Karl Ove Knausgård: Taisteluni neljäs kirja, Min kamp Fjerde bok 2010, suomentanut Katriina huttunen, Like-pokkari 2016 sivumäärä 534.
Karl Ove Knausgårdin (s. 1968 Norjassa) Taisteluni -sarja on jatkunut jo neljänteen osaan,.
Ensimmäisessä kirjassa (bloggaus) ilmenee, että norjalainen kirjailija on toista kertaa naimisissa, nyt ruotsalaisen Lindan kanssa ja parilla on kolme lasta, ja isä on kuollut, ja käsitellään vanhempien eroa, isän kuolemaa, sekä lukio-aikaa. Toisessa osassa pääpaino on kirjailijan muuttamisella Ruotsiin, ja Lindan ja hänen pariutumisessa, ja ensimmäisen lapsen saannissa, sekä lapsiperheen arjessa. Kolmatta osaa en ole lukenut. Tässä neljäs teoksessa käydään taas läpi lukioaikaa, vanhempien eroa, isän uutta avioliittoa, juomista, mainitaan isän kuolema, sekä nyt uutena asiana vuosi nuorena opettajana. Kirjasarja tuntuu tallaavan samoja aineksia yhä hienommaksi ja hienommaksi, joka kerta tulee muutama uusi kirjallinen viinirypäle, jota tallotaan entisten päälle. Vauhti kirjoittamisessa on ollut kova, tätä kirjoitetaan 25.11.2009, kirjailija on 40-vuotias ja asuu edelleen Malmössä ja perheessä on vaimo Linda, lapset Vanja, Heidi ja John. Tapahtumia läpikäydään yhä uudestaan, ja kirjallinen liemi naputetaan paperille ilman turhaa kypsyttelyä.
Tämän teoksen alussa Karl Ove on 18-vuotias ja lähtee Pohjois-Norjaan pikkukylään Håfjordiin opettajaksi. Karl Ovea eivät kiinnosta jatko-opinnot eikä armeijaan meno, ja hän kirjoittaa olevansa vasemmistolainen, anarkisti ja ateisti. Hänen isänsä on muuttanut myös Pohjois-Norjaan lukioon opettajaksi, pohjoiseen töihin menevät saavat verohelpotuksia. Håtford on pieni paikkakunta, lähellä on Finnsves ja Tromssa (en löytänyt Håtfordia kartasta), ja siellä on kalankäsittelylaitos, ja koulu, johon palkataan etelästä nuoria sijaisopettajia (muita ei saada?).
Karl Ove opettaa peruskoulussa yhdysluokkia, ja on yhden yhdysluokan luokanvalvoja. Opettajahuoneessa on rehtori, muutama pätevä opettaja, ja nuoria ylioppilaita, jotka viihtyvät seudulla vuoden ja lähtevät pois. Seudulla ihmiset hyväksytään sellaisina kuin ovat, vaikka kaikista ei ehkä pidetä. Kynnystä vierailuihin ei ole,ja oppilaat käyvät myös opettajien luona. Knausgård ei ole opettanut päivääkään, mutta suhtautuu alussa pedagogiikkaan ja tuntien valmisteluun vakavasti. Rehtori paimentaa Knausgårdia, joka asiasta ei erityisemmin pidä. Lisäksi on kiertävä pedagoginen tuki saatavilla, mutta ilmeisesti se ei kaikkitietävälle Karl Ovelle sovi. Suhteellisen varhaisessa vaiheessa hänen opetuksensa supistuu vain luokassa oloon, tunteja ei valmistella, vaan Knausgård, juo, kirjoittaa öisin novelleja tai on nuoressa naisseurassa. Knausgårdilla on sama päämäärä, kuin koulukaverillaan Jøggellä: "haluan panna naista, mitään muuta en halua". s 338.
Opettajavuoden kuvailu katkaistaan hyvinkin pian, ja tarkastellaan taas Karl Oven lukioaikaa, Knausgårdin levyjen kuuntelua, lehtikirjoittelua, jalkapalloharrastusta, ja pelimatkoja. Tanskassa Knausgård pääsee melkein tavoitteeseensa Lisbethin kanssa. Lisbeth on syvästi ihastunut Knausgårdiin, ja kirjoittelee, mutta ei saa vastakaikua eikä vastaa kirjeisiin. Knausgård viihtyy lukioaikana Hannen kanssa, joka siirtyy toiselle paikkakunnalle, on uskovainen ja seurustelee toisen kanssa, eikä edes välitä Knausgårdista kuin ystävänä. Pohjoisessa on omanlaiset naiset, ja etelässä ilmenneet Knausgårdin intiimit pulmat pahenevat, enkä niitä tässä lähde puimaan, ne voi jokainen itse bongata moneen kertaan kirjasta. Kaikki tapahtuu liian nopeasti Karl Ovelle, noin lyhyesti ilmaistuna, useimmin on vaatteet vielä päällä.
Isän ottama avioero, uusio-avio, ja viinan juonti ovat tässäkin tapetilla. Uutta ovat isä tilaamat tietyt kuvalliset lehdet, joita poika paheksuu, mutta ilmenee että poika on tutustunut alan julkaisuihin itsekin. Äiti lunastaa perheen talon, puskee kahta työtä, ja selviytyy.
Pohjoisessa Knausgårdilla on nuoresta iästä johtuen vaikea pitää välimatkaa oppilaisiinsa, josta rakennetaan draamaa. Toisin kuin Marile vihjailee näin bloggauksessaan, minusta mitään ei oikeasti tapahdu. Pusu diskossakin on luultavasti juopuneen unta.
Tiettyjä intiimejä miehen ongelmia siis kuvataan, mutta teksti on minusta asiallista, ainoa tarkempi alapään kuvaus on sivulla 409:"avasin sepaluksen ja aloin kusta. Suuntasin suihkun posliinia vasten, jotta opettajanhuoneessa olijat eivät kuulisi lorinaa". Tyypillistä, niin tämä ei vie mitään eteenpäin, onpahan vain elämisen kusista kuvaamista.
Lukuvuosi loppuu, ja Håfjord jää taakse, seuraavan kesän Roskilden festivaalit tarjoavat Knausgäårdin haaveiden täyttymyksen.
****
Karl Ove Knausgårdin (s. 1968 Norjassa) Taisteluni -sarja
Vaikka Knausgårdin kirjoittamisen vimma ja säälimättömyys itseä kohtaan välillä lukijaa ihoa raapivat, niin kyllähän hän itseripittäytyjänä suvereeni on.
VastaaPoistaTarina, jonka on tultava kerrotuksi, jotta kehityskaari tulee järkiperäistetyksi ja eräänlainen katharsis saavutetuksi...
Hän saa houkutellukisi lukijansa kokemaan maailmaa itsensä tavoin ikäänkuin sisältäpäin, mikä on melkoinen taidonnäyte. Kuin myös on Katriina Huttusen taidokas suomennos.
Totta tuo vimma, ja ripittäytyminen. Itse en moiseen pystyisi, enkä varsinkaan kehtaisi.
Poista