Sivut

sunnuntai 20. marraskuuta 2022

Jorma Kurvinen: Reksa - kaukalon ammatilainen

 


Jorma Kurvinen: Reksa - kaukalon ammatilainen,  Kustannus oy Pohjoinen Oulu 1987, sivumäärä 168.

Jorma Kurvinen (1931-2002) oli oululainen kirjailija, joka oli tunnetuin Susikoira Roi-sarjastaan. Wikipediassa hänellä on noin sata teosta lueteltu, mutta ei tätä  teosta Reksa, kaukalon ammattilainen.

Reksa eli Reijo Ruotsalainen (s.1960) oli kuuluisa oululainen jääkiekkoilija, Oulun Kärppien kasvatti, joka oli nostamassa Oulun Kärppiä 1977 liigaan. Reksa voitti 1981 SM-kultaa Kärpissä, ja siirtyi NHL:ään New York Rangersiin. Reksa pelasi puolustajana, hän oli hyvä luistelemaan, 173 cm pitkä, eli ei NHL-puolustajaksi kovin pitkä, mutta saavutti kaksi Stanley Cupin voittoa  Edmonton Oilersissa vuosina 1987 ja 1990. Reksa saavutti olympiahopeaa Calgaryssa 1988. Lisäksi Reksa pelasi Sveitsissä, josta hän saalisti kolme kultaa.

Jorma Kurvinen aloittaa Reksan tarinan Oulusta, jossa Reksa asuu lähellä Raksilaa, jossa on talvisin jäätä. Kaupunkiin halutaan tekojäärata. Reksan perhe on köyhä, ja he muuttavat pois Raksilan vierestä, mutta Reksa tulee omin neuvoin Raksilaan ja pelaa junnujoukkueessa.  Kurvinen kertoo 1971 junnuturnauksesta, jossa Kärpät pääsee loppukilpailuun voitettuaan karsinnoissa kaikki ottelut maalierolla 117 - 2. Lopputurnauksessa kaatuivat Koovee, Ilves, Espoo ja loppuottelussa myös SapKo. Mestareiden joukossa olivat Juha Huikari, Kari Jalonen, Pekka Arbelius, Arto Huotari ja tietenkin Reksa, joka siis ei ollut ainoa huippu, joka nousi yhdessä Kärppien nousun kanssa. Kari Jalonen huippupelaaja ja valmentaja, on myös 1960-ikäluokkaa. Reino Ruotsalainen Reijon isä valmensi joukkuetta, miestä kutsuttiin Papaksi. Pappa vei joukkueen Saksaan, josta tuli junnuturnauksessa EM-kultaa. Junnuvuodet ovat monelle hienoa aikaa, mutta mitään luksusta se tuohon aikaan ei ollut. Jäähallit olivat harvassa, ja paikasta toiseen kuljettiin vanhalla bussilla.

NHL:stä otettiin yhteyttä jo vuonna 1978, ja varaus tapahtui 1980. Rapakon taakse Reksa suuntasi 1981 syksyllä, ja mukaan lähti Tapparan kasvatti Mikko Leinonen (s.1955). Rangersin valmentajaksi oli palkattu USA:n 1980-olympiajoukkueen kultaan valmentanut Herbert Brooks (1937 - 2003). Ruotsalaiselle pelillinen haaste oli suuri, mutta myös kulttuurillis-kielellinen. Seura tarjosi 10 tunnin kielikurssin. Reksa lunasti pelilliset odotukset ja etenkin oli hyvä luistelemaan. NHL-pelit olivat sangen "väkivaltaisia" tuolloin, tai niin, että tuli paljon enemmän törkeitä taklauksia, ja tappeluja. Reksa ei niistä kirjassa valita, mutta ilmiötä käsitellään. Myös farmikomennuksia, ja voittamisen pakkoa sivutaan. Pelaaja lähetetään farmiin, ja valmentaja vaihtuu, jos otteet kaukalossa ovat huonoja. NHL on suljettu sarja, joten siellä minusta aika vähän tapahtuu valmentajavaihdoksia verrattuna SM-liigaan, joka sekin on nykyisin suljettu.

Isoja otteluja Reijo Ruotsalaisen mielestä oli Kiekko-Reipasta vastaan ollut Kärppien nousumatsi, ja mestaruusvuonna TPS:ä vastaan välierämatsi. Lopuksi kuvataan Stanley Cupin voittamista Philadelphiaa vastaan. Philadelphiassa pelasi tuolloin Ilkka Sinisalo, Edmontonissa pelasivat Tiki ja Kurri. Edmonton voitti Stanley Cupin.

Kirjan loppulause oli, että "Kuule, jokainen mies on tärkeä. Muista kirjoittaa siihen kirjaasi, että kukaan ei voi pelata yksin ..."

Oulun Kärpät on jäädyttänyt Reksan pelinumeron 10.

Jorma Kurvisen teos Reksa - kaukalon ammatilainen on hyvin kirjoitettu pelielämänkerta Reijo Ruotsalaisesta. Peliura kylläkin jatkui vielä 1987:n jälkeen, ja Reksa voitti toisenkin kerran Stanley Cupin ja sai Calgarysta olympiahopeaa.

10 kommenttia:

  1. Oletpa löytänyt harvinaisen teoksen. Itse en ole Kurvista lukenut, Susikoira Roysta tehtyjä filmatisointeja olen nähnyt. On minulla hyllyssä kyllä yksi teos joka on Kurvisen kirjoittama, mutta kuuluu eri genreen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, en ole itse lukenut Susikoura Roita ja näin tämän kirjan Instagramissa.

      Poista
  2. jääkiekkoa pelasin 1966, me tytöt eka jäseniä Turun Palloseurassa, ennen vaan poikia... Aikuisena Göteborgissa pelasin ainoana äitina ottelua poikiani vastaan, isiä vain... ja poikani kehuivat minua! 🙂
    (kerran oli Turun Palloseura Göteborgis, hejaisinko niitä vai omia poikiani...??!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Hannele, olet ollut uran uurtaja. Meidän aikana tytöistä ei koulussa pelannut kukaan jääkiekkoa eikä jalkapalloa.

      Poista
  3. tänään suomalaises Lukupiiris keskustellaan Varjo ja viileys av Quynh Tran (Vietnamista)

    VastaaPoista
  4. Susikoira Roit ovat tuttuja teoksia, mutta tämä elämänkerta oli uutta, mielenkiintoinen tarina tällä Reksalla.
    Kurkisen loppulause on erinomainen totuus ja muistutus siitä, ettei kukaan täällä voi pelata yksin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roi on tuntematon mutta Reksan pelejä olen nähnyt mm. Cslgaryn olympiakisoissa 1988. Hyvä liikkuva puolustaja.

      Poista
  5. Minullekin ovat tuttuja vain kirjailijan Susikoira Roi -kirjat. Tästä urheilijasta en ollut kuullut aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin aika kuluu, Reijo Ruotsalainen oli aikakautensa suuria pelaajia. Ensimmäisen sukupolven lätkäsankarit olivat Aarne Honkavaara, Matti Sundelin, sen jälkeen Mölli Keinonen, Lalli Partinen, Leuka Mononen, Tami Tamminen, Lasse Oksanen, Urpo Ylönen, Jorma Valtonen, Seppo Lindström, Esa Peltonen. Reijo Ruotsalainen oli 1960-ikäpolvea ...

      Poista