Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen

Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen, Siltala 2018, sivumäärä 269.

Kirjailija Kari Hotakainen on voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2002, vuonna jolloin kilpa-ajaja nuori Kimi Räikkönen ajoi ensimmäistä kauttaan McLarenilla. Tässä kirjassa yhdistyy paljon suomalaisuutta Hotakainen osaa kuvata suomalaista yksinäistä miestä missiossa. Juoksuhaudantie on siitä loistava esimerkki. Omaa tietä on kulkenut Kimi Räikkönen, alkuun isän ja äidin avittamana karting-radoilla, sitten isommissa sarjoissa, ja F1:ssä 2001 alkaen. Kimi Räikkönen on yksi suosikeitani, olen oikeastaan lukenut kaikki kirjat, ja lehtijutut hänestä. Tämä on ensimmäinen, jossa KImin panos on merkittävä. Kimi on oman tiensä kulkija, ja todellista juoksuhautaa se on välillä Suomessa ollut, kun media heittää kuraa, ja kanssakilpailijat itkevät ja vouhottavat, mutta Kimi menee omia ajolinjojaan, välillä ralliinkin poiketen. Kimissä on minusta yksi piirre ylitse muiden "asenne", hän ei spekuloi, arvostele muita, eikä itke ja vaikeroi kaiken aikaa epäoikeudenmukaisuudesta. Kirja kertoo tavallaan vaikeasta tiestä huipulle, varattomuus ei ollut este, kielitaidottomuuskaan ei ollut, pitää olla rohkeutta yrittää.

Hotakainen on loistava kirjoittaja, ja Kimi on loistava ajaja, se ei kuitenkaan takaa hyvää kirjaa. Hotakainen on viettänyt Kimin kanssa aikaa, ollut kilpailuissa, ja kotona. Luultavasti nämä kaksi julkisuuteen nähden ujot miehet ovat tulleet keskenään toimeen, sillä kirja on aivan loistava. Sain tämän yllättäen lahjaksi Kimin ja Hotakaisen nimmareilla perheenjäseneltä, joka oli jonottanut sen Kampista, ja luin koko kirjan perjantai-illalla ja lauantaina ennen Paavo Nurmi Maratonia.

Olen lukenut näitä toimittajien tekemiä henkilökuvia, ne ovat usein teennäisen makeita, mutta tämä on tolkullinen, puhutaan jonkin verran kisoista, paalutetaan lapsuuden valintoja, ilmenee uran alku, mutta ei kehuta itseä ja haukuta muita. Tämä sopii myös sellaisille, jotka eivät ehdi lukea kirjaa kerralla loppuun, vaan siellä on tunnettuja kohtia ja lopussa on tilastot, ja tokaisut, ja kuvakavalkadi on aivan upea.

En uutuuskirjasta halua paljastaa oikeastaan mitään, mutta minulle uutta oli isän kuoleman tummat taustat, jotka on jo raportoitu Ilta-Sanomissa, Kimin pitkä ja kiinteä yhteys Toni Vilanderin kanssa. Eniten nauratti ja yllättikin Kimin inttikokemukset "punttikselta". Kimi kuten Kari Hotakainen ovat eri planeetalta kuin nyky F1-kuskit ja kirjailijat. Uudemman polven kuskit katsovat, onko tukka hyvin, ja puhuvat täysin mainoskieltä, poikkeuksena ehkä Max Verstappen, joka ärsyttää, mutta joka on tänä vuonna minusta henkisesti kehittynyt ja peitonnut tallikaverinsa niin, että tämä vaihtaa tallia, jossa voi juoda sukkamehujaan. Myös Alonso sai tarpeekseen, tai sitten Alonson jatkuvasta itkemisestä saatiin tarpeeksi. Arvostan myös Kimin kanssakulkijoita ja myös manageri Robertsoneja. Hotakainen vertaa Kimiä vuoden 1976 maailmanmestari James Huntiin (1947 -1993), jonka asenteessa ja elämäntavoissa oli samaa kuin Kimin raikulivuosissa.

Tämä kirja on kaunokirjallisestikin hyvä, se paljastaa oikeasti tosi Kimin Kimi-Matiaksen, jota ei siloitella, ja on tiivistetty sivulla 234: "Kimi on hyväsydäminen mulkku", tätä tosin vielä rikastetaan sanomalla, että hän on lapsirakas ja huumorintajuinen, varautunut, ujo, suora, hauska ja rakas. Kirjan herkkä ydin on Kimin kasvu seestyneeksi isäksi.
12.9.2018
Tämän jälkeen Monzan viikonloppuna Kimi saavutti paalupaikan, ja oli kisassa kakkonen. Ferrari ei jatka sopimusta, vaan Kimi siirtyy F1:ssä mistä aloittikin, eli Sauber-talliin.

Kulta Heikki on kirjoittanut Kimin urasta teoksen Iceman