Sivut

torstai 17. marraskuuta 2022

Antti Tuuri: Aavan meren tuolla puolen

 

Antti Tuuri: Aavan meren tuolla puolen, Otava 2018, Seven-pokkari sivumäärä 222.

Antti Tuurin (s. 1944) Aavan meren tuolla puolen -romaani alkaa siitä, kun siirtolaisena Ruotsiin aikanaan tullut Sauli on kuollut Skövdessä. Uskoon tullut vaimo Elina jää suremaan, ja lapset Antero, Leena ja Kaija lupaavat järjestää hautajaiset. Tytär Kaija lähtee Solnasta junalla kohti Skövdeä, ja kuulee samalla, että suomalaiseen kouluun, jossa on oppilaana myös tyttärentytär Elvira, on heitetty polttopullo ja koulutyö on keskeytetty.

Kirjan juoni etenee kronologisesti, mutta se on jaettu eri kertojiin, jotka muistelevat myös menneitä. Antti Tuurin 2016 julkaisema Tangopojat  kertoo Saulin muutosta Kauhavalta Ruotsiin, jossa hän toimi Tango-yhtyeen haitaristina, ja etsi Ruotsiin karannutta Elina-rakasta. Sauli ja Elina jäivät Ruotsiin, ja kasvattivat kolme lastaan kansankodin asukeiksi. Tangopoikien historiallinen kehys oli suurten ikäluokkien aikuistuminen, ja Suomen murros ja kaupungistuminen. Suomen liityttyä Pohjoismaiden neuvostoon 1955, suomalaisilta poistui passivaatimus, ja suomalainen sai tehdä työtä. "Suomen väestö koki historiansa voimakkaimman ulkomaille suuntautuneen muuttoaallon vuosina 1960 - 1975. Päämuuttomaana oli Ruotsi, jonne muutti lähes puoli miljoonaa suomalaista. (Lähde Yle Elävä Arkisto: Kansankodin kuokkavieraat) ". Suurista ikäluokista lähti moni töihin kuka Volvon tehtaille, kuka suklaatehtaalle. Ruotsi oli kuitenkin ruotsinkielisten ruotsalainen maa, monella suomalaisella oli vaikea sopeutua.

Tässä Sauli on siis kuollut. Tarinassa nykyisyyttä ja menneisyyttä luotaavat Saulin aikuinen tytär ja itsekin isoäiti Kaija, hänen tyttärensä Stina, Kaijan renttu ja isopuheinen ex-mies Petteri. Leski Elina päättää tarinan.

Antti Tuurin romaaneissa on selkeä kieli ja sanoma. Tässä on paljon samaa huumoria kuin Pohjanmaa teoksessa. Sanailun lomassa tarkastellaan suomalaissiirtolaisten juurtumista, ja vaikeuksia ruotsalaisten asenteiden kanssa, toisaalta sitä verrataan pakolaisina 2000-luvulla tulleisiin. Teksti on neutraalia, mutta ei silitä Ruotsin kansankotia myötäkarvaan. Muukalaisille on lasikatto, Volvolla ei suomalainen edennyt, ja muualta tulleissa nähdään helposti leima. Suomalaiset siirtolaiset olivat pääosin perheestään huolehtivia ahkeria työläisiä, eivät juoppoja.

Yksi juonilanka tarkastelee Kaijan ex-vävyn turkkilaisen Raulin oirehdintaa. Raulin epäillään siepanneen tyttärensä Elviran ja yrittävän viedä häntä Turkkiin. Epäilyksiä kasvattaa se, että Elvira ja hänen passinsa ovat kadonneet. Raulin perään Rinkebyhyn lähtee Elviran isoisä helppoheikki lavastemies Petteri, joka saa mukaansa retkuretkueen entisiä suomalaisjuoppoja. Välillä tuntuu, että farssista olisi kysymys. Kerronta antaa toisaalta aavistaa, että kaikki käy lopulta hyvin. 

Kirjan lähtökohta lienee autenttinen, sillä Upplands Väsbyn kunnan suomenkieliseen kouluun on heitetty polttopullo. Ruotsissa myös äärioikeisto kylvää epävarmuutta ja vihaa. Toisaalta lähiöissä kytee juurettomuuden ja turhautumisen aikapommi, joka Malmössä aikaansaa liekehdintää eikä poliisityö säröittä suju.  

Kirjan nimi tulee Unto Monosen Satumaatangosta, josta laitetaan värssy Saulin kuolinilmoitukseenkin. Kaiken huumorin seassa kirja tarkastelee kipeitä juurtumiskokemuksia, ja vakavia ongelmia ruotsalaislähiöissä. Kirjan suomalaiset sopeutuvat kansankotiin toisessa tai kolmannessa polvessa, mutta entä jos uudet tulijat eivät halua tai pysty sopeutumaan, tai heidän ei anneta sopeutua?

***
Antti Tuuri on syntynyt Kauhavalla siis Pohjanmaalla, ja hän on suuria ikäluokkia eli 1944 vuoden lapsia, hän on koulutukseltaan diplomi-insinööri, kuuluisin teos on  Pohjanmaa joka on viides hänen romaaneistaan, ja avausosa Pohjanmaasarjaan. Vuonna 1997 Antti Tuuri sai Finlandiapalkinnon kirjasta Lakeuden kutsu, joka päättää Pohjanmaa-sarjan. Talvisota -romaani on myös hyvin luettu ja filmattukin. 

8 kommenttia:

  1. Minua odottaa hyllyssäni Tuurin ohukainen Tammikuu 18. Jostainhan sitä pitäisi aloittaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jokke hyvästä avauksestasi, Tuuri on huomattava kirjailija ja ajankohtien kuvaaja! Isäni luki paljon mm. Tuuria, mutta suuren ikäluokan edustajana itselle hän ei tuolloin ns. kolahtanut, joten jossain vaiheessa on kiintoisaa palata vaikka aavan meren tuolle puolen.

    Ruotsissa oli tuolloin myös huomattavan paljon suomalaisia naisia työskentelemässä vaatetusteollisuudessa.
    Suomalaiset halusivat ja sopeutuivat varsin hyvin ruotsalaiseen yhteiskuntaan toisin kuin tuolloin sinne saapunut jugoslavit ym.
    Sopeutuminen on tänäkin päivänä yksi maahanmuuton ongelmallisia kynnyskysymyksiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki ei kolahda, itse en ole pitänyt kaikista Tuurin kirjoista mutta useimmista kyllä 😀

      Poista
  3. Onkohan kirjan nimi lainattu laulun sanoista vai toisin päin?!

    VastaaPoista
  4. varmast joku hänen kirjoist luettu kirjaston Lukupiirissä

    VastaaPoista