L.M. Montgomeryn Annan nuoruusvuodet kertoo orvon punatukkaisen haaveilevan tytön Anna Shirleyn tulosta Prinssi Edvardin saareen, Matthew ja Marilla Cuthbertin, lapsettomien veljen ja siskon tyköön, he "tilasivat" pojan, mutta tyttö tuli, ja he aikovat lähettää ympäristöstään haltioituneen tytön takaisin. En ollut ennen lukenut tyttökirjaa ja täytyy sanoa, että tämä Annan nuoruusvuodet oli todella hyvä. Tämä on englanninkielisessä klassikkolistassa Anne of Green Gables, ja suomalaisessa on L.M Montgomeryn Pieni Runotyttö.
Olen katsonut joskus Anna Ystävämme tv-sarjaa, ja täytyy tunnustaa, että se on korkeatasoinen, mutta minusta kirja on vielä paljon parempi. Se johtuu siitä että odotin jotain vanhanaikaista kieltä ja tyttöjen lälläritouhua. Todellisuudessa orpo Anna on ihanan intohimoinen ja tunteissaan lapsellisen ehdoton ja loputtomalla lörpötellyllään kietoo pauloihinsa jopa Jokken, sitä ennen Matthewin ja Marillan, ja hän saa jäädä Vihervaaraan heidän taloonsa. Tässä tulee kirjalistojen paras puoli esiin, en olisi ikinä lukenut muuten tätä kirjaa, uskalsin lukea ja blogata tämän jälkeen jopa Pienen runotytön, ja Pikku Naisia.
Annan "kasvattivanhemmat" Matthew ja Marilla Cuthbert ovat tahoillaan naimattomia ja konservatiiveja ja hyvin uskonnollisia. Annan tie on pitkä Vihervaaraan orpouden ja "piikuuden" jälkeen Nova Scotian lastenkodin kautta Prinssi Edvardin saarelle, joka on Annan mielestä varsin kaunis paikka, jossa ihmiset ovat kuten nykyäänkin enemmän kiinnostuneita toisten asioista kuin omistaan. Anna tuo lisää dynamiikkaa kaikkien elämään. Anna vaikka osoittautuu kiltiksi lapseksi ja hyväksi koulussa, mokailee säännöllisesti aiheuttaen sekä itselleen (hiusten värjäys, nilkan ympärimeno …) että muille vaikeuksia (kokkailut ja viinitarjoilut ...), mutta vilpittömät anteeksipyynnöt siloittelevat tietä.
Kirja ei siis ole pelkkää onnistumista, vaan sisältää suurta draamaa, sairautta ja kuolemaakin. Kirjan suurimpia opetuksia on varmasti kahden saman käyttäminen: Kiitos ja Anteeksi. Kiitollinen pitää olla ja nöyrä. Myös optimismista on hyötyä ja periaatteista. Annassa on perfektionistin vikaa, hän haluaa olla koulussa paras.
Anna ulkomuoto kerää kommentteja ja se on hieman kuin Peppi Pitkätossun punainen tukka ja kaksi palmikkoa, kunnes leikitään väriaineilla. Anna on hyvin periaatteellinen ja ehdoton ihminen. Hän haluaa koulussa olla priimus. Heti ensimmäisenä päivänä hän pahastuu Gilbert Blythelle, joka vertaa Annan tukkaa tulipaloon. Alkaa viiden vuoden mykkäkoulu. Gilbert olisi halunnut Annan kanssa sovintoa, mutta ylpeä Anna ei suostu. Anna on välillä koulusta poissakin kohtelunsa takia, mutta palaa koulun penkille. Gilbert on yhtä hyvä koulussa, kuin Anna, ja saa jatko-opistossa mitalin, kun Anna saa stipendin yliopistoon. Stipendi jää käyttämättä, sillä Matthew saa sydänkohtauksen, kun Abbey-pankki menee konkurssiin, ja kaikki rahat häviävät se tien. Koska Marillan silmät oikuttelevat jää Anna saarelle hakien opettajan paikkaa. Gilbert on herrasmies ja vetää oman hakemuksensa pois, joten Anna saa paikan. Gilbertin rooli kirjan loppuosassa kasvaa, Annan ystävä Diana Barry alkaa jäädä taustalle. Annahan hurmasi tiukan ja kärttyisän Dianan isotädin Josephine Barryn, jonka luona Anna vierailee kirjassa useasti. Anna huvittaa Josephinea, mutta Josephine myös tajuaa Annan haltioitumiskyvyn ja herttaisuuden. Anna haltioituu luonnosta, hän kuvittelee usein olevansa lady Cordelia. Tätä Cordelia-asiaa on kirjassa paljonkin. Myös paikkoja hän kuvaa nimillä kuten Rakastavaisten polku, Metsänymfin lähde, Orvokkien laakso, ja Satakielen pesä.
Kirjassa on myös hienoa kuvausta luonnosta, mutta kirjan tärkein ominaisuus on siinä, että tarina itsessään sekä naurattaa että itkettää.
Suosittelen!
Editoin tätä bloggausta 1.3.2014, koska luin koko Anna-sarjan. Luin ensimmäisen osan uudestaan, ja allekirjoitan edelleen kaiken. Tämä on paras tyttökirja, jonka olen lukenut. Jätin vanhat kommentit jäljelle. Bloggaus on varsin heikko.
Alkuperäisen Anna-sarjan bloggaus on TÄÄLLÄ,
Uudet Annat on blogattu TÄÄLLÄ.
Editoin tätä bloggausta 1.3.2014, koska luin koko Anna-sarjan. Luin ensimmäisen osan uudestaan, ja allekirjoitan edelleen kaiken. Tämä on paras tyttökirja, jonka olen lukenut. Jätin vanhat kommentit jäljelle. Bloggaus on varsin heikko.
Alkuperäisen Anna-sarjan bloggaus on TÄÄLLÄ,
Uudet Annat on blogattu TÄÄLLÄ.
Tyttäreni on minun laillani lukenut koko Anna-sarjan, ja antoi aika valistuneen arvion: eka osa on paras, koska siinä Anna vielä mokaa. Seuraavissa Annasta on tehty tylsä virheetön pyhimys. Allekirjoitan :)
VastaaPoistaHei Jokke pidin myös paljon ekasta Annasta ja se on yksi parhaimmista. Olen lukenut kaikki sarjaan kuuluvat osat (9), toiset uudestaan ja toiset vasta ensimmäistä kertaa tänä vuonna. On kiinnostavaa seurata Annan kasvamista aikuiseksi, opettajaksi ja perheenäidiksi. Sarjassa on paljon kiinnostavia ja erikoisia henkilöhahmoja. Uskon, että pitäisit. Suosittelisin sinulle Anna omassa kodissaan, Sateenkaarinotkoa, Kotikunnaan Rillaa sekä Annan jäähyväisiä tässä järjestyksessä. Ne ovat hyviä kirjoja ja sodan tematiikkaa on hyvin vahvaa kahdessa viimeisessä. Sateenkaarinotkossa pääosassa ovat Annan lapset. Annan jäähyväisiä pidän myös yhtenä parhaimmista. Rakenne siinä on erilainen ja se koostuu novelleista kertoen saaren asukkaista. Annan perhe on ikään kuin taustalla siinä. Olen kirjoittanut blogiini sarjasta, mutta ei kannata lukea juttua (juonipaljastuksia) ennen kuin luet kirjat. Toivottavasti innostut! :)
VastaaPoistaKatsoin Anna-sarjaa varsin pitkään tv:stä, en joka jaksoa, ja olen lukenut ajassa viimeisen Anna-kirjan "juonen", joten voin varmastikin huoletta lukea juttusikin, kirjoja minulla olisi saatavissakin. Olen lukuharrastuksessani huomannut: sekä tyttökirjoissa että poikakirjoissa vanhassa tuntuu olevan vara parempi :)
VastaaPoista