Sivut

lauantai 30. joulukuuta 2023

Rex Stout: Punaisen rasian arvoitus

 


Rex Stout: Punaisen rasian arvoitus, alkuteos The Red Box, 1937 suomentanut Reijo Lehtonen, WSOY 1990, Sivumäärä 287. Nero Wolfe #4

Neljäs Nero Wolfe -dekkari Punaisen rasian arvoitus alkaa verkkaisesti, kun Llewellyn Frost (29 v) taivuttelee Nero Wolfea ottamaan pestin ja tutkimaan malli Molly Lauckin murhaa. Mukana hänellä on 28.3.1936 päivätty kirje, jossa pyydetään tutkimaan McNairin  toimistossa tapahtunutta myrkytystä  allekirjoittajia ovat Raymond Plehn ja joukko muita Amerikan parhaita orkidean kasvattajia (kirje oli osin Archien juoni saada työtä Nero Wolfelle). Frost pyytää selvittämään, kuka oli myrkyttänyt tiettyjä karamelleja ja pelastamaan serkkunsa Helenin.

Tästä hiljalleen käynnistyy outo murharalli, jonka juuret ovat syvällä menneisyydessä ja jonka salat  Wolfe selvittää ja kertoo lopussa. 

Punaisen rasian arvoitus on taattua Nero Wolfe  laatua.

Pidempi oppimäärä
Wolfen luo kipittänyt Llewellyn Frost on kiihkeä ja äkkipikainen herra, hän ei pysty antamaan kovinkaan tarkkaa kuvausta tapahtuneesta. Muotivaateyrittäjä Boyd McNairin toimistossa, jossa on töissä myös hänen serkkunsa Helen Frost, on tapahtunut kuolemantapaus. Nuori malli Molly Lauck on myrkytetty. Hän oli ottanut yhden kilon karamellirasiasta myrkytetyn mantelimakeisen. Poliisi tarkastaja Cramerin johdolla ei saa tekoon mitään lähtökohtaa. Kukaan ei tiedä, mistä makeislaatikko on edes tullut. Lisäksi Frostin perhe (Calida Helenin äiti ja Dudley Llewellynin isä, ja serkukset Helen ja Llewellyn ja perheystävä Perren Gebert) on hyvin eripurainen. Helenin äiti Calida ilmoittaa, että perheellä ei ole varaa maksaa Nero Wolfen palkkiota, "olemme kerjäläisperhe" ja ihmettelee, että mitä Nero Wolfe tekee shekillä. Nero Wolfe ilmoittaa tallettavansa sen pankkitililleen. Perheessä Llewellyn on hassannut omat perintörahansa teatteriesitysten tuottamiseen. Hänen serkkunsa Helen, joka on vielä alaikäinen 20-vuotias, on saamassa jättiperinnön tullessaan kuukauden päästä täysi-ikäiseksi. Llewellyn Frost peruu toimeksiantoa ja  haukkuu Nero Wolfea "kirotuksi lihavaksi imbesilliksi". 

Nero Wolfen asiakas vaihtuu, mutta tutkimusten etenemistä vaivaa se, että asianosaiset eivät puhu totta, he sekä valehtelevat että pimittävät asioita. Boyd McNair, jonka toimistossa murha tapahtui, tapaa Nero Wolfen ja on kertomassa salaisuuksia, mutta hän kuolee myrkytettyyn aspiriiniin. Tällöin lukijallekin selviää, että McNair on ollut murhan kohde, makeisrasia on toimitettu hänelle, hän syö espanjanmantelia, mutta Molly Lauck oli ottanut avatun rasian, ja tarjoillut makeisia, ja syönyt itse mantelimakeisen.

Pisin oppimäärä
Alkuasetelmasta ei voi päätellä, mihin tutkimukset johtavat. Nero Wolfen pitää selvittää menneisyyden "synnit", joiden varjoissa murhaaja operoi, tai Nero Wolfen pitää haalia todisteet Euroopasta, jotta voi todistaa sen, minkä jo tietää. Asian selvittäminen kesti viikon ja Wolfe oli saamassa 10 000 dollarin shekin. Toisaalta Wolfe käyttää monia yksityisetsiviä Amerikassa (Fred Durkin, Saul Panzer sekä Orrie Cather) ja Euroopassa (Hitchcock).

Itse dekkari ei minusta yllä kolmen ensimmäisen Nero Wolfe -dekkarin tasolle, sillä itse asiaan pääseminen kestää yllättävän kauan, ja itse arvasin, miksi murhat tehdään ja kuka ne tekee. Usein Nero Wolfe -dekkareissa alku on kiehtovaa ja hauskaa, tässä lähinnä sumuista. Nero Wolfe antaa orkidea-terapiaa Helen Frostille ja se aina auttaa. Nero Wolfe on taikuri, joka pitää salassa asiansa ja tekee silmänkääntötemppuja. 

Punaisella rasialla on kirjassa aivan oma tarinansa, siitä en hiiskahdakkaan.

Orto-serkku (älä lue aivan lopussa yksi epäsuora juonipaljastus)
Llewellyn Frost on tutkinut serkkujen avioliittoja, hän on Helenin orto-serkku, eli isät ovat veljeksiä, orto-serkkuus muodostuu myös jos äidit ovat sisaruksia, tämä termi on englanniksi ortho cousin eli parallel cousin, sen vastinpari on cross cousin. Orto-serkkujen avioliitot ovat olleet kiellettyjä monilla alkuperäiskansoilla. (Peruste on se, että siskoksilla voi olla "yhteisiä aviomiehiä" ja veljeksillä sama nainen). Tässä ei ole kyse tästä, mutta Nero Wolfe paljastaa seikkoja, jotka antavat lisävaloa Helenin ja Llewellynin serkkuuteen.
 
*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, pyrin lukemaan ja bloggaamaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa. Tämä on sarjan neljäs dekkari.

6 kommenttia:

  1. Rex Stout oli varsin tuottelias kirjailija!
    Nero Wolfe orkideoineen ja muine kotkotuksineen edustaa dekkarigenressä ihan omanlaistaan, originellia ja sympaattista päähenkilöä, jonka seurassa aika ei ole koskaan tullut pitkäksi eikä kirjan tarttumista ole tarvinnut katua, joten Frostin "mainesanoja" kirotusta lihavasta imbesillistä en nielaise edes pidempään puremallakaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Nero Wolfe on kaikkine omituisuuksinensa todella viihdyttävä hahmo.

      Poista
  2. Tjooh, luin tämän noin vuosi sitten, ja samat huomiot että kirjalla kesti turhan kauan päästä kunnolla liikkeelle, ja keksin jujun hyvissä ajoin...jää lukemassani Stoutin tuotannossa sinne heikompaan päähän (mikä on silti yhä luettavaa).

    VastaaPoista