Sivut

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Goethe: Faust





Johann Wolfgang von Goethe: Faust, murhenäytelmän ensimmäinen osa, julkaistu 1808, suomentanut Otto Manninen, Otava 1936.  Sivumäärä 232.

Faustin legenda on peräisin 1500-luvulta, siinä Faust myy sielunsa paholaiselle. Goethe tarttui tarinaan, ja muokkai siitä runoteoksen, jonka tämä ensimmäinen osa ilmestyi 1808 ja toinen hänen kuolemansa jälkeen 1832.

Faustin asia nousee esille, jossa paholaisen asiamies Mefistoteles, puhuu asiasta Herran kanssa oppinut mies halajaa enemmän, ja Mefistoteles haluaa viekoitella Faustin ja ohjata omaan tihen. Herra myöntyy sallimaan tämän elinpäivikviksensä.

Heinrich Faust, filosofian, lääke-, ja lainopin taitaja ja tohtori, on opettanaut oppilaitaan, mutta kokee jääneensä paitsi rikkauksista ja arvostuksesta. Nyt on vankina kiroyussa tympeässä tyrmässä, jota kirjapinot piirittää, rintaa painaa, ahdistaa ja lukee Nostradamusta. Pääsiäinen on tulossa.

Faustilla on Wagner-opiskelija auttamassa, ja he ovat kaupungin ulkopuolella. Faust tunnustaa että hänen isänsä on ollut salatieteilijä, ja Faust itse haaveilee lentämisestä. (Wagner haaveilee kirjoista ja lukemisesta). Faust hätkähtää mustaa villakoiraa, joka kotona paljastuu Mefistotelekseksi, joka lupautuu palvelijaksi, orjaksi ja oppaaksi. Ensin he lentävät Leipzigiin viinikellariin ja sieltä noita-akan keittiöön, missä Faust saa pikarillisen rohtoa ja Mefistoteles lupaa naisten ihanimman ilmaantuvan, ja puhuu itsekseen, että Faust näkee juoma ruumiissaan ihanan Helenan siellä missä vaan hameenhelma liehuu.

Faust tapaa Margareetan, viattoman nuoren impyen, joka lienee viisitoista, kuten Faust kiimaisena toteaa, ja vaatii Mefistotelestä vaikuttamaan siihen, että saisi sulkea hänet syliinsä jo tänä yönä. Mefistoteles järjestää tapaamisen Margareetan naapurin Martan luo, ja Faust ja Margareeta vaihtavat ensisuudelmat puutarhamajassa, ja myöhemmin tapaavat. Margareeta kammoaa Mefistotelestä. Yhteisen yön esteenä on vaativa Margareetan äiti, jota varten Faust antaa pullon lääkettä, jota kehottaa antamaan kolme tippaa, jotta uni tulee. Margareetan veli Valentin joutuu miekkatappeluun kanssa Mefistoteleen, ja Valentin kohtaa kuolon suudelman.

Mefistoteles ja Faust lentävät Valpurin yönä luudillaan Kyöpelinvuoren karkelointeihin, sillä aikaa Margaret joutuu vankilaan, ja pian pyövelin eteen, nukutettuaan äitinsä ikiuneen. Faust saapuu tapaamaan Margaretia, joka kuitenkin nähtyään Mefistoteleksen tajuaa, että Faust on paha, ja haluaa kuolla.

Dein bin ich, Vater! Rette mich!
Ihr Engel! Ihr heiligen Schaaren,
Lagert euch umher, mich zu bewahren!
Heinrich! Mir graut’s vor dir.


Mefistoteles ja Faust jatkavat matkaa ...

Johann Wolfgang von Goethe runomittainen Faust on huikea teos, ja käännettynäkin upea. Runomitasta johtuen jotkut tapahtumat eivät aukene kovinkaan suoraan. Faust-hahmo esiintyy myös Christopher Marlowen ( kuoli 1593, kastettiin 1564) versiona The Tragicall History of the Life and Death of Doctor Faustus ja musiikissa useassa teoksessa. Faustin kohtalo vaihtelee eri versioissa pelastuuko hänen sielunsa vai joutuuko Helvettiin.
Marlowen näytelmän viimeisen vuorosanan alkua:
Faustus:
O Faustus, Now hast thou but one bare hour to live, 
And then thou must be damn'd perpetually! 
Stand still, you ever-moving spheres of heaven, 
That time may cease, and midnight never come; 
Fair Nature's eye, rise, rise again, and make 
Perpetual day; or let this hour be but 
A year, a month, a week, a natural day, 
That Faustus may repent and save his soul!
*****


Johann Wolfgang von Goethe (1749 - 1832) on saksalainen aikansa monitoimimies,  poliitikko, lakitieteilijä, ja kirjailija. Hänen esikoisteos oli Nuoren Wertherin kärsimykset.

Otto Manninen (1872 - 1950) oli suomalainen runoilija ja kääntäjä ja Anni Swanin aviomies.

4 kommenttia:

  1. minun mieleiaktikvariaatti on Faust keskellä Göteborgii... tämä kirja tietysti pitäis lukee, osia vain, odottaa kirjahyllyssäni.

    VastaaPoista
  2. (niin, luettiin tuo yliopistoö, juonen tiedä... mut en muista loppuu)

    VastaaPoista