James Joyce: Odysseus, alkuteos Ulysses 1922, suomentanut Pentti
Saarikoski, toinen painos, Tammi Keltainen kirjasto 1964, sivumäärä 722.
Irlantilaisen James
Joycen eepos Odysseus on aikaansa mullistanut teos.
Se kertoo Dublinin tapahtumista yhden päivän ajan (16.6.1904), kirjassa on
satoja henkilöitä, mutta päähenkilö on Leopold Bloom, juutalainen
mainoshankkija. Teoksessa on kahdeksantoista eri jaksoa, joissa näkökulmat ja
kirjoitustyyli vaihtelevat, jaksot on symbolisella tasolla linkitettävissä
Ilian Odysseiaan.
Kirjassa on todella paljon mainintoja Irlannin historiasta, vuosisadan alun tilanteesta, mutta myös vertauksia Mooseksen kirjaan, Troian Helenaan, ja Shakespearen Hamletiin. Teos julkaistiin alkuun jatkokertomuksena, ja sitten kokonaan. Se sisältää aikakauteensa nähden rivojakin kielikuvia, siinä tarkastellaan hyvin läheltä myös ihmisten ruokailutapoja, vatsantoimintaa, ja toinen päähenkilö Stephen Dedalus (taiteilijan omakuva) asettaa katolisen kirkon tapoja puntariin, hän ei ole uskossa, eikä halua näytellä uskovaa. Teos sisältää välillä täysin mahdotonta runonpunontaa, ja tajunnanvirtaa, että sitä on mahdotonta kuvata, toisaalta teoksessa on myös loogisia eri dublinilaisten näkökulmia. Leopold Bloom on naimisissa Marion Molly Tweedin kanssa, ja heillä on 15-vuotias tytär Millicent (Milly), Miilly on poissa kotoa, opiskelee valokuvausta. Poika Rudy on kuollut. Molly on syntynyt Gibraltarilla, ja hänen isänsä on ollut upseeri. Paddy Dignamin hautajaiset ovat tapahtuma, mihin viitataan useasti. Stephen Dedalus, on kirjailijan alter ego ja hän on kirjoittanut saman romaanin kuin Joyce, eli A Portrait of the Artist as a Young Man. Jos Bloom on Odysseus, niin Molly on Penelope, ja Stephen on Telemakhos, vaikka hän ei siis ole Bloomin poika. Joycen Odysseusta on helpompi lukea, kun ymmärtää, että se on jaettu kahdeksaantoista eri jaksoon, jotka symbolisella tai muulla tavoin vastaavat Odysseuksen kotiinpaluuta. Kirjasta olisi ollut uusi Leevi Lehdon suomennos. Luin itse rinnan kuvassa olevaa englanninkielistä alkuteosta ja Saarikosken suomennosta. Minusta teos on mosaiikki eri tyyleistä ja tapahtumista. Useasti side antiikin Odysseukseen on hyvin löyhä.
Kirjassa on todella paljon mainintoja Irlannin historiasta, vuosisadan alun tilanteesta, mutta myös vertauksia Mooseksen kirjaan, Troian Helenaan, ja Shakespearen Hamletiin. Teos julkaistiin alkuun jatkokertomuksena, ja sitten kokonaan. Se sisältää aikakauteensa nähden rivojakin kielikuvia, siinä tarkastellaan hyvin läheltä myös ihmisten ruokailutapoja, vatsantoimintaa, ja toinen päähenkilö Stephen Dedalus (taiteilijan omakuva) asettaa katolisen kirkon tapoja puntariin, hän ei ole uskossa, eikä halua näytellä uskovaa. Teos sisältää välillä täysin mahdotonta runonpunontaa, ja tajunnanvirtaa, että sitä on mahdotonta kuvata, toisaalta teoksessa on myös loogisia eri dublinilaisten näkökulmia. Leopold Bloom on naimisissa Marion Molly Tweedin kanssa, ja heillä on 15-vuotias tytär Millicent (Milly), Miilly on poissa kotoa, opiskelee valokuvausta. Poika Rudy on kuollut. Molly on syntynyt Gibraltarilla, ja hänen isänsä on ollut upseeri. Paddy Dignamin hautajaiset ovat tapahtuma, mihin viitataan useasti. Stephen Dedalus, on kirjailijan alter ego ja hän on kirjoittanut saman romaanin kuin Joyce, eli A Portrait of the Artist as a Young Man. Jos Bloom on Odysseus, niin Molly on Penelope, ja Stephen on Telemakhos, vaikka hän ei siis ole Bloomin poika. Joycen Odysseusta on helpompi lukea, kun ymmärtää, että se on jaettu kahdeksaantoista eri jaksoon, jotka symbolisella tai muulla tavoin vastaavat Odysseuksen kotiinpaluuta. Kirjasta olisi ollut uusi Leevi Lehdon suomennos. Luin itse rinnan kuvassa olevaa englanninkielistä alkuteosta ja Saarikosken suomennosta. Minusta teos on mosaiikki eri tyyleistä ja tapahtumista. Useasti side antiikin Odysseukseen on hyvin löyhä.
Kirjan
avauskohtauksessa lääketieteen opiskelija Buck Mulligan ajaa
partaansa tornin luona, jonka kuva on englanninkielisen kirjan kannessa. Buck
kiusoittelee kynäilijä Stephen Dedalusta, jonka äiti on kuollut.
Buck tekee pilaa uskonnosta. Hänen mukaansa irlantilaiset ovat brittiläisessä
ja italialaisessa imperiumissa, jota edustaa roomalaiskatolinen kirkko. Pojat
asuvat tornissa, lisäksi siellä on Buckin ystävä Oxfordista brittiläinen Haines.
Toisessa
kohtauksessa Stephen Dedalus opettaa koulussa historiaa, oppitunnin jälkeen hän
opastaa Cyril Sargent nimistä poikaa tekemään numerot 11 - 15. Opetustyössä
Stephen Dedalus joutuu ajoittain rikkaiden poikien ylenkatsomaksi, mutta saa
rehtori Garrett Deasylta palkkansa (kaksi seteliä ja kolikon). Deasy panettelee
juutalaisia, hänen teoriansa mukaan Englanti on rappiolla, ja juutalaiset ovat
ottaneet vallan talouselämässä ja muuallakin.
Kolmannessa
kohtauksessa Stephen Dedalus menee rannalle ja pohtii elämäänsä, äitiään,
opiskeluitaan, ja seuraa koiraa, joka nuuhkii koiran raatoa, ja kuseskelee.
Teoksen ensimmäinen osa sisätää nämä jaksot.
Toisen osan alussa neljännessä
kohtauksessa tarkastellaan toisen päähenkilön Leopold Bloomin aamutoimia,
hän pitää nelijalkaisten eläinten ja lintujen sisäelimistä. Tyttäreltä Millyltä kirje ja kodissa on kissa. Bloom mouskuttaa munuaista. Viidennessä kohtauksessa
Bloom menee postitoimistoon. Henry Flowerin valenimellä on tullut kirje Martha
Cliffordilla. Bloom pohtii katolista jumalanpalvelusta. Bloom suuntaa Paddy
Dignamin hautajaisiin. Bloomin isä on kuollut, ilmeisesti oman käden kautta.
Myös Bloomin Rudy-poka on kuollut jo vauvaikäisenä. Isä Dedalus on
hautajaisissa, hän halveksii poikaansa ja pitää myös Buckia retkuna. Jo teoksen
alussa Stephen Dedalus on paljastanut, että on hylännyt katoliset tapansa, eikä
ole rukoillut äitinsä kuolinvuoteella, tämän pyynnöistä huolimatta.
Seitsemäs jakso
kuvaa sanomalehden toimitusta. Kaikenlaisia erilaisia toimintoja kuvataan
hyvinkin tarkasti. Bloomin hankkimia mainoksia, ja ilmoituksia painetaan. Joyce
kuvaa Dublinia ajoin hyvinkin tarkasti, tuolloin oli raitiovaunu, ja puhelin,
ja eräällä rikkaalla pojalla on automobiili. Hevosten kilpa-ajot (ravit,
tarkasti niin ainakin kerran tarkoitettiin raveja ei laukkakisoja).
Toimitukseen tulee myös Stephen Dedalus, joka tuo rehtori Deasyn suu- ja
sorkkatauti kirjeen. Toimituksessa tunnetaan rehtori Garret Deasy,
"ai minä tunnen hänet, Myles Crawford sanoi, -ja tunsin hänen vaimonsa
myöskin. Julmetuin raivotar mitä Jumala milloinkaan on luonut. Jeesus, sillä
naisella oli suu- ja sorkkatauti eikä epäilystäkään! Se ilta kun hän heitti
keiton tarjoilijalle päin naamaa Star and Garterissa. Ooh!" s. 129.
Välillä tuodaan
Troija ja Odysseus lähelle:
"Nainen
toi synnin maailmaan. Helenan, Menealaoksen karanneen vaimon takia
kreikkalaiset kymmenen vuotta. O'Rourke, Breffinin ruhtinas.
- Onko hän
leski? Stephen kysyi.
- On kesäsellainen ... "ss. 129-130.
Tästä ei puutu
sanoja, eli alkukielinen lainaus on:
A woman brought sin into the world. For Helen, the runaway wife of
Menelaus, ten years the Greeks. O’Rourke, prince of Breffni.
—Is he a widower? Stephen asked.
—Ay, a grass one
Kahdeksannessa
kohtauksessa Bloom kulkee kadulla ja kuulee Mina Purefoyn synnytyksestä,
samalla hänen itsensä pohtii hänen ja Mollyn suhteen ensiaskeleita, hän oli
28-vuotias, ja Molly 23-vuotias. Bloomin avioliitto on nyt, johon on
voinut vaikuttaa Rudyn kuolema. Bloom menee kapakkaan aikeenaan syödä, mutta
häntä etoo ruuan tuoksu, miesten mässäily ja röyhtäily.
Yhdeksännessä
kohtauksessa Stephen on kirjastossa, luennoi ja puhe kääntyy William
Shakespeareen, ja luodataan aika syvälle William Shakespearen näytelmiin, ja
puhutaan hänen avioliitostaan Ann Hathawayn kanssa.
Eniten näytelmistä tarkastellaan Hamletia, mutta myös Richard III:a, Kuningas Learia, Venetsian kauppiasta sekä Othelloa. Keskustelussa
Hamlet saa siis pääroolin. Miehet pohtivat oliko Hamlet hullu, vastaus on
ilmeisesti että ei. Myös Ofelian itsemurhaa pohditaan. Hamletin hulluus liittyy
ainakin haamun kanssa puhumiseen. Hamlet ei ole mikään kummitusjuttu.
Shakespearella oli poika Hamnet, joka kuoli 11-vuotiaana. Kirjan kannalta
olennaista on isä- poika -asetelma, ja toisaalta Hamletin isän kuolema,
toisaalta Hamnetin Shakespearen pojan kuolema. Keskustelussa todetaan, että
miehen pääasialliset viholliset olisivat omasta perheestä, tämän mukaan
Shakespeare olisi käyttänyt konnien niminä ilkeiden sukulaisten nimiä. Kaikki
keskustelu ei kuitenkaan ole korkealentoista, vaan Buck puhuu tippuritautisista
naisista, ja hiilisataman huorista. Huorista myös Shakespeare kirjoitti, tai
useimmin ne olivat kai portoiksi kutsuttuja. Kiirastuleen viitataan Stephenin
kommentista Hamletin isästä "Our Father who art in purgatory "
Kymmenes osa
esittelee kuvauksia Dublinista, hyvinkin tarkkaa kuvausta, sivuhenkilöistä
Mulligan ja Haines ovat mukana pienessä roolissa.
Yhdettätoista jaksoa on nimetty seireeneiksi, en tiedä ovatko kapakkatytöt Mina Kennedy ja Lydia Douce seireeneitä, ainakin he tarjoilevat miehille kapakassa juomia, ja ruokaa, ja sen jälkeen maksusta vielä muutakin. He ilkkuvat ja panettelevat Bloomia, joka syö. Tässä jaksossa lauletaan, soitetaan ja puhutaan rivoja; "halkaiset tuon naisen korvakalvot, eräästä toisesta kalvosta puhumattakaan"
Yhdettätoista jaksoa on nimetty seireeneiksi, en tiedä ovatko kapakkatytöt Mina Kennedy ja Lydia Douce seireeneitä, ainakin he tarjoilevat miehille kapakassa juomia, ja ruokaa, ja sen jälkeen maksusta vielä muutakin. He ilkkuvat ja panettelevat Bloomia, joka syö. Tässä jaksossa lauletaan, soitetaan ja puhutaan rivoja; "halkaiset tuon naisen korvakalvot, eräästä toisesta kalvosta puhumattakaan"
Kahdennessatoista
jaksossa nimetön mies vaahtoaa pubissa. Hän kommentoi myös pubiin
saapuvaa Leopold Bloomia, jonka juutalaisuutta rienataan. Tässä kohtauksessa
mainitaan myös Sinn Feinin, joka on kirjassa mainittu kuudesti.
Kolmastoista kohtaus on sävyltään kaksijakoinen, alkuun se on
hyvin kaunis, viaton ja "ilmava". Kohtaus alkaa kun kaksi äitiä Cissy
Caffrey ja Edy Boardman ovat rannalla. Boardmanilla on vauva ja Caffreyllä on
nelivuotiaat kaksoset. Gerty MacDowell on Cissyn ja Edyn
ystävätär. Kaksoset leikkivät, ja Gerty on neitseellinen, ihana ja kaikin
puolin ihana neito. Hän haaveilee avioliitosta. Tuttu poika tähtää lääkikseen.
Tulee ilta ja hämärä. Gerty alkaa tuijottaa miestä, joka osoittautuu Bloomiksi.
Bloom kuolaa Gertyn perään, ja koskettelee itseään. Gerty aikoo tulla
seuraavina päivinä tuijottamaan miestä, näyttelemään sääriään. Bloom jää yksin
rannalle, housut ovat limaiset. Tämä kohtaus on nimetty Nausikaan mukaan.
Nausikaa odotteli Odysseusta rannalla, Odysseus ja Nausikaa tunsivat rakkautta
toisiaan kohtaan. Nausikaa oli nuori. Odysseus jatkoi matkaansa kotiin. Kieli
on tässä jaksossa helppoa, ja kerronta suoraa, kuten jossain rakkausromaanissa.
Neljästoista kohtaus ja Leopold Bloom menee synnytyssairaalaan, jossa Mina Purefoy on synnyttämässä, saa pojan. Bloomin poika on kuollut vain yhdeksän päivän ikäisenä, Bloom pohtii sitä. Joycen kerronta vaihtelee, mutta on vanhahtavaa, ja samalla hauskaa.
Viidestoista kohtaus on teoksen pisin, se on unenomainen ja
sekava, mutta rietas näytelmä, jossa esiintyy teoksen henkilöitä,
keskushenkilönä kuitenkin Bloom. Kohtauksen alussa Bloomin isän
haamu tulee arvostelemaan Bloomia. Kohtaus päättyy Bloomin kuolleen pojan
esiintymiseen. Muuten näytelmä on sekava, ajoittain rietas, ja hyvin
vaihteleva. Bloom on oikeudenkäynnissä syytettynä riettaudesta, välillä hän on
keisaripresidentti. Näytelmässä Stephenin äiti ilmestyy Stephenille. Stephen
pyytää äitiä vahvistamaan tiedon, että hän ei tappanut tätä, vaan syöpä. Äiti
rukoilee pojalle pelastusta.
Leopold Bloom ja Stephen Dedalus lähtevät yhdessä (kuten
Odysseus ja Telemakhos?) pitkin Dublinia, ja Stephen antaa puolikruunusen
kodittomalle kulkijalle Corleylle, hyvin epävarma saatava. Bloomin isä oli jo
kääntynyt "kristityksi", kirjassa Bloom kertoo kaiken olennaisen,
myös sen, että Jeesuksen 'perhe' oli juutalainen, ja Jeesus syntyi
juutalaiseksi. Bloom kertoo Stephenille, että juutalaisia syytetään rappiosta,
joka usein on kuitenkin alkanut, kun heidät on karkotettu. (Tämä pätee minusta
myös 1930-lukuunkin, joka johti sitten holokaustiin).
Toiseksi viimeisessä osuudessa Bloom tulee Stephenin kanssa
kotiinsa, avaimet ovat hukassa, mutta sisälle päästään. Tässä osiossa on
kysymyksiä ja niihin vastauksia, kuulostaa selvältä, mutta ei ole. Tässä yksi
lyhyimmistä kysymys-vastaus -pareista.
Miksi häntä (Bloomia) häiritsi valon puuttuminen vähemmän kuin
melun olemassaolo? (Why did absence of light disturb him less
than presence of noise?)
Koska hänen lujan täyteläisen maskuliinisen feminiinisen
passiivisen aktiivisen kätensä kosketusaisti oli niin varma. (Because of the surety of the sense of touch in his firm full masculine
feminine passive active hand).
Tämä on erinomainen, ja informatiivinen osa. Bloomin isä on
surmannut itsensä ukonhatun yliannostuksella Leopoldin ollessa kymmenvuotias.
Lisäksi puhutaan Mollystä, hänellä on ollut ainakin 25 rakastajaa, myös isä
Dedalus.
Viimeinen osa on Mollyn yksinpuhelu. Aiemmin Mollysta on ilmennyt,
että hän on Gibraltarilta, isä on irlantilainen majuri. Aiemmin Mollya on
kommentoitu: "Bloom nai sen rasvakasan, jonka perse oli leveä kuin
pallokenttä" s.300. Bloom on paljastanut, että Mollyn sukkanauhat ovat
sinipunaisia. Uninäytelmässä Bloom seuraas Mollyn ja hänen rakastajansa Blazes Boylanin touhutteluja avaimenreiäistä. Osaa on kutsuttu Penelopeksi, Odysseuksen vaimo Penelope oli
kilpakosijoiden piirittämä harharetkien ajan. Mollyn vuodatus on pääosin yhtä
lausetta kertoen ne miesseikkailut, joihin aviomies on jo viitannut, siinä oli
kirkonmiestä, naapuria, pormestaria, ja jutut ovat sangen ruokottomia, ja
ilmeisesti monipuolista touhuttelua on harrastettu varsin estottomasti ja moneen reikään, ja loppuun luettuna ilmenee, että Marion on vasta 33-vuotias.
Marion ei haikaile lasten perään, ja ilmeisesti touhuttelukin on alkanut ja
jatkunut paljon ennen avioliittoa ja Bloomia. Rouvan CV on vaikuttavan pitkä ja
monipuolinen.
Ulysses ja Suomi
Kirjan tapahtumapäivä torstai 16.6.1904 oli myös
päivä jolloin Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri
Nikolai Bobrikovia, ja tähän viitataan kirjassa Sanomalehtikohtauksessa
(eli seitsemäs osa), kello on tuolloin 12 Irlannin aikaa. Bobrikovia
ammuttiin Suomessa kello 11, joten tieto olisi voinut tulla Dubliniin, mutta
Bobrikov kuoli vasta seuraavana päivä:
-
Paris, past and present, he said. You look like communards.
- Like fellows who had blown up the Bastile, J. J. O’Molloy said in quiet mockery. Or was it you shot the lord lieutenant of Finland between you? You look as though you had done the deed. General Bobrikoff.
- We were only thinking about it, Stephen said.
- Like fellows who had blown up the Bastile, J. J. O’Molloy said in quiet mockery. Or was it you shot the lord lieutenant of Finland between you? You look as though you had done the deed. General Bobrikoff.
- We were only thinking about it, Stephen said.
Toisaalla
puhutaan suomalaisesta koivusta
And
in the castle was set a board that was of the birchwood of Finlandy and
it was upheld by four dwarfmen of that country but they durst not move more for
enchantment. And on this board were frightful swords and knives that are made
in a great cavern by swinking demons out of white flames that they fix then in
the horns of buffalos and stags that there abound marvellously
Värit.
Kiinnitin alkuun huomioita väreihin. Alkuun mainittiin
räänvihreää, ja puhuttiin vihreän limaisesta valaanlihasta (hacking in green
blubbery whalemeat). Värimaailma muuttuu siniseksi ja punaiseksi, Mollyn
sukkanauhat ovat violetit. Etsin nettitekstistä sanoja (välilyönti väri
välilyönti) ja sain tulokseksi valkoinen (white) 141, musta (black) 127,
punainen (red) 96, vihreä (green) 75, sininen (blue) 69, ruskea
brown 51, keltainen (yellow) 40 vaaleanpunainen (pink)17, violet 15, purple 4
kertaa, ei oranssia väriä.
Loppuun yksinkertainen mietelmä, mutta tosi: "olemme
lojaaleja menetetyille asioille, emme menestyville"
Mika Kukkonen on blogannut Ulysses-projektistaan (klik) joka vei kesäloman 2012.
Minulla meni kesä 2019, mutta Mika Kukkosen bloggauksissa (useita) on monia
hyviä pointteja.
James Joycen Odyusseus -kirja on äärimmäisen haastava, ajoin se on ruokoton,
usein vaikeaselkoinen, mutta siinä on oma hohtonsa, aikaansa edellä ollut teos.
*****
James Joyce (1882 - 1941) oli kuuluisa irlantilainen kirjailija. Hänen ainoa
puhtaasti romaani on taitelijan omakuva nuoruuden vuosilta (A Portrait of the
Artist as a Young Man, tuossa nimessä puhutaan vain potretista, kuvasta ei
omakuvasta, kuten käännöksessä). Joycen kuuluisimpia teoksia on novellikokoelma
Dublinilaisia (1914) sekä tämä eepos Odysseus vuodelta 1922. Joycen teoksissa
on paljon ironiaa muiden tyyleistä, omatakeisia sanoja, ja todellisuudesta
napsittuja henkilöitä.
Minä kulkenut näitä katuja Dublinissa, jännät nuo värit, mielenkiintoinen kirja, kiva jos tietää jotain Irlannin historiasta, minun kesälukemista:
VastaaPoistahttp://hannelesbibliotek.blogspot.com/search/label/Joyce%20Ulysses
Muistan nuo hienot tekstit, tuolloin luulin, että en pysty enkä halua lukea tätä, mutta viime kesänä ajattelin, että haluan lukea. Otti aika koville, ja luin välillä muuta, mutta pääsin loppuun.
Poistayks göteborgilainen professori vertaa täta Virinia Woolfin naiskävelyyn Lontoossa Mrs Dalloway, nämä kirjailiat eivät tykänneet toisitaan:
VastaaPoistahttp://hannelesbibliotek.blogspot.com/2015/09/en-dag-i-dublin-om-james-joyces-ulysses.html
Kiinnostavaa, minulla on tuo Mrs Dalloway hyllyssä, mutta en ole saanut aikaiseksi lukea
Poistakaksi kavelyä suuressa kaupungissa, yksi päivä, toinen mies, toinen nainen
Poista:)
PoistaKiitos jälleen kerran informoivasta ja seikkaperäisestä postauksestasi! Odysseuksen, joka pönöttää myös omassa hyllyssä, luin sen ilmestymisvuonna 1964. Rehellisesti myönnän, että siitä maratonista muodostui tuolloin nuorelle naiselle yksi Golgatan suora...
VastaaPoistaTuo väriosio oli kiintoisa herkullisine Mollyn violetteine sukkanauhoineen;) Mietelmä on oiva ja jättää ilmaan kysymyksen: miksi näin?
On tuo raskas luettava. Vedin yhden osion ja luin väliin jotain muuta ja pääsin lopulta loppuun.
PoistaYritin joskus lukea Dublinilaisia, mutta oli sen verran vaikeaa edetä, että jätin kesken.
VastaaPoistaDublinilaiset on ilmeisesti samaa luokkaa tai ilmeisesti vaikeampi en uskoakseni lue sitä ...
Poistasä kunolet kielitaitoinen niin suosittelen Dag ut och dag in med en dag i Dublin av Erik Andersson:
VastaaPoistahttp://hannelesbibliotek.blogspot.com/2012/06/for-ord-nordar.html
Tack :)
PoistaEn lukenut postaustasi, kun julkaisit sen, koska oma Odysseukseni oli juuri silloin kesken. Olipahan urakka, mutta minusta se kannatti. Minulla meni reilu kuukausi korona-aikaa. Sinun kirjoituksesi on hieno kaikkine yksityiskohtineen.
VastaaPoistaKiitos, oli tämä kova urakka. Kahlasin eteenpäin, ja luin välillä muuta, mutta loppuun asti pääsin (ja pääsit korona-aikana).
PoistaEnglannin kielen sana "shot" ei sisällä oletusta, että ammuttu henkilö olisi kuollut. Ilmaisu on neutraali tämän suhteen. Suomen kielessä ei tällaista ilmaisua ole vaan objektin sija kertoo kuoliko henkilö.
VastaaPoistaKiitos selvennöksestä. Näin tosiaan on, kun kerrot.
Poista