Sivut

perjantai 17. elokuuta 2018

Liisa Vuoristo: Villikot ja vieras Olli



Liisa Vuoristo: Villikot ja vieras Olli. WSOY, Lasten Toivekirjasto 1959, sivumäärä 133.

Liisa Vuoriston lastenkirja Villikot ja vieras Olli kertoo lämpimästä kesästä, jossa lapset kirmaavat ilman koulu- ja somehuolia. Rahalla on arvoa, lapsilla on sadan markan kolikoita, hevoset vetävät kärryjä, ja järvissä saa ja voi uida ja harjuilla telmitään.

Tarina alkaa, kun Maijan ja Laren naapuriin tulee hevosen vetämä muuttokuorma. Kovaääninen ja riitainen Virtaska muuttaa vuokralle. Virtaskan huudon kohteena ovat kaikki lähellä olevat. Isoimman desibelimäärän saa Olli, jonka juorutaan olevan Virtaskan veljenpojan. Ollin tarina aukeaa hiljalleen. Hän elää kurjissa olosuhteissa, äiti on kuollut ja isä on merillä radiosähköttäjänä. Virtaska itse syö kuppiloissa, mutta Olli ei saa kunnon ruokaa. Kämppä on täynnä rojua, ja on kuin pommituksen jäljiltä. Muut lapset auttavat Ollia. Lapset nuuskivat Virtaskan asioita, ja lopulta paljastuu, että hän on varastetun tavaran kätkijä, ja poliisi vie Virtaskan ja hänen mieskumppaninsa. Ollin isä onneksi ilmaantuu paikalle ja ottaa Ollin mukaansa. Ollin tarina on lopulta aika pieni osa kirjasta.

Tytöillä on oma salaseura Esmeraldan Oikeuden Miekka, ja pojilla omansa. Tytöt ovat tässä kirjassa viisaampia ja vikkelämpiä kuin pojat. Tytöt käyvät uimassa, ovat ulkona, ja salaseuransa avulla pistävät poikia ruotuun. Pojat myyvät juhannuskoivuja naapureille, mutta vohkivat aina koivun itselleen ja myyvät sen uudestaan. Tytöt laittavat pojat kuriin.

Miljöön kuvaus on hienoa, lehmiä on ja niitä lypsetään, lapset vievät maitoa veneellä. Yhdellä naapurilla on sikoja. ...

Liisa Vuoriston Villikot ja vieras Olli on minusta varsin realistinen ja syvällinenkin lastenkirja. Lapset ovat aivan tavallisia lapsia, kuten aikuisetkin. Kirjan tuokiokuvat heijastavat omaa aikaansa hyvin. Vaikka televisiota ei ollut, oli kuitenkin haaveita. Tytöt harjoittelevat näyttelemistä ja haluaisivat olla filmitähtiä, he eivät kuitenkaan jumitu haaveilemaan. Syvällisyyttä on minusta se, että vanhemmat esitetään hyvinä ja huonoina, rötöksiä ja köyhyyttä oli jo tuolloin. Usein mennyt aika koetaan vain hyvänä. Minusta kirjan perusvire on hyvinkin pirteä, ja mikä tärkeintä se esittää lapset tasa-arvoisina. Tytöt osaavat ja pystyvät siinä kuin pojatkin ja paremminkin. Kansi tosin edustaa tyttöjen peruskuvaa, eli tytöillä on keltaiset ja punaiset mekot, tukka letitettynä, siinä ei tosin ole minusta mitään pahaa, tytöllä tai pojalla voi olla hame, vaikka ei ole pakko, tai housut tai ihan mitä vaan lettejä ja rusetteja.

****
Liisa Vuoristo (1927 - 2009) oli ahkera kirjoittaja, ja myös kirjoittanut aikanaan suosittua radiokuunnelmasarja Kantolan perhettä, joka alkoi jo 1976, ja jota tehtiin yli 500 jaksoa aina 2000-luvun alkuun asti. Liisa Vuoristo syntyi Tampereella. En tunne Tamperetta kuin turistina, mutta ainakin siellä on järvi ja harjuja, lisäksi nykyisin raitiovaunutyömaa.

4 kommenttia:

  1. Tämä voisi olla ihan kiva lukukokemus. Minulla on tosin hyllyssäni yksi Liisa Vuoriston kirja, joka on suunnattu vähän isommille lukijoille ja jota en ole vielä ehtinyt kuin vilaista. Lapsista siinäkin tunnutaan kerrottavan.

    VastaaPoista
  2. Muistan tämän kirjan lapsuudestani, pidin siitä kovasti silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sinulla on hieno Ompelublogi, ja tämä on hyvä kirja.

      Poista