöysti kysyy stalkkeri Sami Rauniolta useasti "oikeasti vai hullujen maailmassa" ja se on miltei ainoita stalkkeri-analyyseja (missä ei mennä äärimmäisiin tekoihin), mitä olen nähnyt tai lukenut.

- Anna minun rakastaa enemmän
- Oikeasti vai hullujen maailmassa?
Tässä teoksessa useammin hullujen maailmassa!

***
Katri on blogannut teoksesta blogissaan Le petite lectrice näin. hienosti.
Olen blogannut Itkosen teoksesta Hetken hohtava valo näin huonosti.
Tähän teokseen tuli "jatko-osa" Palatkaa perhoset, eli Antti Salokoski tekee kirjaa Kaliforniassa rokkareista, Suvi on noin nelikymppinen. Bloggaukseni täällä.