Isaac Asimovin Säätiö -trilogia on yksi lempikirjasarjoistani. Siitä on enemmän "juonipaljastuksia" sisältävä (vielä) pidempi postaus TÄÄLLÄ. Tämä bloggaus on yleiskatsaus.
Isaac Asimov kirjoitti alkuperäisiä Säätiötä 1940-luvulla jatko-osina lehtiin ja myöhemmin ne julkaistiin kirjoina 1950-luvulla. Myöhemmin Asimov on yhdistänyt kirjoittamansa Säätiö- ja Robotit -sarjat, ja Säätiö -trilogiaa on laajennettu sekä alku- että loppupäästä niin, että Säätiö-kirjoja on yhteensä seitsemän.
Säätiö -trilogian laaajennuksesta oli sekä hyviä että huonoja seurauksia. Hyvä seuraus oli se, että ne kytkettiin Robotti-sarjaan, ja saatiin tietoa sekä ajasta ennen Säätiötä että sen jälkeen. Huonoa on se, että laajennuskirjat eivät ole niin hyviä, ja lisäksi niiden seurauksena kaiken toiminnan alkusyy on liian yllättävä ja joka ei ole välttämättä kaikkien alkuperäisten fanien mieleen.
Säätiö -trilogian laaajennuksesta oli sekä hyviä että huonoja seurauksia. Hyvä seuraus oli se, että ne kytkettiin Robotti-sarjaan, ja saatiin tietoa sekä ajasta ennen Säätiötä että sen jälkeen. Huonoa on se, että laajennuskirjat eivät ole niin hyviä, ja lisäksi niiden seurauksena kaiken toiminnan alkusyy on liian yllättävä ja joka ei ole välttämättä kaikkien alkuperäisten fanien mieleen.
Alkuperäinen sarja koostuu kolmesta 1950-luvun alussa julkaistusta teoksesta:
Säätiö (Foundation), 1951
Linnunradan ensimmäinen Imperiumi oli ihmisten hallitsema linnunradalla toimiva hallintokokonaisuus, johon kuuluivat kaikki aurinkokunnat ja asuttavat planeetat. Valtavat etäisyydet oli ratkaistu aikahypyllä, siis avaruusaluksen hypyllä hyperavaruudessa.
Imperiumia hallitsi keisari ja jos Säätiön perustajaa Hari Seldonia pitää kapinallisena, oli hän erilainen kapinallinen kuin George Lucasin Luke Skywalker, hänellä ei ollut valomiekkaa, mutta terävä mieli hänellä oli, ja laajasti ottaen Säätiön eräs laajenemisen perusta oli ajatusten hallinta, mihin jeditkin pystyivät. Myös alkuosissa esitetty ns. Galaktisen Hengen luoma uskonto, siinä on jotain samaa kuin Star Warsissa, paitsi Star Warsin universumissa se oli olemassa. Lisäksi Säätiö laajeni kaupankäynnin avulla ja Säätiö on teknisesti kehittyvä. Tekee pieniä teknisiä ratkaisuja.
Linnunradan Imperiumissa oli vain yksi vika, se oli suuri ja rappeutunut ja Hari Seldon näki, että se on hajoamassa. Perusongelma oli siinä, että Seldon leimataan hankalaksi, ja Imperiumin tuhoon ei uskota toistuvista kriiseistä huolimatta. Tämä on helppo ymmärtää, koska historiassa isokin Imperiumi hajoaa nopeasti, kun tapahtumien vyöry on riittävän pitkällä.
Tulevaisuuden ennustamiseen Hari Seldon on kehittänyt psykohistoria -nimisen tieteen, eli se ennustaa linnunradan tulevaisuutta, ja siinä on tiettyjä perusolettamuksia esimerkiksi tarkasteltavia yksiköitä pitää olla paljon. Tämä tarkoittaa sitä, että psykohistorialla voidaan ennustaa yksittäisen kuningaskunnan tuho, mutta ei kuninkaan kohtaloa.
Linnunradan Imperiumin keskuspaikka toimii Trantorissa, josta Säätiö perustetaan. On tarkoitus perustaa myös toinen Säätiö, linnunradan toiselle puolelle. Trantor on jättiläiskaupunki, joka kattaa koko planeetan ja on katettu.
Ensimmäinen Säätiö aloittaa työnsä kaukaisessa Terminus -planeetalla. Kun Trantor kukistuu, sinne ei enää saada yhteyttä Terminuksesta. Trantor nousee tarkastelun keskipisteeksi myöhemmissä kirjoissa. Terminuksessa aletaan tehdä aluksi tietokirjasarjaa, jonka lainauksia on ykkösosassa. Tämä on Asimovin kerronnalle tyypillistä, hän rakentaa isoja linjoja, mutta pitää ne lukijalta salassa naamioimalla toiminnan päähenkilöiden toiminnaksi. Samalla tavalla Hari Seldon huiputtaa Imperiumin johtoa, joskin hyvässä tarkoituksessa. Hari Seldon on laskenut, että Trantorin luhistuminen suistaa Linnunradan kaaokseen joka kestää kauan, nimeen omaan Säätiön pitää muodostaa uuden Imperiumin siemenen, josta tulee uusi Galaktinen valta, vallan hyvässä mielessä.
Säätiö ja imperiumi (Foundation and Empire), 1952
Imperiumi yrittää iskeä Säätiöön, muttei onnistu. Sitten ilmaantuu sattuman oikku Muuli, joka pystyy säätelemään ihmisjoukkojen tunteita. Tähän Seldon ei osannut varautua. Muuli kaappaa vallan ja Ensimmäinen Säätiö tuhoutuu tai vallataan.
Toinen Säätiö (Second Foundation), 1953. Yläkuvan kirja on julkaistu suomeksi 1977, ja sen on suomentanut Tuulikki Lahti ja sivumäärä on 286.
Säätiö (Foundation), 1951
Linnunradan ensimmäinen Imperiumi oli ihmisten hallitsema linnunradalla toimiva hallintokokonaisuus, johon kuuluivat kaikki aurinkokunnat ja asuttavat planeetat. Valtavat etäisyydet oli ratkaistu aikahypyllä, siis avaruusaluksen hypyllä hyperavaruudessa.
Imperiumia hallitsi keisari ja jos Säätiön perustajaa Hari Seldonia pitää kapinallisena, oli hän erilainen kapinallinen kuin George Lucasin Luke Skywalker, hänellä ei ollut valomiekkaa, mutta terävä mieli hänellä oli, ja laajasti ottaen Säätiön eräs laajenemisen perusta oli ajatusten hallinta, mihin jeditkin pystyivät. Myös alkuosissa esitetty ns. Galaktisen Hengen luoma uskonto, siinä on jotain samaa kuin Star Warsissa, paitsi Star Warsin universumissa se oli olemassa. Lisäksi Säätiö laajeni kaupankäynnin avulla ja Säätiö on teknisesti kehittyvä. Tekee pieniä teknisiä ratkaisuja.
Linnunradan Imperiumissa oli vain yksi vika, se oli suuri ja rappeutunut ja Hari Seldon näki, että se on hajoamassa. Perusongelma oli siinä, että Seldon leimataan hankalaksi, ja Imperiumin tuhoon ei uskota toistuvista kriiseistä huolimatta. Tämä on helppo ymmärtää, koska historiassa isokin Imperiumi hajoaa nopeasti, kun tapahtumien vyöry on riittävän pitkällä.
Tulevaisuuden ennustamiseen Hari Seldon on kehittänyt psykohistoria -nimisen tieteen, eli se ennustaa linnunradan tulevaisuutta, ja siinä on tiettyjä perusolettamuksia esimerkiksi tarkasteltavia yksiköitä pitää olla paljon. Tämä tarkoittaa sitä, että psykohistorialla voidaan ennustaa yksittäisen kuningaskunnan tuho, mutta ei kuninkaan kohtaloa.
Linnunradan Imperiumin keskuspaikka toimii Trantorissa, josta Säätiö perustetaan. On tarkoitus perustaa myös toinen Säätiö, linnunradan toiselle puolelle. Trantor on jättiläiskaupunki, joka kattaa koko planeetan ja on katettu.
Ensimmäinen Säätiö aloittaa työnsä kaukaisessa Terminus -planeetalla. Kun Trantor kukistuu, sinne ei enää saada yhteyttä Terminuksesta. Trantor nousee tarkastelun keskipisteeksi myöhemmissä kirjoissa. Terminuksessa aletaan tehdä aluksi tietokirjasarjaa, jonka lainauksia on ykkösosassa. Tämä on Asimovin kerronnalle tyypillistä, hän rakentaa isoja linjoja, mutta pitää ne lukijalta salassa naamioimalla toiminnan päähenkilöiden toiminnaksi. Samalla tavalla Hari Seldon huiputtaa Imperiumin johtoa, joskin hyvässä tarkoituksessa. Hari Seldon on laskenut, että Trantorin luhistuminen suistaa Linnunradan kaaokseen joka kestää kauan, nimeen omaan Säätiön pitää muodostaa uuden Imperiumin siemenen, josta tulee uusi Galaktinen valta, vallan hyvässä mielessä.
Säätiö ja imperiumi (Foundation and Empire), 1952
Imperiumi yrittää iskeä Säätiöön, muttei onnistu. Sitten ilmaantuu sattuman oikku Muuli, joka pystyy säätelemään ihmisjoukkojen tunteita. Tähän Seldon ei osannut varautua. Muuli kaappaa vallan ja Ensimmäinen Säätiö tuhoutuu tai vallataan.
Toinen Säätiö (Second Foundation), 1953. Yläkuvan kirja on julkaistu suomeksi 1977, ja sen on suomentanut Tuulikki Lahti ja sivumäärä on 286.
Toisen säätiön juoni on yksinkertainen: Ensin Muuli etsii Toista Säätiötä. Tämän jälkeen ensimmäinen etsii Toista Säätiötä. Juoneen kuuluu hämäystä, ja väärää aurinkokuntaa, ja jäljitintä. Juonessa on monia käänteitä ja teos on hyvä. Muuli, Magnificio, Bail Channis, Han Pritcer, Preem Palver, Toisen Säätiön johtaja ovat tarinan edetessä keskeisiä henkilöitä. Muulin kuvaus on aivan keskeinen. Lukijaa pidetään tässäkin pihdeissä Muulistahan on kaikenlaisia huhuja liikkeellä hänen ulkonäöstään, jota on myös kirjassa paljon kuvataan, ja lukijaa vedetään nenästä. Kirjassa kerrotaan, kuinka Muuli saadaan toimintakyvyttömäksi ja tärkeämpää on se, että Toinen säätiö pysyy piilossa. Toisella säätiöllä on kyky saada ihminen toimimaan tietyllä tavalla hivelemällä henkilön mielen kärhiä.
Säätiö veitsenterällä (Foundation's Edge), 1982 , 449 sivua, ja tekijän jälkisanat ja sisällys.
Seldon oli ennustanut Säätiön ja Imperiumin kehitystä, jota ei tapahdu ilman kriisejä, ja tiettyinä Seldonin kriiseinä Aikaholvi aukeaa ja Seldonin hologrammi ilmestyy ja valmisnauhoitus soitetaan. Vuonna 498 Säätiön aikaa pormestari Harla Branno on taistellut Terminuksen asemasta, se pysyy pääkaupunkina, se on myös Seldonin suunnitelman mukaan oikea ratkaisu. Ensimmäisen säätiön valtuutettu Golan Trevize tajuaa, että kehitys on mennyt liian hyvin, eli Toinen säätiö on olemassa. Vastaavasti Toisessa Säätiössä Stor Gendibal tajuaa, että joku voima kontrolloi suunnitelmaa. Syntyy kriisi Säätiöiden välillä, mutta on olemassa vielä kolmaskin voima eli Gaia-planeetta, joka perustuu kaikkien planeetan osasten symbioosiin. Branno ajaa Trevizen maanpakoon, mutta todellisuudessa hänen pitää etsiä Toinen Säätiö. Trevizen mukaan lähtee historioitsija, joka etsii puolestaan Maata, se on valetehetävä. Toisessa Säätiössä on lisäksi valtataistelu. Gendibal on kovin uudistushenkinen, hän solmii suhteet yksinkertaiseen Sura Noviin, joka on kuitenkin gaialaisten ujuttama pelinappula. Päähenkilöt haahuilevat ja lopulta kaikki tapaavat. Selviää, että pitää tehdä päätöksiä ja siihen Gaia ei tehokkaasti pysty. Asimovin robotiikan pääsääntöjen mukaan robotti ei pysty tekemään päätöksiä, jotka saattaisivat ihmisen vaaraan. Gaialla on sama ongelma. Kehittyy välien selvittely, jossa Linnunradan kohtalon ja kehityslinjan määrää yksi mies, jonka edesottamuksia tarkastellaan. Kumpi Säätiö on hallitseva, vai sulaudutaanko Gaiaan. Trevize hylkää Seldonin suunnitelman ja valitsee Gaian.
Säätiö ja Maa (Foundation and Eatrh), 1986
Säätiö ja Maa, tämä häilyvä ihminen eli Trevize tarvitsee tuumaustaukoa ja lähdetään etsimään oikeasti ihmisen alkukotia eli Tellus planeettaa. Historian kirjoista Maan tiedot on pyyhitty pois, vaikka Pelorat kovin niitä kaivaa. Matkaan lähtevät Bliss, edellisestä osasta tuttu gaialainen Bliss, jolla on suhde Peloratin kanssa, Trevize. Matkalla käydään eri aurinkokunnissa niin Aurorassa kuin Solariksessa, jotka olivat avaruuslaisten teknisesti edistyneitä avaruuslaisten planeettoja. Planeetat ja niiden asujaimisto ovat tuhoutuneet, ja vaarallisia, missä on ongelmallista sammalta, missä villikoiria. Aiemmin avaruuslaiset olivat ihmisiä, jotka elivät satoja vuotta ja olivat hyvin älykkäitä. Planeetat perustuivat robottien käyttöön. Solariassa tulee todellinen koitinkivi, ja Solaria osan lukemiseksi olisi hyvä olla lukenut teos Alaston aurinko. Lopulta yhden lisämatkustajan eli Fallomin turvin päästään Maahan, joka on radioaktiivisesti saastunut, mutta se, mitä etsitään löytyy Kuun pimeältä puolelta. Linnunradan pyörittäjän mysteerio selviää ja hän on aurooralaisten rakentama täysin ihmistä muistuttava robotti R. Daneel Olivaw. Tässä yhdistyvät Säätiö- ja Robotit sarja, robotti on oppinut huoltamaan itseään ja saanut kyvyn säädellä ajatuksia hyperavaruuden läpi. Hän on kehittänyt nollannen pääsäännön eli toimii ihmiskunnan puolesta.
Säätiö ja Maa, tämä häilyvä ihminen eli Trevize tarvitsee tuumaustaukoa ja lähdetään etsimään oikeasti ihmisen alkukotia eli Tellus planeettaa. Historian kirjoista Maan tiedot on pyyhitty pois, vaikka Pelorat kovin niitä kaivaa. Matkaan lähtevät Bliss, edellisestä osasta tuttu gaialainen Bliss, jolla on suhde Peloratin kanssa, Trevize. Matkalla käydään eri aurinkokunnissa niin Aurorassa kuin Solariksessa, jotka olivat avaruuslaisten teknisesti edistyneitä avaruuslaisten planeettoja. Planeetat ja niiden asujaimisto ovat tuhoutuneet, ja vaarallisia, missä on ongelmallista sammalta, missä villikoiria. Aiemmin avaruuslaiset olivat ihmisiä, jotka elivät satoja vuotta ja olivat hyvin älykkäitä. Planeetat perustuivat robottien käyttöön. Solariassa tulee todellinen koitinkivi, ja Solaria osan lukemiseksi olisi hyvä olla lukenut teos Alaston aurinko. Lopulta yhden lisämatkustajan eli Fallomin turvin päästään Maahan, joka on radioaktiivisesti saastunut, mutta se, mitä etsitään löytyy Kuun pimeältä puolelta. Linnunradan pyörittäjän mysteerio selviää ja hän on aurooralaisten rakentama täysin ihmistä muistuttava robotti R. Daneel Olivaw. Tässä yhdistyvät Säätiö- ja Robotit sarja, robotti on oppinut huoltamaan itseään ja saanut kyvyn säädellä ajatuksia hyperavaruuden läpi. Hän on kehittänyt nollannen pääsäännön eli toimii ihmiskunnan puolesta.
Seuraavaksi on kirjoitettu Säätiön rakentamista käsittelevät teokset:
Teoksessa Säätiön Alkusoitto nuori Hari Seldon kehittää psykohistoriaa Trantorissa R.Daneel Olivawin alter egon Chetter Humminin opastuksella ja pakenee Daneelin toista alter egoa eli keisari Cleon I esikuntapäällikkö Eto Demerzeliä. Hari Seldon tutustuu Trantorin eri sektoreihin kulttuuriantropologisia tutkimuksia tehdään. Trantorissa on hyvin erilaisia sektoreita. Seldon rakastuu historian tohtori Dors Venabiliin. Lisäksi hän ja Dors Venabili adoptoivat orvon Raych-pojan. Lisäksi nielutyöläinen Yoko Amaryl, matemaattisesti lahjakas tuleva psykohistorian kehittäjä, pääsee Hari Seldonin mukaan.
Kohti Säätiötä 1992 on kirjoitettu juuri ennen Asimovin kuolemaa. Tässä Hari ahertaa psykohistorian kimpussa, on pääministerinä, Dors Venabili kuolee, koska puolustaa Hari Seldonia ja psykohistoriaa. Paljon on Trantorissa salamurhia ja juonitteluja. Lopulta Harin ottopoikansa Raychin tytär Wanda on mukana yhdessä aviomiehnsä Stettin Palverin kanssa kun Toinen Säätiö perustetaan Tähdenpäähän. He omaavat kykyjä lukea ajatuksia ja vaikuttaa niihin. Hari Seldon kuolee.
Jatko-osat Aamunkoiton robotit (1983) ja Robotit ja imperiumi (1985) kertovat Elijah Baleyn, Daneelin, Giscardin ja muiden päähenkilöiden jatkotoiminnasta. Kirjojen aikana ihmiskunta repii kahleensa irti rikkoo suojakuoret, muuttaa maan päälle, tiettyjen tapahtuminen jälkeen avaruuslaiset menettävät yksinoikeuden avaruusmatkailuun ja alkaa linnunradan valloitus tällä kertaa ihmisten voimin, ja kuka pyörittäkään showta, tämä on se kohta, josta en pidä. Joka tapauksessa avaruuslaiset ja robotit yhtä poikkeusta lukuun ottamatta tuhoutuvat. Jatko-osat ovat paksumpia ja paremmin kirjoitettuja, mutta pidän alkuperäisistä kirjoista silti paljon enemmän. Sisältö on vain niin paljon parempi. Näissä kirjoissa selviää, miksi ihmiset jättivät maan ja miksi radioaktiivisuus nousi.
Teoksessa Säätiön Alkusoitto nuori Hari Seldon kehittää psykohistoriaa Trantorissa R.Daneel Olivawin alter egon Chetter Humminin opastuksella ja pakenee Daneelin toista alter egoa eli keisari Cleon I esikuntapäällikkö Eto Demerzeliä. Hari Seldon tutustuu Trantorin eri sektoreihin kulttuuriantropologisia tutkimuksia tehdään. Trantorissa on hyvin erilaisia sektoreita. Seldon rakastuu historian tohtori Dors Venabiliin. Lisäksi hän ja Dors Venabili adoptoivat orvon Raych-pojan. Lisäksi nielutyöläinen Yoko Amaryl, matemaattisesti lahjakas tuleva psykohistorian kehittäjä, pääsee Hari Seldonin mukaan.
Kohti Säätiötä 1992 on kirjoitettu juuri ennen Asimovin kuolemaa. Tässä Hari ahertaa psykohistorian kimpussa, on pääministerinä, Dors Venabili kuolee, koska puolustaa Hari Seldonia ja psykohistoriaa. Paljon on Trantorissa salamurhia ja juonitteluja. Lopulta Harin ottopoikansa Raychin tytär Wanda on mukana yhdessä aviomiehnsä Stettin Palverin kanssa kun Toinen Säätiö perustetaan Tähdenpäähän. He omaavat kykyjä lukea ajatuksia ja vaikuttaa niihin. Hari Seldon kuolee.
Robotti-sarja:
Teräsluolat.
Tämä kertoo luoliin kaivautuneesta ihmiskunnasta, siitä kun avaruuslaiset hallitsivat universumia, heillä oli tekninen etu ja he olivat saaneet taudit loppumaan ja elinikänsä on noussut satoihin vuosiin. Ihmiset parveilivat maan alle rakennetuissa teräsluolissa, ja ahdistuivat ulkoilmassa. Auroran ja varsinkin Solarian yhteiskunnat toimivat kunnon palvelu- tai orjayhteisönä, mutta robotit robotiikan pääsääntöjen mukaan olivat palvelemassa avaruuslaisia. Avaruuskaupungin murhan selvittelyyn tarvitaan maan agenttia. Murhan ratkaisee maan poliisi Elijah Baley apulaisenaan ihmisen kaltaisen robotti R. Daneel Olivaw, jonka auroralainen Sarton oli tehnyt omaksi kuvakseen. Samalla maan ihminen herätetään horroksesta, ja hän ratkaisee mysteerion ja ihmiskunta saa uutta toivoa. Kirja tapahtuu maassa.
Tämä kertoo luoliin kaivautuneesta ihmiskunnasta, siitä kun avaruuslaiset hallitsivat universumia, heillä oli tekninen etu ja he olivat saaneet taudit loppumaan ja elinikänsä on noussut satoihin vuosiin. Ihmiset parveilivat maan alle rakennetuissa teräsluolissa, ja ahdistuivat ulkoilmassa. Auroran ja varsinkin Solarian yhteiskunnat toimivat kunnon palvelu- tai orjayhteisönä, mutta robotit robotiikan pääsääntöjen mukaan olivat palvelemassa avaruuslaisia. Avaruuskaupungin murhan selvittelyyn tarvitaan maan agenttia. Murhan ratkaisee maan poliisi Elijah Baley apulaisenaan ihmisen kaltaisen robotti R. Daneel Olivaw, jonka auroralainen Sarton oli tehnyt omaksi kuvakseen. Samalla maan ihminen herätetään horroksesta, ja hän ratkaisee mysteerion ja ihmiskunta saa uutta toivoa. Kirja tapahtuu maassa.
Alaston Aurinko on jatko-osa Teräsluolille, siinä sama agentti Elijah Baley yhdessä koko Asimovin päähenkilö R. Daneel Olivawin kanssa ratkaisee ongelman.
Elijah Baley lennätetään New Yorkista Washingtoniin, ja sieltä Solariaan, jossa on tapahtunut murha.
Tästä kirjasta jostain syystä pidän kaikkein eniten. Kaikki päähenkilöt ovat voimakkaita jossain, mutta hyvin haavoittuvia jossain. Solaria on sairas yhteiskunta siellä vain katsellaan ihmisiä eli tavataan mutta ei nähdä, asukasluku on pieni ja robotteja on paljon, auroralaiset ja solarialaiset pelkäävät ihmisiä sekä tartuntojen ja läheisyyden pelon vuoksi. Ihminen taas kestää läheisyyttä, mutta ei avointa tilaa ja varsinkaan ei auringonpaistetta. Murhatutkimuksissa selviää Solarian halu muuttaa ihmisyyden määritelmää. Daneel Olivawin heikkoutena on etuliite R. Tämän kirjan loppuratkaisuna Gladia Delmarre muuttaa Solariasta Auroraan ja jatko-osissa Gladia on isossa roolissa. Avaruuslaisten maailmoista vain Solaria jää "henkiin", mikä toisaalta on paradoksaalista. Asia selviää teoksessa "Säätiö ja Maa"
Elijah Baley lennätetään New Yorkista Washingtoniin, ja sieltä Solariaan, jossa on tapahtunut murha.
Tästä kirjasta jostain syystä pidän kaikkein eniten. Kaikki päähenkilöt ovat voimakkaita jossain, mutta hyvin haavoittuvia jossain. Solaria on sairas yhteiskunta siellä vain katsellaan ihmisiä eli tavataan mutta ei nähdä, asukasluku on pieni ja robotteja on paljon, auroralaiset ja solarialaiset pelkäävät ihmisiä sekä tartuntojen ja läheisyyden pelon vuoksi. Ihminen taas kestää läheisyyttä, mutta ei avointa tilaa ja varsinkaan ei auringonpaistetta. Murhatutkimuksissa selviää Solarian halu muuttaa ihmisyyden määritelmää. Daneel Olivawin heikkoutena on etuliite R. Tämän kirjan loppuratkaisuna Gladia Delmarre muuttaa Solariasta Auroraan ja jatko-osissa Gladia on isossa roolissa. Avaruuslaisten maailmoista vain Solaria jää "henkiin", mikä toisaalta on paradoksaalista. Asia selviää teoksessa "Säätiö ja Maa"
Jatko-osat Aamunkoiton robotit (1983) ja Robotit ja imperiumi (1985) kertovat Elijah Baleyn, Daneelin, Giscardin ja muiden päähenkilöiden jatkotoiminnasta. Kirjojen aikana ihmiskunta repii kahleensa irti rikkoo suojakuoret, muuttaa maan päälle, tiettyjen tapahtuminen jälkeen avaruuslaiset menettävät yksinoikeuden avaruusmatkailuun ja alkaa linnunradan valloitus tällä kertaa ihmisten voimin, ja kuka pyörittäkään showta, tämä on se kohta, josta en pidä. Joka tapauksessa avaruuslaiset ja robotit yhtä poikkeusta lukuun ottamatta tuhoutuvat. Jatko-osat ovat paksumpia ja paremmin kirjoitettuja, mutta pidän alkuperäisistä kirjoista silti paljon enemmän. Sisältö on vain niin paljon parempi. Näissä kirjoissa selviää, miksi ihmiset jättivät maan ja miksi radioaktiivisuus nousi.
Minua Säätiössä kiehtoi ensin matematiikka ja tilastotiede, mutta ne jäävät lopulta yhteisöasioiden alle. Alaston Aurinko teoksessa on jo 57 vuotta sitten kuvattu yhteiskuntaa, jossa pelätään toisten seuraa ja linnoittaudutaan omiin oloihin ja käytetään koneita. Kuvaus siitä kun Elijah Baley joutui ensimmäistä kertaa alastoman Auringon paahteen alle paistumaan, on legendaarinen ja kuinka hän kuitenkin sitkeydellään ja neuvokkuudellaan selvisi niinkuin ihmisen pitääkin.
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti