Antti Hyry: Uuni

Antti Hyry  Uuni  Otava 2009, kirjassa on 400 sivua ja 47 nimetöntä lukua.

DI ja kirjalija Antti Hyry (1931 - 2016) voitti Uuni -teoksellaan Finlandia-palkinnon vuonna 2009. 

Uuni on loistelias ylistys elämänmenosta, joka on valitettavasti häviämässä Suomesta. Kirjan juoni on yksinkertaisesti siinä, että mies päättää tehdä leivinuunin taloonsa. Hän suunnittelee, muuraa, tekee arinan, luukut, savukanavat kaiken. Työ etenee verkkaan mutta tarkaan harkittuna. Välillä on naapureita, serkkuja ja muita apumiehinä. Väliin mennään kauppaan, ja joskus pitää tehdä U-käännös, jotain on unohtunut. Aina kuitenkin on aikaa, eikä ole kiirettä, päämäärä on selvä, ja työ etenee.

Kertoja-ratkaisu on merkillepantava muutamassa ensimmäisessä luvussa on minä-kertoja, joka asteittain muuttuu kaikkitietäväksi, mutta lopussa muuntuu minäkerronnaksi. Päähenkilö Pietari on varttunut ja asuu vaimonsa Hannan kanssa välin pohjoisessa, välin etelässä. Mies muuraa uunia, ja vaimo tekee ruokaa, perkaa mansikoita. Aviopuolisoiden keskustelut ovat täynnä arkipäivän välittämistä ja lämpöä. Kertaakaan ei riidellä, ei kiroilla, tätä oli ilo lukea. Ruokailuhetkistäkin saadaan kiirettömiä ja välittäviä.  Muuraustyö etenee, ja apumiehiä kunnoitetaan, ja niitä on omista lapsenlapsista ja lääkäristä alkaen. Rautakaupassakin asiointi onnistuu, toisin kun yleensä väitetään. Teoksessa käydään tekemässä sähkötöitä pojan tykönä, retkellä Ruotsissa, ja puhutaan uruista, kaikessa henkii kiireettömyys ja paneutuminen, joku voi sanoa, että tylsä kirja. Mutta onko arki tai arjen kuvaaminen tylsää? Työ ei etene lineaarisesti vaan viipyilee, ja tulee muutama haaverikin. Lopussa kuitenkin uuni on valmis käyttöä varten.

Pietari on katsomassa vanhaa leivin uunia, ja mittailee, sman sivun 25 lopussa kuvaillaan uunia:
"Uuni oli rapattu ja valkoiseksi kalkittu. Se oli muurattu puolen metrin päähän seinistä, perältä ja sivulta, ja oli jäänyt loukku, jossa oli yhtä ja toista ja jonka kautta, jos siellä ei ole tavaraa, pääsee kiertämään uunin ympäri. Uunin suuaukon yläpuolella oli pieni syvennys", ... kuvailu jatkuu sivulla 26  ja loppuu sivun puolivälissä 26 "Ylhäällä otsalla oli kolmen savupellin varret, joitten silmukat oli liitetty katsosta roikkuviin kalkittuihin keppeihin, joitten alapäistä emäntä ylettyi peltejä aukomaan ja kiinni panemaan". ...

Ruokailua kuvaillaan luvun 11 aluksi sivulla 85
Hän pani pienemmässä pirtissä vettä kuumenemaan. Kun vesi kuumui ja kohisi hän laittoi sillä aikaa teekannun suulle pussi ja kouransilmästä kaatoi siihen sopivan määrän lapsangteetä. ...ja ryyppi teetä ja haukkasi sämpylää. Kuoritut kurpitsansiemenet olivat kananmunalla tarttuneet pintaan ja paahtuneet siihen kahdessasadassakahdessakymmenessäviidessäasteessa. Ne raksahtelevat hampaitten välissä ja maistuivat hyvältä, pehemeä sämpylän sisus ....

Marjoista puhutaan monesti hilloista, mesimarjoista, mustikoista, mansikoista ja puolukoistakin, luultavasti pääskyset ovat tärkeitä, niitä mainitaan vakiovälein. Kiireettömyyttä kunnioittaen en kirjannut asiaa ylös, mutta pääskysistä, niiden pesistä ja poikasista oli tosiaan paljon puhetta. Perhemalli on perinteinen, kirja on myös ylistys perheyhteisölle ja suvulle. Hanna-vaimo jää hieman taustalle, mutta tämä kertookin uunin valmistuksesta, hyvä, että miehellä on harrastus.

Tämä kirja on ainoa laatuaan, siinä kiireettömyys on teemana ja arvostus elämää kohtaan. Ollaan läsnä ilman kalenteria, joogaa ja ajanhallintaa. Tämä kirja on palkintonsa ansainnut.

Antti Hyryn Uuni on loitsva kirja, kuten myös hänen kirjoittama teos Aitta.