Mika Waltari: Tähdet kertovat, Komisario Palmu

Mika Waltari: Tähdet kertovat, Komisario Palmu! WSOY 1962,  Bon-pokkari 2016, sivumäärä 295.

Tähdet kertovat Komisario Palmu! on kolmas Mika Waltarin kirjoittama, koska kaksi aiempaa 1940 kirjoitettu Komisario Palmun erehdys sekä 1939 kirjoitettu Kuka murhasi rouva Skrofin oli siirretty onnistuneesti valkokankaalle ensin vuonna 1960 Komisario Palmun erehdys ja vuonna 1961 Skrof -tarina nimellä Kaasua komisario Palmu, sitten tehtiin vielä kolmas komisario Palmu elokuva Tähdet kertovat, komisario Palmu. Neljäs Palmu-elokuva Vodkaa komisario Palmu ei ollut enää Mika Waltarin kirjoittama. Tähdet kertovat komisario Palmu on kirjoitettu ensin käsikirjoitukseksi ja sen jälkeen kirjaksi, jota nyt arvioin. Dekkarissa on paljon hyviä oivalluksia, 1960-luvun  nuorison esiinmarssi ja sen herättämä pahennus on hyvin tallentunut, on lättähattuja, nahkatakkeja ja piukkapöksyjä.

Tarina alkaa syyskuun lopulla neiti Kaino Pelkosen (49 v) koiranulkoilutuksen kuvauksella. Hänellä on Skotlannin terrieri, jonka nimi on Turva Toveri of Abercombie-Cooke. Koira on vapaana ja  löytää kasvoista ruhjotun ruumiin Helsingin Tähtitorninmäeltä Haaksirikkoisten patsaan vierestä. Neiti Kaino Pelkonen tapaa Tähtitorninmäellä myös miehen, joka ei halua odottaa poliisia eikä halua sanoa nimeään.

Lehdistö saa vihiä tapahtumasta, ja murhaa luullaan lättähattujen tekemäksi pultsarin tapoksi, varsinkin kun puiston liepeillä on varastettu auto ajettu mäsäksi, ja puhelinkioski on hajotettu. Iltalehden jutun perusteella tämän tarinan kirjoittaja lakimies ja rikospoliisin va. päällikkö Toivo Virta saa lehdistön kimppuunsa. Komisario Palmu ottaa esimiehensä Virran suojiinsa, ja tuttu kolmikko Palmu, Kokki ja Virta alkavat tutkia tapausta. Patologi huomaa, että ei ole mistään puliukosta kysymys, seuraavaksi lättähatuilta löytyy Kaivopihalta kaukoputki. Seuraavaksi yleisöltä tulee vihje, vainaja on Fredrik Nordberg. Nordbergin kanssa asuu hänen veljentyttärensä Saara Maria Pohjanvuori, joka seurustelee nahkatakki Ville Valkosen kanssa. Ville on ollut lastenkodissa, eikä käy koulua, Ville vihaa auktoriteetteja. Dekkarissa lehdistö painaa päälle, ja irvailee rikospoliisia ja sen johdossa olevaa Virtaa. Ville pidätetään kuulusteluja varten, ja Virta on varma, että Ville on syyllinen, joka tunnustaakin, mutta lopulta vain puhelinkioskin hajottamisen. Palmu sen sijaan on varma, että Ville on syytön. Palmun mielestä "kylmäverinen murhaaja on yhteiskunnan pahin tuhoeläin" s.213, ja Palmu aikoo pitää todellisen murhaajan hyväuskoisena.

Juonen avaamista (älä lue)
Dekkari on varsin moderni, sillä kummallakaan alussa epäilyillä ei ole mitään tekemistä murhan kanssa, eikä murhaajaa ole esitelty. Poliisit tajuavat vasta sivulla 100, että murhatun kaukoputki on viety. Palmu tajuaa, että Haaksirikkoisten patsaan vieressä on ollut kaukoputken jäljet. Koska vainaja oli ostanut asunnon, ja väittänyt että raha-arpajaisvoitolla, niin arpajais-asiaa tutkitaan. Päävoitto oli mennyt Rovaniemeen. Palmu tajuaa, että kaukoputkesta on nähty murha, ja niin -vasta dekkarin loppuvaiheissa- tiedetään kenen kuolemasta on kyse. Ajan henkeen puhutaan Leif Wagerin laulamasta Tähdet kertovat -kappaleesta. Pian ollaan jäljillä. Rikkaan suvun jälkeläinen Maire Vadenblick on pudonnut parvekkeelta. Dokumenttien mukaan paikalla on ollut vieraita, ja Mairen aviomies majuri Gustaf  Vadenblick, sekä vainajan sisar Annika Melkonen. Maire on Melkosten sukua, joka on melkoisen rikas. Melkosten yhtiötä johtaa vuorineuvos Aarne Melkonen. Mairelle on viina maistunut, ja  kuolema on kuitattu itsemurhaksi.

Palmu, Kokki ja Virta tekevät vierailun majuri Vadenblickin kaupunkiasuntoon, joka näkyy Tähtitorninmäeltä kaukoputkella. Majuri, majurin 12-vuotias poika, ja Mairen sisko Annika Vadenblick ovat maaseudulla kartanossa, jonne kajahtanut majuri rakentaa omaa bunkkeriaan Sudenpesää. Poliisikolmikko suuntaa kartanoon majurin poika ampuu variksia, ja mielellään muutakin kuten tontille tulevia vieraita. Kun Palmu ojentaa poikaa, hän kantelee isälle, ja pyytää "tuo äijä löi minua, tapa se". Majuri Vadenblick sotahullu maaninen, sadistinen sovinisti-narsisti, joka haalii Melkos-yhtiön osakkeita. Vadenblickillä on jo aikatukku osakkeita, Mairelta niitä on saatu lisää. Lisäksi majuri on iskenyt kyntensä Mairen sisareen Annikaan. Melkoinen mies. Melkosyhtiön johtaja puolestaan tekee yhteistyötä poliisin kanssa.

Kirjan ratkaisu on paljon dramaattisempi ja raaempi, majurin poika, ja Annika kuolevat. Hullu majuri saadaan elävänä. Hyville käy hyvin. Neiti Kaino Pelkonen löytää salaperäisen miehen jonka tapasi Tähtitorninmäellä, joka ei halunnut vaarantaa liikematkaansa Yhdysvaltoihin. Ville Valkonen täyttää 18-vuotta, nuoret menevät naimisiin, saavat lapsen, Ville menee autokomppaniaan, ja tulevaisuus muotoutuu onnelliseksi. Poliisien kuoro satapäisenä lähtee Kööpenhaminaan vuorineuvoksen rahoin.

Kirjan pohjalta on tehtiin filmi, se on kolmas Palmu-filmi, se on nähtävissä Yle-areenassa TÄÄLLÄ muokkaamani kuvan koira on minusta sama kuin on filmissä Hilman päivät, Hilman päivissä oli mukana myös Aino Mantsas, jolla on rooli Annika Vadenblickinä. Filmi alkaa kuorolaululla on monessa kohtaa erilainen kuin kirja, ja paljon silotellumpi. Reportteri on Pentti Siimeksen näyttelemänä lähinnä koominen. Loppuratkaisu tapahtuu nopeammin, ja majurin kolmas vaimo jää henkiin, ja hoivailee lopussa majurin poikaa, joka vain loukkaantuu filmissä. Pentti Siimeksen näyttelemä reportteri ampuu natsimajuria.

Kirjassa on osa, jossa Virta muistelee kariutunutta avioliittoa balettitanssijan kanssa, ja siihen liittyviä mustia ajatuksia, tällaista kohtausta kirjassa ei ole. Saaraa ja Villeä esittävät filmissä Maija-Leena Soinne ja Esko Salminen. Filmissä näyttelee sen aikaisia tähtiä. Pääkolmikko on Palmu-filmeissä aina sama, eli Joel Rinne näyttelee komisario Palmua, Matti Ranin tuomari Virtaa, sekä Leo Jokela  ylietsivä Kokkia. Filmit ohjasi Matti Kassila,  Tässä Helge Heralalla on pahiksen osa, ja hitler-viikset esittäessään Carl Gustav Vadenblickiä, Jarkko Herala esittää Vadenblickin poikaa,  Pia Hattara esittää neiti Alli Pelkosta (nimi eri kuin kirjassa),

Filmissä ei ole Leif Wagerin laulua, eikä puhuta Zeppelin-postimerkin virhepainamista, eikä edes efemeredikirjasta. Minusta kirja ja elokuvat ovat hyviä, mutta eivät ehkä kahden aiemman tasoisia.

****
Mika Waltari, Suomen yksi suurimpia  kirjailijoita, syntyi 19.9.1908, hän menehtyi 26.8.1979. Waltarin tunnetuin teos on Sinuhe Egyptiläinen, josta bloggaus on täällä. Waltarilla on muitakin historiallisia romaaneja kuten Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim.