Karl Ove Knausgård: Taisteluni - toinen kirja, Min kamp 2009, suomentanut Katriina Huttunen, Like 2013, sivumäärä 1280, taskukokoinen Miki-kirja .
Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen teos Taisteluni, toinen kirja on jatkoa avausosasta (bloggaus). Karl Ove on saanut ykkösosan valmiksi 26.6.2008, ja hän aloittaa tämän 29.7.2008. Ykkösosa on käsitellyt norjalaisen kirjailijan varttumista opettaja-isänsä varjossa, jalkapalloharrastusta, mieheksi kasvamista ja vanhempiensa avioeroa. Isä on kuollut ja haudattu, mutta äiti elää ja on parisuhteessa. Tämän toisen kirjan aikana käsitellään Knausgårdin vanhempien suhdetta, myös asiaa jota Karl Ove ei ole ymmärtänyt, eli että äiti oli rakastanut Karl Oven isää.
Tämä osaa alkaa Ruotsissa Göteborgin lähellä, missä Karl Ove, hänen ruotsalainen vaimonsa Linda, ja kolme pientä lasta Vanja, Heidi ja John ovat lähteneet lapsettomien ystäviensä kesäpaikasta, ovat huvipuistossa, ja meno on lapsiperheille hyvin tuttua. Perhe asuu Malmössä, lapset ovat lastentarhassa, jossa vanhemmat vuorollaan hoitavat lapsia, myös Karl Ove, joka on lasten kanssa läsnä.
Teoksen pääpaino on kuitenkin Karl Oven nopea muutto Norjasta Ruotsiin Tukholmaan. Vanha avioliitto ja talo eivät merkitse, kun Ruotsi houkuttaa, maa jota kirjailija on aina katsonut ylöspäin. Vasta Tukholmassa hän tajuaa, että Norja ja Ruotsi ovat täysin erilaisia maita. Ruotsalaisuuden pinta on sileä, särötön, mutta maassa on kirjailijan mukaan piilossa eriarvoisuutta, asuinalueet ovat eriarvoisia. Eriarvoisuus rehottaa, mutta kaikki puheen tasolla on hyvin, jokainen on tasa-arvoinen. Isompi houkutin KO:lle on kirjailija Linda, jonka Karl Ove on Norjassa tavannut. Linda ei osoittaudu niin suureksi pettymykseksi kuin Ruotsi. Hiljalleen heistä muotoutuu pari. Kumpikaan ei ole 'helppo luonne', eikä tilanne ole mutkaton, toisaalta Karl Ove on Ruotsissa vapaa kotikaupunkinsa ja kotimaansa paineista. Pari muuttaa yhteen, ja Linda alkaa odottaa esikoistaan, joka myöhemmin kastetaan Vanjaksi. Odotusaika, synnytys, ja vauva-aika on kuvattu isän näkökulmasta, ja itsekin olen kokenut asiat kolmeen kertaan. Molempien suvut ovat läsnä lasten arjessa, riippumatta siitä halusiko pari sitä tai ei.
Pari asuu Lindan äidin vuokra-asunnossa, joka on upea, mutta perheen onnea alkaa vainota alakerran naapuri, nainen, joka luultavasti on seuralaispalvelussa. Vakiovälein yhteenotot toistuvat, ja yhä rajumpina. Lopuksi tilanne kärjistyy, ja perhe muuttaa nelihenkisenä Malmöhön, jossa John syntyy.
Luultavasti kaikki, jotka lukevat tämän kakkososan lukevat koko sarjan. Itselleni oli antoisinta vauva-ajan kuvaus, sekä Karl Oven saapuminen Tukholmaan, monta tuttua paikkaa hän kuvaa: Dramaten, NK:n tavatalo, Kungsträdgården, Tukholman lautat, Skanssen ja monet muut paikat. Karl Ove käy ystävänsä Geirin kanssa keskusteluja norjalaisesta kirjallisuudesta runoilija Olav H. Haugesta ja nobelistista Knut Hamsunista. Ibseninin he väittävät pitäneen mitaleista, ja Strindbergin alkemiasta.
Knausgård kerronnassaan on säälimätön itselleen ja varsinkin läheisilleen. En itse viitsi kirjoittaa enkä kommentoida, mitä hän läheisistään kirjoittaa. Karl Ovella on sisäisiä lukkoja, ja tupakkaa kuluu paljon, hän myös ruotii läheisiään ja kertoo heidän vaiheistaan.
Knausgård kuvaa itseään araksi, mutta tunnustaa että hänen saamansa huomio julkaisuistaan on kuin huume. Hän sanoo, että kun hän on ihmisten kanssa, hän yrittää palvella ja miellyttää heitä sekä olla läheinen, mutta kun ihmiset ovat poissa ne eivät merkitse hänelle kovinkaan paljoa.
Detalji. Karl Ove ajaa ajokortin aikuisena, ja kuuntelee matkallaan Coldplayn uusinta levyä, jota ei voi sietää, mutta on hyvää kuunneltavaa matkalla. Luultavasti hän puhuu albumista Viva La Vida, tai sitä aikaisemmasta albumista X&Y, jossa on yksi uran monista helmistä, eli Fix You löysin videon, ja on Tukholman suunnalla kuvattu.
*****
Norjalainen Karl Ove Knausgård (s. 1968) on tunnettu etenkin tästä kuusiosaisesta Min kamp -sarjasta.
Linkit sarjan bloggauksiin
Kyllä, sarjan aloitettuaan sen luki loppuosaan saakka ja mielestäni se edustaakin tuoreinta ja parasta Knausgårdia:)
VastaaPoistaVuodenaika-sarja sen sijaan ei yltänyt tälle tasolle, johtuneeko sitten rautaisannoksesta kirjailijaa sen alle...
Olen lukenut jo nelososankin, josta bloggaus toukokuussa. Siinä KO on ylioppilasvuotensa opettajana pohjoisessa.
PoistaKiitos Jokke. Luin vuonna 2015 ensimmäisen kirjan ja olin kyllä kahden vaiheilla, että jaksanko lukea samaa masennusta seuraavassa kirjassa. Enkä tuntenut julkisuuden henkilöitä, joita hän ruoti kirjassaan. Olen kyllä ilmaissut, että voisin lukea vielä kakkososan ja katsoa sitten jatkon.
VastaaPoistaItsekin ajattelin ykkösosan jälkeen että en jatka sarjaa mutta pidin tästä kakkososasta kyllä.
PoistaMinusta tämä kakkonen on sarjan paras. (Viimeinen osa on kyllä jäänyt minulla kesken, palaan siihen joskus). Vuodenaikasarjan Kevät on lapsiperhekuvauksessaan samaa tyyliä, mutta tiiviimpänä.
VastaaPoistaLuin tämä jälkeen nelososan mutta en erityisemmin pitänyt. Kyllä herra osaa kirjoittaa.
Poistanuo kaikki osat kirjahyllyssäni, loppiksesta ja kirjaston siivoushyllystä... saavat odottaa vielä
VastaaPoistaOn aikamoista kipuilua mutta se on nykyään muodissa.
Poista