Linnut värikuvina ja Uusi Värikuvakasvio, wsoy

Yläkoulussa pystyy saamaan plussaa bilsan numeroon tekemällä kasvion eli keräämällä ja prässäämällä kasveja tai tekemällä lintupäiväkirjan tai molemmat.

Lintupäiväkirjan suurin ongelma on siinä, että lintuja on vaikea havaita. Niitä kannattaa havainnoida lintutornilla kevätmuuton aikaan ja pesinnän jälkeen elokuussa.

Lintujen tunnistaminen on minulle vaikeaa. Meillä kotona on vain Linnut värikuvina, wsoyn vanha kirja, joka lienee tehty ensin ruotsiksi Fåglar i färg. Se vuodelta 1994 ja se on suomeksikin 20:s painos. Voipio, Manninen ja Lahti ovat toimittaneet hyvin 257 linnun kuvat ja selitykset 226 sivuun, mutta kuvat ovat linnuista siivet kiinni. Kirja on sikäli erinomainen, että siinä on selkeät kuvat, selkeä väritys, ja uros ja naaras.

Monesti lintua näkee vain vähän aikaa. Ratkaisin tämä ongelman siten, että kuulostelen lintuja ja katson http://www.birdlife.fi/ sivuja tarvittaessa, Linnut värikuvina on aika selkeä teos, eli ongelmia ei varmasti synny.

Teoksen tekstit ovat hyviä, mutta lintupäiväkirjan teossa ei ole hyötyä tiedosta montako munaa kirjosieppo munii ja minkä värisiä ne on tai mitä hippiäinen syö. Pihapiirin lintujen kohdalla näistä tiedoista on enemmän hyötyä. Retkeilijän lintuopasta selasin vuodelta 1962, siiinä on enemmän havainnoista, lentoasennoista, ja "fasaadikuvia", on toki värikuvat. Painoksen ongelmana on se, että lintukannan yleisyys on muuttunut puolen vuosisadan aikana.

--

Kasvien keräämisessä on varmasti omat niksit, joita en osaa.Kasvien kerääminen kannattaa aloittaa jo huhti-toukokuussa, jolloin ensimmäiset kasvit alkavat kukkia esim. leskenlehti, valko- ja sinivuokko, kukat silloin erottaa selvästi.

Meillä on kotona vain WSOY:n Uusi värikuvakasvio, toim. Heikki Väänänen, 2.p Kirja on hyvä, mutta en osaa sitä täydellisesti edes käyttää, koska siinä on luokittelun teoriaakin. Kirjassa on 667 kasvia ja 460 sivua.

Suurimmat ongelmat minulla on siinä, että kasvi luonnossa ja kirjassa näyttävät erilaiselta. Yllättävää mutta totta. Se johtuu siitä, että kasvi on eri vaiheissa eri näköinen, lajisukulaiset on vaikeinta erottaa toisistaan. Sitten on tämä lehti ja kukka eri aikaan -ongelma. Paras esimerkki on leskenlehti, kevätkukka ja syksyn lehti. Toinen suurempi ongelma oli siinä, että kuivatettu kasvi näyttää aina erilaiselta kuin tuore kasvi, johtuen varmasti taitamattomuudestani kuivatuksessa. Eli kuivatusvaiheessa olisi pitänyt jo kasvi kirjata ylös. Tätä kannattaa harjoitella esim. seiskalla ja havainnoida, missä kasveja on ja milloin, esim. lehdoissa kasvaa vuokkoja keväällä, ja niityillä taas kukkia keskikesällä ja myöhemmin (=paljon valoa).

Kissankello taas menee kuivatuksessa kukiltaan värittömäksi, kielon lehdestä lähtee helposti vihreä väri, kyläkellukasta tuodaann yleensä kotiin vain siemenet vaatteissa (vahingossa), siemen on puolikuun muotoinen, ja kirjassa on vain kukasta kuva :)



Valkovuokko, itse joskus kerätty




Leskenlehti, itse kerätty