Tommi Kinnunen: Pintti, Kolmenpäivänromaani WSOY 2018, sivumäärä 292. Romaani on jaettu kolmeen osaan.
Tommi Kinnusen (s. 1973) kolmas romaani Pintti kertoo Tyynelän sisaruksista Jussista, Helmistä ja Railista, jotka asuvat lasitehtaan kupeessa kyläyhteisössä, jonka kristalli on iso kartano.
Romaaanin ensimmäisessä osassa torstaina 23.6.1949 Jussi perkaa jokea kartanon väkeä varten kivistä. Jussi sisaruksista vanhin, on erilainen ja pohtii asioita liikaa ja jumittuu niihin. Jussi uppouttuu ajatuksiinsa ja jokeen ja Jussi nostetaan kiven kanssa pohjasta kuivumaan. Jussi on lasitehtaan heittopussi, kiusattu heikkolahjaisuutensa takia. Jussi miettii värejä ja muotoja, hieman liikaa ja asiat jäävät tekemättä. Jussilla on myös kohtauksia. Pikkusiskoista Helmi on avoliitossa lasinpuhaltaja Gregoryn kanssa, heillä on lapsi Saara. Gregorylla eli Rekolla on liikaa lahjoja peruslasitehtaan puhaltajaksi. Kannen kuvassa on sudenkorento, jonka väritys innoittaa Jussia, hän myös pohtii sudenkorennon siipien kuultavuutta. Gregory on ainoa joka ymmärtää ja arvostaa Jussin erityisyyttä.
Ensimmäinen päivä päättyy ikävästi, eli juhannuksena 1949 tapahtuu onnettomuus
Toisessa osassa tiistaina 31.1.1950 paneudutaan Helmin tarinaan, ja miten elämä on jatkunut onnettomuuden jälkeen. Helmillä on ikävä, hän on yksin. "Kosketukset ovat kadonneet, miehen lämpö viilennyt lakanoista, ..." s.181. Helmillä on muutenkin vilu: "Kylmyys tarttuu nilkkoihin ja Helmi tömistelee jalkojaan. Pakkaslumi narskuu kenkien alla, Nyt on kiire kotiin". s.180. Kuten ensimmäinenkin osa toinen osa päättyy vastoinkäymisiin.
Kolmantena päivänä torstaina 13.9.1951 katsotaan maailmaa Railin silmin. Raili on itsenäinen, kovapintaisin sisaruksista. Raili on lähtenyt sodan jälkeen Helsinkiin palveluammatteihin, myös siihen maailman vanhimpaan, mutta palannut kotiin, ja kokee yhteisön pilkan, johon varmaankin liittyy pelkoa ja kunnioitustakin (päättelin tämän itse). Raili on lopulta se, joka joutuu pitämään Jussin, Helmin ja Saaran puolia, ja siinä samalla itse saa kuulla olevansa huora, mikä on ollutkin, omasta aloitteestaan. Raili on osannut kapseloida menneet, ja jatkaa elämisen kituutusta.
Tommi Kinnunen rakentaa kirja kirjalta heiveröisten historiaa. Samaa tekee tahollaan Anni Kytömäki, jonka teoksessa Kivitasku on jotain samaa kuin Pintissä, eli luonnon kuvausta, runollista kielen käyttöä, ja asenne ja suhtautuminen erilaisuuteen. Tärkeitä asioita kaikki. Tämä on minusta Kinnusen paras romaani, koska Tommi Kinnunen on malttanut pitää tarinan raameissaan. Lasiruukki tai tehdas, sen suhteet, ja alan kehitys, tehtaan työn uudenaikaistaminen tulevat hyvin ilmi alle kolmessa sadassa sivussa.
Lasin ja lasinpuhalluksen kautta varmasti pitää tarkastella tarinaa. Kartanossa asuu yhteisön kerma. He katsovat työläisiä omien lasiensa takaa. Työläiset näkevät kartanon joutilaat omien lasiensa takaa. Heillä on varmasti sisustuksessa hienoimmat lasiesineet. Tyynelän sisarukset ovat pinttiä, lasin jätettä, joita yleenkatsotaan, mutta harvemmin kosketaan.
Tommi Kinnusen Pintissä on kieli on ilmavaa ja kaunista kuin kermavaahtoa. Kakku on itse tarina, lasitehtaan miljöö, ihmisten suhteet ja sisarusten sinnittely ankeassa maailmassa. Tarina ei ole vakavuuden vuoksi liian äitelä, vaan kirpeän karvaskin ja osin terävä kuin lasinsiru
Tommi Kinnusen teokset tässä blogissa
Neljäntienristeys
Lopotti
Tämä ei ole hyvä arvio, mutta Pintistä on kiittävät ja hyvät arviot ainakin seuraavissa blogeissa
Arjan Kulttuuri kukoistaa blogi
Main Kirjasähkökäyrässä
Nannan Kirjakimarassa
Kirjanurkkauksessa
Jonnan Kirjakaapin avaimessa
Nämä arviot löysin kun tämän kirjoitin 16.10.2018.
Nektarina aurinkopullossa Sannan bloggaus täällä, myös kuvitus on upea.
Hyvä postaus hyvästä kirjasta. Kivoja huomioita olit tehnyt. Kinnunen osaa todellakin kirjoittaa. Minäkin pidin paljon Pintistä ja ajattelinkin ehdottaa tätä lukupiirikirjaksemme.
VastaaPoistaHyvä lukupiirikirja :)
PoistaKiitos Jokke hienosta arviosta. Minä koin kirjan tarinan samoin. Raastavan ja rosoisen kaunis tarina. Kieli on erittäin kaunista ja opin uusia sanoja tästä tarinasta. Nuutajärvi on tuttu paikka, jossa olen käynyt muutaman kerran. Kirjan innoittamana menimme käymään Riihimäen lasimuseossa, jossa ihastuin varsinkin lasin historiasta kertovaan osastoon.
VastaaPoistaKiitos, itse en ole lasimuseossa käynyt, mutta jos ohi ajetaan, niin ehkä sitten.
PoistaPakko kyllä myöntää, että Pintti oli teos, joka ei erityisesti lukiessa päräyttänyt, mutta olen miettinyt sitä jälkeenpäin monta kertaa. Jotain siinä siis on.
VastaaPoistaItselläkin on kirjoja, joita pohtii lukemisen jälkeen ja niistä jää lopulta hyvä maku "suuhun".
PoistaPinttiä minäkin havittelen luettavaksi, mutta kirjastossa on ollut jonoa. Pidin Kinnusen ensimmäisestä kirjasta kovasti, toisestakin, joten mukava kuulla, että tämä on mielestäsi hänen parhaansa. Minua kiinnostaa lasitehdas miljöönä jo senkin takia, että lapsuudessani kotikaupunkini lasitehdas oli yksi suuria työnantajia, siellä oli työssä sukulaisia ja koulukaverien vanhempia.
VastaaPoistaItse varasin tämän kirjastosta, jo paljon ennen kuin se julkaistiin, ja sain lokakuussa. Monet pitävät kahdesta ensimmäisestä enemmän, mutta tämä oli minusta tiivis.
PoistaEi kaikkien postausten tarvitse olla positiivisia ja harva kirja on sellainen, että se ansaitsee vain ihailua. Eräs ystäväni totesi toisaalla, että Pintti on Kinnusta sekä hyvine että huonoine puolineen:). Postasin itsekin Pintistä joulun jälkeen, pidin sen kielestä ja kolmenpäivänromaanin rakenteesta.
VastaaPoistaEi tarvitsekaan, mutta usein bloggauksissa on positiivinen pohjavire, luin vasta nyt bloggauksesi, on ollut vähän muuta ajateltavaa, mutta se oli upea, kuten kuvatkin..
Poista