Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
Sivut
▼
torstai 23. huhtikuuta 2020
Tove Jansson: Vaarallinen matka
Tove Jansson: Vaarallinen matka, alkuteos Den farliga resan 1977, suomentaja Panu Pekkanen.
Tove Janssonin Vaarallinen matka on upeasti runomuotoinen maalauksin kuvitettu kertomus Sannan ja hänen kissansa seikkailuista. Sanna manaa laiskaa kissaa, ikuista tylsyyttä, ja uhoaa nauravansa vaaraa.
Sitten Sanna hukkaa ruohikkoon lasinsa, ja näkee uusien silmälasiensa läpi kissansa eri tavoin. Sanna ja hänen laiska kissansa joutuvat vaaralliseen seikkailuun, ensin mangrovesuolle.
Mangrovesuon jälkeen Sanna tapaa Hemulin, Surkun, Tiuhdin ja Viuhdin, ja kertoo näköhavainnoistaan, maailman muutos ei johdu silmälasista, koska Hemuli kertoo, että mikään ei täsmää entiseen.
Fåglar flyger upp och ner
och blåbären är gula
fånigheter var jag ser
de är rent ohemulen.
Tiuhti ja Viuhti yhtyvät kuoroon, ja hattivatit ryntäilevät pois tulivuorenpurkauksen tieltä, jota pakenee myös Nipsu.
Tulivuorenpurkauksen jälkeen tulee lumimyrsky, jonka jälkeen joukkio saa sipulikeittoa Nuuskamuikkuselta (ja vatsa menee sekaisin Nipsulta, koska sipulit ovat raakoja).
Lopulta joukko pääsee perille Muumilaaksoon Tuutikin kuumailmapallolla.
Muumilaaksossa kaikki on hyvin, siellä juhlitaan ja sitten Sanna ja Kissa lähtevät kotiinsa.
Tarina on runomuodossa, teksti rimmaa, päähenkilön nimi on ruotsiksi Susanna. Tässä Surku tulee Sannan "syliin" lämmittelemään. Surkun nimi on ruotsiksi Ynk von Jämmerlund.
Han kom i Susannas famn
så värmde de varandra
Ynk var hundens första namn
von Jämmerlund det andra
Vaarallinen matka on huikea seikkailu, jonka teho on Tove Janssonin upeissa jopa surrealistissa kuvissa ja runomuotoisessa kerronnassa.
Osallistun tällä Luetaanko tämä? -blogin Kian haasteeseen Suojellaan Itämerta lukemalla Muumikirjoja. Kuva on Myllärin Muumimamman kaurapuuro -paketista, josta menee 2 senttiä paketilta #meidänmeri -kampanjaan.
Drontti-hahmokin pulikoi Kailon rannassa Muumimaailmassa Itämeressä, jonka toivoisin olevan sinilevätön.
Muumit ja Itämeri on minulle ovat henkilökohtaisesti tärkeitä ja lahjoitan mielelläni rahaa tähän.
Kuulostaa aika surrealistiselta jutulta. En ole tiennytkään, että muumikirjoissa on runomuotoisiakin.
VastaaPoistaKuten Mai alla vinkkaa, niin näissä muutamissa kuvakirjoissa on runomitta. Tuon Kuka lohduttaisi Nyytiä on kääntänyt Kirsi Kunnas.
PoistaBlogissani on Kirsi Kunnaksen kääntämät Kuka lohduttaisi Nyytiä? ja Kuinkas sitten kävikään? bloggaukset. Nekin ovat runomuotoon kirjoitettuja. Runoista nousee esille kumpikin kirjailija. Olen blogannut myös tämän Vaarallinen matka teoksen. Jansson teki valtavan hyvää työtä kirjoittaessaan Muumeista. Terveisin fani <3
VastaaPoistaMuistelen joskus lukeneeni tuon Kuka lohduttaisi Nyytiä, mutta en ollut varma muistikuvissani, oliko se runomuotoinen.
PoistaKiitos Mai :)
PoistaHauska ja ajankohtainenkin postaus havaintoineen, jottei mikään täsmää entiseen! Tove Jansson on omaa luokkaansa ja hiirenkorville luettu, mutta tämä teos on uusi tuttavuus, joten kiitos!
VastaaPoistaHurjannäköinen katti ja messevä koissunnimi Ynk von Jämmerlund, laadulla on tekijänsä!
Kuin myös ja tehdään parhaamme.
Olen ollut Tove Janssonin näyttelyssä (en Ateneumissa vaan joitain vuosia ennen Wäinö Aaltosen museossa) ja hän on kyllä taitava ja totta, laadulla on tekijänsä.
Poistavasta teini-iässä aloin lukemaan tätä
VastaaPoista:)
PoistaItämeren suojelu on hieno asia. 💙 Tove Jansson osaa monin paikoin tarinoissaan herättää pelkoa. Lapsikaverini ovat jossain vaiheissa katselleet muumia telkkarista tukka pystyssä. Muumit ovat toisaalta enemmän meille aikuisille sopivia. Kiva lukea tämä postaus, kun sattumalta minulle tuli eilen halu lukea muumeja. Otin jo yhden kirjan valmiiksi tätä päivää varten 🙂 (Muumilaakson maailma)
VastaaPoistaTotta, monissa tarinoissa on pelokoa, paljon tapahtuu pyrstötähden tulemista, Mörköä, vedenpaisumusta, mmutta yksinäisyyttä majakkasaarella ja talvella. Ovat aikuisten kirjoja monet .
PoistaAntoisia lukuhetkiä.
Pidin kovasti tästä taiteellisesta ja "vaarallisesta" kuvakirjasta, jonka luin vasta nyt aikuisena ensimmäisen kerran. Kuvat todellakin hienoja, ja minun oli tarkoitus esitellä niitä oppilaillenikin tänä keväänä Muumi-jakson yhteydessä, mutta toisin nyt sitten kävi tämän koronan takia. Kiitos Jokke, että osallistuit haasteeseen!
VastaaPoista