Nalle Puhia minulle luettiin pienenä ja tämän kirjan jatko-osaa The House at Pooh Corner tankkasin englanniksi. Käännös on erittäin onnistunut. Puolen hehtaarin metsä on loistava käännös, ja kaikki muutkin. The most of all, I dozen understand thinks.
Nalle Puh, Ihaa ja Nasu, Pöllö, Kengu ja Ruu ovat vakiohahmoja ja ovat jo ensimmäisessä osassa. Nalle Puh seuraa Nasun kanssa Tärppää, ja kummasti tulee aina vain lisää jalanjälkiä. Kirjoissa on ainakin kaksi tasoa: lapsen taso, ja aikuisen taso. Aikuisen tasolla on selvää kenen jälkiä lumessa on, mutta lapsikin sen lopulta oivaltaa. Aikuisten tasolla tiedetään Ihaan puuttuvan hännän ja soittonarun yhteys. Sitten on nämä hassut seikkailut hunajan hinku pontimena ja ilmapallon kannattamana, ja kun suunnitelma ei mennytkään ihan niin kuin piti. Hunajan syönti johtaa keskivartalolihavuuteen ja Puh jää kiinni kanin koloon, Ihaan talon siirto ja on sadelaulua. Kirjassa parasta on eläinten asenne, se puhimainen.
Puh on sympaattinen, kuten myös Nasu, Pöllö ja Ihaa, sitten tulevat Kengu ja Ruu
Tikru tulee vasta kirjassa Nalle Puhin talo, koska The House at Pooh Corner sivulla 21 lukee ”.
Puh on sympaattinen, kuten myös Nasu, Pöllö ja Ihaa, sitten tulevat Kengu ja Ruu
Tikru tulee vasta kirjassa Nalle Puhin talo, koska The House at Pooh Corner sivulla 21 lukee ”.
”I’m Pooh”, said Pooh
”I’m Tigger”, said Tigger
“Oh!” said Pooh, for he had never seen an animal like this before. “Does Christopher Robin know about you?”
“Of course he does …”
Tikru onkin aika mukava veijari ja saa Roosta hyvän kumppanin.
Jokaiselle eläimelle saa oman luonnehdintansa: Puh on optimistinen ja vähän tyhmä, Nasu älykkäämpi, Ihaa on pessimisti, Pöllö on minusta vähän snobi, Tikru innokas, Kengu on Äiti, Ruu on lapsi ...
Jokaiselle eläimelle saa oman luonnehdintansa: Puh on optimistinen ja vähän tyhmä, Nasu älykkäämpi, Ihaa on pessimisti, Pöllö on minusta vähän snobi, Tikru innokas, Kengu on Äiti, Ruu on lapsi ...
Kaikki eläimet ovat Risto Reippaan, joka on valitettavasti kasvamassa ”aikuiseksi”, menee kouluun, tämä on tietyllä tavalla surullista, mutta meidän kaikkien on päästävä aikuisen tasolle, mutta lapsen tasolla voimme aina lukea Nalle Puhia.
Teos on julkaistu jo 1928, ja se on ajaton lastenkirja, minusta sen listan ykkönen. Ilmeisesti Milnen omalle lapselle Christopherille kirjoitettu, mustavalkoiset kuvat ovat myös hienoja.
(Wikipedian mukaan Milnella oli lapsi Christopher Robin Milne, eli siis Risto Reipas).
(Wikipedian mukaan Milnella oli lapsi Christopher Robin Milne, eli siis Risto Reipas).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti