Rex Stout: Punaisen rasian arvoitus, alkuteos The Red Box, 1937 suomentanut Reijo Lehtonen, WSOY 1990, Sivumäärä 287. Nero Wolfe #4
Neljäs Nero Wolfe -dekkari Punaisen rasian arvoitus alkaa verkkaisesti, kun Llewellyn Frost (29 v) taivuttelee Nero Wolfea ottamaan pestin ja tutkimaan malli Molly Lauckin murhaa. Mukana hänellä on 28.3.1936 päivätty kirje, jossa pyydetään tutkimaan McNairin toimistossa tapahtunutta myrkytystä allekirjoittajia ovat Raymond Plehn ja joukko muita Amerikan parhaita orkidean kasvattajia (kirje oli osin Archien juoni saada työtä Nero Wolfelle). Frost pyytää selvittämään, kuka oli myrkyttänyt tiettyjä karamelleja ja pelastamaan serkkunsa Helenin.
Tästä hiljalleen käynnistyy outo murharalli, jonka juuret ovat syvällä menneisyydessä ja jonka salat Wolfe selvittää ja kertoo lopussa.
Punaisen rasian arvoitus on taattua Nero Wolfe laatua.
Wolfen luo kipittänyt Llewellyn Frost on kiihkeä ja äkkipikainen herra, hän ei pysty antamaan kovinkaan tarkkaa kuvausta tapahtuneesta. Muotivaateyrittäjä Boyd McNairin toimistossa, jossa on töissä myös hänen serkkunsa Helen Frost, on tapahtunut kuolemantapaus. Nuori malli Molly Lauck on myrkytetty. Hän oli ottanut yhden kilon karamellirasiasta myrkytetyn mantelimakeisen. Poliisi tarkastaja Cramerin johdolla ei saa tekoon mitään lähtökohtaa. Kukaan ei tiedä, mistä makeislaatikko on edes tullut. Lisäksi Frostin perhe (Calida Helenin äiti ja Dudley Llewellynin isä, ja serkukset Helen ja Llewellyn ja perheystävä Perren Gebert) on hyvin eripurainen. Helenin äiti Calida ilmoittaa, että perheellä ei ole varaa maksaa Nero Wolfen palkkiota, "olemme kerjäläisperhe" ja ihmettelee, että mitä Nero Wolfe tekee shekillä. Nero Wolfe ilmoittaa tallettavansa sen pankkitililleen. Perheessä Llewellyn on hassannut omat perintörahansa teatteriesitysten tuottamiseen. Hänen serkkunsa Helen, joka on vielä alaikäinen 20-vuotias, on saamassa jättiperinnön tullessaan kuukauden päästä täysi-ikäiseksi. Llewellyn Frost peruu toimeksiantoa ja haukkuu Nero Wolfea "kirotuksi lihavaksi imbesilliksi".
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, pyrin lukemaan ja bloggaamaan kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa. Tämä on sarjan neljäs dekkari.
Rex Stout oli varsin tuottelias kirjailija!
VastaaPoistaNero Wolfe orkideoineen ja muine kotkotuksineen edustaa dekkarigenressä ihan omanlaistaan, originellia ja sympaattista päähenkilöä, jonka seurassa aika ei ole koskaan tullut pitkäksi eikä kirjan tarttumista ole tarvinnut katua, joten Frostin "mainesanoja" kirotusta lihavasta imbesillistä en nielaise edes pidempään puremallakaan:)
Totta Nero Wolfe on kaikkine omituisuuksinensa todella viihdyttävä hahmo.
PoistaHyvää uutta lukuvuotta 2024!
VastaaPoistaKiitos hyvää lukuvuotta sinne länteen.
PoistaTjooh, luin tämän noin vuosi sitten, ja samat huomiot että kirjalla kesti turhan kauan päästä kunnolla liikkeelle, ja keksin jujun hyvissä ajoin...jää lukemassani Stoutin tuotannossa sinne heikompaan päähän (mikä on silti yhä luettavaa).
VastaaPoistaTiivistät hyvin. On laatusarja.
Poista