Sivut

perjantai 10. huhtikuuta 2020

James Joyce: Odysseus


James Joyce: Odysseus, alkuteos Ulysses 1922, suomentanut Pentti Saarikoski, toinen painos, Tammi Keltainen kirjasto 1964, sivumäärä 722.

Irlantilaisen James Joycen eepos Odysseus on aikaansa mullistanut teos. Se kertoo Dublinin tapahtumista yhden päivän ajan (16.6.1904), kirjassa on satoja henkilöitä, mutta päähenkilö on Leopold Bloom, juutalainen mainoshankkija. Teoksessa on kahdeksantoista eri jaksoa, joissa näkökulmat ja kirjoitustyyli vaihtelevat, jaksot on symbolisella tasolla linkitettävissä Ilian Odysseiaan. 

Kirjassa on todella paljon mainintoja Irlannin historiasta, vuosisadan alun tilanteesta, mutta myös vertauksia Mooseksen kirjaan, Troian Helenaan, ja Shakespearen Hamletiin. Teos julkaistiin alkuun jatkokertomuksena, ja sitten kokonaan. Se sisältää aikakauteensa nähden rivojakin kielikuvia, siinä tarkastellaan hyvin läheltä myös ihmisten ruokailutapoja, vatsantoimintaa, ja toinen päähenkilö Stephen Dedalus (taiteilijan omakuva) asettaa katolisen kirkon tapoja puntariin, hän ei ole uskossa, eikä halua näytellä uskovaa. Teos sisältää välillä täysin mahdotonta runonpunontaa, ja tajunnanvirtaa, että sitä on mahdotonta kuvata, toisaalta teoksessa on myös loogisia eri dublinilaisten näkökulmia. Leopold Bloom on naimisissa Marion Molly Tweedin kanssa, ja heillä on 15-vuotias tytär Millicent (Milly), Miilly on poissa kotoa, opiskelee valokuvausta. Poika Rudy on kuollut. Molly on syntynyt Gibraltarilla, ja hänen isänsä on ollut upseeri. Paddy Dignamin hautajaiset ovat tapahtuma, mihin viitataan useasti. Stephen Dedalus, on kirjailijan alter ego ja hän on kirjoittanut saman romaanin kuin Joyce, eli  A Portrait of the Artist as a Young Man. Jos Bloom on Odysseus, niin Molly on Penelope, ja Stephen on Telemakhos, vaikka hän ei siis ole Bloomin poika. Joycen Odysseusta on helpompi lukea, kun ymmärtää, että se on jaettu kahdeksaantoista eri jaksoon, jotka symbolisella tai muulla tavoin vastaavat Odysseuksen kotiinpaluuta. Kirjasta olisi ollut uusi Leevi Lehdon suomennos. Luin itse rinnan kuvassa olevaa englanninkielistä alkuteosta ja Saarikosken suomennosta. Minusta teos on mosaiikki eri tyyleistä ja tapahtumista. Useasti side antiikin Odysseukseen on hyvin löyhä.

Kirjan avauskohtauksessa lääketieteen opiskelija Buck Mulligan ajaa partaansa tornin luona, jonka kuva on englanninkielisen kirjan kannessa. Buck kiusoittelee kynäilijä Stephen Dedalusta, jonka äiti on kuollut. Buck tekee pilaa uskonnosta. Hänen mukaansa irlantilaiset ovat brittiläisessä ja italialaisessa imperiumissa, jota edustaa roomalaiskatolinen kirkko. Pojat asuvat tornissa, lisäksi siellä on Buckin ystävä Oxfordista brittiläinen Haines.

Toisessa kohtauksessa Stephen Dedalus opettaa koulussa historiaa, oppitunnin jälkeen hän opastaa Cyril Sargent nimistä poikaa tekemään numerot 11 - 15. Opetustyössä Stephen Dedalus joutuu ajoittain rikkaiden poikien ylenkatsomaksi, mutta saa rehtori Garrett Deasylta palkkansa (kaksi seteliä ja kolikon). Deasy panettelee juutalaisia, hänen teoriansa mukaan Englanti on rappiolla, ja juutalaiset ovat ottaneet vallan talouselämässä ja muuallakin.

Kolmannessa kohtauksessa Stephen Dedalus menee rannalle ja pohtii elämäänsä, äitiään, opiskeluitaan, ja seuraa koiraa, joka nuuhkii koiran raatoa, ja kuseskelee. Teoksen ensimmäinen osa sisätää nämä jaksot.

Toisen osan alussa neljännessä kohtauksessa tarkastellaan toisen päähenkilön Leopold Bloomin aamutoimia, hän pitää nelijalkaisten eläinten ja lintujen sisäelimistä. Tyttäreltä Millyltä kirje ja kodissa on kissa. Bloom mouskuttaa munuaista. Viidennessä kohtauksessa Bloom menee postitoimistoon. Henry Flowerin valenimellä on tullut kirje Martha Cliffordilla. Bloom pohtii katolista jumalanpalvelusta. Bloom suuntaa Paddy Dignamin hautajaisiin. Bloomin isä on kuollut, ilmeisesti oman käden kautta. Myös Bloomin Rudy-poka on kuollut jo vauvaikäisenä. Isä Dedalus on hautajaisissa, hän halveksii poikaansa ja pitää myös Buckia retkuna. Jo teoksen alussa Stephen Dedalus on paljastanut, että on hylännyt katoliset tapansa, eikä ole rukoillut äitinsä kuolinvuoteella, tämän pyynnöistä huolimatta.

Seitsemäs jakso kuvaa sanomalehden toimitusta. Kaikenlaisia erilaisia toimintoja kuvataan hyvinkin tarkasti. Bloomin hankkimia mainoksia, ja ilmoituksia painetaan. Joyce kuvaa Dublinia ajoin hyvinkin tarkasti, tuolloin oli raitiovaunu, ja puhelin, ja eräällä rikkaalla pojalla on automobiili. Hevosten kilpa-ajot (ravit, tarkasti niin ainakin kerran tarkoitettiin raveja ei laukkakisoja). Toimitukseen tulee myös Stephen Dedalus, joka  tuo rehtori Deasyn suu- ja sorkkatauti kirjeen.  Toimituksessa tunnetaan rehtori Garret Deasy, "ai minä tunnen hänet, Myles Crawford sanoi, -ja tunsin hänen vaimonsa myöskin. Julmetuin raivotar mitä Jumala milloinkaan on luonut. Jeesus, sillä naisella oli suu- ja sorkkatauti eikä epäilystäkään! Se ilta kun hän heitti keiton tarjoilijalle päin naamaa Star and Garterissa. Ooh!" s. 129.
Välillä tuodaan Troija ja Odysseus lähelle:
"Nainen toi synnin maailmaan. Helenan, Menealaoksen karanneen vaimon takia kreikkalaiset kymmenen vuotta.  O'Rourke, Breffinin ruhtinas. 
- Onko hän leski? Stephen kysyi. 
- On kesäsellainen ... "ss. 129-130.
Tästä ei puutu sanoja, eli alkukielinen lainaus on:
A woman brought sin into the world. For Helen, the runaway wife of Menelaus, ten years the Greeks. O’Rourke, prince of Breffni.
—Is he a widower? Stephen asked.
—Ay, a grass one

Kahdeksannessa kohtauksessa Bloom kulkee kadulla ja kuulee Mina Purefoyn synnytyksestä, samalla hänen itsensä pohtii hänen ja Mollyn suhteen ensiaskeleita, hän oli 28-vuotias, ja Molly 23-vuotias. Bloomin avioliitto on nyt, johon on voinut vaikuttaa Rudyn kuolema. Bloom menee kapakkaan aikeenaan syödä, mutta häntä etoo ruuan tuoksu, miesten mässäily ja röyhtäily.

Yhdeksännessä kohtauksessa Stephen on kirjastossa, luennoi ja puhe kääntyy William Shakespeareen, ja luodataan aika syvälle William Shakespearen näytelmiin, ja puhutaan hänen avioliitostaan Ann Hathawayn kanssa. Eniten näytelmistä tarkastellaan Hamletia, mutta myös Richard III:aKuningas Learia, Venetsian kauppiasta sekä  OthelloaKeskustelussa Hamlet saa siis pääroolin. Miehet pohtivat oliko Hamlet hullu, vastaus on ilmeisesti että ei. Myös Ofelian itsemurhaa pohditaan. Hamletin hulluus liittyy ainakin haamun kanssa puhumiseen. Hamlet ei ole mikään kummitusjuttu. Shakespearella oli poika Hamnet, joka kuoli 11-vuotiaana. Kirjan kannalta olennaista on isä- poika -asetelma, ja toisaalta Hamletin isän kuolema, toisaalta Hamnetin Shakespearen pojan kuolema. Keskustelussa todetaan, että miehen pääasialliset viholliset olisivat omasta perheestä, tämän mukaan Shakespeare olisi käyttänyt konnien niminä ilkeiden sukulaisten nimiä. Kaikki keskustelu ei kuitenkaan ole korkealentoista, vaan Buck puhuu tippuritautisista naisista, ja hiilisataman huorista. Huorista myös Shakespeare kirjoitti, tai useimmin ne olivat kai portoiksi kutsuttuja. Kiirastuleen viitataan Stephenin kommentista Hamletin isästä "Our Father who art in purgatory "

Kymmenes osa esittelee kuvauksia Dublinista, hyvinkin tarkkaa kuvausta, sivuhenkilöistä Mulligan ja Haines ovat mukana pienessä roolissa. 

Yhdettätoista jaksoa on nimetty seireeneiksi, en tiedä ovatko kapakkatytöt Mina Kennedy ja Lydia Douce seireeneitä, ainakin he tarjoilevat miehille kapakassa juomia, ja ruokaa, ja sen jälkeen maksusta vielä muutakin. He ilkkuvat ja panettelevat Bloomia, joka syö. Tässä jaksossa lauletaan, soitetaan ja puhutaan rivoja; "halkaiset tuon naisen korvakalvot, eräästä toisesta kalvosta puhumattakaan"

Kahdennessatoista jaksossa  nimetön mies vaahtoaa pubissa. Hän kommentoi myös pubiin saapuvaa Leopold Bloomia, jonka juutalaisuutta rienataan. Tässä kohtauksessa mainitaan myös Sinn Feinin, joka on kirjassa mainittu kuudesti.

Kolmastoista kohtaus on sävyltään kaksijakoinen, alkuun se on hyvin kaunis, viaton ja "ilmava". Kohtaus alkaa kun kaksi äitiä Cissy Caffrey ja Edy Boardman ovat rannalla. Boardmanilla on vauva ja Caffreyllä on nelivuotiaat kaksoset. Gerty MacDowell on Cissyn ja Edyn ystävätär. Kaksoset leikkivät, ja Gerty on neitseellinen, ihana ja kaikin puolin ihana neito. Hän haaveilee avioliitosta. Tuttu poika tähtää lääkikseen. Tulee ilta ja hämärä. Gerty alkaa tuijottaa miestä, joka osoittautuu Bloomiksi. Bloom kuolaa Gertyn perään, ja koskettelee itseään. Gerty aikoo tulla seuraavina päivinä tuijottamaan miestä, näyttelemään sääriään. Bloom jää yksin rannalle, housut ovat limaiset. Tämä kohtaus on nimetty Nausikaan mukaan. Nausikaa odotteli Odysseusta rannalla, Odysseus ja Nausikaa tunsivat rakkautta toisiaan kohtaan. Nausikaa oli nuori. Odysseus jatkoi matkaansa kotiin. Kieli on tässä jaksossa helppoa, ja kerronta suoraa, kuten jossain rakkausromaanissa.

Neljästoista kohtaus ja  Leopold Bloom menee synnytyssairaalaan, jossa Mina Purefoy on synnyttämässä, saa pojan. Bloomin poika on kuollut vain yhdeksän päivän ikäisenä, Bloom pohtii sitä. Joycen kerronta vaihtelee, mutta on vanhahtavaa, ja samalla hauskaa.

Viidestoista kohtaus on teoksen pisin, se on unenomainen ja sekava, mutta rietas näytelmä, jossa esiintyy teoksen henkilöitä, keskushenkilönä kuitenkin Bloom. Kohtauksen alussa Bloomin isän haamu tulee arvostelemaan Bloomia. Kohtaus päättyy Bloomin kuolleen pojan esiintymiseen. Muuten näytelmä on sekava, ajoittain rietas, ja hyvin vaihteleva. Bloom on oikeudenkäynnissä syytettynä riettaudesta, välillä hän on keisaripresidentti. Näytelmässä Stephenin äiti ilmestyy Stephenille. Stephen pyytää äitiä vahvistamaan tiedon, että hän ei tappanut tätä, vaan syöpä. Äiti rukoilee pojalle pelastusta.

Leopold Bloom ja  Stephen Dedalus lähtevät yhdessä (kuten Odysseus ja Telemakhos?) pitkin Dublinia, ja Stephen antaa puolikruunusen kodittomalle kulkijalle Corleylle, hyvin epävarma saatava. Bloomin isä oli jo kääntynyt "kristityksi", kirjassa Bloom kertoo kaiken olennaisen, myös sen, että Jeesuksen 'perhe' oli juutalainen, ja Jeesus syntyi juutalaiseksi. Bloom kertoo Stephenille, että juutalaisia syytetään rappiosta, joka usein on kuitenkin alkanut, kun heidät on karkotettu. (Tämä pätee minusta myös 1930-lukuunkin, joka johti sitten holokaustiin).

Toiseksi viimeisessä osuudessa Bloom tulee Stephenin kanssa kotiinsa, avaimet ovat hukassa, mutta sisälle päästään. Tässä osiossa on kysymyksiä ja niihin vastauksia, kuulostaa selvältä, mutta ei ole. Tässä yksi lyhyimmistä kysymys-vastaus -pareista.
Miksi häntä (Bloomia) häiritsi valon puuttuminen vähemmän kuin melun olemassaolo? (Why did absence of light disturb him less than presence of noise?)
Koska hänen lujan täyteläisen maskuliinisen feminiinisen passiivisen aktiivisen kätensä kosketusaisti oli niin varma. (Because of the surety of the sense of touch in his firm full masculine feminine passive active hand).
Tämä on erinomainen, ja informatiivinen osa. Bloomin isä on surmannut itsensä ukonhatun yliannostuksella Leopoldin ollessa kymmenvuotias. Lisäksi puhutaan Mollystä, hänellä on ollut ainakin 25 rakastajaa, myös isä Dedalus.

Viimeinen osa on Mollyn yksinpuhelu. Aiemmin Mollysta on ilmennyt, että hän on Gibraltarilta, isä on irlantilainen majuri. Aiemmin Mollya on kommentoitu: "Bloom nai sen rasvakasan, jonka perse oli leveä kuin pallokenttä" s.300. Bloom on paljastanut, että Mollyn sukkanauhat ovat sinipunaisia. Uninäytelmässä Bloom seuraas Mollyn ja hänen rakastajansa Blazes Boylanin touhutteluja avaimenreiäistä. Osaa on kutsuttu Penelopeksi, Odysseuksen vaimo Penelope oli kilpakosijoiden piirittämä harharetkien ajan. Mollyn vuodatus on pääosin yhtä lausetta kertoen ne miesseikkailut, joihin aviomies on jo viitannut, siinä oli kirkonmiestä, naapuria, pormestaria, ja jutut ovat sangen ruokottomia, ja ilmeisesti monipuolista touhuttelua on harrastettu varsin estottomasti ja moneen reikään, ja loppuun luettuna ilmenee, että Marion on vasta 33-vuotias. Marion ei haikaile lasten perään, ja ilmeisesti touhuttelukin on alkanut ja jatkunut paljon ennen avioliittoa ja Bloomia. Rouvan CV on vaikuttavan pitkä ja monipuolinen.

Ulysses ja Suomi
Kirjan tapahtumapäivä torstai 16.6.1904 oli myös päivä jolloin Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia, ja tähän viitataan kirjassa Sanomalehtikohtauksessa (eli seitsemäs osa),  kello on tuolloin 12 Irlannin aikaa. Bobrikovia ammuttiin Suomessa kello 11, joten tieto olisi voinut tulla Dubliniin, mutta Bobrikov kuoli vasta seuraavana päivä:
- Paris, past and present, he said. You look like communards.
- Like fellows who had blown up the Bastile, J. J. O’Molloy said in quiet mockery. Or was it you shot the lord lieutenant of Finland between you? You look as though you had done the deed. General Bobrikoff.
- We were only thinking about it, Stephen said.
Toisaalla puhutaan suomalaisesta koivusta
And in the castle was set a board that was of the birchwood of Finlandy and it was upheld by four dwarfmen of that country but they durst not move more for enchantment. And on this board were frightful swords and knives that are made in a great cavern by swinking demons out of white flames that they fix then in the horns of buffalos and stags that there abound marvellously

Värit.
Kiinnitin alkuun huomioita väreihin. Alkuun mainittiin räänvihreää, ja puhuttiin vihreän limaisesta valaanlihasta (hacking in green blubbery whalemeat). Värimaailma muuttuu siniseksi ja punaiseksi, Mollyn sukkanauhat ovat violetit. Etsin nettitekstistä sanoja (välilyönti väri välilyönti) ja sain tulokseksi valkoinen (white) 141, musta (black) 127, punainen (red) 96, vihreä (green)  75, sininen (blue) 69,  ruskea brown 51, keltainen (yellow) 40 vaaleanpunainen (pink)17, violet 15, purple 4 kertaa, ei oranssia väriä.

Loppuun yksinkertainen mietelmä, mutta tosi: "olemme lojaaleja menetetyille asioille, emme menestyville"

Mika Kukkonen on blogannut Ulysses-projektistaan (klik) joka vei kesäloman 2012. Minulla meni kesä 2019, mutta Mika Kukkosen bloggauksissa (useita) on monia hyviä pointteja.

James Joycen Odyusseus -kirja on äärimmäisen haastava, ajoin se on ruokoton, usein vaikeaselkoinen, mutta siinä on oma hohtonsa, aikaansa edellä ollut teos.

*****

James Joyce (1882 - 1941) oli kuuluisa irlantilainen kirjailija. Hänen ainoa puhtaasti romaani on taitelijan omakuva nuoruuden vuosilta (A Portrait of the Artist as a Young Man, tuossa nimessä puhutaan vain potretista, kuvasta ei omakuvasta, kuten käännöksessä). Joycen kuuluisimpia teoksia on novellikokoelma Dublinilaisia (1914) sekä tämä eepos Odysseus vuodelta 1922. Joycen teoksissa on paljon ironiaa muiden tyyleistä, omatakeisia sanoja, ja todellisuudesta napsittuja henkilöitä.

16 kommenttia:

  1. Minä kulkenut näitä katuja Dublinissa, jännät nuo värit, mielenkiintoinen kirja, kiva jos tietää jotain Irlannin historiasta, minun kesälukemista:
    http://hannelesbibliotek.blogspot.com/search/label/Joyce%20Ulysses

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan nuo hienot tekstit, tuolloin luulin, että en pysty enkä halua lukea tätä, mutta viime kesänä ajattelin, että haluan lukea. Otti aika koville, ja luin välillä muuta, mutta pääsin loppuun.

      Poista
  2. yks göteborgilainen professori vertaa täta Virinia Woolfin naiskävelyyn Lontoossa Mrs Dalloway, nämä kirjailiat eivät tykänneet toisitaan:
    http://hannelesbibliotek.blogspot.com/2015/09/en-dag-i-dublin-om-james-joyces-ulysses.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa, minulla on tuo Mrs Dalloway hyllyssä, mutta en ole saanut aikaiseksi lukea

      Poista
    2. kaksi kavelyä suuressa kaupungissa, yksi päivä, toinen mies, toinen nainen

      Poista
  3. Kiitos jälleen kerran informoivasta ja seikkaperäisestä postauksestasi! Odysseuksen, joka pönöttää myös omassa hyllyssä, luin sen ilmestymisvuonna 1964. Rehellisesti myönnän, että siitä maratonista muodostui tuolloin nuorelle naiselle yksi Golgatan suora...
    Tuo väriosio oli kiintoisa herkullisine Mollyn violetteine sukkanauhoineen;) Mietelmä on oiva ja jättää ilmaan kysymyksen: miksi näin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tuo raskas luettava. Vedin yhden osion ja luin väliin jotain muuta ja pääsin lopulta loppuun.

      Poista
  4. Yritin joskus lukea Dublinilaisia, mutta oli sen verran vaikeaa edetä, että jätin kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dublinilaiset on ilmeisesti samaa luokkaa tai ilmeisesti vaikeampi en uskoakseni lue sitä ...

      Poista
  5. sä kunolet kielitaitoinen niin suosittelen Dag ut och dag in med en dag i Dublin av Erik Andersson:
    http://hannelesbibliotek.blogspot.com/2012/06/for-ord-nordar.html

    VastaaPoista
  6. En lukenut postaustasi, kun julkaisit sen, koska oma Odysseukseni oli juuri silloin kesken. Olipahan urakka, mutta minusta se kannatti. Minulla meni reilu kuukausi korona-aikaa. Sinun kirjoituksesi on hieno kaikkine yksityiskohtineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oli tämä kova urakka. Kahlasin eteenpäin, ja luin välillä muuta, mutta loppuun asti pääsin (ja pääsit korona-aikana).

      Poista
  7. Englannin kielen sana "shot" ei sisällä oletusta, että ammuttu henkilö olisi kuollut. Ilmaisu on neutraali tämän suhteen. Suomen kielessä ei tällaista ilmaisua ole vaan objektin sija kertoo kuoliko henkilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos selvennöksestä. Näin tosiaan on, kun kerrot.

      Poista