Kari Hotakainen: Tarina

 

Kari Hotakainen: Tarina, Kustannusosakeyhtiö Siltala 2020, sivumäärä 268.

Kari Hotakaisen Tarina on melkein tästä ajasta, vaikka romaanin todellisuus on fiktiivinen ja vääristynyt. Hotakainen on kuivan ironiseen tyyliin vienyt tuttuja asioita astetta pidemmälle. Maaseutu on muutettu eliitin virkistysalueeksi. Syrjäseudut on tyhjennetty ihmisistä, jotka on asutettu kaupunkiin. Kauppakeskukset ovat konkurssissa, talouselämä on kuollut, ruoka tuodaan Saksasta. Helppoheikit tienaavat ja päättäjät elävät omassa kuplassaan. Kuhakaalepit ja nilkkujoosepit kirjoittivat  tarinoitaan. Eläimet ovat vallanneet maaseudulla ihmisten asunnot ja pihat.

Kari Hotakainen osaa kirjoittaa ja luoda maailmoja. Kertomuksen paradoksi on siinä, että se on liian osuva kuvaus tärähtäneestä maailmastamme ja ihmisen sekaisuudesta, jotta loppu voisi enää yllättää

Tarina -romaani on kyynis-depressiivinen läpileikkaus näivettyneestä nykyisyydestämme, ja luo vaihtoehtoisdystopiaa maailmasta ja yksilöistä, jotka yrittävät päästä surffaamaan nykytrendeillä. 

Pidempi oppimäärä
Kirja on kyyninen kuvaus globalisaation vuoksi näivettyneestä Suomesta. Maaseutu on tyhjennetty Suuressa Muutossa kaupunkien vuokraparakkeihin. Maata johtaa pikkusikaria tupruttava naispresidentti, joka käyttää ennustajaa. Presidentti ei saa ilmaista omia mielipiteitään. Johtavat poliitikot ovat vieraantuneet kansasta. Somegurut tienaavat, muut eivät. Maisterit ajavat taksia, ja tekevät hanttihommia.  Maaseutua ei tarvita enää ruokatuotantoon ja siksi siitä on tehty virkistysalue, ilmeisesti päättäjille. Eläimet touhuavat ihmisten rakennuksissa. Muumipeikko on sivuraiteilla, hänen brändinsä on alamaissa, ja muumi yrittää tuotteistaa supikoiraa. Kirjailijoita ei tarvita, koska someen oksennetaan omaa pahaa oloa, keksittyjä tarinoita ei tarvita.

Suuren muuton vuoksi asunnot ovat ahtaita ja niitä on liian vähän. Toivo Kool kehittänyt työläiskielen. Asuntoja joudutaan purkamaan, ja päättäjät keksivät kerätä tarinoita. Ilona Kuusilehto rekrytoidaan tähän työhön, hän on entinen psykologi. Kirjan "juonen" muodostavat ihmisten tarinat, ja heidän välilleen kietoutuvat kohtalot. Kun menee riittävän huonosti, tehdään itsemurha. Tuhkaus tapahtuu hylättyjen pizzerioitten leivinuunissa. Päättäjät elävät hienostoalueilla, he väsähtävät helposti ja he kokevat kaikki asiat henkilökohtaisena loukkauksena.

Ilona Kuusilehto kerää ja analysoi tarinoita, ja päättää, suositellaanko henkilölle asuntoa, kyseessä on koe ja kohdekerrostalon osoite on Raatteentie 62. Tarinat ovat kipeitä. Esimerkiksi Ukki niminen henkilö majoittaa pienessä asunnossaa laitonta maahanmuuttaja Ramia, jota uskovainen Miriam Enninen luulee Jeesukseksi. Tita Niuku laihduttaa laihduttamisesta päästyään. Caj Rahic on huijari ja huono isä, ja hänen oikea nimi on Kai  Rahikainen. Kaiken päällä leijuu kuolleen Sian henki.

Vaikka tarinat on humoristisia(kin), koin kirjan lukemisen tervanjuonniksi, eikä tämä minun lukukokemuksena yltänyt Hotakaisen parhaiden joukkoon, mutta kelpo kirja kuitenkin.

***
Kari Hotakainen (1957) on palkittu kirjailija, joka voitti vuoden 2002 Finlandia-palkinnon teoksellaan Juoksuhaudantie. Hotakainen on myös kirjoittanut Kimi Räikkösestä.

Muita blogaamiani Hotakaisteoksia: Buster Keaton Elämä ja teot, Kantaja, Jumalan sana ja sekä nuorten kirja Näytän hyvältä ilman paitaa.