Camilla Grebe: Ajasta ikuisuuteen, alkuteos Välkommen till Evigheten 2022, suomentanut Sari Kumpulainen, sivumäärä 457.
Kirja alkaa tyrmäävästi: kustannustoimittaja Lykke Andersen on pidätetty murhasta ja teljetään tutkintavankilaan. Hän ei halua luokseen puolustusasianajajaa vaan poliisi Manfred Olssonin, joka tutki kahdeksan vuotta sitten Andersenien luona tapahtunutta murhaa. Kerronta on grebemäistä, eli lukija ei saa tiedä, mistä Lykkeä epäillään ja mitä hän on tehnyt, vaan pöyhitään todella pitkään menneitä. Lykke Andersenilla oli onnellinen ydinperhe, menestyvä kirjailijamies Gabriel, kaksoset David ja Harry ja Lykkellä itsellään ura kustannustoimittajana, hulppea kotitila Ikuisuus jonne paha luikertelee.
Grebe vie tarinaa eteenpäin eri aikatasoissa.
En paljasta murhajuonta, mutta Andersenien tarinan rinnalla Grebe kertoo Manfred Olssonin avioerosta, suhteesta kollega Pirjo Lundquistiin ja siitä kuinka hän tapasi tulevan vaimonsa Afsanehin. Kirjassa myöskin ilmenee, miten parin tytär Nadia selvisi traagisesta onnettomuudestaan.
Teoksessa on lisäksi heittoja kustannusalasta. Gabriel on tuonut rahaa Forss & Stierna -kustantamolle Muistikuvia -kirjasarjallaan, joka kertoi Sivistä ja Helenestä. Joidenkin kirjailijoiden teokset kuluttavat rahaa ja osan on vaikea pysyä aikatauluissaan, osaa auttavat kustannustoimittajat. Lisäksi on muita kyynisempiä huomioita. Myös äänikirjasta formaattina puhutaan moneen otteeseen.
Teoksessa mainitaan suomalainen Märta Tikkanen, sekä suomalaistaustainen nainen joka puhui laulavaa muuminruotsia. Kaksosista David lukee Steinbeckin Eedenistä itään, missä on myös kaksoset.
Camilla Greben trilleri Ajasta ikuisuuteen syöksee koko ydinperheen kiirastuleen.
Camilla Grebe (s.1968) on ruotsalainen dekkaristi.
Vielä on Grebe kokematta. Ovat melko paksuja opuksia niin ovat vielä jääneet hyllyyn.
VastaaPoistaMinusta tätä olisi hieman voinut tiivistää, ja välillä oli tyhiä sivuja.
PoistaTaitava dekkaristi ja tarkkasilmäinen perhedynamiikan kuvaaja.
VastaaPoistaTuo lanseeraamasi "grebemäistä" on hänelle mitä parhain adjektiivi;)
Ajattelin, että Grebeä lukeneet ymmärtävät uus-adjektiivin, muut eivät. Monessa hyvässä dekkarisarjassa on että ihminen lukee yhden ja jos pitää niin useampia, ehkä kaikkikin 😀
PoistaRuattis suosittu mun en lukenut, en tykänny kansist
VastaaPoistaKannessa on tosiaan veitsi, ei hyvä kansi, on aika raakoja.
PoistaTykkään kirjoista, joissa on kaksoset, sillä minullahan on kaksospojat. Miehelläni on kaksossiskokset.
VastaaPoistaTänään oli Turun Sanomissa juttua kaksosten muistoista 😀
Poistalukenu Max Seeckin Kauna (2022) suameks, tosi hyvä
VastaaPoista😀
Poista